Suomessa vappu on ilmapalloja, simaa, serpentiiniä, haalareita ja kollektiivista päätöstä unohtaa talven trauma yhdellä kerralla. Miten vappua vietetään Filippiineillä, jossa juhliminen ei tarvitse tekosyitä? Vappua vietetään sielläkin. Ei samanlaisena, mutta tarpeeksi lähellä, että sen tunnistaa vapuksi.
Kuvitellaan suomalainen, joka yrittää viettää vappua Filippiineillä. Hän herää aamulla, etsii simaa – ei löydy. Hän etsii munkkeja – löytyy, mutta ne ovat liian makeita eikä maistu oikeilta. Hän etsii bileitä ja päätyy mielenosoitukseen.
Hän liittyy joukkoon, hämmentyneenä mutta uteliaana. Hän huomaa, että vaikka juhla on erilainen, siinä on jotain tuttua: yhdessä oleminen, yhteinen kokemus, tarve juhlia – tai ainakin kestää elämää yhdessä.
Illalla joku kutsuu hänet syömään. Pöydässä on enemmän ruokaa kuin hän osasi kuvitella. Joku avaa oluen, joku toinen alkaa laulaa. Ja yhtäkkiä vappu tuntuu taas vapulta – ei siksi, että se olisi sama, vaan siksi, että se yhdistää ihmisiä.
Työväenliikkeestä trooppiseen todellisuuteen
Filippiineillä vappu tunnetaan nimellä Labor Day, ja se on virallinen pyhäpäivä. Sen juuret ovat samat kuin muuallakin maailmassa: työväenliike, oikeudet ja loputon taistelu paremmasta elämästä. Mutta trooppisessa kontekstissa nämä teemat saavat toisenlaisen sävyn. Vappu on myös muistutus siitä, että monelle filippiiniläiselle työ tarkoittaa selviytymistä, ei itsensä toteuttamista.
Historiallisesti Filippiineillä työväenliikkeet ovat olleet äänekkäitä, sinnikkäitä ja niihin osallistuminen on usein ollut jopa vaarallista. Mielenosoitukset eivät ole pelkkiä kulkueita, vaan ne voivat olla jännittyneitä tilanteita, joissa vaaditaan konkreettisia muutoksia. Suomessa työntekijä valittaa kahvikoneesta. Filippiineillä työntekijä valittaa siitä, ettei ole kahvia – tai palkkaa.
Kontrasti on yhtä aikaa karu ja valaiseva. Filippiineillä vappu ei ole pelkkä juhlapäivä, vaan muistutus todellisuudesta. Se on hetki, jolloin työntekijät nostavat esiin asioita, jotka muuten jäävät taka-alalle. Monelle se on tilaisuus sanoa ääneen se, mikä arjessa jää sanomatta.
Vähemmän serpentiiniä, enemmän ääntä
Unohda ylioppilaslakit ja värikkäät haalarit. Filippiineillä vappu ei ole pukeutumiskysymys – se on asennekysymys. Kaduilla näkyy banderolleja, kylttejä ja ihmisiä, jotka huutavat iskulauseita kuin elämä riippuisi siitä – ja joskus se oikeasti riippuukin.
Filippiiniläinen vappu on outo hybridi juhlan ja protestin välillä. Se ei ole täysin iloinen eikä täysin vakava. Tunnelma voi vaihdella hetkessä: yhdellä hetkellä joku pitää tulikivenkatkuisen puheen, ja seuraavassa joku kertoo vitsin, joka saa koko joukon nauramaan. Tämä ei ole ristiriita, vaan kulttuurinen ominaisuus. Filippiiniläiset osaavat yhdistää vakavuuden ja keveyden tavalla, joka hämmentää ulkopuolista.
Päivän aikana järjestetään marsseja, kokoontumisia ja puheita. Ammattiliitot kokoavat rivejään, ja poliitikot ilmestyvät paikalle lupaamaan muutosta, johon kukaan ei oikeasti usko. Filippiiniläinen ei ehkä luota järjestelmään, mutta hän luottaa siihen, että joku tuo ruokaa.
Ja siitä päästäänkin vapun todelliseen merkitykseen. Vaikka kyseessä olisi protesti, sekään ei ole täydellinen ilman ruokaa. Jos suomalainen tuo vappupiknikille perunasalaatin, filippiiniläinen tuo kokonaisen paistetun sian.
Tropiikin vappu
Jos suomalainen saapuu Filippiineille vappuna odottaen ilmapalloja ja kepeää kevätriehaa, hän kokee kulttuurishokin, joka olisi verrattavissa siihen, että menisi saunaan ja löytäisi sieltä karaokelaitteet. Ensimmäinen isku on kuumuus. Se ei ole lämmin kevätpäivä, vaan täysi hyökkäys aisteja vastaan. Hiki ei ole sivuvaikutus – se on vapun perusasetelma.
Toinen erikoisuus on aikakäsitys. Aikataulut ovat joustavia, ja tapahtumat alkavat silloin, kun alkavat. Tämä koskee myös mielenosoituksia, mikä on ironista mutta täysin loogista paikallisessa kontekstissa: protestit ovat myöhässä, mutta ongelmat ovat aina ajoissa.
Kolmas erikoisuus on karaoke. Se ilmestyy kaikkialle, jopa sinne, missä sitä ei odottaisi. On täysin mahdollista, että joku laulaa sydämensä kyllyydestä samalla kun vieressä keskustellaan minimipalkasta. Se ei ole häiriö – se on tasapaino. Jos et ole laulanut karaokea protestin aikana, oletko edes protestoinut?
Alkuhämmennyksen jälkeen löytyy kuitenkin tuttuja elementtejä. Ihmiset kokoontuvat yhteen ja yrittävät tehdä elämästä hieman kevyempää. Päivän päätteeksi pöydässä on ruokaa runsaasti, ja tunnelma muuttuu rennommaksi. Kulttuurierot alkavat tuntua pienemmiltä, kun yhteisöllisyys valtaa tilan.
Vappu ilman rajoja
Filippiinien vappu on ennen kaikkea sekoitus historiaa, taistelua, huumoria ja yhteisöllisyyttä. Se muistuttaa, että juhlat eivät ole vain traditioita, vaan heijastuksia siitä, mitä ihmiset arvostavat.
Suomalainen juhlii, koska talvi loppui. Filippiiniläinen juhlii, vaikka mikään ei loppunut. Ja jollain tavalla – se on vielä vaikuttavampaa. Molemmat ovat yhtä perusteltuja syitä juhlia.
Samasta aiheesta:
