Jos et voi hallita todellisuutta, hallitse niitä, jotka siitä kertovat – ja verota heitä kunnolla. Ovatko Filippiinien uudet yksityisyydensuojaa ja verotusta koskevat säädökset suomalaiselle videobloggaajalle orwellilainen dystopia vai vitsi, joka ei naurata?
Kun aurinko on laskemassa Etelä-Kiinan mereen värjäten taivaan oranssillaan. Suomalainen videobloggaaja Tiina Reppureissaaja päättää vielä kuvata yhden otoksen paratiisirannalla kävelevistä ihmisistä.
Juuri kun kamera alkaa tallentaa, sähköpostiin kilahtaa uutislinkki pelottavalla otsikolla:
”Regulatory Guidelines on Vlogging Activities by Foreign Nationals.”Tiina lukee viestin huolestuneena: mitä tämä tarkoittaa? Onko hänen YouTube-kanavansa, jolla on vain 380 seuraajaa, nyt Filippiinien tietosuojaviranomaisen erityistarkkailussa?
Samaan aikaan toisaalla… Drone-Toni selaa paikallisen sanomalehden otsikkoa, joka kertoo ulkomaalaisille digisisällöntuottajille määrätyistä uudesta 12 prosentin arvonlisäverosta. Toni sulkee dronensa, päättää lopettaa surffaajien kuvaamisen siihen paikkaan ja jää pohtimaan, uskaltaako nostaa ensi kuun palkan paikallisesta pankkiautomaatista, jos hänen videonsa päätyy suomalaisen tosi-tv-ohjelman taustakuvitukseksi.
Filippiinien viranomaiset ovat alkaneet suitsia digitaalisia palveluita julkaisemalla viime viikkoina kaksi uutta niitä koskevaa säädöstä. Molemmat voivat jatkossa koskea myös suomalaisia videobloggaajia, jotka toimivat kaupallisesti Filippiineillä.
Digitaalinen hämähäkinverkko
Filippiinien tietosuojaviranomaisen, National Privacy Commissionin, säädös – NPC Circular No. 2025-01 – astui voimaan 10. kesäkuuta 2025 täydentämään vuonna 2012 annettua säädöstä. Vaikka säädös kohdistuu ensisijaisesti ulkomaisiin kaupallisiin ja institutionaalisiin toimijoihin, sillä voi tulevaisuudessa olla vaikutuksia myös suomalaiseen videobloggaajaan, joka toimii Filippiineillä ja kuvaa paikallisia ihmisiä, tapahtumia ja paikkoja.
Säädös koskee kaikkia Filippiineillä toimivia sisällöntuottajia – videobloggaajia, valokuvaajia, tubettajia, influenssereita jne. – jotka kuvaavat, käsittelevät tai julkaisevat sellaista digitaalista materiaalia, joissa esiintyy filippiiniläisiä ja joista voi tunnistaa henkilökohtaisia tietoja. Tällaisia tietoja ovat esimerkiksi kasvot, ääni, nimi, sijainti tai muut yksilöivät tunnisteet.
Filippiinien tietosuojaviranomainen soveltaa niin sanottua ”jurisdiktion periaatetta”, mikä tarkoittaa, että sääntöjä sovelletaan aina, kun yksityisyyden suojaan liittyvä loukkaus vaikuttaa filippiiniläiseen henkilöön – riippumatta siitä, missä sisällöntuottaja tai filippiiniläinen henkilö fyysisesti sijaitsevat.
Jos videobloggaaja julkaisee Filippiineillä kuvaamansa materiaalin ulkomailla, hänen on varmistettava, että kyseisessä maassa on riittävä tietosuojan taso ja että julkaistu materiaali säilytetään turvallisesti. Jos hän käyttää pilvitallennuspalveluita, niiden on oltava Filippiinien tietosuojaviranomaisen vaatimusten mukaisia.
Kuvaajan tulee lisäksi pyytää selkeä suostumus henkilöiltä, joiden tietoja käytetään – esimerkiksi kadulla kuvatuilta ihmisiltä tai haastateltavilta. Kuvauksen tarkoitus ja tietojen käyttötarkoitus on ilmoitettava, eikä materiaalia saa käyttää muihin tarkoituksiin ilman erillistä lupaa. Videoilla esiintyvillä henkilöillä on oikeus pyytää omaa osuuttaan poistettavaksi tai peitettäväksi (esim. blurrattu kuva).
Erityistä huomaivaisuutta vaaditaan kuvattaessa lapsia, sairaita, köyhiä tai muita haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä. Näissä tapauksissa tarvitaan usein kirjallinen suostumus. Esimerkiksi videoblogi slummialueelta tai lastenkodista ilman selkeitä lupia voi rikkoa säädöstä.
Kerro kaikki, mutta älä puhu siitä
Vaikka säädöksen tavoitteena on sovittaa yhteen ilmaisun- ja sananvapaus sekä tietosuojasääntely, moni sen osa jäi käytännössä epäselväksi ja tulkinnanvaraiseksi. Heti säädöksen voimaantulon jälkeen Filippiinien tietosuojaviranomainen joutuikin tarkentamaan ohjeistuksia erityisesti sosiaalisessa mediassa harrastuksena sisältöä tuottavien videobloggaajien osalta.
