Tänään Filippiineillä… Manila 43.1, Zamboanga 43.2, Catarman 47.9, Puerto Princesa 46.4, Iloilo 44.0… Nämä ovat kosteudella korjattuja päivälämpötiloja trooppisesta paratiisista, missä elämä voi olla yhtä helvettiä.
”Polttaa kesäkatu miestä, kosteaa höyryä nousee tiestä, polttaa asfaltti ja tiili”… Hyvähän Dannyn on lauleskella Suomen kesäkeleissä, joissa harvoin tulee edes hiki pintaan. Filippiineillä kärvistellään helteessä, joka tuntuu kuin valtavaa pronssikumistinta lyötäisiin pään päällä.
Viime viikkojen korkeat lämpötilat lohduttavat vain sikäli, että kyse ei ole absoluuttisista lämpötiloista, vaan lämpöindekseistä – luvuista, jotka kertovat, miltä lämpötila tuntuu, kun ilmankosteus otetaan huomioon. Filippiineillä säätiedotuksissa ilmoitetaankin ensisijaisesti lämpöindeksit, koska viralliset turvallisuusrajat koulunkäynnille, työnteolle ja ulkona liikkumiselle perustuvat niihin.
Filippiinien ilmatieteen laitos PAGASA on määritellyt yli 42 celsiusasteen lämpöindeksit terveydelle vaarallisiksi. Korkea lämpö yhdistettynä kosteuteen voi aiheuttaa lämpökramppeja, pyörtymistä ja jopa lämpöhalvauksia.
Näihin indekseihin perustuvia varoituksia ja rajoituksia on jouduttu viime vuosina antamaan yhä useammin – selvästi useammin kuin aiemmin. Monet koulut ovat siirtyneet etäopetukseen kuumuuden vuoksi, ja ihmisiä on kehotettu välttämään tarpeetonta ulkona liikkumista. Yli puolet maakunnista kärsii kuivuudesta, joka on tuhoamassa satoja ja nostamassa elintarvikkeiden hintoja.
Hiki lentää ja hermo menee
Filippiineilläkin juhlitaan vappua, jota perinteisesti vietetään ulkona perheiden ja ystävien kanssa. Vappuviikko merkitsee myös kesälomakauden alkua – aikaa, jota turismiyrittäjät odottavat kassa kourassa tasaamaan vuoden tappioita.
Tänä vuonna rantojen ja puistojen sijaan perheet suuntasivat ostoskeskuksiin, joissa pääsee hetkeksi nauttimaan kaivatusta viileästä ilmasta – ilmaiseksi. Työläiset kävivät vappupäivänä kirkossa rukoilemassa työpaikkojensa puolesta, mutta on helppo arvata, että sade ja viileämpi sää olivat tällä kertaa taivaallisen toivelistan kärjessä.
Lämpötilojen noustessa helvetillisiin lukemiin tropiikissa asuvien suomalaisten keskuudessa esiintyy yhä useammin ilmiö, jonka voisi tiivistää lauseeseen: ”Minähän en käytä ilmastointia, tuuletin riittää minulle.” Mikäs siinä – kukin tavallaan, ja säästyyhän siinä sähköä. Mutta mitä kuumempaa on, sitä varmemmin me suomalaiset teemme ympäristöllemme selväksi (miksi?), että meille riittää pelkkä tuuletin – vaikka terveyden kustannuksella.
En ole havainnut tällaista syvään juurtunutta ilmastointiahdistusta samassa määrin muiden kansallisuuksien edustajilla. Ehkä se on jonkinlaista saunauhoamisen jatketta, jossa viimeinen ilmastointiin turvautuja on se kaikista suurin suomalainen sauna-Timo tyyppi, jolle tuuletin edustaa miehekkäämpää tapaa selviytyä kuumuudesta kuin ilmastointilaite.
Eteenpäin, sanoi mummo lumessa
Mikä on paras aika matkustaa Filippiineille? Kysymykseen ei ole yksinkertaista vastausta. Filippiinien saariston ilmasto on hyvin monimuotoinen, ja säät vaihtelevat paljon paikallisesti. Suurimman osan vuodesta ainakin jossain päin saaristoa vallitsee ihmiselle ihanteellinen ilmasto, sillä alue kattaa neljä erilaista ilmastovyöhykettä.
