Lähdetään hetkeksi haahuilemaan rajan takaiseen maailmaan, joka on useimmille filippiiniläisille arkipäivää, mutta meille yhdessä todellisuudessa eläville käsittämätön.
Filippiineillä monenlaiset yliluonnolliset uskomukset ovat osa jokapäiväistä elämää, identiteettiä ja kulttuuria. Kun olen niistä jutellut ja käynyt vilkaisemassa kaikki kohdalle osuneet poppaukot ja ennustajaeukot, olen pyrkinyt pitämään kiinni siitä, että kaikille asioille on lopulta olemassa ymmärrettävä selitys.
Vaikka osa filippiiniläisistä kieltää tällaiset uskomukset eikä niihin usko, suurin osa kansakunnasta tuntuu tietävän jotain sellaista, mitä me jalat tiukasti maassa pitävät suomalaiset emme voi koskaan täysin ymmärtää.
Me odotamme elämän olevan järkevää ja turvallista. Filippiiniläiset tarvitsevat elämään jotain maagisempaa ja moniselitteisempää, jotain sellaista mitä he eivät osaa sanoilla selittää emmekä me ymmärtää ilman uskoa.
Silmänisku silmänkääntäjille
Ensimmäisen kerran muistan joutuneeni tekemisiin filippiiniläisten ihmeiden kanssa jo pikkupoikana, kun luin lehdestä vuoristoheimon lääkäreiden sormin tekemistä leikkauksista. Artikkelissa oli kuvia “kirurgin” verisistä käsistä ja potilaista, jotka olivat selvinneet leikkauksista ilman leikkausarpia. Sittemmin olen käynyt katsomassa näitä temppuilijoita Baguion kaupungin laitamilla, ja olen yhä edelleen vaikuttunut. Tosin nyt ainoastaan siitä, kuinka taitavasti he tekevät kirurgisia silmänkääntötemppujaan.
Kerran Batangasin alueella tunnettu naisennustaja asetteli ostamani tavalliset kynttilät ympyräksi pöydälle. Hän pyysi minua sytyttämään kynttilät. Muutaman minuutin kuluttua kynttilät alkoivat sammua yksi toisensa jälkeen metronomin tarkkuudella. Neljä viimeistä kynttilää sammui yhtä aikaa. Kukaan ei ollut pöydän lähellä eikä sen yläpuolella ollut mitään lankoja tai muita virityksiä.
Eräänä iltana kotiapulaisemme ryntäsi sisään silminnähden järkyttyneenä. Hän kertoi nähneensä talomme takapihalla kasvavassa ikivanhassa balete-puussa naaman, joka näytti paholaiselta vinoine silmineen ja pään sarvineen. Kun kysyin naapureiltamme asiasta, hekin vahvistivat nähneensä puussamme useasti saman olion. Minä en nähnyt sitä kertaakaan, en vaikka aloin iltaisin vilkuilla puuta avoimemmin silmin uudesta näkökulmasta.
Vuosia sitten pääsin Mindanaon saarella todistamaan kuinka paikallinen shamaani vaipui transsiin, leijui hetken aikaa ilmassa ja puhui kolmen eri ihmisen äänellä; yksi hänen omansa, toinen pienen lapsen ja kolmas naisen, joka väitti olevansa eurooppalainen kuninkaallinen. Esitys oli niin taitavasti toteutettu, ettei jälkeenpäin annettu 500 peson lahjoitus tuntunut ylihinnoittelulta.
Shamaanit, ennustajat ja selvännäkijät eivät voi pyytää palveluksistaan maksua, sillä se veisi heidän maagiset kykynsä. Vapaaehtoiset lahjoitukset eivät kuitenkaan uhkaa heidän kykyjään.
Rajan tuolla puolen
Tällaiset ilmiöt eivät ole tyypillisiä ainoastaan nykyajasta jälkeen jääneille maaseutuyhteisöille. Kaupunkien kaduilla myytävissä iltapäivälehdissä on runsaasti kummituksista, vampyyreistä ja merenneidoista kertovia “uutisia”, jotka toisinaan päätyvät myös vakavammin otettaviin sanomalehtiin.
