Kun Turkkiin ja Syyriaan iski 6. helmikuuta 7.8 magnitudin maanjäristys, se oli muistutus siitä mahdollisuudesta, että sama voi tapahtua milloin tahansa myös Filippiineillä. Se on liian pelottavaa jatkuvasti mietittäväksi, mutta mielen perukoilla ajatus aina väijyy.
Filippiineillä tapahtuu maanjäristyksiä päivittäin. Suurin osa niistä on niin heikkoja, että ne pystytään rekisteröimään ainoastaan herkillä mittalaitteistoilla eikä ihminen niitä maanpinnalla havaitse. Joka vuosi jossakin päin Filippiinejä tapahtuu keskimäärin yksi tuhoja aiheuttava järistys ja lukuisia pienempiä, jotka säikäyttävät järistysalueella asuvat ihmiset.
Filippiinit sijaitsee lähes kokonaan geologisesti Tyynenmeren tulirenkaaksi kutsutulla alueella, missä tapahtuu 90 prosenttia kaikista maailman maanjäristyksistä. Filippiinien saaristo muodostaa itsenäisen tektonisen Filippiinien laatan, joka sijaitsee valtavien Euraasian ja Tyynenmeren mannerlaattojen välissä. Filippiinien alueesta ainoastaan Palawanin saaristo sijaitsee tukevan Euraasian mannerlaatan päällä.
Filippiinien kallioperään jännitystä kasaantuu, kun Tyynenmeren mannerlaatta liikkuu 7-11 senttimetrin vuosivauhdilla kohti länttä ja puskee itseään Filippiinien laatan alle. Maanjäristys syntyy, kun maankuoren jännitys ylittää paikallisesti kiviaineksen lujuuden, ja jännitysenergia purkautuu kallioperän liikkeenä.
Suurten maanjäristysten suhteellinen voimakkuus ilmoitetaan logaritmisella magnitudiasteikolla, joiden avulla voidaan vertailla suurten maanjäristysten voimakkuuksia keskenään. Magnitudi kuvaa maanjäristyksen vapauttaman energian kokonaismäärää eli voimakkuutta fysikaalisena tapahtumana järistyslähteessä.
Tieto lisää tuskaa
Maanjäristyksiä ei voi nykytietämyksen avulla ennustaa. Sen sijaan pystymme ennakoimaan niiden todennäköisyyksiä pidemmällä aikajaksolla. Maanjäristys voi siis olla ennakoitu, mutta ei ennustettu.
Filippiineillä maanjäristyksen uhka on osa jokapäiväistä elämää. Maata kurittavista luonnonkatastrofeista henkilökohtaisesti pelkään ja vihaan eniten juuri maanjäristyksiä. Kaikkien muiden katastrofien riskeihin voi itse vaikuttaa ja niihin voi varautua, mutta maanjäristysten pelkokerrointa nostaa niiden ennustamattomuus ja tunne avuttomuudesta. Järistyksen iskiessä sitä vaan laskee sekunteja ja hokee mielessään; ”Lopu jo, perkele, lopeta!”
Ensimmäinen oma kokemukseni maanjäristyksistä oli hyvin ristiriitainen. Tiesin mitä odottaa ja ymmärsin geologiaa opiskelleena, mistä niissä on teknisesti kyse. Se kuitenkin yllätti, kuinka voimakkaasti tapahtumaan liittyi irrationaalista pelkoa mitä ei tiedolla pysty täysin hälventämään.
Ensijäristykseni oli vahvuudeltaan noin viiden magnitudin luokkaa, ja tornitalon yhdeksännessätoista kerroksessa se tuntui. Ensin tuli lievä huimauksen tunne, mutta kun tuolini alkoi allani liikkumaan, ymmärsin mistä oli kyse.
Toimistohuone heilui, kaikkialta kuului natinaa ja kitinää ja irtotavarat liikkuivat pöydällä. Seuraavat kymmenen sekuntia tuntuivat minuuteilta, kun alitajunnasta kumpusi yllättävän vahva tunne hengenvaarasta. Jälkikäteen ajateltuna reaktio oli liioiteltu, eikä vilkas mielikuvitukseni auttanut asiaa.
Erityisesti yöllä iskevät maanjäristykset ovat pelottavia. Kun niihin herää, rytinä on jo päällä eikä pimeässä aina ehdi suojautumaan putoavilta esineiltä ja kaatuvilta kaapeilta. Majoittauduttaessa rannikoille, jotka ovat alttiita tsunamien synnylle, tulee jo vaistomaisesti katsottua etukäteen mihin suuntaan juostaan, kun maa alkaa järähtelemään.
Maanjäristykset eivät tapa, rakennukset tappavat
Kun todella tuhoisa maanjäristys iskee, selviytyminen on osin kiinni silkasta tuurista. Järistyksen voimakkuuden lisäksi rakentamismääräysten noudattaminen, vuorokaudenaika ja sää vaikuttavat siihen, kuinka paljon tuhoa asutulle alueelle osuva maanjäristys voi aiheuttaa.
