Armi ja Gil – Rakkaustarina

Suomen ja Filippiinien yhteisessä historiassa ei voi sivuuttaa Armi universumillista. Hän naitti itsensä lisäksi myös molemmat maat toisilleen.

Monilla suomalaisilla on omat rakkaustarinat Filippiineillä, mutta kaikista tunnetuin suomalaisfilippiiniläisistä rakkaustarinoista on Armi Kuuselan ja Gil Hilarion tapaaminen, salamaseurustelu ja pikakihlaus maailman äärissä 1950-luvulla. Vaikka heidän yhteinen tarinansa loppui jo kauan sitten, romanttisena tarinana se edelleen elää sekä Suomessa että Filippiineillä.

Kun Armi Kuusela valittiin Miss Universumiksi vuonna 1952, tapahtuma kohotti koko kansakunnan itsetuntoa. Suomi oli saanut kunniakkaasti maksettua raskaat sotakorvaukset ja päässyt järjestämään kesäolympialaiset. Sitten täysin yllättäen syrjäisestä Suomesta singahtaa maailman huipulle suomalainen elovehnätyttö Muhokselta.

Hieman samanlainen kansakuntan itsetuntoa kohottava vaikutus Armilla on myös Filippiineillä., missä myös janottiin tuhoisan sodan jälkeen omaan kulttuuritaustaan sopivia sankareita. Kun filippiiniläinen mies saattelee alttarille muutaman viikon salamaseurustelun jälkeen maailman ensimmäisen Miss Universumin, filippiiniläisten miesten vaalima käsitys itsestään maailmanluokan hurmureina muuttui ainakin hetkeksi todeksi.

Suomen Neito

Noista tapahtumista ei vielä kukaan tiennyt, kun Sotainvalidien Veljesliitto ja Seura-aikakauslehti ryhtyivät keräämään varoja järjestääkseen Suomen Neito -kilpailut kerätäkseen varoja. Samaan aikaan yhdysvaltalaiset lento- ja elokuvayhtiöt aloittivat valmisteleman ensimmäisiä Miss Universum -kisoja.

Armi Kuusela valittiin Suomen neidoksi 24. toukokuuta 1952. Hän sai palkinnoksi rasian suklaata, kultaisen rannerenkaan ja kaksi Pan Am -lentoyhtiön lahjoittamaa lentolippua Miss Universum -kilpailuun Kaliforniaan.

Miss Universum –voittajalle palkintona oli huimat 5000 dollaria, elokuvasopimus, avoauto ja timantein koristeltu kello. Osallistujia, joita oli 29 maasta, kierrätettiin viikon ajan tilaisuudesta toiseen. Kisaviikko huipentui Long Beachin kaupungintalolla järjestettyyn finaaliin, jota seurasi paikan päällä yli neljätuhatta ihmistä.

Vaikka Armi oli vasta 17-vuotias, eikä olisi saanut alaikäisenä osallistua kilpailuun, sitä ei kukaan huomannut kun hän voitti universumin kauneimman kruunun 29. kesäkuuta 1952.

Kun Armi palasi Suomeen 1. elokuuta, häntä odotti Seutulan kentällä parituhatta ihailijaa.  Miss Universum kiidätettiin hotelli Vaakunaan, jonne oli järjestetty lounas perheen kanssa ja kansainvälinen lehdistötilaisuus.

Hotellissa asui myös Filippiinien olympiavaltuuskunta, johon kuului kolmisenkymmentä urheilijaa ja valmentajaa sekä kymmenkunta huomattavassa yhteiskunnallisessa asemassa olevaa filippiinoa. Seuraavan päivän lounaalla valtuuskunnan johtaja ministeri Antonio de las Alas sai ajatuksen kutsua Miss Universum vieraaksi Filippiinien historian ensimmäisille kansainvälisille messuille. Kutsu toimittiin Armille, joka hyväksyi sen, sillä matkustaminen kiinnosti kielitaitoista nuorta naista.

Maailman ääriin

T. Kalervo Keranto toimi Filippiinien valtuuskunnan yhteyshenkilönä, jonka tehtävänä oli huolehtia joukkueen paikallisjärjestelyistä. Keranto palkattiin myös hoitamaan vastavalitun Miss Universumin palkinnoksi saadun maailmanympärysmatkan järjestelyt. Armin esiliinaksi matkaan lähti hänen sisarensa Irma.

Jo ennen matkaa Keranton ja Armin yhteistyötä varjostivat kiistat siitä, miten hoidetaan julkisuus ja yhteistyökumppanien tapaamiset. Helmikuussa 1953 matkalaiset kuitenkin pääsivät matkaan, joka alkoi lennolla Tukholman kautta Düsseldorfiin, mistä jatkettiin tutustumaan kölniläiseen autotehtaaseen ja Frankfurtin messuille. Matka jatkui Rooman, Napolin, Tel Avivin, Karachin, New Delhin, Mumbayn ja Kalkutan kautta Filippiinien pääkaupunkiin Manilaan.

Matkan varrelle Keranto oli sopinut kaupallisia edustustilaisuuksia, joilla suurin osa matkan kustannuksista oli tarkoitus rahoittaa. Keranton ja Kuuselan sisarusten välit viilenivät matkan edetessä, kun matkakohteita ja aikatauluja jouduttiin muuttamaan Armin ja Irman toiveiden mukaan.

Vaikka Armi sai lämpimän vastaanoton matkansa jokaisessa kohteessa, mikään ei vetänyt vertoja filippiiniläisten järjestämälle vastaanotolle. Manilan lentokentällä Armia vastassa oli 10000 ihmistä. Paikalle hälytetty poliisivartio pystyi vaivoin hillitsemään ihmismassaa, joka tahtoi nähdä edes vilauksen maailman kauneimmasta naisesta. Lumikuningattareksi nimetty Armi majoitettiin valtion vierastaloon.

Tulevina päivinä ohjelmassa oli tapaamisia, tilaisuuksia ja juhlia, joista yhdestäkään ei voinut kieltäytyä. Valtiovieraiden tapaan Armin ohjelmaan kuului sotilasparaatin seuraaminen ja käynnit maan kansallissankareiden muistomerkeillä. Vierailu huipentui tapaamiseen silloisen presidentin Elpidio Quirinon kanssa.  

Maaliskuun 21. päivänä pidetyillä juhlaillallisilla Armille esiteltiin 25-vuotias Virgilio Hilario, jonka suku kuului maan vauraaseen eliittiin. Gil oli perinyt jo nuorena kiinteistöjä, kun hänen vanhempansa oli surmattu sodan aikana. Nuoret tanssivat, juttelivatkin hieman. Armi ei rakastunut ensisilmäyksellä mutta Gilin tunteet roihahtivat välittömästi sitäkin palavammin.

Seuraavan kerran pari kohtasi toisensa Baguion vuoristokaupungissa, jonne varakkaat filippiiniläiset pakenevat kesäisin Manilan kuumuutta. He päätyivät jälleen parketille ja huomasivat tulevansa loistavasti toimeen keskenään. Siitä lähtien pari vietti kaiken liikenevän ajan yhdessä ja tunteet syvenivät. Ensitapaamisesta oli kulunut kaksi viikkoa, kun Gil kosi ja pujotti rakkaansa nimettömään äidilleen kuuluneen vihkisormuksen.

Armi kieltäytyi Keranton järjestämästä matkasta Singaporeen. Sen sijaan nuoret rakastavaiset vielä kerran kuherruslomalle Baguioon. Huhtikuun 18. päivänä koitti kuitenkin viimein aika erota, kun Miss Universumin seurue lensi matkansa seuraavaan kohteeseen Hongkongiin.

Pikakihlaus

Puhelin- ja lennätinlangat kävivät kuumina. Armi kutsui Gilin matkan seuraavaan etappiin Tokioon, missä ajatus pikavihkimisestä alkoi pilasta. Filippiiniläinen sanomalehti oli julkaissut uutisen parin tulevista häistä, joten eräs Gilin ystävä kehotti heitä avioitumaan heti, ettei lehden maine menisi. Pian pila muuttui rakastavaisten puheissa vakavasti otettavaksi vaihtoehdoksi.

Keranton lupaa kyselemättä rakastavaiset päättivät lähteä Fuji-vuoren juurella sijaitsevaan Hakonen lomakeskukseen viiden tunnin ajomatkan päähän Tokiosta. He viettivät idyllisellä vuoristoseudulla viisi onnellista päivää ja yötä. Tokion Imperial-hotelliin he palasivat sunnuntaina 3. toukokuuta.

Seuraavan päivän aamuyön tunteina he päättivät avioitua niin nopeasti kuin mahdollista ja vaihtoivat hotellia, jotta Keranto ei saisi vihiä heidän aikeistaan.

Irma ei pitänyt kiirehtimisestä, mutta lopulta hän ymmärsi tilanteen. Armi lähetti vanhemmilleen sähkeen: ”Syvästi rakastunut filippiiniläiseen. Nimi Virgilio Hilario. Hän on hyvä poika. Pyydän lupaanne mennä naimisiin. Armi” Vastauksia Muhokselta ei ehditty samaan. 

Hankkeen taakse piti vielä taivuttaa roomalaiskatolinen pappi isä Bruno Bitter, jonka Gil tunsi Filippiineiltä, missä hän oli toiminut kenraali Douglas MacArthurin uskonnollisena neuvonantajana.Viimeisenä monista kysymyksistään isä halusi tietää, tiesivätkö morsiamen vanhemmat asiasta. Armi ja Irma vakuuttivat, että vanhemmilla oli asiasta tarvittava tieto. Isä jätti kysymättä, olivatko vanhemmat antaneet suostumuksensa.

Rakastavaiset päättivät vihdoin kertoa aikeistaan myös Kerantolle. Ei kestänyt kauankaan, kun Keranto otti yhteyttä Suomen konsuliin ja pyysi häntä estämään liiton, joka ei Suomessa olisi ollut laillinen. Gil muistutti Kerantoa ja konsulia siitä, että nyt oltiin Japanissa, missä pätevät Japanin lait.

Suomen konsuli ei ehtinyt puuttua asiaan. Kerantolle ja konsulille oli ”vahingossa” annettu myös väärä tieto vihkipaikasta. Varmuuden vuoksi rakastavaiset kävelivät sivukatuja pitkin läheiseen kirkkoon.

Puoli kuudelta maanantai-iltana (4.5.1953) Armi Kuusela ja Gil Hilario vihittiin. Vain hetki vihkivalojen vannomisen jälkeen isä Bitterin puhelin soi. Konsulin hälyttämä paavin nuntius oli vihdoin löytänyt oikean kirkon ja ilmoitti isälle, että vihkimistä ei saisi suorittaa.

Vihkimisen jälkeen Armi ja Irma lensivät vielä yhdessä Keranton kanssa Havaijille, mutta mitään julkista ohjelmaa ei enää järjestetty. Kun Gil saapui myös Havaijille noutamaan morsiantaan, pariskunnan ja Kerannon tiet erkanevat lopullisesti.

Koti Manilaan

Armi ja Gil palasivat Manilaan ja muuttivat asumaan Manilan eliitin asuinalueelle Forbes Parkiin. Suomalainen lehdistö jatkoi Armin elämän seuraamista ja Filippiineillä käytiin ahkerasti tekemässä juttuja Kuusela-Hilarion päivänpaisteisesta elämästä, seurapiirien loistosta, kauniista kodista ja perheonnesta. Myös jokaisen viiden lapsen syntymät raportoitiin tunnollisesti. Esikoinen Gil Arne syntyi vuonna 1955, Anna-Lisa 1957, Eva-Maria 1958, Jose Virgilio eli Jussi 1959 ja Miguel Andres eli Mikko 1965. 

Perhe kävi Suomessa vain harvakseltaan. Vaikka perheen kotikieli oli englanti, Armi opetteli puhumaan hyvin myös tagalogin kieltä. Hän esiintyi Filippiineillä kahdessa elokuvassa, mutta omistautui yhä enemmän perheen arjen ja liiketoimien pyörittämiseen. Lapset kävivät yksityistä koulua ja vanhemmat viettivät iltansa enimmäkseen erilaisissa edustustilaisuuksissa. 

Gil Hilario nimitettiin Suomen kunniakonsuliksi 1969. Filippiinien hallintoon Gilillä oli hyvät suhteet, vaikkei ehkä niin läheiset kuin hänen edeltäjällään, Suomen kunniapääkonsuliksi jo vuonna 1954 nimitetyllä kenraali Hans Menzillä, joka toimi presidentti Ferdinand E. Marcosin adjutanttina.

Myös sensaatiohakuiset toimittajat kirjoittivat Kuusela-Hilarion perheen elämästä, joka oli täysin erillään tavallisen kansan köyhyydestä ja Marcosin hallinnon harjoittamasta poliittisesta väkivallasta. Muun muassa Helsingin Sanomat arvosteli kärkevästi Kuusela-Hilarion pariskunnan lausuntoja, joissa he tukivat Marcosia ja tämän politiikkaa.

Gil laajensi liiketoimiaan hotellibisnekseen ja rakennutti maan liike-elämän keskukseen Makatiin huoneistohotellin, joka sai nimekseen Gilarmi. Perhe muutti asumaan hotellin ylelliseen kattohuoneistoon.

Perheen elämää varjosti Gilin heikkenevä terveys. Verenkierto-ongelmien lisäksi Gilillä oli nuoresta asti ollut diabetes. Vuonna 1969 Gil sai aivoveritulpan ja osittain halvaantui. Vaikka hän kuntoutui hyvin, liiketoimien hoitaminen siirtyi yhä enemmän Armin vastuulle.

Kuusela-Hilariot olivat aloittaneet toisen hotellin, Charter Housen, rakennustyöt, mutta sitä ei Gil ehtinyt nähdä valmiina. Hän menehtyi sydänkohtaukseen Manilassa 7. syyskuuta 1975, vain muutamia tunteja sen jälkeen, kun perhe oli palannut kotiin viimeiseksi jääneeltä yhteiseltä Suomen-vierailultaan.

Leskirouva

Gilin kuoleman jälkeen Armi otti päävastuun perheen liiketoimista. Hän päätti jäädä lastensa kanssa Filippiineille. Työtä riitti uuden kodin ja hotellin rakentamisessa. Hän toimi vuosina 1975-79 myös Suomen kunniakonsulina Filippiineillä ja Kone Philippines -yhtiön johtokunnan jäsenenä.

Lukuisista kosijoista huolimatta uusi suhde ei ollut Armilla päällimmäisenä mielessä, mutta hän ei sulkenut pois uuden avioliiton mahdollisuutta. Uusi onni kuitenkin odotti jo nurkan takana. Runsas vuosi lausuntonsa jälkeen Armi tapasi kutsuilla 42-vuotiaan Albert Williamsin, amerikkalaisen diplomaatin. Armi päätti aloittaa uudentyyppisen elämän.

Pariskunta meni naimisiin Yhdysvalloissa 8. kesäkuuta 1979. Armi myi omaisuutensa Filippiineillä ja seurasi miestään hänen asemapaikoilleen eri maihin. Williamsien viimeiseksi työkomennukseksi jäi Izmir Turkissa. Kun Albert jäi eläkkeelle vuonna 1989, pariskunta muutti San Diegon La Jollaan, Kaliforniaan.

Armi on jo moninkertainen isoäiti ja viettää leppoisia eläkepäivä Kaliforniassa. Nykyisin pariskunnan päivät kuluvat yhteisten harrastusten ja hyväntekeväisyystyön parissa. He myös matkustelevat paljon, sillä kaikki Armin lapset asuvat eri maissa. Lapsista ainoastaan nuorin Mikko jäi elämään Filippiineille.

Muisto elää 

Vaikka Armi ei viime vuosina ole ainakaan virallisesti Filippiineillä vieraillut, vanhemmat sukupolvet muistavat hänet hyvin kaikkialla maassa. Armi Kuusela on suurimmalle osalle filippiinoja – no, ehkä formulakuskeja lukuun ottamatta – ainoa henkilö, joka heille tulee Suomesta mieleen.

Tapasin 90-luvun alussa syrjäisellä Cuyon saarella barangay-kapteenin rouvan, joka kertoi kuinka hänellä on elämässään ainoastaan yksi ”valkoinen” sankari, jota hän ihailee ja arvostaa yli kaiken: Armi Kuusela. ”Mistäs maasta sinä olitkaan kotoisin?