Kun suomalainen, joka on kasvanut kynttilöiden, hiljaisuuden ja maltillisen joulupoljennon keskellä, kohtaa ensimmäisen filippiiniläisen joulunsa, kyse ei ole kulttuurishokista. Kyse on kulttuuritsunamista. Se ei tule aaltona, vaan seinänä. Se ei kaada hetkessä, vaan murentaa identiteetin pala palalta syyskuusta aina tammikuun puoliväliin.
Filippiineillä joulu ei ole pelkästään juhla. Se on neljän kuukauden pituinen piiritystila, joka alkaa virallisesti, kun englanninkielisten kuukausien nimet päättyvät tavuun -ber. Ne ovat lähtölaukaus kansalliselle räjähdykselle, joka syttyy kuin automaattinen palohälytys, jota kukaan ei vaivaudu sammuttamaan.
Syyskuun ensimmäisenä päivänä radiokanavat aloittavat sen, ja ainoa kuulemasi kappale on Mariah Careyn All I Want for Christmas Is You. Kuuntelet sitä kaupassa, autossa, naapurin takapihalla ja jopa unissasi. Mariah ei lepää. Sinä et lepää. Kukaan ei lepää.
Suomessa syyskuu tarkoittaa harmaata sadetta, toppatakkia ja hiljaista masennusta. Filippiineillä se tarkoittaa sitä, että joulukone käynnistyy. “Ei hätää”, vakuuttaa filippiiniläinen puolisosi. “Oikea joulu alkaa vasta joulukuussa.” Vale. Täydellinen, vilpitön, katolisen kirkon siunauksella varustettu vale. Lokakuussa koristeita on enemmän. Marraskuussa niitä on kaikkialla. Joulukuussa ne ovat jo sinussa. Sielussasi. Verenkierrossasi.
Valoa kansalle, joka pimeydessä sokaistuu
Jos Suomessa joulun tunnelma luodaan yhdellä himmeällä kynttilällä ja itsetutkiskelulla, Filippiineillä se luodaan kytkemällä koko naapuruston sähköverkko yhteen ainoaan muoviseen joulutähteen, joka on ohjelmoitu soittamaan Jingle Bellsiä 120 desibelin voimakkuudella.
Filippiiniläisen joulun tunnus on parol, tähtimäinen lyhty, joka symboloi Betlehemin tähteä. Käytännössä se symboloi sitä, ettei yksikään asuttu kolkka jää koristamatta. Parol roikkuu taloissa, kauppakeskuksissa, liikenneympyröissä, taksikuskin peruutuspeilissä ja luultavasti myös siellä paikassa, josta et halua kysyä.
Niitä on bambusta, muovista, LED-valoista ja yhdistelmistä, jotka rikkovat useita EU-direktiivejä yhdellä kertaa. Ne vilkkuvat, pyörivät ja joskus tuntuvat tuijottavan sinua. Yöllä ne muodostavat saariston ylle oman tähtitaivaan, joka kertoo: täällä ei nukuta.
Ostoskeskushelvetti ja Mariah Careyn kosto
Jos luulit, että joulu liittyy vain kirkkoon, erehdyt. Se saa huipennuksensa ostoskeskuksissa. Filippiiniläiset eivät tee joulua puolivillaisesti. He tekevät sen niin, että isot ostoskeskuksetkin muuttuvat Vatikaanin ja Las Vegasin strippiklubin rakkauslapsiksi.
Joulukuusia on kymmeniä. Ei sellaisia hillittyjä kuusia, vaan 15-metrisiä monstereita, joiden koristeluun on käytetty enemmän sähköä kuin keskikokoiseen suomalaiseen kuntaan. Jokaisessa kerroksessa on oma kuoro. Jokaisessa nurkassa joulupukki, joka näyttää siltä kuin olisi paahtunut tropiikissa liian kauan. Kaiken yllä velloo musiikki – herkeämättä ja kaikkialla.
Tässä vaiheessa All I Want for Christmas Is You on soinut taustalla tauotta noin 84 vuorokautta. Olet alkanut kuulla biisin unissasi. Olet alkanut nähdä Mariahin tanssimassa paikallisen pikaruokalan Jollibee-mehiläismaskotin kanssa.
Sitä paitsi Filippiineillä joululaulut eivät ole taustamusiikkia. Ne ovat aseistettua iloa. Myyjät tanssivat, vartijat laulavat mukana ja jopa pankkiautomaatti tuntuu sylkevän seteleitä tahdissa. Se on uuvuttavaa. Se on mahtavaa. Se on kauhistuttavaa.
Hengellinen aamuyön simputus
Yksi filippiiniläisen joulun ydinelementeistä on Simbang Gabi, yhdeksän peräkkäistä aamumessua ennen joulua. Ne alkavat noin kello neljä aamulla. Ei-katolisena puolisona yrität ymmärtää. Kunnioittaa. Ehkä jopa osallistua. Ensimmäisenä aamuna olet sankari. Toisena mystisesti sairaana. Kolmantena et ole enää keskustelun aihe.
Messun jälkeen syödään kadulla riisikakkuja ja juodaan kuumaa kaakaota. On pimeää ja jotenkin kaunista. Ja samalla mietit, miksi Jumala ei olisi voinut tehdä tästä viittä messua, kun neljännen kohdalla tunsit itsesi pyhimykseksi tai univelkaiseksi marttyyriksi.