Lehdissä silminnäkijät kertovat tarinoitaan ilman mitään yhteyttä syyn ja seurauksen lakiin, aivan kuin ne tapahtuisivat jossain toisessa ulottuvuudessa. Tällainen fyysisen todellisuuden ja mystisyyden rajalla tasapainoilu on osa filippiiniläistä elämää koossapitävää kudelmaa.
On hämmentävää havaita, kuinka nopeasti ihmiset omaksuvat ympäristön henkisen ilmapiirin. Itsekin huomaan kuinka kaupunkilaiselämän rationalismi muuttuu muutamassa päivässä maan kaukaisimmilla kolkilla liikkuessa omituisen hataraksi, kun välitön elämysmaailma poikkeaa kaikesta totutusta.
Sellaisessa maailmassa arki toteutuu eräänlaisessa rajamaailmassa, missä eletään kahden todellisuuden välillä, joskus tällä puolella ja toisinaan toisella. Siellä elävät kyläläiset näyttävät järkeviltä nykyaikaisilta ihmisiltä, kun he käsittelevät veneen moottoreita tai korjailevat reistailevia pumppuja. Sitten äkisti, jopa kesken lauseen, he alkavat elämään jollain kadonneella vuosisadalla, jossa tarvitaankin aivan erilaisia tietoja ja taitoja.
Filippiiniläisessä rajamaailmassa on jatkuvasti läsnä epävarmuuden tunne siitä, että kohta kaikki voi olla toisin. Siinä on jotain samaa kuin tilanteessa, missä olemme näkevinämme metsässä ihmisen hahmon, mutta kun olemme huutamaisillamme tervehdyksen, silmänräpäyksessä todellisuus muuttuu ja huomaamme katsovamme puunrunkoa.
Uskomattomat uskomukset
Filippiiniläinen arkeen kuuluu runsaasti maalaisjärjen rajoitteista ja tieteen kahleista irtautuneita tapoja ja uskomuksia. Seuraavassa muutamia esimerkkejä, joita noudattamalla elämä muuttuu taikaiskusta mielenkiintoisemmaksi ja monimerkityksellisemmäksi.
- Älä koskaan osoita sormella kummitustaloa tai isoa puuta, koska se aiheuttaa epäonnea. Jos teit niin, pure heti etusormeasi peruaksesi erheesi.
- Älä koskaan asetu valokuviin keskimmäiseksi, sillä tulet kuolemaan kuvassa näkyvistä ihmisistä ensimmäisenä.
- Kynsien leikkaus ja lakaiseminen yöaikaan tuovat taloon epäonnea: Leikkaat ja lakaiset pois hyvän onnen.
- Jos näet unta, että hampaasi putoaa, joku läheisesi tulee kuolemaan pian.
- Meritähteä ei tule kääntää nurinpäin tai osoittaa sormella sateenkaarta, koska siitä seuraa rankkasade.
- Jos vahingossa puret kieleesi, joku ystävistäsi puhuu selkäsi takana sinusta pahaa.
- Jos joudut kävelemään alueen läpi, missä henget majailevat, sinun tulee sanoa ”Tabi-Tabi Po” osoittaaksesi heille kunnioitusta.
- Jos eksyt metsään, sinun tulee kääntää paitasi nurinpäin. Siten voit hämätä henkiä, jotka ovat sekoittaneet suuntavaistosi.
- Jos haluat tietää, onko seuraava taloon tuleva vieras kaunis vai ruma, pudota lusikka pöydälle ja katso päätyykö lusikka pöydälle nurinpäin (ruma) vai oikein päin (kaunis).
- Kun ruumiinvalvojaisista kannetaan arkku hautausmaalle, se pitää nostaa ulos ikkunan kautta, jonka jälkeen talossa pitää rikkoa lautanen jottei kuollut henkilö palaa aiheuttamaan harmia talon omistajalle.
- Kun poistut hautausmaalta, sinun tulee sytyttää tuli, josta nousevan savun yli sinun on käveltävä jotteivat henget lähde seuraamaan sinua (sanomalehdet sopivat tarkoitukseen hyvin).
Taikakaluista voimaa
Vaikka maailma ympärillämme muuttuu yhä teknisemmäksi, usko amulettien ja talismaanien voimaan ei horju. Pakanalliseen perinteeseen kuuluu se, että jokaiseen inhimilliseen tarpeeseen löytyy taikakalu suojaamaan, parantamaan ja voimaannuttamaan sen kantajan.
