Tyhjää hyllytilaa – Filippiinit suomenkielellä

Millaisia Filippiineistä kertovia kirjoja on kirjoitettu tai käännetty suomenkielelle?

Uutisia lukuun ottamatta Filippiineistä on suomenkielellä kirjoitettu hyvin vähän. Monenlaisia maaraportteja ja matkailublogeja on tarjolla runsaasti, mutta Filippiinejä käsittelevien kirjojen julkaisutoiminta on toistaiseksi ollut hyvin pientä. Tietokirjapuolella on julkaistu muutamia oppaita ja omaan elämään perustuvia kuvauksia. Paljon laajempaa ei julkaisutoiminta ole ollut suomenkielisen kaunokirjallisuudenkaan puolella.

Filippiineistä kertovan suomenkielisen kirjallisuuden vähäiseen määrään on kaksi selkeää syytä: Suomessa on niin vähän Filippiineistä kiinnostuneita lukijoita ettei maata käsittelevien kirjojen julkaiseminen ole kannattavaa. Toisaalta Filippiinien oman kirjallisuuden vaatimaton taso ei ole innostanut suomalaisia kääntämään filippiiniläistä kirjallisuutta.

Jotain luettavaa Filippiineistä kuitenkin löytyy. Tässä minun listaus niistä suomenkielisistä kirjoista, joita oma kiinnostus Filippiinejä kohtaan on kasannut kirjahyllyyn:

Kahden maailman välillä. Jukka Holopainen (1959)

Suomesta 50-luvulla Filippiineille muuttaneen pioneerin kertomus miltä tuntui tuolloin muuttaa maapallon toiselle puolelle rakkauden perässä. Kirjan sisältöä kuvaa hyvin sen alaotsikko – Mieheni on supisuomalainen, vaimoni on toista maata. Holopaisen perhe on edelleen hyvin tunnettu ja arvostettu Cebun yliopistomaailmassa.

Armin tarina. Aikakauslehti Seuran toimittajat (1962)

Kymmenen vuotta Armi Kuuselan Miss-Universum voiton ja Filippiineille katoamisen jälkeen suomalaiset janosivat tietoa Armin elämästä. Tätä nälkää tyydyttämään Seura-lehti koosti kirjan, missä käytiin Armin siihenastinen tarina läpi. Kirjan runsas kuvitus Armin elämästä Filippiineillä on kirjan mielenkiintoisinta antia.

Tulia tasangolla. Ooka Shohei (1964)

Japanilaisen sotilaan Tamuran fiktiivinen tarina Leyten saarelta. Toisen maailmansodan loppukahinoissa Tamura eksyy yksiköstään ja siitä alkaa hänen erämaavaelluksensa vieraalla, autiolla seudulla, missä toisen ihmisen kohtaaminen on harvinaista. Kun tämä vihdoin tapahtuu, joutuu inhimillisyys äärimmäiselle koetukselle.

Luutnantti Onodan sota. Hiroo Onoda (1975)

Japanin armeijan aliluutnantti Hiroo Onoda kävi omaa sissisotaansa Lubangin saarella 29 vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen uskomatta sodan päättyneen. On mykistävää lukea Onodan omaa kuvausta siitä, miten hän piti yllä itsepetostaan sodan jatkumisesta. Huikean tarinan lisäksi kirja on myös erinomainen opaskirja Filippiinien viidakoissa selviytymiseen.

Auringonnousun tuolla puolen. Pasi Rutanen (1987)

Diplomaatin ja veteraanitoimittajan reportaasikirja Tyynenmeren alueen valtioista, niiden historiasta, taloudesta ja ihmisistä. Sisältö perustuu suurelta osin kirjoittajan omiin suurlähettiläskokemuksiin Filippiineillä, Thaimaassa ja Burmassa. Osittain kiinnostavaa luettavaa, osittain jo vanhentunutta.

Filippiinien kestämätön kehitys. Toimittanut Maarit Huhtaniemi (1993)

Filippiinien ympäristöongelmia kestävän kehityksen näkökulmasta, siten kuin kestävä kehitys tuolloin ymmärrettiin. Usean kirjoittajan artikkeleista koostuva kirjanen kertoo Filippiinien saarten elinympäristöön vaikuttavista tekijöistä, kehityksen ongelmista ja mahdollisuuksista.

