Millainen presidentti tulee ihmisestä, joka ei halua presidentiksi? Maan edellinen presidentti Noynoy Aquino olisi halunnut viettää rauhallista elämää, mutta minkäs teet jos käteen isketään presidentin palatsin avoimet.
Filippiinit on muistojuhlien luvattu maa, missä edesmenneitä muistellaan myös valtiollisella tasolla. Tänään vietetään maan edellisen presidentin Benigno ”Noynoy/Pnoy” Aquinon kuoleman ensimmäistä vuosipäivää.
Vaikka kaikki filippiiniläiset poliittiset klaanit ovat perinteisesti yhdistelleet omaa tarinaansa valtion tarinaan, Aquinot ovat tässä taipumuksessa omassa sarjassaan. Heidän perheensä poliittinen perintö kulkee osana valtion tarinaa valtiollisina muistopäivinä, julkisten rakennusten, virastojen koulujen ja sairaaloiden nimissä.
Aina kun laskeudun Ninoy Aquinon kansainväliselle lentokentälle, mieleen tulee keltainen väri ja Born to serve tunnuslause. Keltainen on Aquinojen poliittisen kodin liberaalipuolueen (Liberal Party) tunnusväri. Born to serve on perheen yhteiskunnallisen vaikuttamisen tunnuslause, joka sisältää melkoisen määrän tahatonta itseironiaa: Ketä on synnytty palvelemaan?
Sankaruuden taakka
Benigno Simeon Cojuangco Aquino III oli neljännen sukupolven poliitikko: Hänen isoisoisänsä Servillano ”Mianong” Aquino toimi jo vallankumouksellisessa Maloloksen kongressissa vuonna 1898; hänen isoisänsä Benigno Aquino vanhempi toimi kansalliskokouksen puhemiehenä japanilaismiehityksen vuosina 1943–1944 (Hänet tuomittiin maanpetoksesta kuolemaan, mutta armahdettiin ennen luonnollista kuolemaansa 1947); hänen isoisänsä äidin puolelta oli pitkäaikainen edustajainhuoneen jäsen José Cojuangco; ja vanhemmat presidentti Corazon Aquino ja senaattori-kansallissankari ”Ninoy” Aquino.
Noynoy Aquino on filippiiniläisen kansallissankarihautomon viimeinen miespuolinen perillinen, josta odotettiin sitä kaikista suurinta sankaria, mutta toisin kävi. Tuollaiseen sukuun syntyminen tuo tullessaan etuoikeutetun ja taloudellisesti turvatun elämän, mutta henkilökohtaisella tasolla se kahlitsee velvollisuuksiin, joihin ainoastaan kuninkaalliset pystyvät tarjoamaan vertaistukea ja ymmärrystä.
Noynoyn selkään iskettiin syntymässä reppu, jossa oli kaikki ainekset valtaan ja kansallissankaruuteen, mutta myös henkilökohtaiseen tragediaan. Yleensähän kansallissankarit nostetaan asemaansa vasta kuolemansa jälkeen, eivätkä he koskaan tunne elämässään ja teoissaan sankaruuden taakkaa. Noynoy Aquino on esimerkki henkilöstä, jolle tulevan kansallissankarin askelmerkit kivettiin, kun hän vielä leikki sankaria lapsuuden mielikuvitusleikeissä.
Esitäytetyn sankaruuden painolasti muokkasi hänen elämäänsä tavalla, joka lopulta päätyi tosielämän uhrautumiseksi maansa puolesta. Hän joutui tutustumaan kansallissankaruuden varjoisampiin puoliin ja sen seurauksiin ihmiselle, jolla ei ole henkilökohtaisia edellytyksiä paistatella sankarina kansakunnan kaapin päällä. Hänestä ei tullut kansallissankaria, mutta presidentti hänestä kuitenkin tuli.
Tapahtumarikasta elämää
Noynoy Aquino syntyi 2. helmikuuta 1960. Hän oli kolmas Benigno Aquino nuoremman ja Maria Corazon Sumulong Cojuangco Aquinon viidestä lapsesta. Hänellä oli neljä sisarta: Ballsy Aquino-Cruz, Pinky Aquino-Abellada, Victoria Elisa Aquino-Dee ja Kris Aquino.