Ainakin seuraavat tarkennukset ulkomaalaisen videobloggaajan on hyvä pitää mielessä filippiiniläisiä kuvatessaan:
- Jos blokkaaja ansaitsee sisällöllään merkittäviä tuloja, tekee kaupallisia yhteistyövideoita, saa sponsorointia tai muuten harjoittaa ammattimaista sisällöntuotantoa, säädöstä tullaan todennäköisesti soveltamaan hänen toimintaansa Filippiineillä.
- Blokkaajien, joiden toiminta Filippiineillä on kaupallista ja joilla on laaja seuraajakunta tai merkittävää vaikutusvaltaa, tulee rekisteröityä National Privacy Commissionin verkkosivustolle osoitteessa privacy.gov.ph. Samalla sivustolla voi myös seurata tulevia säädöksiä ja viranomaisten ohjeistuksia.
- Videoblokkaajilla tulisi olla saatavilla tietosuojaseloste (privacy notice), jossa kerrotaan, mitä kuvamateriaaleja käytetään, miksi niitä käytetään, missä ne julkaistaan ja miten niissä näkyvät henkilöt voivat pyytää niiden poistamista.
- Tietosuojaan liittyviin pyyntöihin on vastattava kohtuullisessa ajassa. Esimerkiksi jos joku pyytää kasvojensa sumennusta YouTube-videolta, siihen on reagoitava asianmukaisesti kohtuullisessa ajassa (suositus: kahden viikon aikana).
Jos videoblokkaaja rikkoo selkeästi säädöstä, Filippiinien tietosuojaviranomainen voi lähettää huomautuksen, määrätä videon poistettavaksi tai muokattavaksi, ja äärimmäisissä tapauksissa langettaa sakkoja (enintään 50 000 PHP). Toistuvista rikkomuksista voi seurata siviilikanteita – esimerkiksi yksityishenkilö voi haastaa blokkarin oikeuteen – tai jopa rikossyytteitä, mikäli henkilökohtaista tai arkaluontoista tietoa levitetään tahallisesti tai vahingoittamistarkoituksessa.
Jos ulkomainen videoblokkaaja kuvaa vain julkisilla paikoilla, ei tallenna kenenkään yksityistä elämää eikä sisällöllä ole merkittävää kaupallista merkitystä, hän ei käytännössä riko mitään sääntöjä. Jos videobloggaaminen on harrastus eikä sisällöstä saada merkittäviä tuloja, tekijä ei kuulu tämän säädöksen piiriin.
Influensseri vai veronkiertäjä?
Heinäkuun 2. päivä Filippiineillä tuli voimaan 12 prosentin arvonlisävero ulkomailla tuotetuista digitaalisista palveluista ja kaupallisesta sisällöntuotannosta. Vero koskee kuitenkin vain toimijoita, jotka tuottavat sisältöä kaupallisessa tarkoituksessa ja laskuttavat filippiiniläisiä asiakkaita tai tilaajia filippiiniläisen yrityksen kautta.
Suomalaisia ja muita ulkomaalaisia videobloggaajia säädös ei koske, ellei tuloja kerry merkittävästi filippiiniläisiltä tilaajilta. Filippiinien verottaja ei ole kiinnostunut yksittäisestä turistista tai harrastelijabloggaajasta, joka kuvaa ja kertoo elämästään Filippiineillä. Jos videoblogi tuottaa enemmän vitsejä kuin tuloja, ei verottaja ole oven takana kolkuttelemassa.
Säädöksen käytännön vaikutukset ulkomaalaiselle videoblokkaajalle:
- Jos et laskuta filippiiniläisiä tilaajiasi paikallisen yrityksen kautta, eikä sinulla ole veronalaista liikevaihtoa Filippiineillä, tilaajiesi ei tarvitse maksaa arvonlisäveroa.
- Jos teet videoita vain omasta elämästäsi ja matkakokemuksistasi ilman paikallisia sponsoreita tai mainostuloja, et ole verovelvollinen Filippiineillä.
- Jos kuitenkin myyt sisältösi kautta jotakin – esimerkiksi tuotteita, palveluita tai kursseja – ja laskutat siitä Filippiineillä oman tai paikallisen partneriyrityksen kautta, sinun on lisättävä 12 %:n arvonlisävero hintoihin.
Jos yksityisyys on rikos, kaikki ovat rikollisia
Kuten Filippiineillä on tapana, lait ja säädökset muuttuvat usein, ja niiden soveltaminen jää monesti suhteelliseksi ja tilannekohtaiseksi. Näin näyttää käyvän myös yksityisyyttä koskevan säädöksen kohdalla. Vasta aika näyttää, miten ja missä laajuudessa sitä käytännössä aletaan soveltaa.
Jos Drone-Toni tai Tiina Reppureissaaja ei kuvaa salaista sotilastukikohtaa, lennätä dronea ilman lupaa tai laskutta ketään Filippiineillä, he voivat jatkaa videoidensa tekemistä ja julkaisemista suomalaisille aivan entiseen tapaan.
Filippiinien tietosuojaviranomainen ja verovirasto voivat kuulostaa pelottavilta tahoilta, mutta heidän tarkoituksenaan ei ole estää tällaista kulttuurivaihtoa. Videobloggaaja, joka kertoo suomeksi suomalaisille kokemuksistaan Filippiineillä, ei herätä viranomaisten epäilyksiä. Viranomaiset ymmärtävät hyvin, että tällainen toiminta voi edistää maiden välistä diplomatiaa ja kulttuurista ymmärrystä jopa tehokkaammin kuin kaksikymmentä suurlähettilästä yhteensä.
Aiheesta lisää: Tubettajat keskuudessamme – Filippiiniläistä elämää linssin läpi