Talismaanit ja amuletit ladataan täyteen voimaansa siunaamalla ne kirkossa, kastamalla pyhään veteen tai mutisemalla joku tarkoituksenmukainen loitsu ennen käyttöönottoa. Loitsut ovat samanlaisia päättömiä fraaseja, joita eurooppalaiset velhot käyttivät vuosisatoja sitten todistaessaan yhteyttään maagisiin voimiin.
Lähes jokainen filippiiniläinen kantaa jonkinlaista amulettia tai talismaania. Yleensä ne ovat halpoja jäljitelmäkoruja, joissa on kirkon tai vapaamuurareiden käyttämiä mystisiä symboleja. Niiden sisällä voi olla paperinpaloille kirjoitettuja hämäriä latinankielisiä lauseenpätkiä antamassa lisäpotkua.
Suosittuja ovat pienet ristit ja krusifiksit, jotka nekin ovat eräänlaisia talismaaneja. Nuoret miehet ripustavat usein kaulaansa machotyylin mukaisen luodin, jonka kärjen muotoilu korostaa sen fallistisia sivumerkityksiä.
Kummitukset keskuudessamme
Filippiineillä uskotaan yleisesti kummituksiin ja henkiin. Kummitustarinat saavan kuvastonsa kauhusarjakuvista, missä länsimaiset hirviöikonit kohtaavat filippiiniläisen arkipäivän absurdiuden.
Jokaisessa kaupungissa ja isommassa kylässä on vähintään yksi kummitustalo, jossa joku paikallinen kauheus on tarinallistettu tositarinaksi. Muistan itsekin yhden tapauksen, mitä en heti pystynyt järkeilemällä ymmärtämään. Myöhemmin tapaus sai loogisen selityksen, mutta opin kuinka vahva ja todellinen rajamaailma paikallisille ihmisille on.
Heräsin filippiiniläinen kumppani kanssa keskellä yötä kovaääniseen juhlimiseen yksinkertaisessa nipahut -majassa keskellä sitä kuuluisaa ei-mitään. Makasimme hiljaa ja kuuntelimme ulkoa kuuluvaa lautasten kilinää, humalaista lauleskelua ja naurun remahduksia.
Samassa säikähdin, kun tajusin, että äänet tulivat mökkimme takaa, jossa ei ollut mitään muuta kuin läpipääsemätön tiheä viidakko. ”Älä pelkää,” kumppanini kuiskasi pimeydestä: ”Ne ovat vain mumuja (kummituksia). Joskus he pelleilevät ja tekevät temppuja.” Ehkä niin, mutta ei meillä suomalaisilla ole valmiuksia ymmärtää tuollaista maailmaa ihan tuosta vaan.
Joskus tuntuu kuin Filippiineillä elettäisiin hieman samanlaisessa maailmassa, missä vietin varhaislapsuuteni suomalaisella maaseudulla. Sielläkin oli kummitustaloja, yliluonnollisia uskomuksia ja navettojen katoilla viikatteen kanssa heiluvia olkinaisia.
Riivaajat ja manaajat
Riivaustapaukset ovat esimerkki siitä, kuinka nopeasti todellisuus voi muuttua lumotuksi ja maagiseksi maailmaksi, jossa ihmisten muuttumiset ovat aivan arkisia asioita. Riivaustarinoillakaan, joissa joku on muuttunut raivopäiseksi tai muuten alkanut käyttäytymään omituisesti, ei ole yhteyttä syyn ja seurauksen keskinäiseen järjestykseen.
KOSKA joku on riivattu, hän tekee omituisia asioita ja käyttäytyy väkivaltaisesti. On aivan varmaa, etteivät länsimaalaiset psykologit ensimmäisenä päädy johtopäätökseen, että ihmisen käytöksessä jokin muuttuu sen vuoksi koska hän on riivattu. Pikemminkin toisinpäin; kun käytös muuttuu, ihmisestä tulee ”riivattu”. Erityisesti lapset ovat alttiita riivaajille ja monet lasten henkisen kasvun häiriöt selitetään maaseudulla edelleen riivauksilla.
Jos riivaukset eivät tunnu olevan tästä maailmasta, ei niiden parannuskeinotkaan ole hyvinvointialueiden ohjeistusten mukaisia.Riivaustapauksessa paikalle ei kutsuta lääkäriä vaan katolinen pappi, joka suorittaa manauksen ja ajaa siunatulla vihkivedellä ja rukouksilla pahan hengen ulos riivatusta.