Yksi Filippiinien viehätyksistä onkin säiden vaihtelu. Kun maan säätilaa seurataan Suomesta, vaihtelua ei juurikaan näytä olevan: tasaista 27-30 asteen lämpötilaa ja toisinaan jokunen taifuuni dramatisoimassa ilmastollista tasapaksuutta. Mutta Filippiinien arjessa tilastollisessa tasapaksuudessa ei ole mitään tasaista.
Meille suomalaisille neljä vuodenaikaa tarjoaa sellaisen ilotulituksen erilaisia sääilmiöitä, että aistimme ovat turtuneet pienille säätilan vaihteluille. Filippiineillä pienikin muutos säässä tulee iholle, ja sen vaikutus on paljon suurempi, kun välissä ei ole eristettyjä seiniä eikä modernia maailmaa: säätilojen pienetkin muutokset oppii aistimaan herkemmin, ja niiden seuraukset näkyvät elinympäristössä välittömästi, kun säiden vaihtelua tasaavat logistiikkaketjut ovat lyhyitä ja varmuusvarastot olemattomia.
Ehkä tärkein yleinen ohje Filippiineille matkaa suunnitteleville on, että ”sadekausi” ei enää ole merkittävin matkailuun vaikuttava tekijä. Itse pidän kuumia kuukausia matkailua rajoittavampina – jopa siinä määrin, etten suosittele ensikertalaisille maahan matkustamista huhti-toukokuussa.
Ei lämmin luita riko
Filippiinien vallitsevin ilmastotyyppi on trooppinen ilmasto, jolle on ominaista kaksi erillistä vuodenaikaa: kostea ja kuiva. Lounaismonsuunin (Habagat) aiheuttama kostea kausi kestää kesäkuusta marraskuuhun. Koillismonsuuniin (Amihan) liittyvä kuiva kausi ulottuu joulukuusta toukokuuhun.
Aiemmin tämä jako oli täysin selvä: muistan, kuinka 1990-luvulla Palawanilla sadekauden ensimmäiset rankkasateet tulivat aina kesäkuun ensimmäisellä viikolla. Nykyään näin ei ole; kuivan ja kostean kauden välinen ero ei enää ole selkeä — tai sitä ei enää ole lainkaan.
Nykyään sateita voi tulla ympäri vuoden, ja kosteallakin kaudellakin voi olla pitkiä kuivia poutajaksoja. Taifuunitkaan eivät enää rajoitu kesä-marraskuun välille. Vasta huhti-toukokuussa voi olla melko varma, etteivät taifuunit muistuta itsestään muutamaan kuukauteen.
Filippiinien sääasemien keskiarvon perusteella vuoden keskilämpötila on 26,6 celsiusastetta. Kylmin kuukausi on tammikuu, jonka keskilämpötila on 25,5 astetta, kun taas lämpimin kuukausi on toukokuu, jolloin keskilämpötila on 28,3 astetta.
Filippiinien lämpöennätys on 42,2 celsiusastetta, joka mitattiin kahdesti Tuguegaraossa Cagayanin laaksossa vuosina 1912 ja 1969. Kylmin mitattu lämpötila, 6,3 astetta mitattiin Baguiossa vuonna 1961. Metro Manilassa kylmin lämpötila on ollut 14,6 celsiusastetta helmikuussa 1962; kuumin 38,8 astetta huhtikuussa 2024.
Vettä tulee kuin Esterin perseestä
Huhti- ja toukokuu ovat vuoden kuumimmat ja kuivimmat kuukaudet, mutta tänä vuonna El Niño -sääilmiö on kääntänyt termostaattia muutamia asteita normaalia kuumemmalle. El Niño toistuu epäsäännöllisesti 2-10 vuoden välein, eikä koskaan täysin samanlaisena tai samalla voimakkuudella.
