Filippiinien peso on kuin telenovela: dramaattinen, arvaamaton ja toisinaan täysin arvoton. Sen kurssi ei koskaan ole siellä missä pitäisi, mutta sillä saa aina jeepney-kyydin, lautasellisen riisiä ja hymyn kaupan päälle.
Filippiinien virallinen valuutta on Filippiinien peso, paikallisesti piso, ja sen kansainvälinen valuuttakoodi on PHP. Pesoa hallinnoi maan keskuspankki Bangko Sentral ng Pilipinas, joka tekee parhaansa pitääkseen yllä sen ostovoimaa, samalla kun maailmantalous, poliittinen epävarmuus ja Manny Pacquiaon eläkesuunnitelmat horjuttavat sen arvoa.
Kuten monissa muissakin entisissä siirtomaissa, myös Filippiineillä raha, kauppa ja suvereniteetti ovat historian saatossa kietoutuneet tiiviisti yhteen. Saarivaltion käytössä ollut valuutta on aina ollut riippuvainen siitä, kuka sattui milloinkin olemaan vallassa – tai väittänyt olevansa.
Esihistoriallinen aika
Kauan ennen espanjalaisten saapumista Filippiinien saarille, saarten asukkaat olivat jo solmineet tiiviitä kauppasuhteita naapurimaiden siirtokuntien kanssa. Kauppaa käytiin vaihtokauppana – esimerkiksi yksi sika saattoi vastata kahta kangaspalaa ja ehkä hieman mangoa päälle.
Vaihtokaupan hankaluudet ja epämääräisyys johtivat yhteisen vaihtovälineen, cowry-simpukankuorien, käyttöönottoon. Cowryjen arvo perustui siihen, että ne näyttivät kauniilta ja niitä oli vaikea väärentää. Ne vakiintuivat vuosisatojen ajaksi yleisesti hyväksytyksi maksuvälineeksi saaristossa.
Filippiinit ei ollut köyhä saaristo, sillä saarilta löytyi kultaa, ja missä on kultaa, siellä on ahneutta ja yritteliäisyyttä. Vuosien 800 ja 1100 välillä joku keksi valmistaa kullasta pieniä, tasapohjaisia hippuja, joita alettiin kutsua piloncitoiksi. Näihin esikolikkoihin kaiverrettiin kirjaimet ”MA” tai ”M”, joiden avulla kauppiaat pystyivät tunnistamaan ne Filippiineiltä peräisin oleviksi.
Kuten muuallakin Kaakkois-Aasiassa, myös Filippiineillä kiinalaiset kauppiaat toivat mukanaan pronssikolikoita. Näitä kolikoita alettiin käyttää 1200-luvulta alkaen, ja ne säilyivät käytössä hämmästyttävän pitkään, aina 1900-luvun alkuun saakka.
Espanjalaisten aika (1565–1898)
Espanjan siirtomaaherruuden tarina alkaa portugalilaisesta Ferdinand Magellanista, joka Espanjan lippua liehuttaen saapui Filippiinien saarille vuonna 1521. Mukanaan hän toi raamatun, miekan ja rahatalouden alkeet. Magellan ei kuitenkaan ehtinyt pitkään kolikoitaan kilistellä, sillä paikallinen heimopäällikkö Lapu-Lapu surmasi hänet.
Vuonna 1565 espanjalaiset palasivat – nyt rakentaakseen itselleen uuden siirtomaan. Meksikosta alkoi purjehtia galleon-laivoja, joiden mukana maahan saapui kultaa, hopeaa, ja kolikoita. Varhaisimmat Meksikosta ja muista Espanjan siirtokunnista tuodut hopeakolikot olivat karkeasti valmistettuja macuquinoja.
Vuodesta 1726 lähtien macuquinot korvattiin koneella lyödyillä kahdeksan realin arvoisilla hopeakolikoilla, joita kutsuttiin columnarioiksi (tunnetaan myös nimillä pilaridollari tai dos mundos). Myöhemmin espanjalaiset alkoivat lyödä Filippiineillä paikallisia cuartos– ja barrillos-kolikoita, jotka valmistettiin raakakuparista tai pronssista.