Kauniit ja rohkeat filippiinat – Filippiiniläisnaiset meillä ja muualla. Toimittanut Maarit Huhtaniemi (1996)

Filippiiniläisvaimoista on Suomessakin syntynyt vahvoja mielikuvia, osa oikeaan osuvia, osa täysin metsään meneviä. Kauniit ja rohkeat filippiinat on usean tutkijan ja kirjailijan yhteistyön tuloksena syntynyt artikkelikokoelma, joka kuvaa filippiiniläisten naisten elämää, tapoja, haaveita ja siirtolaisuutta.

Kaukoitä – Liikematkailijan opas. Jussila, Lehtipuu, Pukkila & Riipinen (1997)

Aikanaan Tieto-Finlandia palkintoehdokkaana ollut opaskirja Aasian suurkaupunkien liikemaailmaan. Nykyään kirja on sisällöltään vanhentunut historialliseksi kuriositeetiksi. Kirjassa neljä Kaukoidän tuntijaa, yrittäjää ja kirjoittajaa teki aikanaan reaaliajassa tiukasti kiinni olevan opaskirjan, missä Kaukoidästä ja sen kivikovista markkinoista piirtyi todenmukainen ja kaunistelematon kuva ilman ainaisia hokemia ”idän eksotiikasta” ja ”kulttuurien kohtaamisesta”.

Taifuunivuosi. Riitta Vartti (1998)

Romaani kertoo kirjoittajan ilmeisen omakohtaisista havainnoista Puerto Galeran elämästä 80-luvun lopulta. Kaksi suomalaista ystävätärtä pitävät sapattivuotta, seurailivat Puerto Galeran elämää ja kävivät läpi kulttuurishokin eri vaiheita.

Isän ja lapsen pakomatka. Tapani Jussila (1998)

Kirja on isän kuvaus Suomen ensimmäisestä julkisuutta saaneesta ”lapsikaappauksesta”, missä huoltajuuskiista kärjistyy isän päätökseksi paeta Suomesta 4-vuotiaan tyttärensä kanssa. Kirja on vauhdikas ja ajatuksia herättävä kuvaus heidän pakomatkastaan ympäri maailmaa. Kirjassa on myös muutaman kappaleen verran kuvausta siitä missä ja miten tämän kirjoittaja liittyi tapaukseen Manilassa ja Palawanilla. Kirja on käännetty myös englanniksi nimellä Nordic Run.

Jotta pystyisi hengittämään/Kaiverruksia riisinjyvässä. Abellana, Esperanza (1999)

Tämän kirjan sisällyttäminen tähän listaukseen on rajatapaus, koska se ei käsittele varsinaisesti Filippiinejä, mutta tulkoon mukaan. Kirja on koosteteos eri aikakausilta ja eri kulttuureista kotoisin olevien naisten elämäntarinoista. Joukossa on muutama filippiina, jotka ovat kirjoittaneet omasta elämästään omissa paikalliskulttuureissaan.

Ennen päivänlaskua ei voi. Johanna Sinisalo (2000)

Finlandia-palkinnon voittanut fantasiaromaani, joka ei varsinaisesti kerro Filippiineistä, mutta kirjan yksi keskeinen henkilö on filippiiniläinen nainen Palomita. Hän on tullut Suomeen legendaarisen vaimojen välittäjän Sir Vilin kautta ja päätynyt väkivaltaisen aviomiehen tyrannisoimaksi. Palomita lähti kotoaan Mindanaolta uskoen isänsä ja veljensä tarinaa sairaanhoitajan urasta. Sen sijaan hän joutui Manilaan tyttöbaariin ja sitä kautta Sir Vilin vaimokatalogeihin. Palomitan tarina tuntuu kaikessa mielikuvituksellisuudessaan mahdolliselta yhä edelleen.

Jolo – 140 päivää panttivankeina viidakossa. Risto Vahanen & Seppo Fräntti (2000)

Terrorismi ja kidnappaukset tulivat suomalaiseen todellisuuteen kun Risto Vahanen ja Seppo Fränti kidnapattiin Malesiasta Filippiiniläiselle Jolon saarelle vuonna 2000. Kirjassa kuvataan hyvin tapahtumien kulku heidän itsensä kokemana sekä miten erilaiset ihmiset käyttäytyvät vaikeassa tilanteessa. Kirja olisi mitä mainioin viidakkoseikkailu jos ei olisi täyttä totta.

Jolon vangit – Pankkivankidraama ottoäidin silmin. Marja Korhonen (2001)

Jolon saaren panttivankien Seppo Fräntin ja Risto Vahasen tarina Manilan suurlähetystön konsulin Marja Korhosen kuvaamana. Kirja kertoo yli neljä kuukautta kestäneestä panttivankidraamasta, siitä miten suomalainen konsuli ja panttivankien tärkein suomalaiskontakti koki tapahtumat ja loputtomat neuvottelut panttivankien vapauttamiseksi.

Tulikärpänen – Filippiiniläisiä novelleja. Toimittaja Riitta Vartti (2001)

Kokoelma filippiiniläisiä novelleja ja romaanikatkelmia useilta eri kirjoittajilta. Tarinat kuvaavat historiaa ja nykypäivää; Manilan baarien seksibisnestä, slummien arkea ja Filippiinien keskiluokan elämää. Riitta Vartti ja muut kääntämiseen osallistuneet ovat tehneet kulttuuriteon, sillä käsittääkseni Tulikärpänen on ensimmäinen ja edelleen ainoa suomeksi julkaistu filippiiniläinen kaunokirjallinen teos.

Filippiinit – Myrskyjen ja mahdollisuuksien saaristo. Toimittanut Tove Selin (2003)

Kirja on kohtalainen yleisteos Filippiineihin. Se on artikkelikokoelma, jonka artikkeleista osa on sisällöltään jo vanhentuneita eivätkä enää kuvaa tämän päivän Filippiinejä. Maasta ja sen historiasta kiinnostuneen lukijan kirja kannattaa lukea sillä muitakaan yleisteokseksi luokiteltavia kirjoja Filippiineistä ei toistaiseksi ole suomeksi saatavilla. Vuoden 2008 uusintapainoksessa on mukana jonkin verran päivityksiä ja lisäyksiä.

Armi Kuusela. Nina af Enehjelm (2003)

Juuri kun Suomi oli saanut oman prinsessansa, vuoden 1952 Miss Universumin, tämä hylkäsi maansa ja muutti Filippiineille. Teko, joka tuolloin oli henkilökohtaisessa rohkeudessaan jotain täysin odottamatonta ja ennenkuulumatonta.  Jos Armi oli kuvitellut uuden kotimaansa olevan maanpäällinen paratiisi, hän huomasi pian, että saarivaltiossa oli toisenkinlaistakin todellisuutta kuin muurein ympäröityä trooppista unelmaa ja loputtomia yläluokan juhlia. Kirjan kirjoittajan ja kohteen kunniaksi lankeaa, että molemmat pyrkivät käsittelemään Filippiineillä elämistä realistisesti ja asiallisesti. Varsin pätevä Armin elämäkerta.

Gulay – Pieni filippiiniläinen kasviskeittokirja. Riitta Vartti (2006)

Kirjassa on paljon reseptejä, nimensä mukaisesti kasvisruokiin, mikä hieman ihmetyttää. Miksi rajata filippiiniläinen keittiö ainoastaan kasvisruokiin kun se yleisesti on varsin lihaisa? Sivumäärältään vähäisessä kirjassa esitellään reseptien lisäksi myös filippiiniläisiä kasveja ja hedelmiä mistä bonuspisteet.

Manila. Pasi Riipinen (2007 & 2009)

Tämäkin on hieman rajatapaus sisällyttää tähän listaukseen, koska kirja ja sen päivitetty versio julkaistiin aikanaan nettikirjana. Mutta menköön esimerkkinä siitä kuinka hankalaa opaskirjan tekeminen on Filippiineistä. Kirjassa kuvaillaan perusasiat Manilaan saapuvalle turistille; suositeltavat hotellit, ravintolat, nähtävyydet ja paljon käytännön vinkkejä. Nyt kun kirjan lukee, siitä ei enää tunnista nykypäivän Manilaa. Kirja ei tarjoa tämän päivän turisteille yhtään mitään hyödyllistä, ehkä hieman myötähäpeää kirjoittajaa kohtaan.

Ihmeitä Filippiinien slummeissa. Anne Miettinen (2009)

Kirja on tyyppiesimerkki ”lähetystyökirjallisuudesta”, jolle on oma lukijakuntansa. Ilman johdatusta ja uskoa kirja käy muutaman kappaleen jälkeen varsin raskaaksi lukea. Paikka paikoin kuvaukset Filippiinien nurjemman puolen todellisuudesta ovat kuitenkin osuvia ja ymmärtäviä.

Suomi-filippiino/tagalog-suomi –sanakirja. Riitta Vartti (2010)

Toistaiseksi paras ja ainoa sanakirja suomeksi tagalogin maailmaan: 30 000 sanaa, lyhyet kieliopit molemmista kielistä, paljon esimerkkejä. Sanakirjamaisen luonteensa vuoksi kaduilla puhutun kielen, jatkuvasti muuttuvien fraasien ja sanaväännösten merkittävyys ei välity koko voimallaan, mutta siitäkin huolimatta hyvin ja huolella toteutettu sanakirja. Sanakirjasta on otettu uusintapainos 2015.

Roskaa.  Andy Mulligan (2011)

Nuortenkirjojen sarjasta löytyy yksi edustaja: Roskaa on yhteiskunnallinen seikkailutarina Manilan kaatopaikalta. Tarina kertoo myös köyhyydestä, rikkaudesta, korruptiosta ja nimensä mukaisesti Manilan jäteongelmasta. Omaan makuuni tarina on liian epäuskottava, mutta toisaalta en ole enää pitkään aikaan kuulunut kirjan kohderyhmään.

Huomaavainen murhaaja. Lene Kaaberbøll & Agnete Friis (2016)

Huomaavainen murhaaja on tanskalainen dekkari, jossa risteää kaksi tarinaa. Toinen tarinoista seuraa sairaanhoitaja Nina Borgin arkea nykyajassa, toinen tapahtuu menneisyydessä Manilassa. Dekkari on perusasetelmaltaan virkistävän poikkeava; tarinan keskiössä ei ole poliiseja tai etsiviä vaan tanskalainen sairaanhoitaja.

Ihmeiden tie. John Irving (2016)

Romaani Filippiineille matkustavasta kirjailijasta, jolta sydänlääkitys vie muistot ja mystinen naiskaksikko järjen. Romaani oli lievä pettymys Irvingin ystäville, pitkä ja kivinen tie lukea, mutta Filippiineistä kiinnostunut lukija antaa tarinan sekavuuden ja pitkäveteisyyden anteeksi. Tarinassa eletään nykyajassa ja menneisyydessä. Nykyaika tapahtuu suurimmaksi osaksi Filippiineillä ja niissä kappaleissa ihmeiden tie rullaa hyvin eteenpäin, etenkin lukijalle joka on jo oppinut tuntemaan maata.

Syntymän ja kuoleman kirja – Riittejä ja uskomuksia maailmalta. Eija Pulkkinen (2017)

Kirja on kokoelma syntymään ja kuolemaan liittyviä riittejä, magiaa, mystiikkaa ja uskomuksia eri puolilta maailmaa. Filippiineiltä kirjaan mukaan on päässyt kuvaukset Ifugao-heimon riiteistä.

Kuuma loma. Päivi  & Santeri Kannisto (2018)

Kuinka seksiturismi liikuttaa ihmisiä, rahaa ja tunteita. Jo kirjan esipuhe lataa alkuun kovan väitteen: Filippiineille matkustavista miehistä 40 prosenttia saapuu sinne seksin perässä. Filippiinien lisäksi Kuuma loma vie Thaimaahan, Malesiaan, Sri Lankaan, Keniaan, Meksikoon ja Brasiliaan tapaamaan erilaisia seksituristeja sekä heitä, jotka tarjoavat sänkyseuraa maksusta. Reportaasimaisesti kuvaillut kohtaamiset seksituristien kanssa viihdyttävät, koska kirjoittajat ovat ymmärtäneet käyttää myös huumoria kuvatessaan haastateltaviaan.

Yllä oleva kirjalistaus ei ole täydellinen. Kertokaa ja laittakaa jakoon jos tiedätte muita suomenkielisiä kirjoja, jotka jollakin tavalla käsittelevät Filippiinejä.