Kulttuurit kohtaavat – Ajamalla täysillä toisiaan päin

Koronamaailmansodan melskeissä Filippiineillä tapahtui pieni väärinkäsitys, jonka seurauksena koko kansakunnalta meni hermot, mutta hyvin monesta eri syystä.

Kun hermo ja harkintakyky pettävät, tapahtuu helposti asioita, jotka ovat seurauksiltaan itseään paljon suurempia ja saattavat päätyä koko kansakunnan tunteiden ukkosenjohdattimeksi.

Nyt kun koronamaailmansodan pitkittyminen ja epävarmuus tulevasta rasittavat ihmisten mieliä, maailman vääryydet alkavat helposti näyttää yhä epäreilummilta ja sietämättömimmiltä. Erityisesti sellaiset negatiiviset ajatukset, jotka liittyvät kaikkeen sellaiseen mikä rajoittaa ja vaikeuttaa arkielämää, alkavat kipunoida pienemmistäkin tuulahduksista.

Dasmarinas Villagessa räjähtää

Makatissa sijaitsevassa varakkaamman väen yläluokkaisessa Dasmarinas Villagessa oli 26. huhtikuuta, 2020 lämmin ja rauhallinen sunnuntaipäivä. Kadut olivat tyhjät autoista ja ihmisistä. Tiukasti vartioidun asuntoalueen rauha oli rikkumaton.

Asukasyhdistyksen johtajatar lähtee kiertämään aluetta yhdessä alueen järjestyksenvalvojan ja alueelle määrätyn koronarajoituksia valvovan poliisin kanssa. He ajelevat tyhjillä kaduilla, vaihtelevat kuulumisia puutarhoissa oleilevien asukkaiden kanssa, ohjeistavat ihmisiä karanteenirajoituksista ja kertovat viimeisimpiä koronauutisia kaupungilta.

Iltapäivän lopulla he saapuvat espanjalaisen herra Parran talolle, jonka pihalla kotiapulainen kastelee pihakasveja. He pysähtyvät talon eteen. Poliisi pyytää kotiapulaista juttelemaan auton luokse. Poliisi muistuttaa kotiapulaista kasvomaskin käytöstä ja kehottaa häntä pukemaan maskin aivan kuten hän on ohjeistanut muitakin päivän aikana tapaamiaan ihmisiä. Hän muistuttaa myös siitä, että alueelle on määrätty 1000 peson sakko jos liikkuu yleisillä paikoilla ilman maskia.  Kotiapulainen palaa sisälle taloon ja muut jäävät vielä hetkeksi kadulle juttelemaan herra Parran naapureiden kanssa.

Pian herra Parra puhkuu pihalle ja iltapäivän rauhallinen leppoisuus pippuroituu hieman tulisemmalla tunnelmalla.

Kevyessä iltapäivänousussa oleva herra Parra alkaa tuimasti vaatia poliisilta selvitystä miksi heidän kotiapulaisensa pitäisi pukeutua maskiin kotipihallaan. Hänen mielestään poliisilla ei ole mitään oikeutta tulla ohjeistamaan ja sakottamaan omilla pihoillaan olevia ihmisiä. Asuinalueen järjestysmies alkaa videoida tilannetta, joka eskaloituu huutamiseksi, solvaamiseksi ja lopulta vapaapainiksi. Katso video esimerkiksi näistä linkeistä:

Mikä räjäytti ruudin?

Koronakaranteenien aikana vastaavia hermojen menetyksiä on sattunut paljon eri puolilla Filippiinejä, mutta tämä tapaus meni suoraan kansakunnan tunteisiin. Herra Parran melskaamista puitiin pienissä kalastajakylissä yhtä lailla kuin eliittiperheiden illallispöydissä. TV-kommentaattorit väänsivät tapauksesta laajoja yhteiskunnallisia analyysejä parhaaseen katseluaikaan. Poliitikotkin ilmestyivät koronakoomastaan kertomaan mitä mieltä HE olivat tapauksesta. Herra Parran pahasti pieleen mennyt iltapäivätissuttelu oli muutaman päivän ajan pääuutinen Filippiinien koronan kyllästämässä mediatodellisuudessa.

