Kun Turkkiin ja Syyriaan iski 7,8 magnitudin maanjäristys 6. helmikuuta, se oli muistutus siitä, että sama voi tapahtua Filippiineillä milloin tahansa. On liian pelottavaa ajatella sitä jatkuvasti, mutta ajatus piilee aina mielen perukoilla.
Filippiineillä tapahtuu maanjäristyksiä päivittäin. Maanjäristyksiä tapahtuu Filippiineillä päivittäin. Useimmat niistä ovat niin heikkoja, että ne voidaan rekisteröidä vain herkillä mittauslaitteilla, eivätkä ihmiset pysty havaitsemaan niitä. Joka vuosi jossain Filippiineillä tapahtuu keskimäärin yksi tuhoisa maanjäristys ja lukuisia pienempiä, jotka säikäyttävät järistysalueella asuvat ihmiset.
Geologisesti Filippiinit sijaitsee lähes kokonaan Tyynenmeren tulirenkaaksi kutsutulla alueella, missä tapahtuu 90 prosenttia kaikista maailman maanjäristyksistä. Filippiinien saaristo muodostaa itsenäisen tektonisen Filippiinien laatan, joka sijaitsee suurten Euraasian ja Tyynenmeren mannerlaattojen välissä. Filippiinien alueesta vain Palawanin saaristo sijaitsee tukevan Euraasian mannerlaatan päällä.
Filippiinien kallioperään kerääntyy jännitystä, kun Tyynenmeren mannerlaatta liikkuu 7-11 senttimetrin vuosivauhdilla kohti länttä ja puskee itseään Filippiinien laatan alle. Maanjäristys syntyy, kun maankuoren jännitys paikallisesti ylittää kiviaineksen lujuuden ja jännitysenergia vapautuu kallioperän liikkeessä.
Suurten maanjäristysten suhteellinen voimakkuus ilmoitetaan logaritmisella magnitudiasteikolla, jonka avulla voidaan vertailla suurten maanjäristysten voimakkuuksia keskenään. Magnitudi kuvaa maanjäristyksen vapauttaman energian kokonaismäärää eli voimakkuutta fysikaalisena tapahtumana järistyslähteessä.
Tieto lisää tuskaa
Maanjäristyksiä ei nykytietämyksen avulla voi ennustaa. Sen sijaan pystymme ennakoimaan niiden todennäköisyyksiä pidemmällä aikajaksolla. Maanjäristys voidaan siis ennakoida, mutta ei ennustaa.
Filippiineillä maanjäristyksen uhka on osa jokapäiväistä elämää. Maata vaivaavista luonnonkatastrofeista itse pelkään eniten maanjäristyksiä. Kaikkien muiden katastrofien riskeihin voi itse vaikuttaa ja niihin voi varautua, mutta maanjäristysten pelkokerrointa nostaa niiden ennustamattomuus ja tunne avuttomuudesta. Kun maanjäristys iskee, sitä vain laskee sekunteja ja hokee mielessään; ”Lopeta jo, saatana, lopeta!”
Ensimmäinen oma kokemukseni maanjäristyksistä oli hyvin ristiriitainen. Tiesin mitä odottaa, ja ymmärsin geologiaa opiskelleena, mistä niissä on teknisesti kyse. Se kuitenkin yllätti, kuinka voimakkaasti tapahtumaan liittyi irrationaalista pelkoa, jota tieto ei voi täysin hälventää.
Ensijäristykseni oli vahvuudeltaan noin viiden magnitudin luokkaa, ja tornitalon yhdeksännessätoista kerroksessa se sai aikaan kivasti liikettä. Ensin tuli lievä huimauksen tunne, mutta kun tuolini alkoi allani liikkumaan, ymmärsin mistä oli kyse.
Toimistohuone huojui, kaikkialta kuului natinaa ja kitinää ja pöydällä liikkui irtotavaroita. Seuraavat kymmenen sekuntia tuntuivat minuuteilta, kun alitajunnasta kumpusi yllättävän vahva tunne hengenvaarasta. Jälkikäteen ajatellen reaktio oli liioiteltu, eikä vilkas mielikuvitukseni auttanut asiaa.
Yöllä iskevät maanjäristykset ovat erityisen pelottavia. Kun niihin herää, rytinä on jo päällä eikä pimeässä ehdi suojautumaan putoavilta esineiltä ja kaatuvilta kaapeilta. Majoittauduttaessa rannikoille, jotka ovat alttiita tsunameille, tulee jo vaistomaisesti katsottua etukäteen, mihin suuntaan juostaan, kun maa alkaa täristä.
Maanjäristykset eivät tapa, rakennukset tappavat
Kun todella tuhoisa maanjäristys iskee, selviytyminen on osin kiinni silkasta tuurista. Järistyksen voimakkuuden lisäksi rakentamismääräysten noudattaminen, vuorokaudenaika ja sää vaikuttavat siihen, kuinka paljon tuhoa maanjäristys aiheuttaa asutuilla alueilla.
