Manilassa politiikan hiljaisuus ei ole rauhan merkki vaan hallittu tila. Se on hetki, jolloin sopimukset viimeistellään, liittolaiset lasketaan ja tilikirjat suljetaan ennen kuin joku ehtii kysyä liian äänekkäästi kuka maksaa seuraavan kierroksen.
Maailmanpolitiikan suuret spektaakkelit imevät tällä hetkellä uutissyklistä kaiken hapen, kun suurvallat siirtelevät nappuloitaan globaalilla shakkilaudalla. Filippiinien politiikka on jäänyt kansainvälisen uutisvirran katveeseen, vaikka täälläkin tapahtuu nyt enemmän kuin päällepäin näyttää.
Duterten ja Marcosin klaanien ”pyhä liitto” on murtunut lopullisesti. Entiset liittolaiset ovat vaihtaneet halaukset pistäviin katseisiin. Se, mikä alkoi vuonna 2022 voittamattomana ”Uniteam”-liittoumana, on eskaloitunut avoimeksi vihanpidoksi, joka saa Shakespearen tragediat näyttämään vaatimattomilta alkupaloilta.
Kolme suurta teemaa hallitsee poliittista keskustelua: varapresidentti Sara Duterten viraltapanoon tähtäävät syytteet, entisen presidentin Rodrigo Duterten kohtalo kansainvälisessä oikeudessa sekä tulvantorjuntaan liittyvän korruption tutkinta. Nämä eivät ole vain juridisia kiemuroita, vaan kysymyksiä, jotka muovaavat poliittisia asetelmia kohti vuoden 2028 vaaleja.
Ristikuningatar Sara Duterte
Sara Duterte on noussut vuoden 2028 presidentinvaalien kärkiehdokkaaksi, ja tämä on tehnyt hänestä poliittisen ajojahdin kohteen. Hänen viraltapanonsa on toistaiseksi estetty perustuslaillisin perustein, mutta hengähdystauko on vain väliaikainen: helmikuussa 2026 oikeudellinen suoja raukeaa, ja uusi hyökkäys on lähes varma.
Kyseessä ei ole pelkkä lakitekninen kiista, vaan raaka peli vallasta ja ajoituksesta – pyrkimys kampittaa Duterte ennen vaalikampanjan alkua. Prosessi on juridisesti monimutkainen ja poliittisesti räjähdysherkkä. Syytökset varojen käytöstä ovat tuttuja: juridisesti epäselvää, mutta poliittisesti tehokasta.
Jos Duterte saadaan raivattua pois presidentinvaaleista, vanha poliittinen eliitti ja Marcosin leiri pääsevät jakamaan valtaa perinteisin keinoin keskenään. Epäonnistuminen voi sementoida Duterten aseman kansansuosikkina ja tehdä hänestä entistä vahvemman ehdokkaan maan seuraavaksi presidentiksi. Se mahdollisuus ei lupaisi hyvää tulevaisuutta perinteisen politiikan pelaajille.
Rodrigo Duterten tapaus
Rodrigo Duterten oikeusdraama etenee Kansainvälisessä rikostuomioistuimessa Haagissa. Kyseessä on historiallinen tapaus, sillä Duterte on ensimmäinen aasialainen demokraattisesti valittu johtaja, jota syytetään rikoksista ihmisyyttä vastaan.
Nyt yli 80-vuotiaan Duterten puolustus on anonut kahdesti hänen vapauttamistaan tutkintavankeudesta vedoten korkeaan ikään ja heikentyneeseen terveyteen, mutta tuomioistuin ei ole osoittanut armoa. Vuoden 2026 aikana prosessin odotetaan etenevän vahvistuskuulemisiin ja mahdollisesti jo varsinaiseen oikeudenkäyntiin.
Filippiineillä tapaus jakaa edelleen kansaa. Siinä missä uskolliset Duterten kannattajat pitävät oikeudenkäyntiä lännen poliittisena ajojahtina ja kostona hänen EU-kriittisistä puheista, kriitikot näkevät sen tilaisuutena saada oikeutta huumesodan uhreille.
