Filippiinejä pidetään maana, jossa musiikki soi ja laulu raikaa, mutta lähteekö suomalainen puntti väpättämään filippiiniläisten tahtiin – vai toisinpäin? Onko musiikillinen vaihtotase Suomen ja Filippiinien välillä ylijäämäinen vai alijäämäinen?
Kuten filippiiniläiset merimiehet ovat valloittaneet modernin merenkulun, purjehtivat myös filippiiniläiset muusikot suvereenisti maailman viihdemerillä. Heitä kuullaan hotelleissa, kasinoissa, risteilyaluksilla, yökerhoissa ja viihdekeskuksissa ympäri maailman.
Nämä orkesterit toimivat kuin elävät jukeboksit – esitä toiveesi, ja saat sen ammattitaidolla esitettynä. Heiltä ei odoteta omia alkuperäiskappaleita tai taiteellista kunnianhimoa, vaan hetken huumaa tuttujen hittien parissa.
Suomessa filippiiniläisorkesterit eivät ole päässeet kansaa tanssittamaan tiukkojen työlupakäytäntöjen vuoksi. Sen sijaan ruotsinlaivoilla – joilla Suomen työmarkkinapolitiikka ei seilaa – on toisinaan päästy nauttimaan heidän laadukkaasta jukeboxviihteestään.
Filippiiniläinen musiikki ei ole Suomessa laajasti tunnettu, mutta olemme altistuneet sille epäsuorasti, sillä useilla maailman tähdillä on filippiiniläisiä juuria. Tässä joitakin nimiä, joilla vähintään toinen vanhemmista on kotoisin Filippiineiltä:
Enrique Iglesias – Filippiiniläinen äiti
Bruno Mars – Filippiiniläinen äiti
Vanessa Hudgens – Filippiiniläinen äiti
Darren Criss – Filippiiniläinen äiti
Apl.de.ap (Black Eyed Peas) – Filippiiniläinen isä ja äiti
Kirk Hammett (Metallica) – Filippiiniläinen äiti
Arnel Pineda (Journey) – Filippiiniläinen isä ja äiti
Nicole Scherzinger (Pussycat Dolls, American Idol) – Filippiiniläinen isä
Joey Santiago (Pixies) – Filippiiniläinen isä ja äiti
Johannes Pietsch (Eurovison 2025 winner) – Filippiiniläinen isä
Ne laulavat meidät suohon
Filippiinit tulivat suomalaisille laulukilpailujen ystäville tutuksi 1990-luvun alussa Keskiyön auringon laulufestivaalin kautta (Midnight Sun Song Festival), jossa filippiiniläiset laulajattaret dominoivat palkintosijoja.
Keskiyön auringon laulufestivaali oli kansainvälinen viihdetapahtuma, joka järjestettiin Lahdessa vuosina 1987–1995. Kilpailussa eri maiden edustajat mittelivät parhaan laulajan tittelistä. Euroopan lisäksi tapahtuma televisioitiin Filippiineille, Australiaan, Singaporeen, Malesiaan, Bruneihin ja Thaimaahan.
Vuonna 1991 Ivy Violan aloitti filippiiniläisten laulajattarien kultakauden voittamalla kilpailun kappaleilla Easy to love you ja Chilly winds. Vuotta myöhemmin Eva delos Santos nappasi pronssia kappaleilla Just like you and me ja Heart to heart.
Vuonna 1993 kilpailua ei järjestetty, mutta 1994 koitti filippiiniläisen läpimurron hetki: Samantha Chavez lauloi Filippiinit suomalaisten sydämiin. Hänen voittonsa sinetöi koskettava suomenkielinen tulkinta Arja Korisevan tunnetuksi tekemästä kappaleesta Huomiseen. (Jos jollakulla muuten on linkki tästä esityksestä, laittakaa jakoon!)