Vaikka tuntuisi siltä, että korkeat tornitalot ovat – niiden ylemmissä kerroksissa järistykset tuntuvat pahimmilta – tuhoisimpia surmanloukkuja, todellisuus on kuitenkin lohduttava niissä asuville ja niihin työpöytänsä pystyttäneille.
Mitä korkeampi rakennus, sitä turvallisempi se yleensä on maanjäristyksissä. Korkeat rakennukset joutuvat kantamaan oman valtavan painonsa, joten niiden perustukset ja rakenteet ovat vahvat, yleensä reilusti yli viranomaisten asettamien vaatimusten maanjäristysten varalle. Oletko koskaan kuullut, että pilvenpiirtäjä olisi romahtanut missään päin maailmaa maanjäristyksessä?
Filippiineilläkin todennäköisimmät surmanloukut ovat 2-10 kerroksiset vanhat rakennukset, joiden perustukset ja rakenteet eivät kestä voimakkaampia maanjäristyksiä. Tällaisia rakennuksia maassa on paljon ja ne ovat yleensä rakennettu ennen vuotta 1972, jolloin maahan tuli voimaan tiukemmat rakennusmääräykset nimenomaan maanjäristysten varalle.
Järistysalueen maaperä näyttelee merkittävää roolia siinä, miten rakennukset kestävät järistyksiä ja millaisia tuhoja on odotettavissa. Esimerkiksi Metro Manilan alueella kaikista vaarallisempia alueita ovat lähellä rannikkoa sijaitsevat hiekkapitoiset maat ja täyttömaat, kuten Laguna-järven pohjoisranta ja Manilanlahden rannikko.
Tällaisilla alueilla osittain vedellä kyllästynyt ja löyhästi pakkaantunut maaperä menettää järistyksessä kantavuutensa, ja niille rakennetut rakennukset saattavat kallistua vaarallisesti. Sitä vastoin alueet, joilla peruskallio on lähempänä maanpintaa, ovat turvallisempia.
Hävityksen kauhistukset
Filippiinien alueella voimakkain luotettavasti mitattu järistys on ollut vuoden 1918 Celebesinmerellä tapahtunut 8.3 magnitudin merenalainen maanjäristys. Se aiheutti tsunamin, joka surmasi Etelä-Mindanaolla ainakin 52 ihmistä.
Senkin jälkeen saariston eri osissa on rytissyt kunnolla. Seuraavassa listaus Filippiinien tuhoisimmista maanjäristyksistä viideltä viime vuosikymmeneltä:
Moronlahti (1976) – Tämän Etelä-Mindanaoa tärisyttäneen 8.1 magnitudin maanjäristyksen arvioidaan tappaneen yli 8000 ihmistä. Vaikka se ei ollut voimakkain maassa tapahtunut maanjäristys, sitä yleisesti pidetään Filippiinien kirjoitetun historian ajan tuhoisimpana. Koska maanjäristys tapahtui keskellä yötä, Moronlahden asukkaat eivät ehtineet paeta 9 metristä tsunamia, joka iski rannikkokyliin.
Baguion kaupunki (1990) – Voimakas, 7,8 magnitudin maanjäristys iski 16. heinäkuuta 1990 Baguion kaupunkiin. Lukuisia rakennuksia romahti ja niiden raunioihin hautautui yli 2000 ihmistä.
Culasin kaupunki (1990) – Panayn saarelle iskeneen 7,1 magnitudin maanjäristyksen keskus osui keskelle Culasin kaupunkia. Vaikka järistys tuhosi noin 15 prosenttia kaupungin asuintaloista. kuolonuhrien määrä jäi kahdeksaan ja ainoastaan 41 loukkaantui. Matalataajuinen järistys kesti niin pitkään, että suurin osa ihmisistä ehti pakenemaan rakennuksista ennen niiden sortumista.
Mindoron saari (1994) – Hieman ennen auringonnousua marraskuun 15. päivänä 1994 ravisteli 7,1 magnitudin maanjäristys Mindoron saaren itäosia. Järistys aiheutti Calapanin kaupungin rannikkolla yli 8 metrin korkuisen tsunamin, joka tuhosi 1530 asuintaloa ja hukutti 78 ihmistä.
Palimbangin kaupunki (2002) – Mindanaolla tapahtui 6. maaliskuuta 2002 erikoinen 6.8 magnitudin maanjäristys. Järistyksen keskus sijaitsi Isulanin kaupungin alueella, joka säästyi merkittäviltä tuhoilta, mutta toisin oli 60 kilometrin päässä sijaitsevassa Palimbangin kaupungissa. Siellä kirkot, koulut ja asuintalot kärsivät erittäin suuria vaurioita, mutta ihmisuhreilta vältyttiin.
Negrosin saari (2012) – Negrosin saaren edustalla tapahtui voimakas 6.9 magnitudin maanjäristys, jonka seurauksena saaren itärannikolle, Pisongin, Magtalisayn ja Martilon kaupunkien rannikkoalueille, iski viisimetrinen tsunami. Arviolta 52 ihmistä kuoli, 62 katosi ja 112 loukkaantui.