Panoksena ei ole ainoastaan Duterten henkilökohtainen kohtalo, vaan koko Filippiinien kansainvälinen maine ja kotimaan poliittisen vallan herkkä tasapaino. Samalla oikeusprosessi toimii symbolisena stressitestinä sille, kuinka pitkälle Duterten poliittinen perintö ja kannatus kantavat maan tulevaisuudessa.
Rahat hukkuivat tulvaan
Viime vuoden puhuttavin poliittinen kriisi puhkesi, kun paljastui, että tulvantorjuntaan varatut sadat miljardit pesot olivat kadonneet olemattomiin ”haamuprojekteihin”. Filippiineillä tulvat ovat arkipäiväinen katastrofi, joten tieto siitä, ettei hankkeita ollut edes tarkoitus toteuttaa, laukaisi kansan raivon. Korruptio muuttui kerralla kouriintuntuvaksi: vesi nousi koteihin, mutta suojapadot jäivät paperille.
Presidentin perustama riippumaton tutkintakomissio on jo nostanut ensimmäiset syytteensä, mikä on tuonut hallinnon imagoon hetkellistä kiiltoa. Yleinen epäluulo istuu kuitenkin syvässä. Monille filippiiniläisille kyse ei ole enää tutkinnasta vaan uskottavuustestistä: onko luvassa todellisia tuomioita vai uusi poliittinen näytös, jossa vastuu huuhtoutuu pois samaa tahtia kuin tulvavedet kaduilta.
Presidentillinen keinulauta
Presidentti Marcosin haasteet kasaantuvat. Korkea inflaatio ja toistuvat korruptioskandaalit ovat alkaneet nakertaa aiemmin vahvoja kannatuslukuja: arjen kallistuessa kansan kärsivällisyys hupenee ja hallinnon uskottavuus horjuu. Vaikka Marcos onnistui luovimaan maan pandemian jälkimaininkien läpi, kotimainen luottamus rakoilee nyt ensi kertaa toden teolla.
Ulkopolitiikassa Marcos sen sijaan loistaa. Suhteet länteen – erityisesti Yhdysvaltoihin – ovat lämpimämmät kuin vuosiin, ja taitava diplomatia Kiinan sekä muun maailman välillä onkin presidentin vahvin kortti.
Sisäpolitiikassa kuva on kuitenkin huomattavasti epävarmempi. Sitä leimaavat empiminen, oman klaanin sisäiset riidat ja varovainen virheiden välttely. Vuodesta 2026 on muodostumassa ratkaiseva testi: onko Marcosin tasapainoilu kestävää johtajuutta vai pelkkä hengähdystauko ennen seuraavaa poliittista myrskyä?
Budjettisotaa ja valtapelejä
Filippiinien kongressi on kaikkea muuta kuin harmaa lakitehdas. Se on näyttämö, jolla kiistat ratkotaan sodan ja teatterin keinoin. Kongressin vallankäyttö muistuttaa seurakuntailtaa, jossa saarnataan moraalia ja jaetaan synninpäästöä kavereille.
Senaatti ja edustajainhuone hakevat yhteistä säveltä tilanteessa, jossa uskollisuudet vaihtuvat nopeammin kuin tuulen suunta taifuunissa. Filippiinien politiikassa pahin rikos ei ole varastaminen vaan väärä seura. Kongressissa väärän porukan tukeminen voi olla kohtalokkaampaa kuin miljoonien katoaminen.
Viime vuoden skandaalit ravistelivat myös lainsäätäjiä: edustajainhuoneen epäsuositun puhemiehen Martin Romualdezin väistyttyä tilalle nousi Bojie Dy, joka lupasi maltillisempaa linjaa. Kongressissa lupaukset muuttavat kuitenkin harvoin säätä – ne vaikuttavat vain siihen, mitä kansan niskaan sataa.