Peruskoulutuksensa Noynoy sai perhetaustansa perinteiden mukaisesti Ateneo de Manilassa, mistä hän valmistui taloustieteen kandidaatiksi 1981. Valmistumisensa jälkeen hän seurasi perhettään Yhdysvaltoihin, minne he olivat lähteneet, kun Marcos päästi hänen vangitun isänsä sydänleikkaukseen saman vuoden alussa.
Aquinon perhe vietti kolme vuotta maanpaossa Yhdysvaloissa. Ninoy Aquino päätti kuitenkin palata Filippiineille haastamaan Ferdinand Marcosin hallinnon ja hänet salamurhattiin Manilan lentokentälle elokuussa 1983. Murhan jälkeen perhe palasi Filippiineille järjestämään hautajaiset ja jatkaakseen Ninoyn poliittista työtä.
Noynoy ei osallistunut aktiivisesti perheen poliittiseen työhön, vaan työskenteli sukulaistensa omistamissa yrityksissä. Vuonna 1986 hänen äidistään tuli Filippiinien presidentti, joka puolestaan ajoi Marcosit maanpakoon.
28. elokuuta 1987 Gregorio Honasanin (sittemmin senaattori) johtamat kapinallissotilaat yrittivät sotilasvallankaappausta ja piirittivät presidentin palatsin. Piirityksestä tietämätön Noynoy oli palaamassa palatsiin, kun kapinalliset alkoivat tulittaa pysähtymiskieltoa uhmannutta autoa. Kolme Aquinon neljästä turvamiehestä kuoli ja yksi haavoittui vakavasti. Aquinoon osui viisi luotia, joista yhtä hän kantoi kaulassaan kuolemaansa saakka.
Vaitelias lainlaatija
Toipumisensa jälkeisinä vuosina hän työskenteli Cojuangcon suvun omistamassa Hacienda Luisita plantaasin sokerinjalostamossa ja eli hiljaista elämää palvelijoiden ja sukulaisten ympäröimänä. Vasta vuonna 1998 hän lähti mukaan politiikkaan, kun edustajainhuoneeseen tarvittiin lisää oman suvun asioiden perään katsovia lainlaatijoita varmistamaan, ettei uuden presidentin Estradan hallinto pääse toteuttamaan vaalikampanjassaan ajamia uudistuksia, jotka olisivat suvun liiketoimille haitallisia.
Noynoy valittiin perheen kotiprovinssin Tarlacin edustajana edustajainhuoneeseen ja kahdesti uudelleen vuosien 2001 ja 2004 vaaleissa. Edustajanhuoneessa hänet muistetaan lähinnä siitä, ettei hän kolmen kautensa aina tehnyt yhtään lakialoitetta.
Senaattori hänestä tuli vuonna 2007. Senaattorina Noynoy pyrki hillitsemään presidentti Gloria Macapagal-Arroyon yrityksiä muuttaa Filippiinien vuoden 1987 perustuslakia ja muita uudistuksia, jotka uhkasivat hänen sukunsa maaomistuksia ja liiketoimia. Hän teki muutamia hyvää tarkoittavia, mutta käytännössä toimimattomia lakiehdotuksia, joista osa oli hänen oman sukunsa edun vastaisia. Hänessä oli heräämässä halu kapinoida perinteistä oman suvun etuja ajavan senaattorin roolia vastaan.
Kohti presidenttiyttä
Historia toisti jälleen kerran itseään, kun Noynoyn äidin Cory Aquinon hautajaiset nostivat nostalgia-aallon, mikä huuhtoi heidän perheensä nimen ympäriltä kaikki ikävät muistot. Hänen äitinsä kuolema palautti tiedotusvälineiden muisteluissa perheen valon armeijaksi pahuuden voimia vastaan, joita tuolloin edusti presidentti Gloria Macapacal-Arroyon hallinto.
Alun perin Noynoy ei halunnut lähteä ehdokkaaksi presidentinvaaleihin. Hän ei persoonana kaivannut valtaa eikä huomiota. Hän oli tyytyväinen hiljaiseen ja turvattuun elämäänsä senaattorina. Hän sai tehdä töitä ilman suoria kohtaamisia Filippiinien elämän raadollisimpien puolisen kanssa.