El Niñon aikana pasaatituulet heikkenevät, ja Tyynenmeren suihkuvirtaus ilmakehässä siirtyy tavanomaista etelämmäksi. El Niño tuo tavallista korkeampien lämpötilojen lisäksi myös pitkäkestoisia kuivuusjaksoja, jotka kuivattavat riisipellot ja polttavat karrelle viljelykasvien sadot.
Vuotuinen sademäärä ja sen jakautuminen ovat Filippiinien tärkein ja merkityksellisin paikallinen ilmastotekijä. Keskimääräinen vuotuinen sademäärä vaihtelee 965-4064 millimetrin välillä, mutta paikallisesti lukemat voivat olla huomattavasti suurempia.
Sateen jakautuminen eri saarilla riippuu vuoristoalueiden sijainnista ja kosteutta kuljettavien tuulten suunnasta. Yleisesti voidaan sanoa, että saarten itärannikoilla sataa useammin ja runsaammin kuin länsirannikolla. Laaksot, vuoristot ja jopa yksittäiset vuoret aiheuttavat paikallisesti suuria eroja sademäärissä ja niiden ajankohdissa.
Pelastaako Jeesus ilmastonmuutokselta?
Maailmanlaajuinen ilmastonmuutos kulkee käsi kädessä maanviljelijöiden ikuisen nurinan kanssa siitä, etteivät ilmat ole enää kuten ennen vanhaan. Filippiineilläkin keskustellaan paljon ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista, mutta hyvin vähän siitä, onko muutos todellinen vai liskoihmisten salaliitto ihmiskunnan tuhoamiseksi. Filippiineillä selkeästi mitattavissa olevat tosiasiat ovat seuraavat:
Vuodesta 1951 lähtien vuotuinen keskilämpötila on noussut 0,65 celsiusastetta, ja kuumien päivien määrä vuodessa on kasvanut tasaisesti vuodesta 1950 lähtien. Päivälämpötilojen nousu on viime vuosikymmeninä johtanut entistä useammin pitkittyneisiin helleaaltoihin, joilla on ollut merkittäviä vaikutuksia maatalouteen ja vesivaroihin.
Ehkä selkein merkki isommasta muutoksesta on kuivan ja sadekauden tasoittuminen. Olen itsekin ollut todistamassa, kuinka matkaoppaiden kuvaukset – kuiva kausi on joulukuusta toukokuuhun ja sadekausi kesäkuusta marraskuuhun – pitivät paikkansa. Kuuman ja kuivan kesän jälkeen ensimmäinen miljoonasade tuli kesäkuun ensimmäisellä viikolla, tasaisen varmasti vuodesta toiseen. 2000-luvulla tämä ei enää päde, vaan sateet tulevat ja menevät miten sattuu, ilman yhtä selkeää painottumista tiettyihin kuukausiin.
Filippiinit on selvinnyt monista kriiseistä: siirtomaa-ajoista, maailmansodasta, koronapandemiasta, liikakasvusta, köyhyydestä, luonnonkatastrofeista ja pätkivästä internetistä. Filippiiniläisillä on vahva usko tulevaisuuteen – myös ilmastonmuutoksen seurauksista selviytymiseen. Suurelta osin tämä johtuu bahala na -asenteesta (”Herran haltuun”), joka myös suhteellistaa muutokseen liittyvän hysterian ja politisoinnin.
Tuulahdus taivaallisista keleistä
Vaikka tänään – ja vielä huomennakin – on helvetillisen kuuma, suurimman osan vuodesta Filippiineillä nautitaan komeista keleistä ja ihmiselle sopivasta lämmöstä.
Saaristossa meri on aina lähellä rantaa ja raikkaat merituulet puhaltavat pitkälle sisämaahan, jossa ilmaa viilentävät vuoristot ja ylängöt. Lyhytaikaisia ja paikallisia poikkeuksia lukuun ottamatta Filippiineillä ei ole samanlaista tyrmäävän kuumaa kosteutta samoin kuten manner-Aasian maissa.
Huolimatta nyt käsistä lähteneestä intiaanikesästä, me, jotka olemme asuneet Filippiineillä pitkään, jaamme ammattireppumatkailijoiden kanssa salaisuuden: Filippiineillä on Kaakkois-Aasian miellyttävin ja ihmisystävällisin ilmasto.