Myös perustuslain uudistus on jälleen kerran kaivettu esiin – se on perusta, jolle nykyinen eliittipolitiikka on betonoitu. Hallinto markkinoi sitä välttämättömänä talousuudistuksena, kun taas kriitikot näkevät sen vain keinona venyttää valtakausia. Myös kiistelty avioerolakialoite etenee tahmeasti – varovaisen toivon ja syvän epäluulon ristipaineessa.
Suurvaltojen välitilassa
Jos Filippiinien sisäpolitiikka on sukudraamaa, ulkopolitiikka on merirosvoelokuva, jossa pieni lautta yrittää pysyä pinnalla kahden valtavan sotalaivan välissä. Kiinan ja Yhdysvaltojen jännite Etelä-Kiinan merellä on kiristynyt pisteeseen, jossa Filippiinit on ajautunut tahtomattaan eturivin katsomoon – ja toisinaan myös maalitauluksi.
Presidentti Marcos on tehnyt selkeän strategisen paluun Yhdysvaltojen syliin, mikä on otettu Washingtonissa vastaan helpotuksella. Sotilasyhteistyötä on tiivistetty ja tukikohtasopimuksia laajennettu. Samalla kun Washingtonissa on taputettu, Pekingissä on kurtisteltu kulmia. Kumpikaan suurvalta ei peittele reaktioitaan panosten kovetessa.
Filippiinien ulkopolitiikan perusdilemma on klassinen: Kiina on elintärkeä kauppakumppani, mutta Yhdysvallat on ainoa uskottava turvallisuustakuu. Kuten suurvaltojen kanssa yleensä, kumpikaan ei katso hyvällä toisen lipun liian innokasta heiluttelua. Marcosin linja onkin ollut pragmaattinen: ystävällisiä sanoja kaikille, mutta köysi tiukasti sidottuna Yhdysvaltojen sotilaalliseen pelastusveneeseen.
Filippiinien aloittaessa kautensa ASEANin puheenjohtajamaana tänä vuonna Marcos pyrkii käyttämään asemaansa jännitteiden lieventämiseen Kiinan kanssa. Keskiössä on Code of Conduct -sopimus, jonka tavoitteena on luoda selkeät pelisäännöt sille, miten ASEAN-maat ja Kiina toimivat kiistellyllä merialueella. Geopoliittinen meri on kuitenkin levoton, ja jokainen väärä ohjausliike huomataan heti suurvaltojen tutkissa.
Suomen ja Filippiinien välit ovat olleet viime vuosina vakaat. Vuonna 2025 juhlistettiin diplomaattisuhteiden 70-vuotista taivalta ja allekirjoitettiin työvoiman liikkuvuussopimus. Käytännön tasolla merkittävimmät uutiset ovat olleet Apostille-sopimuksen voimaantulo, mikä helpottaa paperisotaa molemmin puolin, ja Filippiinien suurlähetystön paluu Helsinkiin.
Sähköistä odotusta
Filippiinien politiikassa leijuu juuri nyt jännittynyt optimismi, joka on maustettu terveellä annoksella epäluuloa. Tilanne muistuttaa hidastempoisen trillerin tunnelmaa: jännitteet kiristyvät, poliittiset dynastiat tarkkailevat toisiaan kulmat kurtussa ja oikeusprosessit etenevät kansan pidätellessä hengitystään.
Filippiinit on maa, jossa mikään ei tunnu muuttuvan – vaikka kaikki on jatkuvassa liikkeessä. Tulevat kuukaudet näyttävät, pystyykö presidentti Marcos pitämään ohjat käsissään taloudellisten paineiden ja kasvavan vastarinnan keskellä, vai onko edessä hallitsematon luisu kohti perinteistä poliittista vapaapainia.
Filippiiniläinen politiikka on suuria tunteita, suurta draamaa ja – kaiken kaaoksen keskelläkin – yllättävän sitkeää toivoa paremmasta.
Aiheesta lisää:
Vaalit ja valta – Filippiinien välivaalit 2025
Lanka palaa – Filippiinien valtaapitävät vapisevat?
Presidentti Duterten pidätys – Sankari, konna vai marttyyri?