Vaikka tuntuisi siltä, että korkeat tornitalot ovat tuhoisimpia surmanloukkuja – niiden ylemmissä kerroksissa järistykset tuntuvat pahimmilta – todellisuus on kuitenkin lohdullinen niissä asuville ja niihin työpöytänsä pystyttäneille.
Mitä korkeampi rakennus, sitä turvallisempi se on maanjäristyksissä. Korkeiden rakennusten on kannettava oma painonsa, joten niiden perustukset ja rakenteet ovat vahvoja, yleensä reilusti yli viranomaisten asettamien vaatimusten maanjäristysten varalle. Oletko kuullut, että pilvenpiirtäjä olisi milloinkaan romahtanut maanjäristyksessä?
Filippiineillä todennäköisimpiä kuolemanloukkuja ovat 2–10 kerroksiset rakennukset, joiden perustukset ja rakenteet eivät kestä voimakkaita maanjäristyksiä. Tällaisia rakennuksia on maassa paljon ja ne on yleensä rakennettu ennen vuotta 1972, jolloin maassa tuli voimaan tiukemmat rakennusmääräykset erityisesti maanjäristysten varalta.
Maanjäristysalueen maaperällä on merkittävä rooli siinä, kuinka rakennukset kestävät maanjäristyksiä ja millaisia vahinkoja on odotettavissa. Esimerkiksi Metro Manilan alueella kaikista vaarallisempia alueita ovat lähellä rannikkoa sijaitsevat hiekkapitoiset maat ja täyttömaat, kuten Laguna-järven pohjoisranta ja Manilanlahden rannikko.
Tällaisilla alueilla vedellä kyllästynyt ja löyhästi pakkaantunut maaperä menettää kantavuutensa maanjäristyksessä, ja niille rakennetut rakennukset saattavat kallistua vaarallisesti. Sitä vastoin alueet, joilla peruskallio on lähempänä maanpintaa, ovat turvallisempia.
Hävityksen kauhistukset
Filippiinien voimakkain luotettavasti mitattu maanjäristys on ollut 8,3 magnitudin vedenalainen maanjäristys Celebesinmerellä vuonna 1918. Se aiheutti tsunamin, joka tappoi ainakin 52 ihmistä Etelä-Mindanaolla.
Senkin jälkeen saariston eri osissa on rytissyt kunnolla. Seuraavassa on listaus Filippiinien tuhoisimmista maanjäristyksistä viimeisen viiden vuosikymmenen aikana:
Moronlahti (1976) – Tämän Etelä-Mindanaoa tärisyttäneen 8.1 magnitudin maanjäristyksen arvioidaan tappaneen yli 8 000 ihmistä. Vaikka se ei ollut voimakkain maassa tapahtunut maanjäristys, sitä pidetään Filippiinien kirjoitetun historian ajan tuhoisimpana. Koska maanjäristys tapahtui keskellä yötä, rannikkokylien asukkaat eivät ehtineet paeta 9 metristä tsunamia, joka iski Moronlahdelle.
Baguion kaupunki (1990) – Voimakas, 7,8 magnitudin maanjäristys iski Baguion vuoristokaupunkiin 16. heinäkuuta 1990. Lukuisia rakennuksia romahti ja niiden raunioihin hautautui yli 2 000 ihmistä.
Culasin kaupunki (1990) – Panayn saarelle iskeneen 7,1 magnitudin maanjäristyksen keskus osui keskelle Culasin kaupunkia. Vaikka järistys tuhosi noin 15 prosenttia kaupungin asuintaloista. kuolonuhrien määrä jäi kahdeksaan ja ainoastaan 41 loukkaantui. Matalataajuinen järistys kesti niin pitkään, että suurin osa ihmisistä ehti pakenemaan rakennuksista ennen niiden sortumista.
Mindoron saari (1994) – Juuri ennen auringonnousua 15. marraskuuta 1994 Mindoron saaren itäosia ravisteli 7,1 magnitudin maanjäristys. Maanjäristys aiheutti yli 8 metriä korkean tsunamin, joka iski Calapanin kaupungin rannikolle. Tsunami tuhosi 1 530 asuintaloa ja tappoi 78 ihmistä.
Palimbangin kaupunki (2002) – Mindanaolla tapahtui erikoinen 6.8 magnitudin maanjäristys 6. maaliskuuta 2002. Järistyksen keskus sijaitsi Isulanin kaupungin alueella, joka säästyi merkittäviltä vahingoilta. Toisin kävi 60 kilometrin päässä sijaitsevassa Palimbangin kaupungissa. Siellä kirkot, koulut ja asuintalot kärsivät suuria vaurioita, mutta ihmisuhreilta vältyttiin.
Negrosin saari (2012) – Negrosin saaren edustalla tapahtui voimakas 6.9 magnitudin maanjäristys, joka aiheutti viiden metrin korkuisen tsunamiin, joka iski saaren itärannikolle, Pisongin, Magtalisayn ja Martilon kaupunkien rannikkoalueille. Arviolta 52 ihmistä kuoli, 62 katosi ja 112 loukkaantui.
