Suomen ja Filippiinien yhteisessä historiassa ei voida sivuuttaa Armi Kuuselan universaalista merkitystä. Hän ei ainoastaan avioitunut filippiiniläisen kanssa, vaan naitti myös kaksi maata toisiinsa – ja loi itsestään miljoonille ihmisille romanttisen rakkauden kaikkivoipaisuuden ikonin.
Monilla suomalaisilla on omat rakkaustarinansa Filippiineillä, mutta tunnetuin suomalaisfilippiiniläinen rakkaustarina on epäilemättä Armi Kuuselan ja Gil Hilarion kohtaaminen, salamaseurustelu ja pikakihlaus 1950-luvulla. Vaikka heidän yhteinen taipaleensa päättyi jo kauan sitten, elää tarina yhä romanttisena legendana Filippiineillä.
Kun Armi kruunattiin Miss Universumiksi vuonna 1952, tapahtuma kohotti koko Suomen kansallista itsetuntoa. Suomi oli juuri saanut maksettua raskaat sotakorvaukset ja isännöinyt menestyksekkäästi kesäolympialaiset. Ja sitten – täysin yllättäen – maailman huipulle nousi syrjäisestä Muhoksesta kotoisin oleva suomalainen elovehnätyttö.
Samankaltainen kansakunnan itsetuntoa kohottava vaikutus Armilla oli myös Filippiineillä, missä toivuttiin edelleen sodan tuhoista ja kaivattiin kansallisia sankareita. Kun filippiiniläinen mies saattoi maailman ensimmäisen Miss Universumin alttarille vain muutaman viikon seurustelun jälkeen, toteutui ainakin hetkeksi paikallisten miesten hellimä käsitys itsestään maailmanluokan hurmureina.
Suomen Neito
Näistä tulevista tapahtumista ei vielä kukaan tiennyt, kun Sotainvalidien Veljesliitto ja Seura-aikakauslehti ryhtyivät keräämään varoja järjestääkseen Suomen Neito -kilpailut. Samaan aikaan yhdysvaltalaiset lento- ja elokuvayhtiöt alkoivat valmistella ensimmäisiä Miss Universum -kisoja.
Armi Kuusela valittiin Suomen neidoksi 24. toukokuuta 1952. Hän sai palkinnoksi rasiallisen suklaata, kultaisen rannerenkaan sekä kaksi Pan Am -lentoyhtiön lahjoittamaa lentolippua Miss Universum -kilpailuun Kaliforniaan.
Miss Universum -voittajalle oli luvassa palkintona huikeat 5 000 dollaria, elokuvasopimus, avoauto ja timantein koristeltu rannekello. Kilpailuun osallistui edustajia 29 maasta, ja heitä kierrätettiin viikon ajan tapahtumasta toiseen. Kisaviikko huipentui finaaliin, joka pidettiin Long Beachin kaupungintalolla ja jota seurasi paikan päällä yli neljätuhatta katsojaa.
Vaikka Armi oli vasta 17-vuotias eikä olisi saanut osallistua kilpailuun alaikäisenä. Kukaan ei sitä kuitenkaan huomannut eikä kysellyt, kun hänet kruunattiin universumin kauneimmaksi 29. kesäkuuta 1952.
Kun Armi palasi Suomeen 1. elokuuta, Seutulan lentokentällä häntä odotti pari tuhatta ihailijaa. Miss Universum kiidätettiin hotelli Vaakunaan, jonne oli järjestetty lounas hänen perheelleen sekä kansainvälinen lehdistötilaisuus.
Hotellissa majoittui myös Filippiinien olympiavaltuuskunta, johon kuului kolmisenkymmentä urheilijaa ja valmentajaa sekä kymmenkunta yhteiskunnallisesti merkittävää filippiiniläistä. Seuraavan päivän lounaalla valtuuskunnan johtaja, ministeri Antonio de las Alas, sai ajatuksen kutsua Miss Universuminvieraaksi Filippiinien ensimmäisille kansainvälisille messuille. Kutsu toimitettiin Armille, joka hyväksyi sen, sillä maailmalla matkustaminen kiinnosti kielitaitoista nuorta naista.