Kun Noynoy Aquino for President Movement -kansanliike oli kerännyt yli miljoona vetoomusta, hän lopulta suostui ehdokkaaksi. Kuten hän itse useasti totesi, hän teki sen sukunsa ja erityisesti vanhempiensa muiston vaalimiseksi.
Samoin kuin vuoden 1985 presidentinvaaleissa, missä Cory Aquino korvasi viime metreillä puolueen alkuperäisen ehdokkaansa Salvador Laurelin, liberaalipuolue valitsi vuoden 2010 presidentinvaaleihin ensin Mar Roxasin puolueen ehdokkaaksi, mutta korvasi hänet pian Noynoy Aquinolla. Cory Aquinon kuoleman nostattama kansallinen tunnemyrsky olisi kannattanut kenet tahansa Aquino-sukunimellä varustetun ehdokkaan voittoon.
Noynoy sai yli 15 miljoonaa ääntä ja voitti vaalit ylivoimaisesti. Hänestä tuli seuraavien kuuden vuoden ajaksi Filippiinien vaikutusvaltaisin mies, henkilö, joka on vastuussa koko kansakunnan kohtalosta. Vuonna 2013 Time-aikakausilehti nimesi hänet maailman sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon. Aika hyvin mieheltä, joka halusi viettää hiljaista ja rauhallista elämää kaikkien valokeilojen ulkopuolella.
Haparoivaa johtamista
Noynoy sai johdettavakseen valtion, jonka talous oli kohenemassa, osaksi edellisen presidentti Macapacal-Arrayon talouspolitiikan ansiosta, osaksi Kiinan ja Kaakkois-Aasian nopean kehityksen vuoksi. Noynoyn hallinto, johon nimitettiin hänen perheelleen uskollisia, kokeneita ja kunnioitettuja ihmisiä, hoiti taloutta maltillisesti ja sai sen pidettyä kasvu-uralla. Vaikka kasvu oli nopeaa, se oli epätasaista, ja työttömyys pysyi korkeana ja köyhyys lisääntyi.
Aquinon hallinto teki joukon korruption vastaisia aloitteita, joiden kohteena olivat korkeimman oikeuden tuomarit, senaattorit ja edustajainhuoneen jäsenet. Hyvän hallintotavan uudistukset pysyivät kuitenkin hämärinä, ja ne kohdistettiin ensisijaisesti oppositioon ja aikaisempien hallintojen viranomaisiin. Ne jättivät liian usein presidentin oman hallitsevan koalition jäsenet rauhaan.
Aquinon hallinnon muita saavutuksia olivat muun muassa syntyvyydensäännöstelyä koskevan lakiesityksen hyväksyminen ja 12-vuotisen peruskoulutusjärjestelmän käyttöönotto. Hänen hallintoaan saamme kiittää myös maan matkailuministeriön elämään jääneestä iskulauseesta ”It’s more fun in the Philippines”.
Ulkopolitiikassa Aquinoa arvostetaan tai arvostellaan hänen vastakkainasetteluun perustuvista linjauksistaan. Hänen hallintonsa suurin ”saavutus” oli avoin välirikko Kiinan kanssa, joka huipentui Filippiinien kansainväliselle pysyvälle välitystuomioistuimelle jättämään vaatimukseen mitätöidä Kiinan perusteet Etelä-Kiinanmeren hallintaan. Sotilaalliset suhteet Yhdysvaltoihin lämmiteltiin ennätyslämpimiksi ja amerikkalaiset lisäsivät läsnäoloa ja harjoituksiaan eri puolilla Filippiinien saaristoa.
Noynoying
Noynoyn kaudella muutenkin hataralla pohjalla oleva keskushallinnon henkinen ote saaristoon heikkeni. Hänellä ei ollut sellaista henkilökohtaista karismaa ja tyyliä, joka olisi vienyt hänen hallintonsa maan kaukaisempipiin kyliin. Hänen hallintonsa tuntui saariston syrjäisimmissä osissa asuvista ihmisistä kaukaiselta ja elitistiseltä.
Tämä loi hallinnollisen tyhjiön, joka täyttyi paikallisten poliitikkojen omavaltaisella johtamisella ja osin jopa rikollisilla toimilla. Noynoyn kauden loppupuolella, muutamien provinssien ja kaupunkien paikallishallinnot olivat huume- ja rikollisjärjestöjen kontrollissa. Osa maasta oli matkalla Meksikon mallin mukaisesti huumekartellien jakamiksi ja johtamiksi ”erityistalousvyöhykkeiksi”.