Boholin saari (2013) – Tämä kaikkialla Keski- ja Etelä-Filippiineillä tuntunut 7.2 magnitudin maanjäristys oli maan viime vuosikymmenen tuhoisin. Sen keskus oli Boholin saarella, missä useat kirkot ja julkiset rakennukset vaurioituivat pahoin ja 14000 asuinrakennusta sortui kokonaan. Yli 200 ihmisen arvioidaan kuolleen järistyksessä.
Milloin tulee se Iso Järistys?
Metro Manilassa asuu noin 20 prosenttia Filippiinien väestöstä ja siellä on maan korkein asukastiheys. Siitä huolimatta kaupunki sijaitsee alueella, minne voi milloin tahansa iskeä erittäin tuhoisa maanjäristys. Kun seuraava “Iso Järistys” iskee, se tulee halvaannuttamaan suurkaupungin elämän pitkäksi aikaa ja aiheuttamaan valtavat aineelliset ja inhimilliset tuhot.
Tuollaisen “Ison järistyksen” pirullisuus on siinä, ettei kukaan pysty ennustamaan milloin se iskee. Tiedemiehet ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että Metro Manilan alueelle on odotettavissa suuri, noin 7,5 magnitudin maanjäristys, joka aiheuttaa tuhoja 100 kilometrin säteellä sen keskuksesta.
Historiallisten tietojen perusteella Metro Manilan alueelle on iskenyt tuhoisa maanjäristys keskimäärin noin 400 vuoden välein. Edelliset suurjäristykset ovat tapahtuneet vuosina 1645 Ja 1658 eli tilastollisesti aika alkaa olemaan kypsä seuraavalle Isolle Järistykselle. Se tulee tapahtumaan tänään, huomenna tai seuraavan parin sadan vuoden aikana.
Japan International Cooperation Agencyn ja Metropolitan Manila Development Authorityn vuonna 2004 julkaisema raportti maalaa synkän tulevaisuudennäkymän siitä, jos yli 7,2 magnitudin maanjäristys tapahtuisi Metro Manilan alueella. Järistys tulisi vaurioittamaan jopa 40 prosenttia suurkaupungin asuinrakennuksista; 170000 rakennusta romahtaisi ja 34000 vaurioituisi osittain. Noin 340000 ihmistä tulisi kuolemaan ja 114000 loukkaantumaan.
Lisätuhoa syntyisi oikosulkujen ja nestekaasu- ja öljysäiliöiden räjähdysten aiheuttamista tulipaloista, veden ja sähkön jakelun katkeamisesta ja tietoliikenneverkojen hiljenemisestä. Lisäksi on varauduttava paikallisiin maanvyörymiin, tsunamiin sekä maakaasua ja muita kaasuja kuljettavien putkien vuotoihin.
Romahtaneiden siltojen ja vaurioituneiden katujen vuoksi pelastustoimet eivät saavuttaisi välittömästi avun tarvitsijoita. Suurin osa kaupungin ihmisistä joutuisi turvautumaan useiden viikkojen ajan epähygieenisistä lähteistä peräisin olevaan juomaveteen, mikä moninkertaistaa tartuntatautien leviämisriskit.
Kaikista pahimman arvion mukaan Metro Manilan tärkein vesilähde Angatin pato vaurioituisi. Jos sen taakse varastoituneet vesimassat pääsevät purkautumaan Angat-jokeen ja sen sivujokiin, Metro Manilan ja Bulacanin provinssin alavat alueet peittyisivät useiksi päiviksi tulvavesiin.
Reportin mukaan tuollaisen jättijäristyksen seuraukset olisivat koko maan taloudelle musertavat: Lähes 14 prosenttia maan bruttokansantuotteesta haihtuisi hetkessä taivaan tuuliin tai osuvammin hautautuisi raunioihin.
Tulee jos on tullakseen
Maanjäristykset eivät ole tervetulleita tapahtumia, mutta niiden kanssa pitää elää koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Filippiineilläkin on tavallista, etteivät ihmiset ajattele vaaraa tai uhkaa, johon ovat tottuneet lapsesta saakka
Luonnonkatastrofien uhkaan liittyy ajatus siitä, ettei asialle voi tehdä mitään. Silloin on helpompaa ulkoistaa maanjäristysten kaltaisten katastrofien hallinta esimerkiksi jumalalle tai kohtalolle.
Eräs lukuisia maanjäristyksiä kokenut filippiiniläinen tuttavani kertoi, miten hän suhtautuu niihin: “En pelkää niitä. Jos se tulee, se tulee. Silloin vain istun paikoillani ja odotan, että se menee ohi. Mitä muutakaan voin tehdä? Ei auta kuin elää elämää ajattelematta asiaa, koska ei se siitä ajattelemalla tai pelkäämällä miksikään muutu”.
Hyvin, hyvin filippiiniläinen suhtautuminen: Kanna asioista huolta vasta sitten kun ne tapahtuvat.