Kun kuulin Samanthan harjoittelevan hermostuneena suomenkielistä lausumista Manilassa ennen kilpailua, myönnän ajatelleeni: “Ei tästä taida tulla mitään.” Mutta kun hän lauloi Huomiseen suorassa finaalilähetyksessä, oli harvinaisen hyvä tunne olla väärässä.
Suomalaiset kuulivat, kuinka kauniilta suomen kieli voi kuulostaa, kun sitä laulaa sydämellään – filippiiniläisellä sydämellä.
Original Pinoy Music (OPM)
OPM on lyhenne sanoista Original Pinoy Music, ja sillä tarkoitetaan filippiiniläisen kevyen musiikin alkuperäiskappaleita. Sisällöllisesti termi vastaa Suomessa käytettyjä nimityksiä kuten ”suomipop” tai ”suomi-iskelmä”. Myös Suomeen on rantautunut kaksi edustavaa esimerkkiä OPM-musiikista.
Vuonna 1997 Danny julkaisi Taikaa-albumillaan kappaleen, joka käännettiin suomeksi alkuperäistä otsikkoa mukaillen nimellä Lapselle. Iso D tulkitsi kappaleen tyylikkäästi alkuperäisen esityksen hengessä.
Kappaleen alkuperäinen versio on Anak , Freddie Aguilarin vuonna 1977 säveltämä ja sanoittama klassikko. Anak on tunnetuin filippiiniläinen kappale kansainvälisesti – se on julkaistu 56 maassa ja käännetty 27 eri kielelle. Kappale on myynyt yli 30 miljoonaa kopiota maailmanlaajuisesti ja nousi hetkellisesti myös Yhdysvaltojen listaykköseksi. Striimauksia kappaleella on kertynyt kymmeniä miljoonia.
Vuonna 2005 suomalaisten radiokanavien soittolistoille nousi kappale You’ll be safe here. Sitä Aluksi moni luuli sen olevan amerikkalaisen bändin tuotos, mutta asioista hieman paremmin perillä olevat musiikkitoimittajat hoksasivat pian, että kyseessä olikin filippiiniläinen pitkän linjan bändi Rivermaya.
Marginaalista Voice of Finlandiin
Suomeen muuttanut Ilagan Cityn laululintunen Sheila Surban on tehnyt mittavan uran epäkaupallisen musiikin parissa julkaisten jo viisi albumia. Hänen tuotantoonsa kuuluu muun muassa suomalaisia kansanlauluja, etnojazzia ja maailmanmusiikkia. Surban on levyttänyt myös legendaarisen Piirpaukkeen kanssa, ja heidän tagaloginkielinen versionsa Song of Freedom eli Finlandiasta on mainio osoitus kulttuurien välisestä dialogista.
Junttidiskon kuningas Frederik on viime vuosina saanut rinnalleen filippiiniläinen machokitaran mestarin Arthur Cunananin, joka on toiminut Dynamite Bandin pitkäaikaisena kitaristina. Cunananin taidokas soitto tuo lisäväriä Frederikin esityksiin.
Filippiiniläinen Francis Laurente Asis, Suomessa asuva laulaja, osallistui The Voice of Finland -kilpailuun vuonna 2018. Vaikka voitto jäi haaveeksi, Francis lauloi tiensä monien suomalaisten sydämiin.
Vuoden 2024 Voice of Finlandissa kisasi puolestaan laukaalainen Mark Honkanen, joka tunnetaan myös Lost Poet- ja Dusty Dusters -yhtyeiden nokkamiehenä. Hänen esiintymisensä toi lisää näkyvyyttä OPM-vaikutteiselle musiikille suomalaisessa valtavirtamediassa.
