Työtä ja rakkautta – Filippiinot Suomessa

He ovat työteliäitä, hyvää väkeä, joka tekee työnsä korkealla moraalilla. Työperäinen maahanmuutto voi olla myös järkevää. Filippiinien kanssa se olisi juuri sitä.

Näin sanaili Suomen edellisen hallituksen ulkoministeri Timo Soini laajasti uutisoidussa blogikirjoituksessaan helmikuussa 2019, ja jatkoi: ”Minusta olisi viisasta tiivistää ja laajentaa yhteistyötä Filippiinien kanssa. Sekä yleisesti että erityisesti. Mielestäni seuraava avattava suurlähetystömme tulisi olla Filippiineillä. Maidemme välit ovat hyvät ja niitä pitää edelleen syventää käytännön yhteistyöllä. Hoitohenkilökunnan rekrytointi on hyvä kärkihanke taloudellisen yhteistyön ohella”.

Soini on puhunut filippiiniläisten työperäisen maahanmuuton puolesta aikaisemminkin: ”Jos ja kun me tulevaisuudessa tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa, on Filippiinit otollinen yhteistyökumppani. Minulla on filippiiniläisistä ihmisistä paljon hyviä kokemuksia. Olen oppinut heiltä paljon. Suosittelen tutustumaan, kun mahdollisuus avautuu”, hän totesi blogissaan runsas viisi vuotta sitten.

Soini ei ole yksin arvioissaan. Filippiiniläiset maahanmuuttajat ovat kohdanneet Suomessa, jos ei nyt ylenpalttista kansanryhmästä kiihottumista, niin ainakin varsin positiivista palautetta. Suomessa asuvat filippiinot ovat myös työllistyneet keskimäärin paremmin kuin moni muu maahanmuuttajaryhmä. Filippiiniläisten etuina ovat englannin kielen taito, kotimaassa saatu koulutus ja positiivinen asenne ulkomaille muuttamiseen ja siellä työskentelemiseen.

Avioliiton kautta maahan saapuneet puolisot ja töihin tulleet filippiinot ovat yleensä esiintyneet edukseen Suomessa. He itse ovat olleet se tekijä, mikä on luonut positiivisia mielikuvia filippiinoista.

Vähän on jo paljon

Ensimmäiset julkiset maistiaiset suomalaiset saivat filippiinoista kun Armi Kuusela toi maahan näytille kansakunnan uuden vävypojan, miehensä Virgilio ”Gil” Hilarion. Gil edusti Armin rinnalla tyylikkäästi kun vastanaineet kiersivät Suomea messujunalla, joka pysähtyi 35 paikkakunnalla ja kaikkiaan 50 000 ihmistä jonotti nähdäkseen omin silmin Armi universumillisen ja hänen eksoottisen satuprinssinsä.

Pian maahan saapui muitakin suomalaisten kanssa ulkomailla avioliittoja solmineita filippiinoja. Vuonna 1968 ensimmäinen syntyperäinen filippiino sai Suomen kansalaisuuden. 90-luvun alkuun mennessä maassa asui jo lähes kolmesataa filippiinoa. Vuonna 2004 ulkomaalaislakiin tehtiin muutoksia, jotka mahdollistivat myös filippiinoille paremmat mahdollisuudet tulla töihin Suomeen.

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa asuu tällä hetkellä noin 6300 filippiinoa. Heistä 68% on naisia ja 32 % miehiä. Suurin osa Suomessa asuvista filippiinoista asuu maan suurimmissa kaupungeissa; 60% pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla. Pienemmillä paikkakunnilla ja haja-asutusalueilla traktoria ajavat ja maalaistaloja pyörittävät filippiinot ovat harvinaisia.

Yhä useampi suomalainen löytää puolison Filippiineiltä. Vuosittain solmitaan noin 60 avioliittoa, missä toinen puolisoista on Filippiinien kansalainen. Erityisesti nettideittailun suosion nopea kasvu on lisännyt filippiiniläis-suomalaisten avioliittojen määriä.

Suomessa asuu myös siellä syntyneitä toisen polven kaksoiskansalaisia, jotka ovat saaneet Filippiinien kansalaisuuden äitinsä tai isänsä kautta. Tämä lupaa hyviä tulevaisuudennäkymiä Filippiinien talviurheilulle.

Siirtotyöläisyys vapauttaa

Työvoima on Filippiinien valtion merkittävin vientituote. Kotiapulaisten ja merimiesten lisäksi filippiinoja työskentelee maailmalla sairaanhoitajina, insinööreinä, viihdyttäjinä, hoiva-alalla, öljyteollisuudessa, hotelli- ja ravintolatyöntekijöinä… Filippiiniläisiä lastenhoitajia pidetään statussymboleina, ja onkin olemassa sanonta, että filippiinot ovat kasvattaneet lähes kaikki maailman rikkaimmat ja vaikutusvaltaisimmat ihmiset.

Filippiinit on myös yksi maailman suurimmista työvoimareserveistä. Maasta lähtee vuosittain ulkomaille tilapäistöihin yli miljoona uutta tai uudelleen palkattua siirtotyöläistä (Overseas Filipino Worker/OFW). Jos mukaan lasketaan epävirallisesti tai laittomasti maailmalle töihin lähteneet (Tago ng tago/TNT), todelliset määrät ovat suurempia. Koronapandemian vuosina 2020 ja 2021 lähtijöiden määrät romahtivat neljäsosaan normaalivuosista. Siirtotyöläisten  rahalähetykset kotimaahan muodostavat noin kymmenesosan Filippiinien bruttokansantuotteesta.

Ensimmäistä kertaa Suomeen rekrytoitiin filippiiniläisiä sairaanhoitajia vuonna 2008. Tuolloin hankkeen yhtenä tavoitteena oli kehittää malli, missä filippiiniläiset sairaanhoitajat olisivat voineet laillistaa kotimaansa tutkinnot ja päästä aloittamaan työt Suomessa ilman lisäopiskeluja. Hanke ei edennyt ja se lopetettiin kun Suomea uhannut sairaanhoitajien työvoimapula ei vielä tuolloin toteutunut.

Nyt tilanne on toinen ja Suomen ikääntyvä väestö tarvitsee nopeasti lisää henkilöstöä sosiaali- ja terveysalalle. Katseet ovat jälleen kääntyneet Filippiineille, missä useat suomalaiset työvoimaa välittävät yritykset ovat aloittaneet työntekijöiden rekrytoinnit.

Filippiiniläiset eivät pääse Suomessa työskentelemään koulutuksensa mukaisesti sillä erityisesti sosiaali- ja terveysalan ammatit ovat tarkasti säädeltyjä. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) vertaa filippiiniläisten työntekijöiden kotimaassaan saamaa koulutusta suomalaiseen koulutukseen ja ohjeistaa, millaista lisäkoulutusta työntekijän tulee Suomessa suorittaa ennen kuin voi aloittaa varsinaiset työtehtävät.

Nyt monet hoivayhtiöt palkkaavat Filippiineillä koulutettuja sairaanhoitajia, jotka tekevät Suomessa hoiva-avustajan töitä. He eivät saa osallistua potilaiden lääkehuoltoon eivätkä olla yksin työvuorossa. Työn ohessa he voivat opiskella oppisopimuskoulutuksella lähihoitajiksi.

Filippiiniläiset työntekijät eivät tulleet korjaamaan Suomen huoltosuhdetta, vaan parantamaan omaa ja perheensä elintasoa. Filippiiniläisille raskas vuorotyö, alhaiset palkat, matala arvostus eivät näyttäydy yhtä ongelmallisina kuin suomalaisille, etenkin jos vaihtoehtona on kotimaan palkkataso tai työttömyys.

Portinvartijat tiukkana

Vaikka filippiiniläiset puolisot toivotettaisiin tervetulleiksi ja työntekijät olisivat osaratkaisu huoltosuhdeongelmiin, Suomen viranomaistoiminta ei ole ajan tasalla näiden halujen ja tarpeiden kanssa. Filippiinojen on huomattavasti vaikeampi tulla Suomeen kuin suomalaisten mennä Filippiineille.

Filippiiniläis-suomalaisissa avioliitoissa paperisota on vielä yksinkertaisen ymmärrettävä. Jos filippiiniläisen puolison tai puolisoharjoittelijan pitäisi päästä Suomeen, alkaa työläämpi vaellus läpi viranomaisvaatimusten miinakentän, missä pienikin virhe räjäyttää yhteiset haaveet taivaan tuuliin.

Vierailuviisumia tai oleskelulupaa Suomeen haettaessa viranomaiset vaativat selvitystä suhteen pituudesta, laadusta, tutustumisolosuhteista, asumisjärjestelyistä, rahojen riittävyydestä jne.. Kun puoliso lopulta pääsee Suomeen, vastassa on valtion eri laitosten byrokratia kaikessa tehokkuudessaan. Se toimii hyvin jos sen yli osaa digiloikata, mutta siihen perehtymättömälle se tarjoaa runsaasti opeteltavaa ja kafkamaisia tunnelmia. Onhan siinä pariskunnalla heti yhteinen harrastus, kun yhdessä ihmetellään millaista postia mistäkin virastosta milloinkin tulee.

Jos filippiino ei tule Suomeen puolisona, vaan työntekijänä, hänen täytyy hankkia määräaikainen työviisumi. Yleensä töitä tarjoava suomalaisyritys avustaa sen järjestämisessä.  Työntekijäksi tulevan täytyy ansaita Suomessa tietty summa rahaa saadakseen tehdä työtä Suomessa. Mikäli hän haluaa tuoda perheensä mukanaan, vaadittavat tulorajat kasvavat hyvinkin korkeiksi.

Jos filippiino on hyväksytty suomalaiseen oppilaitokseen opiskelijaksi, hän voi hakea opiskelijaviisumia. Yliopistot ja korkeakoulut eivät ole enää ilmaisia EU:n ulkopuolelta tuleville opiskelijoille vaan perivät heiltä lukukausimaksun.

Vaikka maahanmuuttoa on yritetty helpottaa, lainsäädännön ja toimintakulttuurin muutos on jäänyt puolitiehen, joten lopputuloskaan ei palvele tämän päivän tarpeita. Viisumeiden ja lupien käsittelyyn saattaa mennä kuukausia ja niiden vaatimukset ovat vielä liian paljon sinua-ei-tänne-haluta tasolla.

Aasialaisista filippiinoiksi

Mitä enemmän Suomeen tulee filippiiniläisiä, sitä selkeämmäksi käyvät myös erot filippiinojen ja muiden aasialaisten välillä. Suurimmalle osalle suomalaisia filippiinot ovat vielä ”niitä aasialaisia”, vaikka kulttuurissa, tavoissa ja asenteissa on suuriakin eroja muihin aasialaisiin.

Viime vuosina filippiinot ovat alkaneet saamaan enenevässä määrin myös julkisuudessa omaa itsenäistä identiteettiä. Osaksi siitä kiitos medialle, missä puhutaan paljon filippiiniläisistä hoitajista, ei ”aasialaisista” hoitajista. Kun suomalaiset kohtaavat filippiinoja yhä useammin hoivakodeissa, sairaaloissa, ravintoloissa, laivoilla, positiiviset mielikuvat heistä omanlaisina aasialaisina vahvistuvat.

Hyvä leviää Suomessakin.