Jos Omanin pääkaupunki Muscat on aiemmin kuulostanut vain eksoottiselta mausteelta keittiön ylähyllyllä, nyt se on myös välietappi matkalla Jollibeehen. Suomesta Filippiineille voi nykyään lentää lukuisilla vaihtoehdoilla, ja Oman Airin uusi yhteys Muscatin kautta Manilaan tuo lisää mausteita valikoimaan.
Juuri kun luulimme, ettei Manilan kansainväliselle lentokentälle mahdu enää yhtään uutta yhtiötä, paikalle ilmestyy Omanin sulttaanikunnan oma lentoyhtiö, Oman Air. Sen kohteena ovat erityisesti Lähi-idässä ja Euroopassa työskentelevät filippiiniläiset siirtotyöläiset, mutta siinä sivussa se tarjoaa kiinnostavan vaihtoehdon myös eurooppalaisille matkailijoille. Markkinaosuuden tavoittelussaan yhtiö on lähtenyt aggressiiviseen hintakilpailuun ja onnistuu silti säilyttämään laatulentoyhtiön maineensa.
Aina kun uusi lentoyhtiö avaa reitin Euroopasta Filippiineille, se tuo uusia mahdollisuuksia myös meille suomalaisille, jotka reissaamme Suomen ja Filippiinien välillä. Itse olen jo lentänyt oman hiilijalanjälkeni pikimustaksi maidemme välillä, mutta aina kun markkinoille tulee uusi vaihtoehto, pyrin kokeilemaan sen käytännössä.
Viimeisin lentoni Oman Airilla oli jo toinen laatuaan – eikä syyttä. Hinnat reitillä Helsinki-Manila-Helsinki ovat olleet houkuttelevia: yleensä 700-900 euroa edestakaisesta lipusta, kun ostaa suoraan yhtiön sivuilta (www.omanair.com). Reitillä on kaksi välilaskua ja koneenvaihtoa, ensimmäinen Frankfurtissa tai Münchenissä, toinen Muscatissa.
Toisin kuin monet muut yhtiöt, jotka hyödyntävät armotonta dynaamista hinnoittelua, Oman Air ei näytä korottavan hintoja lyhyelläkään varoitusajalla. Tällä kertaa maksoin kolme päivää ennen lähtöä ostetusta menopaluulipusta vain 735 euroa – varsin kohtuullinen hinta viime hetken varaukselle.
Oman Air – Tuhannen ja yhden yön maailma
Kun Suomessa vuonna 1993 Leijonat taistelivat itsensä kansallissankareiksi ja Filippiineillä huomattiin, että Red Horse -olutta voi lantrata millä tahansa muulla paitsi järjellä, Omanissa päätettiin perustaa lentoyhtiö. Monien vaiheiden ja lastentautien jälkeen Omanin valtio hankki yhtiön osakekannasta 99,8 prosenttia – tasaluku 100 olisi kuulostanut liian epädemokraattiselta.
Maaliskuussa 2010 Oman Air teki sen, mitä moni piti mahdottomana: se oli maailman ensimmäinen lentoyhtiö, joka tarjosi lennon aikana sekä puhelinyhteyden että Wi-Fi:n. Pian matkustajat kuitenkin huomasivat, että netti 11 kilometrin korkeudessa toimii suunnilleen yhtä hyvin kuin Filippiinien sähköverkko taifuunin aikaan – mutta hatunnosto pioneereille silti.
Vuoteen 2025 mennessä Oman Air on kasvanut 44 kohteen verkostoksi 24 maassa. Kaakkois-Aasiassa yhtiö lentää Manilan lisäksi myös Jakartaan, Kuala Lumpuriin, Bangkokiin ja Phuketiin. Kuulostaa komealta, kunnes muistaa, että Ryanair lentää yksinään varmaan saman määrän lentoja pelkästään Puolaan. Oman Airin idea ei kuitenkaan ole “halpa ja kova penkki”, vaan muistutus siitä, että laadun ei tarvitse olla hinnasta kiinni.
Oman Air on liittynyt Oneworld-allianssiin. Tämä tarkoittaa, että Finnairin kanta-asiakkaat voivat kerätä pisteitä myös Oman Airin lennoilta – ja lentää Muscatiin pelkästään siksi, että saat Helsinki-Vantaan loungessa yhden ilmaisen kahvin.
Matka Jollibeehen alkaa Helsinki-Vantaalta
Matka Suomesta Filippiineille alkaa aina samalla tavalla: Helsinki-Vantaan lentokentältä. Se on suomalaisten portti maailmalle – paikka, jossa voi hetken aikaa kuvitella olevansa kosmopoliitti ja osa globalisoituvaa maailmaa.
Kentällä moni asia on automatisoitu ja digitalisoitu. Kaikki toimii – paitsi silloin, kun ei toimi. Skannaat passin ja… järjestelmä ei vieläkään ymmärrä suomalaisen passin ja Filippiinien oleskeluluvan yhdistelmää. Lopputulos: ”Ei voida tulostaa boarding passia.”