Näitä uutissointeja ja sosiaalisen median kommentointia seuratessa kävi selväksi, ettei herra Parran ja poliisin vapaapaini ollut varsinainen syy mediamyllytykseen. Tapauksesta kuvattu video iski useaan Filippiineillä kytevään latenttiin yhteiskunnalliseen kipupisteeseen, joita koronakaranteenit olivat paineistaneet:

1.   Viranomaiset aina ylireagoivat

2.   Ulkomaalaiset eivät osaa käyttäytyä

3.   Poliisi yrittää aina kiristää rahaa

4.   Koronan varjolla poliisi tekee laittomuuksia

5.   Rikkaille on aina erilaiset säännöt

6.   Ulkomaalaiset kyykyttävät aina filippiinoja

7.   Ulkomaalainen on aina väärässä

Näistä valmiiksi marinoiduista mielipiteistä ihmiset valitsivat sen, jonka kokivat itselleen läheisimmäksi ja nousivat barrikadeille miten-asioiden-pitäisi-olla liput liehuen. Pian pääsimme kaikki hetkeksi kokoontumaan somenuotion ääreen lämmittelemään kuumien tunteiden lämmöstä.

Somenuotio paloi hetken sellaisella roihulla, missä totuuskin paloi poroksi. Se, mitä videolla näkyi ja kuului, ei ollut tärkeää. Tärkeää oli ainoastaan se, mitä kukin oletti tapahtuneen ja miten se oletus todisti oman mielipiteen puolesta.

Mielipiteen muodostushan yksittäisistä tapahtumista on yleensä nurinkurista touhua. Usein siinä lähdetään liikkeelle lopputuloksesta, siitä omasta syvälle juurtuneesta näkemyksestä, jota yksittäisten tapausten nähdään valikoivasti todistavan. Näin tapahtui myös herra Parran tapauksessa. Ihmiset näkivät videossa lukuisia erilaisia yhteiskunnallisia ”vääryyksiä” visualisoituina.

Ulkomaalainen aina väärässä

Mikäli herra Parralla ja poliisilla olisi ollut tieto siitä kuinka mitättömästä väärinkäsityksestä lähdettiin ratkaisemaan Dasmarinas Villagen vapaapainimestaruutta, ei kumpikaan olisi käyttäytynyt siten kuin käyttäytyi. Mutta silloin kansakunta olisi joutunut odottamaan että joku muu tapaus jossakin muualla olisi räjähtänyt ”kanogateksi”, jonka kautta kansakunta saisi purettua koronan paineistamia tunteita.

Näitä kanogateja pullahtaa tiedotusvälineisiin ja sosiaaliseen median myrskyihin säännöllisen epäsäännöllisesti Filippiineillä. Yleensä niiden saama julkisuus on täysin suhteetonta siihen mitä todellisuudessa on tapahtunut, mutta lähtökohtaisesti ne aina alleviivaavat sitä kuinka ULKOMAALAINEN on tehnyt jotain ikävää Filippiineillä.

Näiden kanogate-tapausten kautta paalutetaan sitä syvälle filippiiniläiseen mielenmaisemaan juurtunutta käsitystä siitä, että filippiinot ovat erilaisia kuin ulkomaalaiset. Niillä myös ylläpidetään niitä myyttejä, joiden mukaan ulkomaaliset ovat pohjimmiltaan röyhkeitä öykkäreitä jotka tulevat Filippiineille viemään naiset, miehet, rahat, businekset, ja sen päälle vielä vittuilemaan. Selkeästi kolonialismin peruja, jolloin nuo väitteet olivat enemmän todellisuutta kuin nykyään.

Ulkomaalaisille Herran Parran tapaus ja monet sitä edeltäneet kanogatet ovat puolestaan muistutus siitä, ettei ulkomaalainen ole koskaan riitatilanteissa ja lain tulkinnassa yhdenvertaisessa asemassa filippiinon kanssa. Eihän se ole meidän normistolla oikein, mutta jos lähdetään siitä että maassa maan tavalla, on epärealistista ja joskus jopa vaarallista odottaa jotain muuta.

Näinä paineistettuina aikoina on Filippiineillä asuvien suomalaistenkin hyvä kiinnittää tähän hieman tavallista enemmän huomiota: Ulkomaalainen on Filippiineillä aina väärässä, vaikka asiaperustein olisi oikeassa. Jokainen ulkomaalainen, joka on asunut Filippiineillä pidempään, on varmasti törmännyt tähän yleiseen asennoitumiseen.

Mieluummin sokerilla kuin etikalla

Normaaleissa olosuhteissa filippiinojen kanssa on erittäin helppo tulla toimeen: Heitä ja heidän mielenliikkeitään on mahdollista ymmärtää melko pitkälle meille yhteisillä länsimaisilla tavoilla sekä ihan suomalaisella maalaisjärjellä. Täälläkin pätevät universaalit sosiaalisen kanssakäymisen perustotuudet ja lainalaisuudet: Niin bambupensaskin vastaa kuin sinne huudetaan.

