Presidentti Marcosin ensimmäinen vuosi – Mites meni niinku omasta mielestä?

Marcos-niminen presidentti palasi valtaan Filippiineillä eikä siitä seurannut maailmanloppua kuten hänen kiihkeimmät vastustajansa maalle manasivat. Siitä ei seurannut myöskään uutta kulta-aikaa, jonka myötä maan ongelmat häviäisivät saman tien.

Vuosi sitten yli 31 miljoonalla äänellä presidentiksi valittu Ferdinand Marcos jr. aloitti toimikautensa lupauksella muutoksesta. Virkavalaansa vannoessaan hän korosti ottavansa työnsä vakavasti ja olevansa valmis suureen tehtäväänsä yhdistää kansakunta ja poistaa maasta köyhyys.

Marcos seurasi poikkeuksellista presidentti Dutertea, joka oli tervetullut muutos Filippiinien sisäsiittoiseen ja eliittivetoiseen politiikkaan ja joka sai poikkeuksellisen paljon aikaan, mutta joka myös hylkäsi kaikki perinteisen valtiomiehen protokollat ja hyvät tavat. Emme enää kuule presidentin palatsista myöhäisillan seksistisiä vitsejä ja tappouhkauksia, joita saattoi kuulla joltakulta joka todella käyttää kovia huumeita.

Nyt maalla on presidentti, joka pystyy kohtaamaan maailman johtajia eikä vittuile itseään länsimaisten tiedotusvälineiden tykinruuaksi. Marcos on myös elvyttänyt Filippiinien ja Yhdysvaltojen suhteita ja pystynyt pitämään asialliset välit Kiinaan, vaikka ystävyys ei ole geopolitiikan muotisana näinä päivinä.

Nostalgisissa tunnelmissa

Ferdinand Marcos jr. on urapoliitikko, joka ei ole tunnettu mistään erityisestä saavutuksesta eikä hölmöilystä, mutta sitäkin enemmän vanhemmistaan ja Marcos-nimen taakasta. Marcosin nimi teki hänestä presidentin ja alleviivasi maan kulttuuriin kuuluvaa vahvan johtajan kaipuuta.

Presidentti Duterte tavallaan jo petasi tietä Marcosin perheen tarinan jatkumolle tarjoamalla mallia vahvasta johtajasta ja avoimesti pitämällä kiinni – miljoonien filippiiniläisten tavoin – siitä ettei Marcosin perheen tarina maan historiassa saanut sellaista käsittelyä, jonka se ansaitsisi. Pitkässä historiallisessa kaaressa oli lähes väistämätöntä, että Marcosin perhe ja Filippiinien kansa saavat mahdollisuuden viedä yhteisen tarinansa loppuun.

Marcos ei ole toistaiseksi saanut suurta muutosta aikaan, mutta toisaalta ei ole myöskään tehnyt mitään suuria virheitä eikä etenkään lähtenyt toteuttamaan niitä uhkakuvia, joita hänen poliittiset vastustajansa ja länsimaiset tiedostusvälineet maalailivat. Noiden naivististen uhkakuvien keskiössä oli kuvitelma siitä, että poika lähtisi toistamaan historiaa ja palauttaisi maahan vanhempiensa huonoimmat toimintatavat.

Malacanangin palatsin editse on virrannut niin paljon vettä, ettei sellaisille uhkakuville ollut katetta nykypäivän Filippiineillä. Kaikki se hyvä ja paha mitä aikanaan tapahtui presidentti Marcosin vanhempien toimesta, tapahtui toisenlaisessa maailmassa ja geopoliittisessa todellisuudessa. Vaikka presidentti tekee paljon ulkomaanmatkoja, emme kuule tarinoita lentokoneesta, joka olisi pakotettu tekemään u-käännöksen ilmassa, kuten tapahtui kun presidentin äiti Imelda Marcos huomasi Roomasta lähdön jälkeen unohtaneensa ostaa juustoa.

Filippiineillä on monia sisäisiä ongelmia, jotka ovat edelleen samoja kuin hänen isänsä vannoessa presidentin virkavalan 58 vuotta sitten: Perushyödykkeiden kohoavat hinnat, huonot sosiaalipalvelut, rapistuva infrastruktuuri, koulutuksen laadun heikkeneminen ja korruptio. Mitähän se kertoo isän ja pojan välillä maata johtaneista ”hyvää hallintoa” luvanneista hallinnoista?

Talouselämä edellä

Vaikka Marcos on toistaiseksi hoitanut tehtäväänsä kokonaisuutena ihan asiallisesti, jopa yllättävän hyvin, hän ei vielä ole saanut aikaiseksi sellaisia tuloksia, jotka tavallinen filippiiniläinen kokisi arjessaan. Maan talous on lähtenyt liikkeelle pandemiakoomasta, mutta miljoonat perheet ovat edelleen samassa tilanteessa missä ne olivat kolme vuotta sitten ennen pandemiaa.

Marcosin käytännön toimet ovat keskittyneet makrotalouteen ja suuryrityksiin jättäen pienet ja keskikokoiset yritykset toipumaan pandemian seurauksista omin voimin. Tilastoissa maan talous on kuitenkin elpynyt nopeasti ja kasvaa vahvasti; kasvuvauhti on ollut vuoden ensimmäisellä neljänneksellä 6,4 prosenttia.

Marcos on ensimmäisen virkavuotensa aikana matkustellut paljon ja paiskinut matkoillaan myös töitä. Näiltä Filippiinien myyntimatkoiltaan hän on kerännyt yli miljardin dollarin arvosta investointisopimuksia. Erityisesti presidentin kaksi vierailua Yhdysvaltoihin herätti amerikkalaisten yritysten ja sijoittajien kiinnostuksen Filippiinejä kohtaan.

Viimeaikaiset raportit Kiinasta kertovat sen talouskasvun hidastumisesta, mikä tarjoaa hyvät mahdollisuudet korostaa ulkomaisille sijoittajille ja yrityksille Filippiinejä elinkelpoisena aasialaisena vaihtoehtona. Filippiinien makrotalouden perusta on suhteellisen hyvässä kunnossa ja sen talous on tällä hetkellä yksi Aasian nopeimmin kasvavia.

Talouden taakkana ovat kuitenkin korkea inflaatio ja työttömyys. Inflaatio hidastui kesäkuussa 5.4 prosenttiin, mikä on alhaisin 13 kuukauteen. Se pudotti vuoden ensimmäisen puoliskon keskimääräisen inflaation 7.2 prosenttiin, mikä sekin on vielä liian korkea hillitsemään hintojen nousun vaikutuksia maan köyhemmälle väestönosalle. Työttömyysaste putosi huhtikuussa 4.5 prosenttiin edellisen vuoden huhtikuun 5.7 prosentista, mikä käytännössä tarkoittaa, että yli puoli miljoonaa aiemmin työtöntä olisi löytänyt enemmän tai vähemmän vakituisen työpaikan.

Marcos, joka otti henkilökohtaisesti hoitaakseen myös maatalousministerin toimet, on korostanut, että maan ruokahuollon omavaraisuus on yksi niitä tavoitteista, jonka hän pyrkii saavuttamaan toimikautensa loppuun mennessä. Hän on toistuvasti vedonnut tarpeeseen tehostaa maataloussektoria varmistaakseen, että tavallisten filippiiniläisten saatavilla on riittävästi ruokaa. Toistaiseksi maanviljelijät seisoivat pelloillaan hattu kädessä, kääntävät katseensa taivaalle ja tuntevat nahoissaan Herran ankaruuden.

Lainsäädännöllisiä saavutuksia

Marcos on toistaiseksi allekirjoittanut kuusi lakia presidenttinä. Kuitenkin vain kolme kuudesta säädetystä laista on hänen oman neuvoa-antavan toimikunnan ehdottamia. Seuraavat lait voidaan katsoa hänen ensimmäisen vuotensa tärkeimmiksi lainsäädännöllisiksi aikaansaannoksiksi:

SIM-rekisteröintilaki velvoittaa käyttäjät rekisteröimään mobiililaitteiden SIM-kortit ennen niiden aktivointia. Laki säädettiin kyberrikollisen toiminnan ja trollauksen hillitsemiseksi. Lain tarkoitus on hyvä, mutta käytännön toteutus sekava eikä sen vaikutuksista vielä toistaiseksi ole selkeää kuvaa.

Viime vuoden lokakuussa Marcos allekirjoitti lain Barangay- ja Sangguniang Kabataan -vaalien siirtämisestä lokakuulle 2023. Laki antoi paikallisviranomaisille mahdollisuuden pysyä viroissaan hieman normaalia pidempään. Maan korkein oikeus kuitenkin julisti lain perustuslain vastaiseksi, vaikka se samalla vahvisti vaalit pidettäväksi uuden lain mukaisesti lokakuussa (Salomonin tuomio filippiiniläisittäin).

Toukokuussa 2023 presidentti allekirjoitti lain, joka muuttaa asevoimien korkeiden upseereiden säännöksiä muun muassa määräaikaisista palvelusajoista, eläkeiästä ja työajoista. Lailla pyritään vähentämään ylempien upseerien urakehityksen esteitä ja poistamaan suhteisiin perustuvat ylennysten ohituskaistat.

Toukokuussa kongressi sai valmiiksi Maharlika Investment Fund -lain, joka tulee lähiaikoina presidentin hyväksyttäväksi. Maharlika Investment Fund tulee olemaan valtion sijoitusrahasto, jonka tavoitteena on optimoida kansalliset varat tukemaan hallinnon taloudellisia tavoitteita. Presidentti Marcos on vahvasti tukenut sijoitusrahaston perustamista, ja kun hän määräsi lakiesityksen kiireelliseksi, se ajettiin läpi sekä senaatissa että edustajainhuoneessa ennätysajassa.

Muita saavutuksia

Seuraavassa muutama esimerkki viimepäivien uutisista, jotka kaikki vievät maata eteenpäin, mutta joilla on myös arvostelijansa ja joiden tulokset nähdään vasta vuosien kuluttua.

Kesäkuun 26. päivänä valtionvarainministeri Benjamin Diokno allekirjoitti Maailmanpankin kanssa 1.14 miljardin dollarin arvoisen lainapaketin, jolla rahoitetaan Marcosin hallinnon hankkeita, muun muassa ilmastonmuutoksen torjuntaa, maatalouden tuottavuuden parantamista ja koulutuksen parantamista Bangsamoron autonomisella alueella ja Soccsksargen-provinsseissa (South Cotabato, Cotabato, Sultan Kudarat, Sarangani and General Santos).

Viime perjantaina presidentti, joka toimii myös kansallisen innovaationeuvoston puheenjohtajana, hyväksyi kansallisen innovaatio-ohjelman (NIASD), joka tarjoaa aktiivisille ja innovatiivisille yrityksille tiloja ja resursseja muuttaa ideansa tuotteiksi ja palveluiksi. Lisäksi se yhdistää innovaattoriyrittäjän sijoittajiin hieman samaan tapaan mitä Slush-tapahtuma tekee Suomessa.

Seuraavana päivänä julkistettiin toinen Aasian kehityspankilta tuleva lainapaketti, jolla rahoitetaan Davaon joukkoliikenteen modernisointiprojekti.

Eräänlainen ”saavutus” on sekin, että Filippiinien valtio on odotetusti heittämässä hanskoja tiskiin palauttaakseen presidentin vanhempien ja heidän liikemiesystäviensä aikanaan valtion myöntämillä ja maksamatta jääneillä lainoilla ”omiin nimiin” hankitut omistukset takaisin valtiolle. Viime viikon tiistaina Sandiganbayan-tuomioistuin päätti, etteivät syyttäjät pysty asiakirjoilla osoittamaan mitään väärinkäytöksiä, joten kukaan ei ole toiminut lainvastaisesti. Kun panokset ovat riittävän suuret, laki, oikeus ja kohtuus harvoin kohtaavat filippiiniläisessä oikeusjärjestelmässä.

Ovatko filippiiniläiset tyytyväisiä presidenttiinsä?