Siinä sitten seisot sormi suussa automaatilla, kunnes on pakko pyytää virkailijaa apuun. Hän tulostaa boarding passit ja tarkistaa oleskeluluvan manuaalisesti. Matkatavaroiden tietojen skannaus ja hihnalle punnertaminen sen sijaan onnistuvat omin voimin. Oman Air tarjosi 32 euron lisämaksusta mahdollisuuden ottaa mukaan 30 kiloa matkatavaraa (peruslipussa sallitaan vain 20 kiloa).
Onhan se myönnettävä, että uusittu Helsinki-Vantaa on erinomainen lentokenttä. Moniin maailmankolkkiin verrattuna se on suorastaan luksusta. On ikkunoita, joista näkee ulos, ruuhkaa vain harvoin, siistit vessat – ja mikä tärkeintä – selkeä logiikka, jonka suomalainen ymmärtää. Jos portti on A28, se löytyy A-siivestä ja numerolla 28. Kaikki on yksinkertaista ja toimivaa.
Portilla odotti Lufthansan Airbus A321-231, luotettava työjuhta, jossa täyteen buukattuna ei koskaan ole tarpeeksi tilaa kaikkien matkustajien käsimatkatavaroille. Tunnelma oli juuri sitä, mitä Lufthansalta sopii odottaa: ilotonta tehokkuutta, jossa asiakas ei ole keskiössä.
Lento Helsingistä Frankfurtiin kestää kaksi ja puoli tuntia – juuri sen verran, että ehtii tulla nälkä. Lufthansan ratkaisu tähän oli yksi suklaapala ja pieni vesipullo Finnairin tyyliin: vähemmän on enemmän, ja enemmän maksaa aina lisämaksun.
Saksalaista sekavuutta
Kun suklaapala on sulanut suussa ja vesipullo tyhjentynyt, kone laskeutuu Frankfurtiin, missä odottaa ensimmäinen koneenvaihto ja kysymys: miksi Euroopan suurimmilla lentokentillä on eniten kävelyä ja vähiten logiikkaa? Vaihtoaikaa jäi kuitenkin reilut 4 tuntia, joten kysymyksen problematiikkaan ehti perehtyä rauhassa.
Frankfurtin kenttä on niin suuri, että se muistuttaa enemmän labyrinttia kuin toimivaa lentoasemaa. Halleja on A, B, C, D ja E – kaikki osa jotakin salaperäistä, toisiinsa kytkeytyvää kokonaisuutta. Jos olet käynyt kentällä ennen, se voi tuntua selkeältä, mutta ensikertalaisen sormi ei heti osoita oikeaan suuntaan – Koska se on suussa.
Muscatiin jatkavan täytyy vaihtaa terminaalia: Helsingistä saavutaan terminaali ykköseen, Muskatiin lähdetään terminaali kakkosesta (portti D1). Viitoituksissa käytetään hieman harhaanjohtavasti hallikirjaimia terminaalien sijaan. Ensikertalaisen kannattaa seurata vain D-kirjainta – se vie varmimmin oikealle reitille. Terminaalien välillä kulkee muutaman minuutin välein juna, ja siirtyminen terminaalista toiseen tapahtuu automatisoidun passintarkastuksen kautta, joka EU-passilla sujuu ilman jonotusta.
Oman Airin siivillä
Oman Airin upouusi Boeing 787-9 Dreamliner kuljetti meidät ensin Frankfurtista Muscatiin (6h 45min) ja sieltä edelleen Manilaan (8h 30min). Jo koneeseen astuessa tunnelma oli lupaava: matkustamo kiilteli uutuuttaan ja tuoksui raikkaalta – vähän kuin olisi hypännyt uuden auton kyytiin. Henkilökunta toivotti tervetulleeksi levein hymyin, eikä hymy tuntunut väkinäiseltä.
Ruoka oli… no, lentokoneruokaa. Ei mitään erityisen runsasta tai ylellistä, mutta kaikki perusvaihtoehdot löytyivät myös economy-luokasta: kanaa, lihaa ja kasvisvaihtoehto. Aterioiden ohessa sai olutta ja viiniä. Tarjoilu toimi molemmilla lennoilla kellontarkasti: pian nousun jälkeen lämmin ateria, ja ennen laskeutumista kevyt välipala – kahvia tai teetä, pala kakkua ja kasvispiiras. Ei mitään luksusta, mutta aterioiden rytmi piti nälän kurissa.
Oman Airin koneiden viihdetarjonta sen sijaan oli pettymys. Elokuvavalikoima näytti olevan lähinnä Bollywoodin ja arabimaailman faniklubi. Länsimaisiakin elokuvia löytyi, mutta juuri niitä, jotka olet jo nähnyt useammin kuin olisi ollut tarpeen. Myös dokumentteja ja musiikkia oli tarjolla hyvin vähän verrattuna muihin Lähi-idän lentoyhtiöihin, joiden viihdetarjonta on yleensä selvästi länsisuuntautuneempaa.