Kiistoissa ja väittelyissä mennään kuitenkin jo hieman kauemmaksi niistä tavoista, jotka suomalainen imee jo lapsena Valion maidosta. Filippiineillähän on erittäin tärkeää, että kaikessa kanssakäymisessä pyritään pitämään väittelyt ja erimielisyydet tasolla, missä ei koroteta ääntä, ei solvata henkilökohtaisuuksilla eikä osoiteta uhkaavia eleitä. Väittelyissä ja kiistoissa pyritään AINA säilyttämään omat sekä toisen ”kasvot” ja jättämään ovi auki perääntymiselle ilman että kukaan joutuu myöntämään olevansa väärässä.

Tämä on meille suomalaisille joskus hieman hankala paikka kun tulemme kulttuurista, missä sekä asiat että ihmiset riitelevät. Sen suurimman eron suomalaisten ja filippiiniläisten tavoissa ajatella kiista- ja riitatilanteissa voisi tiivistää vaikka näin: Filippiinoille on tärkeämpää MITEN asiasta riidellään kun suomalainen painottaa enemmän asialähtöistä MISTÄ riidellään lähestymistä.

Filippiineillä on kolme tärkeää käsitettä, joiden teorian ja käytännön lyhyet oppimäärät on syytä ottaa haltuun jos haluaa pärjätä turismia pidempään Filippiineillä ja väitellä filippiinojen kanssa heidän omilla aseillaan: ”Delicadeza”, ”pakikisama” ja ”amor propio”.

Delicadeza on alun perin espanjalainen hyvettä kuvaava termi, jolla on tarkoitettu lempeyttä, pehmeyttä ja herkkyyttä. Mutta Filippiineillä se tarkoittaa sosiaalista tahdikkuutta ja hienotunteisuutta eri tilanteissa; pelisilmää käyttäytyä yleisten normien mukaisesti.

Pakikisama on filippiiniläisille tärkeä käsite. Se on pyrkimystä harmoniseen yhdessäoloon ja kanssakäymiseen. Hieno piirre, mutta toisinaan se voi olla suomalaisille myös hieman rasittavaa kun pakikisaman sisäistänyt filippiino välttelee viimeiseen asti ikävien asioiden esille tuomista.

Kun delicadeza ja pakikisama pettävät, päästään tutustumaan amor propioon. Se on eräänlaista ylikorostunutta omanarvontuntoa, jonka kyseenalaistaminen johtaa aina syvään henkilökohtaiseen loukkaantumiseen. Pieni huomautus tai ele, vaikka se ei olisi loukkaavaksi tarkoitettu, saattaa satuttaa pahasti amor propiota ja sitten alkaa paini tai ammuskelu. Filippiinot ovat korostuneen herkkiä arvostelulle ja herjaamiselle, se ei koskaan jää heiltä huomaamatta, vaikka nielevät sitä hiljaa tiettyyn pisteeseen asti.

Filippiineillä asuessa joutuu näiden käsitteiden kanssa jatkuvasti tekemisiin, mutta kun ne alkavat upota selkäytimen jatkoksi, filippiinojen kanssa pärjää lähes kaikissa tilanteissa. Siitäkin huolimatta ulkomaalainen joutuu usein pohtimaan haluaako olla oikeassa vai asua Filippiineillä.

Se on pienestä kiinni

Jokaisen arjessa piilee mahdollisuus siihen kuinka yksi sana tai pieni teko väärässä paikassa ja tilanteessa voi saada sokan irtoamaan kranaatista. Herra Parrankin tapauksessa kaikki alkoi täysin mitättömästä väärinymmärryksestä.

Herra Parran kotiapulainen ei osannut poliisin käyttämää tagaloginkieltä. Pelokas apulainen ymmärsi poliisin asiallisesta ohjeistuksesta ainoastaan sanat ”maski” ja ”1000 pesoa”. Näillä eväillä hän lähti kertomaan herra Parralle mitä ulkona tapahtui. Ja pian koko kansakunta katsoi ja keskusteli mitä kaikkea heidän pihallaan nähtiin tapahtuvan.

Koska meidän yhteistä ilmaa edelleen paineistetaan koronamaailmansodalla, ollaan nyt erityisen tarkkoja kommunikoinnin kanssa. Filippiineilläkin on vielä räjähdysherkkää ruutia, joka voi räjähtää mitättömän pienistä väärinymmärryksistä.