Samaan aikaan Filippiinien eteläosissa Sulu-sulttaanikunta eli omaa elämäänsä. Sulttaanit kävivät kauppaa han-kiinalaisten, arabien ja brittien kanssa, ja käyttivät omia kolikoitaan 500-luvulta lähtien. Kolikot valmistettiin tinasta, hopeasta tai mistä tahansa metallista, jota sattui sillä hetkellä olemaan käsillä.
1800-luvun alussa Espanjan Keski- ja Etelä-Amerikan siirtokunnat alkoivat kapinoida ja laskea liikkeeseen omaa rahaa, jossa oli vallankumouksellisia iskulauseita ja symboleja. Näitä rahoja päätyi myös Filippiineille, missä espanjalaiset virkamiehet sensuroivat kolikoiden vallankumoukselliset tekstit leimaamalla niiden päälle sekalaisia kirjaimia ja numeroita.
Filippiinit sai käyttöön paperirahan vuonna 1851, kun El Banco Español Filipino de Isabel II -niminen pankki laski liikkeeseen vastapainettuja seteleitä. Näitä seteleitä kutsuttiin peso fuerteksi eli vahvaksi pesoksi – ehkä siksi, että se oli tuolloin vielä jonkin arvoinen.
Vallankumouksen aika (1898–1899)
Vuoden 1898 itsenäisyysjulistus toi Filippiineille lyhytaikaisen vallankumousvaluutan, jolla oli tarkoitus korvata Espanjan peso. Kenraali Aguinaldon määräyksestä Malolosin asevarikolla taottiin kahden sentavon arvoisia kuparikolikoita. Lisäksi painettiin seteleitä, joiden arvot olivat yksi, viisi ja kymmenen pesoa.
Kun Aguinaldo antautui amerikkalaisille ja ensimmäinen tasavalta romahti, vallankumousvaluutta julistettiin laittomaksi ja vedettiin pois kierrosta. Espanjalaiset ja meksikolaiset kolikot ja peso fuerte -setelit pysyivät käytössä. Ne vedettiin pois kierrosta vasta vuonna 1903, kun käyttöön tuli uusi Filippiinien peso.
Amerikkalaisten aika (1901–1941)
Kun Yhdysvallat vuonna 1901 otti Filippiinit haltuunsa Espanjalta, amerikkalaiset eivät tuoneet mukanaan vain Coca-Colaa ja koripalloa, vaan myös aivan uuden rahan: Filippiinien peson. Vuodesta 1903 alkaen peso sidottiin pyhässä talousliitossa Yhdysvaltain dollariin. Kurssi oli kauniin symmetrinen: yksi dollari vastasi kahta pesoa.
Vuonna 1912 El Banco Español Filipino nimettiin uudelleen Bank of the Philippine Islandsiksi. Vuoteen 1933 mennessä kaikki liikkeelle lasketut setelit ja kolikot oli muutettu espanjankielisistä englanninkielisiksi.
Kun Yhdysvaltain siirtomaasta tuli vuonna 1935 Filippiinien kansainyhteisö, kolikoihin tuikattiin uusi sinetti ja teksti ”Commonwealth of the Philippines” – ettei vain kukaan kuvittelisi, että maa olisi oikeasti vapaa.
Japanin miehitysaika (1942–1945)
Kun toisen maailmansodan mustat pilvet kerääntyivät Filippiinien ylle, taivaalta ei satanut vain pommeja, vaan myös seteleitä – tosin sellaisia, joilla ei saanut juuri muuta kuin hieman riisiä, jos myyjä sattui olemaan anteliaalla tuulella.
Japanin miehityshallinto laski liikkeeseen oman valuuttansa, niin sanotun Fiat-peson, jonka ostovoima oli lähinnä filosofinen kysymys. Nämä sotasetelit olivat nimellisarvoltaan suuria, mutta käytännössä yhtä arvokkaita kuin käärepaperi. Filippiiniläiset alkoivatkin kutsua niitä ”Mikki Hiiri -valuutaksi”.
Sissit ja vastarintaliikkeet alkoivat painaa omia Guerrilla Noteja, kotikutoisia seteleitä, jotka olivat kömpelöitä ja pieniarvoisia, mutta symbolisesti merkittäviä. Maanpaossa toiminut Filippiinien laillinen hallitus nyökkäili hyväksyvästi sissien rahapajoille, sillä jokainen kierrossa ollut Guerrilla Note oli keskisormi Japanin miehityshallinnolle.