Maailman ääriin
Filippiinien valtuuskunnan yhteyshenkilönä toimi T. Kalervo Keranto, jonka tehtävänä oli huolehtia joukkueen paikallisjärjestelyistä. Lisäksi Keranto palkattiin hoitamaan vastavalitun Miss Universumin palkinnoksi saadun maailmanympärysmatkan käytännön järjestelyt. Armin matkaseuraksi ja esiliinaksi lähti hänen sisarensa Irma.
Jo ennen matkan alkua Kerannon ja Armin yhteistyötä varjostivat erimielisyydet julkisuuden hallinnasta ja yhteistyökumppanien tapaamisista. Helmikuussa 1953 matkalaiset pääsivät kuitenkin matkaan, ja ensimmäinen etappi oli lento Tukholman kautta Düsseldorfiin. Sieltä matka jatkui vierailulle kölniläiseen autotehtaaseen ja Frankfurtin messuille. Seuraavina kohteina olivat Rooma, Napoli, Tel Aviv, Karachi, New Delhi, Mumbai ja Kalkutta, ennen kuin saavutettiin Filippiinien pääkaupunki Manila.
Keranto oli sopinut matkan varrelle useita kaupallisia edustustilaisuuksia, joiden avulla oli tarkoitus kattaa suurin osa matkan kustannuksista. Matkan edetessä Kerannon ja Kuuselan sisarusten välit alkoivat viilentyä, kun matkakohteita ja aikatauluja jouduttiin muokkaamaan Armin ja Irman toiveiden mukaisesti.
Vaikka Armi sai lämpimän vastaanoton jokaisessa matkan kohteessa, mikään ei vetänyt vertoja filippiiniläisten järjestämälle vastaanotolle. Manilan lentokentällä häntä oli vastassa peräti 10 000 ihmistä. Paikalle hälytetty poliisivartio pystyi vaivoin hillitsemään innokkaita ihailijoita, jotka halusivat nähdä edes vilauksen maailman kauneimmasta naisesta. ”Lumikuningattareksi” nimetty Armi majoitettiin valtion vierastaloon.
Seuraavina päivinä ohjelma oli täynnä juhlia ja virallisia tilaisuuksia, joista yhdestäkään ei voinut kieltäytyä. Valtiovieraalle kuuluvalla arvokkuudella Armi seurasi muun muassa sotilasparaatia ja vieraili Filippiinien kansallissankareiden muistomerkeillä. Matkan kohokohtana oli tapaaminen silloisen presidentin, Elpidio Quirinon, kanssa.
Hetken hurmaa
21. maaliskuuta järjestetyillä juhlaillallisilla Armi esiteltiin 25-vuotiaalle Virgilio Hilariolle, jonka perhe kuului maan varakkaaseen eliittiin. Nuoret tanssivat ja juttelivat hieman. Armi ei rakastunut ensisilmäyksellä, mutta Gilin tunteet roihahtivat sitäkin palavammin.
Seuraavan kerran pariskunta tapasi Baguion vuoristokaupungissa, jonne vauraat filippiiniläiset pakenevat kesäisin Manilan tukahduttavaa kuumuutta. He päätyivät jälleen tanssilattialle ja huomasivat tulevansa erinomaisesti toimeen keskenään. Siitä lähtien he viettivät kaiken liikenevän ajan yhdessä, ja tunteet syvenivät nopeasti. Vain kaksi viikkoa ensitapaamisesta Gil kosi Armiä ja pujotti tämän nimettömään äitinsä vanhan vihkisormuksen.
Armi kieltäytyi lähtemästä Kerannon järjestämälle matkalle Singaporeen. Sen sijaan nuoret rakastavaiset palasivat vielä kerran kuherruslomalle Baguioon. Huhtikuun 18. päivänä heidän oli kuitenkin erottava, kun Miss Universum -seurue jatkoi matkaansa Hongkongiin.
Salaiset salamahäät
Rakkaudentunnustukset kuumensivat puhelin- ja lennätinlinjat Manilan ja Hongkongin välillä. Armi kutsui Gilin matkansa seuraavaan etappiin, Tokioon, missä ajatus pikavihkimisestä alkoi kevyenä vitsailuna. Pian tilanne kuitenkin muuttui.
Filippiiniläinen sanomalehti oli julkaissut uutisen parin suunnittelemista häistä, ja eräs Gilin ystävistä kehotti heitä avioitumaan välittömästi, jottei lehden maine kärsisi. Vitsailu alkoikin kuulostaa rakastavaisten puheissa yhä vakavammin otettavalta vaihtoehdolta.
Kerannon lupaa kysymättä rakastavaiset päättivät lähteä Hakonen lomakeskukseen Fuji-vuoren juurelle, viiden tunnin ajomatkan päähän Tokiosta. He viettivät viisi onnellista päivää ja yötä idyllisellä vuoristoalueella. Sunnuntaina 3. toukokuuta he palasivat Tokion Imperial-hotelliin.
Seuraavan yön pikkutunneilla he päättivät mennä naimisiin niin pian kuin mahdollista ja vaihtoivat hotellia, jottei Keranto saisi vihiä heidän suunnitelmistaan.
Irma ei aluksi pitänyt kiirehtimisestä, mutta lopulta hänkin ymmärsi, että Armi oli tosissaan. Armi lähetti vanhemmilleen sähkeen: ”Syvästi rakastunut filippiiniläiseen. Nimi Virgilio Hilario. Hän on hyvä poika. Pyydän lupaanne mennä naimisiin. Armi.” Vastausta Muhokselta ei jääty odottamaan.
Gil tunsi roomalaiskatolisen papin, Bruno Bitterin, joka oli aiemmin toiminut Manilassa kenraali Douglas MacArthurin uskonnollisena neuvonantajana. Nyt hän työskenteli pappina Tokiossa, ja hänet saatiin suostuteltua vihkimään rakastavaiset.
Viimeisenä monista kysymyksistään pappi halusi tietää, tiesivätkö morsiamen vanhemmat tulevasta avioliitosta. Armi ja Irma vakuuttivat, että vanhemmilla oli tarvittavat tiedot. Pappi ei kuitenkaan kysynyt, olivatko nämä antaneet suostumuksensa avioliitolle.
Lopulta rakastavaiset päättivät kertoa aikeistaan myös Kerannolle. Ei kestänyt kauan, kun tämä otti yhteyttä Suomen konsuliin ja pyysi häntä estämään liiton, koska se ei olisi Suomen lakien mukaan pätevä. Gil puolestaan muistutti Kerantoa ja konsulia siitä, että he olivat nyt Japanissa, missä pätevät Japanin lait.
Suomen konsulille ei jäänyt aikaa puuttua asiaan – eikä tilannetta helpottanut se, että Kerannolle ja konsulille oli ”vahingossa” annettu väärä tieto vihkipaikasta. Varmuuden vuoksi rakastavaiset kulkivat sivukatuja pitkin kirkkoon.
Puoli kuudelta maanantai-iltana, 4. toukokuuta 1953, Armi Kuusela ja Gil Hilario vihittiin avioliittoon. Vain hetki vihkivalojen jälkeen isä Bitterin puhelin soi. Konsulin hälyttämä paavin nuntius oli lopulta löytänyt oikean kirkon ja ilmoitti, että vihkimistä ei saisi suorittaa – mutta liian myöhään.
Vihkimisen jälkeen Armi ja Irma lensivät Kerannon seurassa Havaijille, mutta julkisia tilaisuuksia ja esiintymisiä ei enää järjestetty. Kun Gil saapui Havaijille hakemaan morsiantaan, heidän ja Kerannon tiet erosivat lopullisesti.
Koti Manilaan
Armi ja Gil palasivat Manilaan ja muuttivat kaupungin eliitin asuinalueelle, Forbes Parkiin. Suomalainen lehdistö seurasi edelleen tarkasti Armin elämää, ja Filippiineillä käytiin ahkerasti tekemässä juttuja Kuusela-Hilarion päivänpaisteisesta perheonnesta ja seurapiirien loistosta. Myös jokainen heidän viiden lapsensa syntymä raportoitiin tunnollisesti. Esikoinen Gil Arne syntyi vuonna 1955, Anna-Lisa 1957, Eva-Maria 1958, Jose Virgilio eli Jussi 1959 ja Miguel Andres eli Mikko 1965.
Perhe vieraili Suomessa vain harvoin. Vaikka perheen kotikielenä oli englanti, Armi oppi puhumaan hyvin myös Filippiinien virallista kieltä, tagalogia. Hän esiintyi miehensä kanssa kahdessa elokuvassa, mutta omistautui yhä enemmän perhe-elämään ja liiketoimien hoitoon. Lapset kävivät yksityiskoulua, ja vanhemmat viettivät iltansa usein erilaisissa edustustilaisuuksissa.