Yleisesti Noynoyn presidenttikaudesta voidaan todeta, että sen konkreettiset saavutukset jäivät huomattavasti toiveita vähäisemmiksi. Infrastruktuurihankkeiden hitaus, yleisen turvallisuuden heikkeneminen ja ennen kaikkea selkeän henkilökohtaisen johtajuuden puute loivat ilmapiirin, missä osa pettymyksestä purkautui vuoden 2016 vaaleissa protestiäänestämisenä hänen hallintonsa puutteita vastaan.
Noynoy Aquinon suurin henkilökohtainen epäonnistuminen oli se, ettei hän lupauksista huolimatta onnistunut uudistamaan hallintoa. Hänen kaudestaan jäi tagalogin kieleen elämään osuva uudissana noynoying, joka tarkoittaa tyhjää poseeraamista ilman mitään toimintaa tai tuloksia.
Henkilökohtainen hiljaisuus
Aquino oli Filippiinien ensimmäinen presidentti, jolla ei ollut puolisoa. Hän ei tuonut presidentinpalatsiin ensimmäisen naisen tai miehen roolia, jonka merkitys on vaihdellut ääripäästä toiseen; miehensä rinnalla säihkyneestä Imelda Marcosista nykyisen presidentin taustalla pysyvään partneriin. Aquinolla huhuiltiin olleen elämänsä aikana sekalaisia naissuhteita, muun muassa korealaisen televisiojuontaja Grace Leen kanssa, mutta ne eivät olleet pitkäikäisiä eivätkä johtaneet satunnaista tapailua pidemmälle.
Noynoy harrasti ampumista, biljardia ja videopelejä. Hän ei käyttänyt alkoholia, mutta oli kova tupakoitsija. Palatsihuhut kertoivat, että painetilanteissa hän vetäytyi päiviksi videopelihuoneeseensa ja jätti kriisien hoitamisen henkilökunnalleen. Vaikka hänen virallinen asuinpaikkansa presidenttinä oli Malacañangin palatsi, hän mieluummin vietti aikaa palatsin alueella sijaitsevassa Bahay Pangarap-huvimajassa.
Presidenttiytensä jälkeen Noynoy Aquino palasi perheensä omistamaan Times Streetin asuntoon Quezon Cityssä. Hän palasi omaan hiljaiseen ja rauhalliseen elämään ja esiintyi hyvin harvoin enää julkisuudessa.
Sairaus ja kuolema
Huhut Noynoyn heikentyneestä terveydestä alkoivat kiertää elokuussa 2019, jolloin hän joutui ensimmäisen kerran sairaalan teho-osastolle munuaisten toimintahäiriöiden vuoksi. Aquino oli kärsinyt myös korkeasta verenpaineesta ja diabeteksesta. Toukokuussa 2021 huhuttiin, että hänelle olisi tehty sydänleikkaus.
Kesäkuun 24. päivän aamuna hänen palvelijattarensa löysi hänet tajuttomana lepotuolillaan kotonaan Quezon Cityssä. Hänet kuljetettiin välittömästi ambulanssilla läheiseen Capitol Medical Centeriin, missä hänet todettiin kuolleeksi. Kuolinsyyksi ilmoitettiin munuaissairaus ja diabetekseen liittyvät komplikaatiot.
Noynoy Aquino polttohaudattiin jo saman päivän aikana ja hänen tuhkansa haudattiin vanhempiensa viereen Parañaquen kaupunginosassa sijaitsevalle Manila Memorial Park hautausmaalle. Hän on ensimmäisen Filippiinien presidentti, jonka ruumis on tuhkattu.
Vaikka Noynoy ei ollut kummoinen presidentti, hän oli omalla nöyrällä ja nuhteettomalla tavallaan hyvä mies, joka joutui pelaamaan niillä korteilla, jotka syntymä oli hänelle jakanut. Hänen siskonsa tiivistivät muistokirjoituksessa Noynoyn roolin perheessä ja merkityksen maan politiikassa: ”Mission accomplished, Noy. Be happy now with Dad and Mom.”