Pimeyden tango tropiikissa
Kevyen musiikin vaihtotasevertailussa Filippiinit on tyrmännyt Suomen jo ensimmäisessä erässä. Eihän tämä mikään yllätys ole: Suomessa laulaminen ja tanssiminen mielletään edelleen sosiaaliseksi itsensäpaljastukseksi, joka vaatii vähintään kolme lonkeroa ja pimeän kulman. Filippiineillä taas mikrofonin tarttuminen on suunnilleen yhtä arkista kuin riisin syöminen
Filippiiniläinen musiikkimaku pohjautuu pääosin sokerikuorrutettuihin balladeihin ja ikivihreiden länsihittien loputtomaan kierrätykseen. Whitney Houstonin, Frank Sinatran ja Celine Dionin henget vaeltavat yhä karaokehalleissa. Vaikka maassa riittää lahjakkaita laulajia ja muusikoita, omaperäisyys ja uusien trendien luominen eivät yleensä ole sen vahvimpia puolia – kunnes joku todistaa toisin.
Suomalainen pop- ja rock-musiikki ei istu tähän makuun: se on kielen lisäksi liian mollivoittoista ja sävyltään oudon melankolista – kuin joku yrittäisi virittää loitsua sumuisessa metsässä. Edes vientimme kirkkaimmat tähdet, kuten Hanoi Rocks, HIM ja The Rasmus, ovat jääneet suurimmalle osalle filippiiniläisistä tuntemattomiksi.
Kerran olen Manilassa kuullut baarissa Lordin Hard Rock Hallelujahin ja muutaman kerran useammin Bomfunk MC’sin Freestylerin. Noin kymmenen vuotta sitten törmäsin Power Books -kirjakaupan alelaarissa Tiktakin kokoelmalevyyn – alennuskorissa.
Kovaa ja korkealta soi sana kultainen
Children of Bodom, suomalaisen metallimusiikin monumentti, on konsertoinut Manilassa kahdesti – vuosina 2011 ja 2014. Yleisössä oli paitsi Filippiineillä asuvia suomalaisia, myös kourallinen paikallisia fanittajia.
Vuonna 2014 San Juanin rantalomakohteessa järjestettiin kolmipäiväinen Sandstorm Electronic Experience -festivaali, jonka tähtivieraana esiintyi Suomesta saapunut Darude – hänkin jo kansainvälisen klubimusiikin fossiili.
Nightwish vieraili Manilassa maaliskuussa 2023 ja veti rutiinikeikan muutamalle tuhannelle kuulijalle. Suurin osa yleisöstä oli paikalla uteliaisuudesta, mutta yllättävän moni oli tullut paikalle tosifanin intensiteetillä – suomalaiset mukaan lukien. Nightwish hurmasi koko porukan sinfonisen metallin messullaan, vaikka laulaja Floor Jansen oli pitkällä raskaana.
Ja sitten – aivan yllättäen – Filippiinienkin baareissa ja diskoissa alkoi soida Cha Cha Cha. Käärijä kävi moraalisesti voittamassa Euroviisut ja jätti neonvihreän jälkensä myös trooppisille tanssilattioille. Vaikka kappale katosi soittolistoilta nopeammin kuin suomalainen hymy ryhmäkuvasta, pikkulinnut visertävät sen jatkavan elämäänsä Manilan queer-klubien tulevana klassikkona.
Rajaton riemu
Paikallistakin suomalaisjytää on kuultu: Filippiineillä asuvien suomalaisten rockbändi Out of Stock teki vuoden 2013 aikana massiivisen kahden keikan mittaisen Great Asian Tour -kiertueen. Sen jälkeen toiminta hiipui herätäkseen joskus taas henkiin.
Kuriositeettina on mainittava Makatissa sijaitseva Handle’s Bar – paikallisten moottoripyöräilijöiden kantapaikka, jossa soi usein Hurriganes. Omalle sukupolvelleni, jolle Hurriganes oli musiikillinen alkuräjähdys, on pysäyttävää istua aasialaisen suurkaupungin baarissa kuuntelemassa Remu Aaltosen rock’n’roll-esperantoa – kieltä, jota kielitieteilijät eivät ymmärrä, mutta sydän tajuaa kaiken – ja huomata, kuinka suomalainenkin rock on rajaton riemu.