Japanin tukema nukkehallitus, presidentti José P. Laurelin johdolla, kielsi sissivaluutan hallussapidon. Jokainen, jonka hallusta löytyi näitä seteleitä, voitiin pidättää tai jopa teloittaa.
Itsenäisen tasavallan itsenäinen valuutta
Filippiinit saivat itsenäisyyden toisen maailmansodan jälkeen, ja mikä olisikaan ollut parempi vapauden symboli kuin oma valuutta – raha, jota voi painaa niin paljon kuin inflaatio sallii. Vuonna 1949 perustettiin Filippiinien oma keskuspankki (Central Bank of the Philippines), ja kansakunta sai omat setelit sekä pitkäaikaisen inflaation.
Ensimmäiset keskuspankin liikkeelle laskemat rahat olivat englanninkielisiä seteli- ja kolikkosarjoja: setelit painettiin Isossa-Britanniassa ja kolikot valmistettiin Yhdysvalloissa. Vuonna 1969 otettiin käyttöön uusi sarja, johon kuuluivat 1, 5, 10, 20, 50 ja 100 peson setelit, joissa alettiin käyttää maan omaa kieltä ja kansallissankareiden kuvia.
Presidentti Ferdinand Marcos vanhemman määräyksestä Filippiinien keskuspankki uudisti peson ja laski vuosina 1973–1985 liikkeelle Ang Bagong Lipunan -sarjan. Setelisarjan pienin nimellisarvo oli 2 pesoa ja suurin 100 pesoa – joka tuohon aikaan vielä riitti viikon ruokaostoksiin. Vuonna 1978 Filippiineille perustettiin keskuspankin oma rahapaja.
Ang Bagong Lipunan -sarjaa seurasi New Design -sarja, jolla viitattiin seteleihin, joita laskettiin liikkeeseen vuosina 1985–2013, sekä kolikoihin, jotka kilisivat taskuissa vuosina 1995–2017. Tähän sarjaan kuului myös uusi 500 peson seteli.
Vuodesta 1995 lähtien kaikkiin rahoihin painettiin Bangko Sentral ng Pilipinasin logo. Vuonna 1991 julkaistiin ensimmäiset 1000 peson setelit, ja vuonna 2002 otettiin käyttöön 200 peson seteli.
Filippiinien peso tänään
Vuonna 2009 Filippiinien keskuspankki käynnisti setelien ja kolikoiden uudistuksen parantaakseen niiden turvallisuutta ja pidentääkseen käyttöikää. Seuraavana vuonna julkaistiin New Generation Currency -setelisarja, johon kuuluvat nykyisin käytössä olevat 20, 50, 100, 200, 500 ja 1000 peson setelit.
Seteleissä on kuvia tunnetuista filippiiniläisistä henkilöistä ja merkittävistä tapahtumista maan historiassa sekä Filippiinien ainutlaatuisesta eläimistöstä, kasvistosta ja luonnonrikkauksista. Setelit ovat kooltaan samankokoisia, mutta ne eroavat selkeästi toisistaan värien perusteella.
New Generation Currency -kolikkosarja laskettiin liikkeelle vasta vuonna 2018 ja siihen kuuluvat 1, 5 ja 25 sentavon ja 1, 5 ja 10 peson kolikot. Kolikot on valmistettu materiaaleista, kuten nikkelipinnoitetusta ja pronssipinnoitetusta teräksestä, jotka kestävät paremmin Filippiinien ilmasto-olosuhteita. Vuonna 2019 käyttöön otettiin myös 20 peson kolikko, joka korvasi aiemmin käytössä olleen samanarvoisen setelin.
Vaikka peso ei ehkä ole maailman arvostetuin valuutta, se on silti olennainen osa kansallista identiteettiä. Filippiiniläiset tietävät, ettei valuutan tarvitse olla vahva ollakseen merkityksellinen. Joskus pelkkä 20 peson kolikko, jonka saat takaisin hymyilevältä taksikuskilta, tuntuu enemmän ystävällisyyden eleeltä kuin maksuvälineeltä.