Markkinatutkimusyritys Tangeren kesäkuussa 2023 tekemän Trust and Performance Ratings -mielipidemittauksen mukaan 79 prosenttia filippiiniläisistä kertoi olevansa viimeisen kuuden kuukauden aikana tyytyväisiä presidentti Marcosiin ja 84 prosenttia varapresidentti Duterteen. Mittauksen mukaan 70 prosenttia filippiiniläisistä on tyytyväisiä Marcosin kokonaissuoritukseen presidenttinä.

Noiden lukujen perusteella ei jää epäselväksi, etteikö filippiiniläiset olisi poikkeuksellisen tyytyväisiä nykyiseen presidenttiinsä ja varapresidenttiinsä. Marcosin ensimmäisen vuoden ”luottoluokitus” on korkeampi kuin kenelläkään muulla hänen isänsä jälkeisellä presidentillä.

Marcos presidenttinä ja hänen hallintonsa on toistaiseksi onnistunut tasapainoilemaan häneen kohdistuneiden odotusten ja tähänastisten saavutusten kanssa. Meno on ollut tasaista ja yllätyksetöntä. Ei ole ollut maata järisyttäviä poliittisia skandaaleita, ei tavanomaisia intressiryhmien välisiä valtataisteluita, ei huhuja vallankaappauksista eikä muista levottomuuksista.

Vain kourallinen jäljellä olevasta poliittisesta oppositiosta yrittää arvostella presidenttiä ja hänen hallintoaan, mutta asiallinen arvostelukin on väljähtynyt samojen ikivanhojen ja naarmuuntuneiden levyjen pyörittämiseksi. Perinteinen ketä tahansa Marcosia periaatteesta tai vanhojen kaunojen vuoksi vastustava oppositio on ajautunut tilanteeseen, missä heidänkin ammuksistaan on hävinnyt ruuti: Ei ole kovin uskottavaa arvostella presidenttiä uhkana demokratialle ja ”hyvälle hallinnolle” jos suurin osa kansasta on eri mieltä.

Onko vielä pitkä matka jonnekin?

Kun olen keskustellut filippiiniläisten kanssa siitä mitä mieltä he ovat presidentti Marcosin tähänastisesta toiminnasta, olen huomannut kuinka mielipiteisiin sekoittuu tunne siitä, että jotain uutta kohti ollaan menossa, mutta kukaan ei osaa sanoa mitä se tulee olemaan. Maan politiikka on väljähtänyt merkilliseen välitilaan, missä vanhat tavat ja rintalinjat ovat hävinneet, mutta tilalle ei vielä ole tullut mitään uutta.

Presidentti näyttelee roolinsa virallisen ohjekirjan mukaisesti, mutta ikään kuin unissa kävellen ja virheitä vältellen. Hän on saanut jo ihan kohtuullisesti aikaan oikeansuuntaisia asioita, mutta tunne suuremmasta muutoksesta ei välity Malacanangin palatsia pidemmälle.

Ei voi olla vertaamatta tässä isää ja poikaa. Kun Ferdinand Marcos sr. valittiin presidentiksi vuonna 1965, maan kaukaisempiinkin kolkkiin levisi välittömästi tunne muutoksesta ja edistyksestä. Hänen poikansa toiminta toistaiseksi – myös olemus ja henkilökohtaiset ominaisuudet – ei ole aiheuttanut samanlaista tunneilmaston sähköistymistä. Pikemminkin päinvastoin: Politiikasta on hävinnyt virta ja voima, eikä se tunnu oikein miltään eikä siitä puhuta entisellä innostuksella Manilan hyvinvointikuplissa eikä provinssien juomaringeissä.

Presidentti Marcosin Filippiinit on toistaiseksi kuin vakionopeudensäätimellä etenevä perheauto, joka ei kulje liian hitaasti eikä liian nopeasti, ja se tuntuu toistaiseksi sopivan kaikille. Sellaisella autolla voi päästä turvallisesti perille, mutta kuskia täytyy hieman pitää silmällä ja välillä ravisteltava olkapäästä, ettei nukahda rattiin tai käänny risteyksissä suuntiin, missä tasaisesti kulkevalla perheautolla ei enää pärjää.