Boholin saari (2013) – Tämä 7,2 magnitudin maanjäristys, joka tuntui koko Keski- ja Etelä-Filippiineillä, oli tuhoisin järistys viime vuosikymmenenä. Sen keskus sijaitsi Boholin saarella, jossa 14 000 asuinrakennusta romahti kokonaan ja useat kirkot ja julkiset rakennukset vaurioituivat pahoin. Yli 200 ihmisen arvioidaan kuolleen maanjäristyksessä.
Milloin tulee täystuho?
Metro Manilassa asuu noin 20 prosenttia Filippiinien väestöstä, ja sen väestötiheys on maan suurin. Siitä huolimatta kaupunki sijaitsee alueella, minne voi milloin tahansa iskeä erittäin tuhoisa maanjäristys. Kun todella voimakas järistys iskee, se tulee halvaannuttamaan suurkaupungin elämän pitkäksi aikaa ja aiheuttamaan valtavat aineelliset ja inhimilliset tuhot.
Tällaisen suuren maanjäristyksen pirullisuus on siinä, että kukaan ei voi ennustaa, milloin se iskee. Tiedemiehet ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että Metro Manilan alueelle on odotettavissa suuri, noin 7,5 magnitudin maanjäristys, joka aiheuttaa tuhoja 100 kilometrin säteellä sen keskuksesta.
Historiallisten tietojen perusteella tuhoisa maanjäristys on iskenyt Metro Manilan alueelle keskimäärin 400 vuoden välein. Edelliset suuret maanjäristykset ovat tapahtuneet vuosina 1645 ja 1658, mikä tarkoittaa tilastollisesti, että aika alkaa olla kypsä seuraavalle suurelle maanjäristykselle. Se tapahtuu tänään, huomenna tai seuraavan parin sadan vuoden kuluttua.
Japan International Cooperation Agencyn ja Metropolitan Manila Development Authorityn vuonna 2004 julkaisema raportti maalaa synkän tulevaisuudennäkymän siitä, jos yli 7,2 magnitudin maanjäristys tapahtuisi Metro Manilan alueella. Järistys tulisi vaurioittamaan jopa 40 prosenttia asuinrakennuksista; 170 000 rakennusta romahtaisi ja 34 000 vaurioituisi osittain. Noin 340 000 ihmistä kuolisi ja 114 000 loukkaantuisi.
Lisätuhoa syntyisi oikosulkujen ja nestekaasu- ja öljysäiliöiden räjähdysten aiheuttamista tulipaloista, veden ja sähkön jakelun katkeamisesta ja tietoliikenneverkojen hiljenemisestä. Lisäksi on varauduttava paikallisiin maanvyörymiin, tsunamiin sekä maakaasua kuljettavien putkien vuotoihin.
Romahtaneiden siltojen ja vaurioituneiden katujen vuoksi pelastustoimet eivät saavuttaisi välittömästi avun tarvitsijoita. Suurin osa kaupungin ihmisistä joutuisi turvautumaan useiden viikkojen ajan epähygieenisistä lähteistä peräisin olevaan juomaveteen, mikä moninkertaistaa tartuntatautien leviämisen riskit.
Kaikkein pahimman arvion mukaan Angatin pato, Metro Manilan tärkein vesilähde, vaurioituisi. Jos sen taakse varastoituneet vesimassat pääsevät purkautumaan Angat-jokeen, Metro Manilan ja Bulacanin maakunnan alavat alueet peittyisivät useiden päivien ajaksi tulvavesiin.
Selvityksen mukaan tällaisen jättimäisen maanjäristyksen seuraukset olisivat musertavat koko maan taloudelle: lähes 14 prosenttia maan bruttokansantuotteesta haihtuisi hetkessä taivaan tuuliin, tai osuvammin, hautautuisi raunioihin.
Tulee jos on tullakseen
Maanjäristykset eivät ole tervetulleita tapahtumia, mutta niiden kanssa on elettävä, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Filippiineilläkin on tavallista, etteivät ihmiset ajattele vaaraa tai uhkaa, johon he ovat tottuneet lapsesta saakka.
Luonnonkatastrofien uhkaan liittyy ajatus siitä, ettei asialle voi tehdä mitään. Silloin on helpompaa ulkoistaa maanjäristysten kaltaisten katastrofien hallinta esimerkiksi jumalalle tai kohtalolle.
Eräs lukuisia maanjäristyksiä kokenut filippiiniläinen tuttavani kertoi, miten hän suhtautuu niihin: “En pelkää niitä. Jos se tulee, se tulee. Sitten vain istun alas ja odotan, että se menee ohi. Mitä muutakaan voin tehdä? Ei auta kuin elää elämää ajattelematta asiaa, koska ei siihen liittyvä riski ajattelemalla tai pelkäämällä miksikään muutu”.
Hyvin, hyvin filippiiniläinen asenne: Kanna asioista huolta vasta sitten kun ne tapahtuvat.