Noche Buena: Gastronominen ihmiskoe
Sitten koittaa itse aatto, eli Noche Buena. Suomessa jouluna syödään hiljaa kinkkua ja graavilohta ja katsotaan, kun isoisä nukahtaa konjakkilasi kädessä. Täällä? Se alkaa yöllä, kun keskiyön messu on ohi, ja kestää aamuun asti.
Pöytään ilmestyy asioita, joita et tiennyt olevan olemassa:
- Lechon: Kokonainen paistettu sika, joka tuijottaa sinua syyttävästi ruokapöydältä. Sen nahka on rapeampaa kuin tulevaisuudensuunnitelmasi ja rasvaprosentti on ”kyllä”.
- Makea spagetti: Filippiiniläinen spagetti sisältää ketsuppia, sokeria ja pilkottuja punaisia nitriittinakkeja. Italialainen ystäväsi sairastui pelkästä kuvasta.
- Hedelmäsalaatti: Joka koostuu säilykehedelmistä, kermasta ja – luonnollisesti – kondensoidusta maidosta. Kaikki täällä on kuorrutettu kondensoidulla maidolla.
- Tuomiopäivän muna: Balut on keitetty ankanmuna, jonka sisällä on… no, kehittynyt ankan sikiö. Höyhenineen, nokkineen ja luineen. Suomessa joulun hurjin ruokakokemus on ehkä liian kauan etikassa lillunut silli, mutta täällä se on Darwinin evoluutioteorian syöminen iltapalaksi.
Joulun jälkeen vaatteesi eivät ole kutistuneet. Sinä olet laajentunut, kun olet syönyt itsesi tilaan, jossa veresi on 40-prosenttisesti sokeria.
Ninong-verotus ja Jeesus-lapsen muotinäytös
Jos luulit, että joululahjat on tarkoitettu vain lapsille, olet väärässä. Filippiiniläisen ninong-kummiperinteen myötä puolisollesi on kertynyt vähintään viisikymmentä kummilasta, mikä muuttaa olohuoneenne Amazonin jakelukeskukseksi.
Lapset tekevät ”mano”-eleen (painavat vanhemman käden otsaansa vasten kunnioituksesta) ja jäävät odottamaan. Se on hiljainen sopimus: kunnioitusta vastaan saa kirjekuoren. Se on periaatteessa laillistettua lahjontaa, jota kutsutaan joulun ihmeeksi. Lompakkosi kevenee nopeammin kuin painosi nousee lechonia syödessä.
Erityismaininta kuuluu Santo Niñolle, Jeesus-lapsifiguurille, jolla on enemmän vaatteita kuin sinulla. Hänelle vaihdetaan jouluksi asu. Joskus useampi. On joulupuku, juhlapuku, erikoispuku, avaruuspuku. Aluksi tämä tuntuu absurdilta. Sitten huomaat kysyväsi vakavasti, onko Santo Niñolle ostettu tänä vuonna uusi asu. Tämä on se hetki, kun tiedät muuttuneesi.
Desibelidemonien hyökkäys
Filippiineillä jokainen saa joululahjaksi pakottavan lauluhalun. Karaoke ei ole harrastus. Se on ihmisoikeus. Jouluaattona, joulupäivänä, tapanina ja päivinä, jotka alkavat auringonnousulla. Mikrofoni kiertää nopeammin kuin flunssa päiväkodissa. Sinutkin pakotetaan laulamaan, vaikka äänialasi on lähempänä traktoria kuin Hectoria.
Naapurisi laulaa Mariah Careyta sellaisilla taajuuksilla, että läheisen lentokentän tutkat häiriintyvät. Puolison sukulaismies laulaa Frank Sinatran My Wayta tavalla, joka selittää osittain maan rikostilastoja. Joku serkku vetää Last Christmasin techno-versiona. Kello on kaksi yöllä. Kukaan ei ole humalassa. Tämä on normaalia.
Tammikuun armolaukaus
Kun tammikuu vihdoin koittaa, suomalainen sielusi odottaa paluuta arkeen, kurinalaisuuteen ja ehkä pieneen kaamosmasennukseen – asioihin, jotka hallitset. Mutta Filippiineillä tammikuu ei ole loppu, se on vain hidastettu loppusoitto. Joululaulut soivat edelleen kauppakeskuksissa, mutta nyt ne on miksattu reippaaksi dance-versioksi.
Lopulta, kun viimeinenkin muovinen kuusi on purettu (yleensä vasta helmikuun kynnyksellä) ja naapurin sika on syöty viimeistä sorkkaa myöten, huomaat jotain pelottavaa. Et enää hievahdakaan, kun kuulet All I Want for Christmas Is You’n 400. kertaa. Itse asiassa huomaat hyräileväsi mukana.
Olet selvinnyt. Olet nähnyt välkkyvät valot, jotka polttivat verkkokalvosi, ja syönyt niin paljon sokeria, että sydämesi on muuttunut sokeripumpuksi. Istut verannalla, katsot tyhjää paikkaa, jossa neonvärinen Jeesus-lapsi vastikään vilkkui, ja tunnet outoa tyhjyyttä. Hiljaisuus tuntuu… väärältä.
Silloin se iskee: kauhunsekaisen ja kierolla tavalla nautinnollisen oivalluksen myötä lasket jo päiviä syyskuun alkuun. Suomalainen voi lähteä Filippiineiltä, mutta filippiiniläinen joulu jää asumaan sinuun. Se on tarttunut DNA:hasi – kimalteinen ja meluisa virus, johon tepsivät vain ja ainoastaan uudet ber-kuukaudet.
Hyvää joulua – Maligayang Pasko!
Aiheesta lisää:
