Suomen ja Filippiinien yhteisessä historiassa ei voida sivuuttaa Armi universumillista. Hän naitti itsensä lisäksi myös molemmat maat toisilleen ja loi itsestään romanttisen rakkauden kaikkivoipaisuuden ikonin miljoonille ihmisille.
Monilla suomalaisilla on omat rakkaustarinansa Filippiineillä, mutta kaikista tunnetuin suomalaisfilippiiniläisistä rakkaustarinoista on Armi Kuuselan ja Gil Hilarion tapaaminen, salamaseurustelu ja pikakihlaus 1950-luvulla. Vaikka heidän yhteinen taipaleensa loppui kauan sitten, se elää edelleen romanttisena tarinana Filippiineillä.
Kun Armi valittiin Miss Universumiksi vuonna 1952, tapahtuma kohotti koko kansakunnan itsetuntoa. Suomi oli saanut kunniakkaasti maksettua raskaat sotakorvaukset ja päässyt järjestämään kesäolympialaiset. Sitten aivan yllättäen syrjäisestä Suomesta singahtaa maailman huipulle suomalainen elovehnätyttö Muhokselta.
Hieman samanlainen kansakunnan itsetuntoa kohottava vaikutus Armilla oli myös Filippiineillä, missä tuhoisan sodan jälkeen janottiin omia sankareita. Kun filippiiniläinen mies saattelee maailman ensimmäisen Miss Universumin alttarille muutaman viikon salamaseurustelun jälkeen, paikallisten miesten vaalima käsitys itsestään maailmanluokan hurmureina toteutui ainakin hetkeksi.
Suomen Neito
Näistä tapahtumista ei vielä kukaan tiennyt, kun Sotainvalidien Veljesliitto ja Seura-aikakauslehti ryhtyivät keräämään varoja järjestääkseen Suomen Neito -kilpailut. Samaan aikaan yhdysvaltalaiset lento- ja elokuvayhtiöt aloittivat valmistelemaan ensimmäisiä Miss Universum -kisoja.
Armi Kuusela valittiin Suomen neidoksi 24. toukokuuta 1952. Hän sai palkinnoksi rasian suklaata, kultaisen rannerenkaan ja kaksi Pan Am -lentoyhtiön lahjoittamaa lentolippua Miss Universum -kilpailuun Kaliforniaan.
Miss Universum -voittajalle palkintona oli huimat 5000 dollaria, elokuvasopimus, avoauto ja timantein koristeltu kello. Osallistujia, joita oli 29 maasta, kierrätettiin viikon ajan tilaisuudesta toiseen. Kisaviikko huipentui Long Beachin kaupungintalolla pidettyyn finaaliin, jota seurasi paikan päällä yli neljätuhatta ihmistä.
Vaikka Armi oli vasta 17-vuotias eikä olisi saanut osallistua kilpailuun alaikäisenä. Kukaan ei sitä kuitenkaan huomannut eikä perään kysellyt, kun hän voitti universumin kauneimman kruunun 29.6.1952.
Kun Armi palasi Suomeen 1. elokuuta, pari tuhatta ihailijaa odotti häntä Seutulan lentokentällä. Miss Universum kiidätettiin hotelli Vaakunaan, jossa oli järjestetty lounas perheen kanssa ja kansainvälinen lehdistötilaisuus.
Hotellissa asui myös Filippiinien olympiavaltuuskunta, johon kuului kolmisenkymmentä urheilijaa ja valmentajaa sekä kymmenkunta huomattavassa yhteiskunnallisessa asemassa olevaa filippiiniläisiä. Seuraavan päivän lounaalla valtuuskunnan johtaja ministeri Antonio de las Alas sai ajatuksen kutsua Miss Universum vieraaksi Filippiinien ensimmäisille kansainvälisille messuille. Kutsu toimittiin Armille, joka hyväksyi sen, sillä maailmalla matkustaminen kiinnosti kielitaitoista nuorta naista.
Maailman ääriin
Filippiinien valtuuskunnan yhteyshenkilönä toimi T. Kalervo Keranto, jonka tehtävänä oli huolehtia joukkueen paikallisjärjestelyistä. Keranto palkattiin myös hoitamaan vastavalitun Miss Universumin palkinnoksi saadun maailmanympärysmatkan järjestelyt. Armin esiliinaksi matkaan lähti hänen sisarensa Irma.
Jo ennen matkaa Kerannon ja Armin yhteistyötä varjostivat kiistat julkisuuden hoitamisesta ja yhteistyökumppanien tapaamisista. Helmikuussa 1953 matkalaiset pääsivät kuitenkin matkaan, joka alkoi lennolla Tukholman kautta Düsseldorfiin, mistä jatkettiin tutustumaan kölniläiseen autotehtaaseen ja Frankfurtin messuille. Matka jatkui Rooman, Napolin, Tel Avivin, Karachin, New Delhin, Mumbayn ja Kalkutan kautta Filippiinien pääkaupunkiin Manilaan.
Keranto oli sopinut matkan varrelle kaupallisia edustustilaisuuksia, joilla oli tarkoitus rahoittaa suurin osa matkan kustannuksista. Keranton ja Kuuselan sisarusten välit viilenivät matkan edetessä, kun matkakohteita ja aikatauluja jouduttiin muuttamaan Armin ja Irman toiveiden mukaan.
Vaikka Armi sai lämpimän vastaanoton jokaisessa matkansa kohteessa, mikään ei vetänyt vertoja filippiiniläisten järjestämälle vastaanotolle. Manilan lentokentällä Armia vastassa oli 10 000 ihmistä. Paikalle hälytetty poliisivartio pystyi vaivoin hillitsemään ihailijoita, jotka tahtoivat nähdä edes vilauksen maailman kauneimmasta naisesta. Lumikuningattareksi nimetty Armi majoitettiin valtion vierastaloon.
Tulevina päivinä ohjelmassa oli juhlia ja tilaisuuksia, joista yhdestäkään ei voinut kieltäytyä. Valtiovieraiden tapaan Armin ohjelmaan kuului sotilasparaatin seuraaminen ja käynnit maan kansallissankareiden muistomerkeillä. Vierailu huipentui tapaamiseen silloisen presidentin Elpidio Quirinon kanssa.
Hetken hurmaa
21. maaliskuuta järjestetyillä juhlaillallisilla Armi esiteltiin 25-vuotiaalle Virgilio Hilariolle, jonka perhe kuului maan vauraaseen eliittiin. Nuoret tanssivat, juttelivatkin hieman. Armi ei rakastunut ensisilmäyksellä, mutta Gilin tunteet roihahtivat välittömästi sitäkin palavammin.
Seuraavan kerran pariskunta tapasi toisensa Baguion vuoristokaupungissa, jonne varakkaat filippiiniläiset pakenevat kesäisin Manilan suurkaupungin kuumuutta. He päätyivät jälleen parkettilattialle ja huomasivat tulevansa erinomaisesti toimeen keskenään. Siitä lähtien pari vietti kaiken liikenevän ajan yhdessä ja tunteet syvenivät. Ensitapaamisesta oli kulunut kaksi viikkoa, kun Gil kosi ja pujotti rakkaansa nimettömään äidilleen kuuluneen vihkisormuksen.
Armi kieltäytyi lähtemästä Kerannon järjestämälle matkalle Singaporeen. Sen sijaan nuoret rakastavaiset palasivat vielä kerran kuherruslomalle Baguioon. Huhtikuun 18. päivänä rakastavaisten piti kuitenkin erota, kun Miss Universumin seurue jatkoi matkaansa Hongkongiin.
Salaiset salamahäät
Rakkaudentunnustukset kuumensivat puhelin- ja lennätinlangat Manilan ja Hongkongin välillä. Armi kutsui Gilin matkan seuraavaan kohteeseen Tokioon, missä ajatus pikavihkimisestä alkoi vitsinä. Filippiiniläinen sanomalehti oli julkaissut uutisen parin tulevista häistä, joten eräs Gilin ystävistä kehotti heitä menemään naimisiin välittömästi, jotta lehden maine ei menisi. Pian vitsailu muuttui rakastavaisten puheissa vakavasti otettavaksi vaihtoehdoksi.
Kerannon lupaa kysymättä rakastavaiset päättivät lähteä Hakonen lomakeskukseen Fuji-vuoren juurelle, viiden tunnin ajomatkan päähän Tokiosta. He viettivät viisi onnellista päivää ja yötä idyllisellä vuoristoalueella. He palasivat Tokion Imperial-hotelliin sunnuntaina 3. toukokuuta.
Seuraavan päivän pikkutunneilla he päättivät avioitua mahdollisimman nopeasti ja vaihtoivat hotellia, jotta Keranto ei saisi vihiä heidän aikeistaan.
Irma ei pitänyt kiirehtimisestä, mutta lopulta hänkin ymmärsi, että Armi on tosissaan. Armi lähetti vanhemmilleen sähkeen: ”Syvästi rakastunut filippiiniläiseen. Nimi Virgilio Hilario. Hän on hyvä poika. Pyydän lupaanne mennä naimisiin. Armi” Vastauksia Muhokselta ei jääty odottelemaan.
Gil tunsi Bruno Bitterin, roomalaiskatolisen papin, joka oli aiemmin työskennellyt Manilassa kenraali Douglas MacArthurin uskonnollisena neuvonantajana. Bitter toimi pappina nyt Tokiossa ja hänet taivutettiin vihkimään rakastavaiset.
Viimeisenä monista kysymyksistään pappi halusi tietää, tiesivätkö morsiamen vanhemmat asiasta. Armi ja Irma vakuuttivat, että vanhemmilla oli asiasta tarvittavat tiedot. Pappi jätti kysymättä, olivatko vanhemmat antaneet suostumuksensa.
Rakastavaiset päättivät lopulta kertoa aikeistaan myös Kerannolle. Ei kestänyt kauankaan, kun Keranto otti yhteyttä Suomen konsuliin ja pyysi häntä estämään liiton, koska se ei olisi pätevä Suomessa. Gil muistutti Kerantoa ja konsulia siitä, että nyt oltiin Japanissa, missä pätevät Japanin lait.
Suomen konsulilla ei ollut aikaa puuttua asiaan. Kerannolle ja konsulille oli myös ”vahingossa” annettu väärä tieto vihkipaikasta. Varmuuden vuoksi rakastajat kävelivät sivukatuja pitkin kirkkoon.
Puoli kuudelta maanantai-iltana (4. 5. 1953) Armi Kuusela ja Gil Hilario vihittiin. Vain hetki vihkivalojen vannomisen jälkeen isä Bitterin puhelin soi. Konsulin hälyttämä paavin nuntius oli vihdoin löytänyt oikean kirkon ja ilmoitti isälle, että vihkimistä ei saisi suorittaa.
Vihkimisen jälkeen Armi ja Irma lensivät yhdessä Kerannon kanssa Havaijille, mutta mitään julkista ohjelmaa siellä ei enää järjestetty. Kun Gil saapui Havaijille noutamaan morsiantaan, pariskunnan ja Kerannon tiet erkanevat lopullisesti.
Koti Manilaan
Armi ja Gil palasivat Manilaan ja muuttivat asumaan Manilan eliitin asuinalueelle Forbes Parkiin. Suomalainen lehdistö jatkoi Armin elämän seuraamista, ja Filippiineillä käytiin ahkerasti tekemässä juttuja Kuusela-Hilarion päivänpaisteisesta perheonnesta ja seurapiirien loistosta. Myös jokaisen viiden lapsen syntymät raportoitiin tunnollisesti. Esikoinen Gil Arne syntyi vuonna 1955, Anna-Lisa 1957, Eva-Maria 1958, Jose Virgilio eli Jussi 1959 ja Miguel Andres eli Mikko 1965.
Perhe vieraili Suomessa vain harvoin. Vaikka perheen kotikieli oli englanti, Armi oppi puhumaan hyvin myös Filippiinien virallista kieltä tagalogia. Hän esiintyi yhdessä miehensä kanssa kahdessa elokuvassa, mutta omistautui yhä enemmän perheen arjen ja liiketoiminnan johtamiseen. Lapset kävivät yksityistä koulua ja vanhemmat viettivät iltansa enimmäkseen erilaisissa edustustilaisuuksissa.
Gil Hilario nimitettiin Suomen kunniakonsuliksi vuonna 1969. Filippiinien hallintoon Gilillä oli hyvät suhteet Filippiinien hallintoon, vaikkakaan eivät yhtä läheiset kuin edeltäjänsä, vuonna 1954 Suomen kunniapääkonsuliksi nimitetyllä kenraali Hans Menzillä, joka toimi presidentti Ferdinand E. Marcosin henkilökohtaisena adjutanttina.
Sensaatioita etsivät toimittajat kirjoittivat Kuusela-Hilarion perheen elämästä, joka oli täysin erillään tavallisten ihmisten köyhyydestä ja Marcosin hallinnon ikävimmistä puolista. Muun muassa Helsingin Sanomat arvosteli kärkevästi Kuusela-Hilarion pariskunnan lausuntoja, joissa he tukivat ystäväänsä Marcosia ja tämän politiikkaa.
Gil laajensi liiketoimiaan hotellibusinekseen ja rakennutti Makatiin, maan liike-elämän keskukseen huoneistohotellin, joka sai nimekseen Gilarmi. Perhe muutti asumaan hotellin ylelliseen kattohuoneistoon.
Perheen elämää varjosti Gilin heikkenevä terveys. Verenkiertohäiriöiden lisäksi hän oli sairastanut diabetesta nuoresta lähtien. Vuonna 1969 hän sai aivoveritulpan ja halvaantui osittain. Vaikka hän kuntoutui hyvin, liiketoimien hoitaminen siirtyi yhä enemmän Armin vastuulle.
Kuusela-Hilariot olivat aloittaneet toisen hotellin, Charter Housen, rakennustyöt, mutta Gil ei ehtinyt nähdä sen valmistuvan. Hän menehtyi sydänkohtaukseen Manilassa 7. syyskuuta 1975, vain muutamia tunteja sen jälkeen, kun perhe oli palannut viimeiseksi jääneeltä yhteiseltä Suomen-vierailultaan.
Leskirouva
Gilin kuoleman jälkeen Armi päätti jäädä lastensa kanssa Filippiineille ja otti päävastuun perheen liiketoimista. Työtä riitti uuden kodin ja hotellin rakentamisessa. Vuosina 1975–79 hän toimi myös Suomen kunniakonsulina Filippiineillä ja Kone Philippines -yhtiön johtokunnan jäsenenä.
Lukuisista kosijoista huolimatta uusi suhde ei ollut Armilla päällimmäisenä mielessä, mutta hän ei sulkenut pois uuden avioliiton mahdollisuutta. Uusi onni kuitenkin odotti jo nurkan takana. Runsas vuosi lausuntonsa jälkeen Armi tapasi kutsuilla 42-vuotiaan amerikkalaisen diplomaatin Albert Williamsin. Armi päätti aloittaa uuden elämän.
Pariskunta meni naimisiin Yhdysvalloissa 8. kesäkuuta 1979. Armi myi omaisuutensa Filippiineillä ja seurasi miestään hänen asemapaikoilleen eri maihin. Williamsien viimeiseksi työkomennukseksi jäi Izmir Turkissa. Kun Albert jäi eläkkeelle vuonna 1989, pariskunta muutti San Diegon La Jollaan, Kaliforniaan.
Armi on jo moninkertainen isoäiti ja viettää leppoisia eläkepäivä Kaliforniassa. Nykyisin pariskunnan päivät kuluvat yhteisten harrastusten ja hyväntekeväisyystyön parissa. He myös matkustelevat paljon, sillä kaikki Armin lapset asuvat eri maissa. Lapsista vain nuorin Mikko jäi asumaan Filippiineille.
Muisto elää
Vaikka Armi ei ole virallisesti vieraillut Filippiineillä viime vuosina, vanhemmat sukupolvet muistavat hänet hyvin kaikkialla maassa. Armi Kuusela on suurimmalle osalle filippiiniläisistä – no, ehkä formulakuskeja lukuun ottamatta – ainoa henkilö, joka heille tulee Suomesta mieleen.
90-luvun alussa tapasin syrjäisellä Cuyon saarella kylän päällikön rouvan, joka kertoi, kuinka hän arvostaa ja ihailee vain yhtä valkoihoista henkilöä, Armi Kuuselaa. ”Mistäs maasta sinä sanoitkaan olevasi kotoisin?”
Aiheesta lisää: Filippiinien missikiihko – Naiskauneuden puolustus