Gil Hilario nimitettiin Suomen kunniakonsuliksi vuonna 1969. Hänellä oli hyvät suhteet Filippiinien hallintoon, vaikkakaan eivät yhtä läheiset kuin edeltäjällään, vuonna 1954 Suomen kunniapääkonsuliksi nimetylle kenraali Hans Menzillä, joka toimi presidentti Ferdinand E. Marcosin henkilökohtaisena adjutanttina.
Sensaatioita etsivät toimittajat kirjoittivat Kuusela-Hilarion perheen loisteliaasta elämästä, joka oli täysin erillään tavallisen kansan köyhyydestä ja presidentti Marcosin hallinnon synkemmistä puolista. Muun muassa Helsingin Sanomat arvosteli jyrkästi pariskunnan lausuntoja, joissa he avoimesti tukivat Marcosia ja tämän politiikkaa.
Gil laajensi liiketoimiaan hotellialalle ja rakennutti Makatiin, Filippiinien liike-elämän keskukseen, huoneistohotellin, joka sai nimekseen Gilarmi. Perhe muutti asumaan hotellin ylelliseen kattohuoneistoon.
Perheen elämää varjosti kuitenkin Gilin heikkenevä terveys. Verenkiertohäiriöiden lisäksi hän oli sairastanut diabetesta nuoresta lähtien. ”Vuonna 1969 hän sai aivoinfarktin, jonka seurauksena hän osittain halvaantui.” Vaikka hän kuntoutui hyvin, perheen liiketoimien hoito siirtyi yhä enemmän Armin vastuulle.
Kuusela-Hilariot olivat aloittaneet toisen hotellin, Charter Housen, rakennustyöt, mutta Gil ei ehtinyt nähdä sen valmistumista. Hän menehtyi sydänkohtaukseen Manilassa 7. syyskuuta 1975, vain muutamia tunteja sen jälkeen, kun perhe oli palannut viimeiseltä yhteiseltä Suomen-vierailultaan.
Leskirouva
Gilin kuoleman jälkeen Armi päätti jäädä lastensa kanssa Filippiineille ja otti päävastuun perheen liiketoiminnasta. Työtä riitti sekä uuden kodin että hotellin rakentamisessa. Vuosina 1975–1979 hän toimi myös Suomen kunniakonsulina Filippiineillä sekä Kone Philippines -yhtiön johtokunnan jäsenenä.
Lukuisista kosijoista huolimatta uusi suhde ei ollut Armilla mielessä etusijalla, mutta hän ei sulkenut pois uuden avioliiton mahdollisuutta. Uusi onni odotti kuitenkin jo nurkan takana. Runsas vuosi lausuntonsa jälkeen Armi tapasi kutsuilla 42-vuotiaan amerikkalaisen diplomaatin Albert Williamsin. Armi päätti aloittaa uuden elämän.
Pariskunta meni naimisiin Yhdysvalloissa 8. kesäkuuta 1979. Armi myi omaisuutensa Filippiineillä ja seurasi miestään tämän asemapaikoille eri puolille maailmaa. Williamsien viimeiseksi työkomennukseksi jäi Izmir, Turkissa. Kun Albert jäi eläkkeelle vuonna 1989, pariskunta muutti San Diegon La Jollaan, Kaliforniaan.
Armi on nykyään moninkertainen isoäiti ja viettää leppoisia eläkepäiviään Kaliforniassa. Pariskunnan päivät kuluvat yhteisten harrastusten ja hyväntekeväisyyden parissa. He myös matkustelevat paljon, sillä kaikki Armin lapset asuvat eri maissa. Lapsista vain nuorin, Mikko, jäi asumaan Filippiineille.
Muisto elää
Vaikka Armi ei ole virallisesti vieraillut Filippiineillä viime vuosina, vanhemmat sukupolvet muistavat hänet yhä hyvin. Armi Kuusela on suurimmalle osalle filippiiniläisistä – no, ehkä formulakuskeja lukuun ottamatta – ainoa suomalainen, joka heille tulee mieleen.
1990-luvun alussa tapasin syrjäisellä Cuyon saarella kylänpäällikön rouvan, joka kertoi, että hän arvostaa ja ihailee vain yhtä valkoihoista henkilöä: Armi Kuuselaa. ”Mistäs maasta sinä sanoitkaan olevasi kotoisin?”
Aiheesta lisää: Filippiinien missikiihko – Naiskauneuden puolustus
