Lähdetään hetkeksi haahuilemaan rajan takaiseen maailmaan, joka on useimmille filippiiniläisille arkipäivää, mutta meille yhdessä todellisuudessa eläville käsittämätön.
Filippiineillä monenlaiset yliluonnolliset uskomukset ovat osa jokapäiväistä elämää, identiteettiä ja kulttuuria. Kun olen niistä jutellut ja käynyt vilkaisemassa kaikki kohdalle osuneet poppaukot ja ennustajaeukot, olen pyrkinyt pitämään kiinni siitä, että kaikille asioille on lopulta olemassa ymmärrettävä selitys.
Vaikka osa filippiiniläisistä kieltää tällaiset uskomukset eikä niihin usko, suurin osa kansakunnasta tuntuu kuitenkin tietävän jotain sellaista, mitä en voi koskaan täysin ymmärtää.
Me suomalaiset odotamme elämän olevan järkevää ja turvallista. Filippiiniläiset tarvitsevat elämään jotain maagisempaa ja moniselitteisempää, jotain sellaista mitä ei tarvitse eikä voi selittää.
Silmänisku silmänkääntäjiltä
Ensimmäisen kerran muistan joutuneeni tekemisiin filippiiniläisten ihmeiden kanssa jo pikkupoikana, kun luin lehdestä artikkelin leikkauksista, joita joku vuoristoheimo tekee sormin. Artikkelissa oli kuvia “kirurgin” verisistä käsistä ja potilaista, joissa ei näkynyt minkäänlaisia leikkausarpia. Sittemmin olen käynyt katsomassa näitä temppuilijoita Baguion kaupungin laitamilla ja olen yhä edelleen vaikuttunut. Tosin nyt ainoastaan siitä, kuinka taitavasti he tekevät kirurgisia silmänkääntötemppujaan.
Kerran Batangasin alueella tunnettu naisennustaja asetteli ostamani ihan tavalliset kynttilät ympyräksi pöydälle. Hän pyysi minua sytyttämään kynttilät. Muutaman minuutin kuluttua kynttilät alkoivat sammua yksi toisensa jälkeen metronomin tarkkuudella. Neljä viimeistä kynttilää sammui yhtä aikaa. Kukaan ei ollut pöydän lähellä eikä sen yläpuolella ollut mitään lankoja tai muita virityksiä.
Talomme takapihalla kasvoi ikivanha balete-puu. Eräänä iltana kotiapulaisemme ryntäsi sisään silminnähden järkyttyneenä. Hän kertoi nähneensä puussa naaman, joka näytti paholaiselta jolla on vinot silmät, taaksepäin kaartuvat kulmakarvat ja pienet sarvet päässä. Kun kysyin naapureiltamme asiasta, hekin vahvistivat nähneensä puussamme useasti saman olion. Minä en nähnyt sitä kertaakaan, en vaikka aloin iltaisin vilkuilla puuta avoimemmin silmin uudesta näkökulmasta.
Vuosia sitten pääsin Mindanaolla todistamaan kuinka paikallinen shamaani vaipui transsiin, leijui hetken aikaa ilmassa ja puhui kolmen eri ihmisen äänellä; yksi hänen omansa, toinen pienen lapsen ja kolmas naisen, joka väitti olevansa eurooppalainen kuninkaallinen. Esitys oli niin taitavasti toteutettu, ettei jälkeenpäin annettu 500 peson lahjoitus tuntunut ylihinnoittelulta.
Shamaanit, ennustajat ja selvännäkijät eivät voi pyytää palveluksistaan maksua, sillä se veisi heidän maagiset kykynsä. ”Vapaaehtoiset” lahjoitukset eivät ole samalla tavalla uhka heidän elinkeinolleen.
Rajan tuolla puolen
Tällaiset ilmiöt eivät ole tyypillisiä ainoastaan nykyajasta jälkeen jääneille maaseutuyhteisöille. Kaupunkien kaduilla myytävissä iltapäivälehdissä on runsaasti kummituksista, vampyyreistä ja merenneidoista kertovia “uutisia”, jotka toisinaan päätyvät myös vakavammin otettaviin sanomalehtiin.
Lehdissä silminnäkijät kertovat tarinoitaan ilman mitään yhteyttä syyn ja seurauksen lakiin, aivan kuin ne tapahtuisivat jossain toisessa ulottuvuudessa. Tällainen fyysisen todellisuuden ja mystisyyden rajalla tasapainoilu on osa filippiiniläistä kulttuuria koossapitävää järjestystä.