Avaraa arkkitehtuuria ja Filippiiniläistä tunnelmaa
Koneemme laskeutui Muscatiin aamuyöllä – aikaan, jolloin kukaan ei varsinaisesti ole nälkäinen, mutta kahvia tekee silti mieli. Harmi vain, että siihen aikaan kaikki kahvilat ja kaupat ovat kiinni. Päivälläkin terminaalin ruokatarjonta on vaatimatonta, mutta pienen etsiskelyn jälkeen vatsan saa kyllä täytettyä.
Lentokenttäterminaali on kaikkea muuta kuin loistokas ostoskatedraali. Se on iso, hyvin ilmastoitu betonihalli, jossa on leveät käytävät ja yksinkertainen selkeys. Kaikki toimii loogisesti, eikä väentungos missään vaiheessa käy hermoille. Päinvastoin – tunnelma on rauhallinen, sillä rakennus on mitoitettu huomattavasti suuremmalle matkustajamäärälle kuin mitä siellä nykyisin liikkuu.
Ainoa todellinen ongelma minulle oli internet. Se toimii tekstiviestirekisteröinnillä, mutta jo kahdesti on käynyt niin, että rekisteröityminen on vaatinut useita yrityksiä. Ilmeisesti roaming Omanista ei aina toimi, tai sitten kentän verkko oli yksinkertaisesti alhaalla. Sähkön latauspisteitä löytyy lähtöporttien läheisyydestä, ja niihin sopivat sekä suomalaiset että filippiiniläiset pistokkeet.
Kentällä oli kuitenkin kotoisa tunnelma, sillä suurin osa henkilökunnasta oli filippiiniläisiä. Vaihtoaikaa oli reilut viisi tuntia – juuri sopivasti, että ehti käydä läpi terminaalin jokaisen nurkan ja rupatella mukavia kentällä työskentelevien ja kanssamatkustavien filippiiniläisten kanssa.
Kolmannen maailman charmia
Kun kone liukuu Manilan ylle, ikkunasta avautuu valomeri – kaupunki näyttää yläilmoista kauniilta yöaikaan. Terminaaliin rullattaessa saavutaan kuitenkin tämän reitin heikoimpaan lenkkiin: Oman Air käyttää Ninoy Aquino International Airportin terminaali ykköstä, joka otettiin käyttöön jo vuonna 1981. Nykyään se toimii lähinnä muistutuksena ajasta, jolloin Filippiinit vielä laskettiin osaksi kolmatta maailmaa.
Vaikka terminaalia on vuosikymmenten varrella yritetty modernisoida useaan otteeseen, sen yleisilme on kulahtanut ja palvelut vaatimattomia. Toivottavasti Oman Air pääsee pian siirtymään uudempien kansainvälisten lentojen terminaalien asiakkaaksi – terminaali kakkoseen, joka valmistui vuonna 1999, tai terminaali kolmoseen, joka avattiin vuonna 2008.
Maahantulomuodollisuudet sujuvat silti aina jouhevasti. Ainoa jännitysmomentti on ikivanhan matkatavarahihnan äärellä: ehtivätkö omat laukut hihnalle ennen kuin tekniikka pettää? Edellisellä matkalla tullipisteellä pyydettiin näyttämään etukäteen hankittu eTravel QR-koodi, mutta tällä kertaa siellä ei ollut ketään koko pisteellä.
Oman Air – Matkalla viiden tähden klubiin
Entä itse lentoyhtiö ja reitti? Tiivistetysti näin:
- Onko Oman Air tunnettu lentoyhtiö? Ei.
- Oliko Oman Air hyvä kokemus? Kyllä.
- Onko se kokonaislaadultaan yhtä hyvä kuin Emirates tai Qatar Airways? Ei ihan vielä
- Onko se yhtä hyvä kuin muut Filippiineille lentävät lentoyhtiöt? Ehdottomasti.
Oman Air ei vielä aivan yllä viiden tähden lentoyhtiöiden tasolle, mutta sinne se on selvästi matkalla. Pienet puutteet unohtuvat helposti, sillä yhtiön vahva halu nousta Lähi-idän laatuyhtiöiden rinnalle välittyy myös matkustajille.
Minulle Oman Air oli positiivinen yllätys, ja valitsen sen todennäköisesti uudelleenkin – varsinkin, jos hintataso pysyy nykyisellään. Se on varteenotettava vaihtoehto matkailijalle, joka kaipaa uusia reittejä ja ripauksen arabialaista eksotiikkaa matkan varrelle.
Manilaan lennettäessä on vain hyväksyttävä, että matka vaatii kaksi vaihtoa yhden sijaan. Toisaalta koko reissu kokonaisuudessaan kesti vain 27 tuntia – eli vähemmän kuin joillakin yhden vaihdon lennoilla Helsingistä Filippiineille. Kun vertaa esimerkiksi Qatarin tai Emiratesin hintoihin ja matkustusaikoihin, Oman Air osoittautui yllättävänkin käteväksi ja kustannustehokkaaksi valinnaksi.
Aiheesta lisää: Hei, me lennetään! – Kovilla hinnoilla