On hämmentävää huomata, kuinka nopeasti ihminen omaksuu ympäristön henkisen ilmapiirin. Olen itsekin huomannut, kuinka kaupunkilaiselämän rationalismi muuttuu muutamassa päivässä maan kaukaisimmilla kolkilla liikkuessa omituisen hataraksi, kun välitön elämysmaailma poikkeaa kaikesta totutusta.
Siellä on eräänlainen rajamaailma, missä eletään kahden todellisuuden välillä, joskus tällä puolella ja toisinaan toisella.
Tuollaisessa maailmassa elävät ihmiset näyttävät täysin järkeviltä nykyaikaisilta ihmisiltä, kun he käsittelevät veneen moottoreita tai korjailevat reistailevia pumppuja. Sitten äkisti, jopa kesken lauseen, he alkavat elämään jollain kadonneella vuosisadalla, jossa tarvitaankin aivan erilaisia tietoja ja taitoja.
Minussa filippiiniläinen rajamaailma herättää tunteen, joka on sekoitus muistoja ja unia. Siinä on jotain samaan kuin tilanteessa, missä olen näkevinäni hahmon tiheässä metsässä, jossain lehtien väleistä siivilöityvässä auringonvalossa vilahtavat tutut kasvot. Yhtäkkiä tunnistan hänet ja kun olen huutamaisillani tervehdyksen, valo ja perspektiivi muuttuvat silmänräpäyksessä ja huomaan tervehtineeni puunrunkoa.
Uskomattomat uskomukset
Filippiiniläinen arkeen kuuluu runsaasti maalaisjärjen rajoitteista ja tieteen kahleista irtautuneita tapoja ja uskomuksia. Seuraavassa muutamia esimerkkejä, joita noudattamalla elämä muuttuu taikaiskusta mielenkiintoisemmaksi ja rikkaammaksi.
- Älä koskaan osoita sormella kummitustaloa tai isoa puuta, koska se aiheuttaa epäonnea. Jos teit niin vahingossa, pure heti etusormeasi peruaksesi eleesi.
- Älä asetu koskaan valokuviin keskimmäiseksi, sillä tulet kuolemaan kuvassa näkyvistä ihmisistä ensimmäisenä.
- Kynsien leikkaus ja lakaiseminen yöaikaan tuo taloon epäonnea: Leikkaat ja lakaiset myös hyvän onnen ulos talosta.
- Jos näet unta, että hampaasi putoaa, joku läheisesi tulee kuolemaan pian.
- Meritähteä ei saa koskaan kääntää nurinpäin tai osoittaa sormella sateenkaarta, koska siitä seuraa rankkasade.
- Jos vahingossa puret kieleesi, joku ystävistäsi puhuu selkäsi takana sinusta pahaa.
- Jos joudut kävelemään alueen läpi, missä henget majailevat, sinun tulee sanoa ”Tabi-Tabi Po” osoittaaksesi heille kunnioitusta.
- Jos eksyt metsään, sinun tulee kääntää paitasi nurinpäin. Sitten voit hämätä henkiä, jotka ovat sekoittaneet suuntavaistosi.
- Jos haluat tietää onko seuraava taloon tuleva vieras kaunis vai ruma, pudota lusikka pöydälle ja katso päätyykö lusikka pöydälle nurinpäin (ruma) vai oikein päin (kaunis).
- Kun ruumiinvalvojaisista lähdetään viemään arkkua hautausmaalle, se pitää nostaa ulos ikkunan kautta, jonka jälkeen talossa pitää rikkoa lautanen jottei kuollut henkilö palaa aiheuttamaan harmia talon omistajalle.
- Kun poistut hautausmaalta, sinun tulee sytyttää tuli, josta nousevan savun yli sinun on käveltävä jotteivat henget lähde seuraamaan sinua (sanomalehdet sopii tarkoitukseen hyvin).
Taikakaluista voimaa
Vaikka maailma ympärillämme muuttuu yhä teknisemmäksi, yksi pakanallisen perinteen muoto, usko amulettien ja talismaanien voimaan ei horju. Jokaiseen inhimilliseen tarpeeseen löytyy taikakalu suojaamaan, parantamaan ja voimaannuttamaan sen kantajan.
Talismaanit ja amuletit ladataan täyteen voimaansa siunaamalla ne kirkossa, kastamalla pyhään veteen tai mutisemalla joku tarkoituksenmukainen loitsu ennen käyttöönottoa. Loitsut ovat samanlaisia päättömiä fraaseja, joita eurooppalaiset velhot käyttivät vuosisatoja sitten todistaessaan yhteyttään maagisiin voimiin.
Lähes kaikki filippiiniläiset kantavat jonkinlaisia amuletteja ja talismaaneja. Ne ovat yleensä halpoja jäljitelmäkoruja, joissa on kirkon tai vapaamuurareiden käyttämiä mystisiä symboleja. Niiden sisällä voi olla paperinpaloille kirjoitettuja hämäriä latinankielisiä lauseenpätkiä antamassa lisäpotkua.
Suosittuja ovat myös pienet ristit ja krusifiksit, jotka ovat myös eräänlaisia talismaaneja. Nuoret miehet ripustavat usein kaulaansa machotyylin mukaisen luodin, jonka kärjen muotoilu korostaa sen fallistisia sivumerkityksiä.
Kummitukset keskuudessamme
Filippiineillä uskotaan yleisesti kummituksiin ja henkiin. Kummitustarinat saavan kuvastonsa usein kauhusarjakuvista, missä länsimaiset hirviöikonit kohtaavat filippiiniläisen arkipäivän absurdiuden.
Jokaisessa kaupungissa ja isommassa kylässä on vähintään yksi kummitustalo, jossa joku paikallinen kauheus on tarinallistettu tositarinaksi. Joskus tuntuu siltä, että Filippiineillä eletään hieman samanlaisessa maailmassa missä vietin lapsuuteni. Tuolloin Suomessakin oli kummitustaloja ja navettojen katoilla viikatteen kanssa heiluvia olkinaisia.
Muistan itsekin yhden tapauksen, mitä en heti pystynyt järkeilemällä ymmärtämään. Myöhemmin tapaus sai loogisen selityksen, mutta opin siitä kuinka vahvasti suuri osa filippiiniläisistä elää rajamaailmassa ja kuinka todellinen se heille on.
Heräsin filippiiniläisen kumppani kanssa keskellä yötä kovaääniseen juhlimiseen yksinkertaisessa nipa hut -majassa keskellä sitä kuuluisaa ei-mitään. Makasimme hiljaa ja kuuntelimme ulkoa kuuluvaa lautasten kilinää, humalaista lauleskelua ja naurun remahduksia.
Samassa säikähdin, kun tajusin, että äänet tulivat mökkimme takaa, jossa ei ollut mitään muuta kuin läpipääsemätön tiheä viidakko. ”Älä pelkää,” kumppanini kuiskasi pimeydestä: ”Ne ovat vain mumuja (kummituksia). Joskus he pelleilevät ja tekevät temppuja.” Mutta yhtä kaikki, ei meillä suomalaisilla ole valmiuksia ymmärtää tuollaista maailmaa ihan tuosta vaan.
Riivaajat ja manaajat
Riivaustapaukset ovat esimerkki siitä, kuinka nopeasti todellisuus voi muuttua lumotuksi ja maagiseksi maailmaksi, jossa ihmisten muuttumiset olivat aivan normaaleja ilmiöitä. Riivaustarinoillakaan, joissa joku on muuttunut raivopäiseksi tai muuten alkanut käyttäytymään omituisesti, ei ole yhteyttä syyn ja seurauksen keskinäiseen järjestykseen.
KOSKA joku on riivattu, saattoi hän tehdä omituisia asioita ja käyttäytyä väkivaltaisesti. On aivan varmaa, etteivät länsimaalaiset psykologit ensimmäisenä päädy johtopäätökseen, että ihmisen käytöksessä jokin muuttuu sen vuoksi koska hän on riivattu. Pikemminkin toisinpäin; kun käytös muuttuu, ihmisestä tulee ”riivattu”. Erityisesti lapset ovat alttiita riivaajille ja monet lasten henkisen kasvun vakavat häiriöt selitetään maaseudulla edelleen riivauksilla.
Jos riivaukset eivät tunnu olevan tästä maailmasta, ei niiden parannuskeinotkaan ole hyvinvointialueiden ohjeistusten mukaisia.Riivaustapauksessa paikalle ei kutsuta lääkäriä vaan katolinen pappi, joka suorittaa manauksen ja ajaa siunatulla vihkivedellä ja rukouksilla pahan hengen ulos riivatusta.
Manaus on hankalaa hommaa, sillä paha henki ei yleensä luovuta helposti ja voittajaksi selviytyykin se puoli, jonka tahto ja voima on suurempi. Lievemmissä tapauksissa riivattu puetaan öisin tummansiniseen pukuun ja hänen rintansa päälle asetetaan rukousnauha ja rukouskirja ennen nukahtamista.
Se kaikista kauhein
Tunnetuin ja monimuotoisin filippiiniläisen kansanperinteen hirviöistä on aswang, joka on käytännössä yleistermi kaikille muotoa muuttaville vampyyrimaisille olennoille. Aswang voi olla mikä tahansa ihmisestä eläimeksi muuntuva pahaa tekevä olento. Tavallisesti aswangit ottavat koiran, kissan, lepakon tai jopa sian olemuksen naamioidakseen todellisen olemuksensa.
Toisin kuin vampyyrit, aswangit elävät päivisin lähes normaalia elämää muuttuakseen iltaisin ihmisverta ja sisälmyksiä saalistaviksi hirviöiksi. Erityistä herkkua heille ovat raskaana olevat naiset. Päivisin aswangin voi tunnistaa verestävistä silmistä ja juostessa nurinpäin kääntyvistä jalkateristä.
Aswangeilta voi suojautua rukouksilla, valkosipulilla ja erityisillä anti-aswang -öljyillä, joiden sanotaan kiehuvan aina kun aswang on lähettyvillä. Öljyt valmistetaan kookospähkinästä, etikasta, paikallisista mausteista ja suojeltavien henkilöiden virtsasta.
Rajamaailman rasittava rajattomuus
Filippiinien maagisen realismin rajamaailmassa viehättää sen vivahteikkuus ja epäloogisuus. Se sallii ihmisten olevan samanaikaisesti hurskaita ja ivallisia, epäileviä ja uskossaan kiihkeitä. Elämä on jatkuvaa länsimaisen joko-tai-konseptin kumoamista, missä kansantarinat ja uskomukset nousevat todellisuuden rinnalle ohjaamaan elämää.
Meidän länsimaisten tiukka joko-tai-jaottelu paljastuu kielessämme, jossa on luotu omat erilliset sanat kuvaamaan kaikkea sitä mikä jää yleisesti hyväksytyn ja tieteellisesti todistetun ulkopuolelle. Esimerkiksi ”vaihtoehtoinen lääketiede” tai ”vaihtoehtoinen teoria”. Filippiiniläisessä elämänmenossa ei tällaista jakoa ole ja vastaavat termit ovat ”samanaikainen lääketiede” tai ”samanaikainen teoria” – Filippiiniläinen ratkaisu välttää vääriä valintoja?
Rajamaailma ulottuu myös filippiiniläisten suhtautumiseen nykyaikaiseen tekniikkaan. He pystyvät pitämään koneet ja laitteet käynnissä ja taitavasti korjaamaan niitä huolimatta siitä, ettei heillä ole käsitystä niiden toiminnan mahdollistavista teknisistä teorioista. Heidän asenteensa samanaikaisesti hyväksyy ja kieltää teknologian. He hyväksyvät pultit ja mutterit, mutta eivät ole kiinnostuneita niiden takana olevista fysikaalisista teorioista.
Näemme kaikkialla, kuinka upouusien autojen kojelaudoista roikkuu johdonpätkiä Ja kuinka moottoripyöriin on viritelty mitä ihmeellisempiä kyhäelmiä parantamaan jotain suorituskykyä. Filippiiniläisillä on lähes pakonomainen tarve tehdä teknisille laitteille ”psyykkinen muodonmuutos” jotta ne toimisivat moitteetta myös heidän rajamaailmassaan.
Se maailma ikään kuin koostuu sähködynamiikan kvanteista, joita voidaan mitata ja tarkastella joko aaltoina tai partikkeleina, mutta ne voivat samanaikaisesti olla molempia. Samalla tavalla on rajamaailma ambivalentti ja kaksiselitteinen, mikä saa elämän tuntumaan kiihkeän intensiiviseltä, mutta samalla itseriittoiselta ja sisäänpäin kääntyneeltä.
Rajamaailman sietämätön viehkeys
Rajamaailman loputtomat tarinat ja uskomukset ovat filippiiniläisessä elämäntavassa jotain sellaista, mitä olen oppinut ensin sietämään, sittemmin arvostamaan arkea elävöittävänä eliksiirinä. Elämä Filippiineillä on jatkuvaa kollektiivista luovaa tapahtumaa uskomuksineen, mysteereineen, ihmeineen ja tarinoineen.
Vaikka pysyn oman elämäni James Randina, Filippiinien rajamaailman tarkastelu joko-tai-maailman puolelta on kuitenkin henkinen kaleidoskooppi, mihin voi silloin tällöin vilkaista, jos arki alkaa tuntua tylsältä ja merkityksettömältä.