Manaus on hankalaa hommaa, sillä paha henki ei yleensä luovuta helposti ja voittajaksi selviytyykin se puoli, jonka tahto ja voima on suurempi. Lievemmissä tapauksissa riivattu puetaan öisin tummansiniseen pukuun ja hänen rintansa päälle asetetaan rukousnauha ja rukouskirja ennen nukahtamista.
Se kaikista kauhein
Tunnetuin ja monimuotoisin filippiiniläisen kansanperinteen hirviöistä on aswang, joka on käytännössä yleistermi kaikille muotoa muuttaville vampyyrimaisille olennoille. Aswang voi olla mikä tahansa ihmisestä eläimeksi muuntuva pahaa tekevä olento. Tavallisesti aswangit ottavat koiran, kissan, lepakon tai jopa sian olemuksen naamioidakseen todellisen olemuksensa.
Toisin kuin vampyyrit, aswangit elävät päivisin lähes normaalia elämää muuttuakseen iltaisin ihmisverta ja sisälmyksiä saalistaviksi hirviöiksi. Erityistä herkkua heille ovat raskaana olevien naisten kohduissa kehittyvät sikiöt. Päivisin aswangin voi tunnistaa esimerkiksi verestävistä silmistä ja juostessa nurinpäin kääntyvistä jalkateristä.
Aswangeilta voi suojautua rukouksilla, valkosipulilla ja erityisellä öljyllä, joka alkaa höyryämään kun aswang on lähettyvillä. Öljy valmistetaan kookospähkinästä, etikasta, paikallisista yrteistä ja suojeltavien henkilöiden virtsasta.
Rajamaailman rasittava rajattomuus
Filippiinien maagisen realismin rajamaailmassa viehättää sen vivahteikkuus ja epäloogisuus. Se sallii ihmisten olevan samanaikaisesti hurskaita ja ivallisia, epäileviä ja uskossaan kiihkeitä. Elämä on jatkuvaa länsimaisen joko-tai-konseptin kumoamista, missä kansantarinat ja uskomukset nousevat todellisuuden rinnalle ohjaamaan elämää.
Meidän suomalaisten tiukka joko-tai-jaottelu paljastuu kielessämme, jossa on luotu omat erilliset sanat kuvaamaan kaikkea sitä mikä jää yleisesti hyväksytyn ja tieteellisesti todistetun ulkopuolelle. Esimerkiksi ”vaihtoehtoinen lääketiede” tai ”vaihtoehtoinen teoria”. Filippiiniläisessä elämänmenossa ei tällaista jakoa ole ja vastaavat termit ovat ”samanaikainen lääketiede” tai ”samanaikainen teoria” – Filippiiniläinen ratkaisu välttää vääriä valintoja?
Rajamaailma ulottuu myös nykyaikaisiin koneisiin ja laitteisiin. Filippiiniläiset pystyvät pitämään koneet ja laitteet käynnissä ja taitavasti korjaamaan niitä huolimatta siitä, ettei heillä ole käsitystä niiden toiminnan mahdollistavista teknisistä teorioista. Heidän asenteensa samanaikaisesti hyväksyy ja kieltää teknologian. He hyväksyvät pultit ja mutterit, mutta eivät ole kiinnostuneita niiden takana olevista fysikaalisista teorioista.
Näemme kaikkialla, kuinka upouusien autojen kojelaudoista roikkuu johdonpätkiä Ja kuinka moottoripyöriin on viritelty mitä ihmeellisempiä kyhäelmiä parantamaan suorituskykyä. Filippiiniläisillä on lähes pakonomainen tarve tehdä teknisille laitteille ”psyykkinen muodonmuutos” jotta ne toimisivat moitteetta myös heidän rajamaailmassaan.
Se maailma ikään kuin koostuu sähködynamiikan kvanteista, joita voidaan mitata ja tarkastella joko aaltoina tai partikkeleina vaikka ne ovat samanaikaisesti molempia. Samalla tavalla on rajamaailma ambivalentti ja kaksiselitteinen, mikä saa elämän tuntumaan kiihkeän intensiiviseltä, mutta samalla itseriittoiselta ja sisäänpäin kääntyneeltä.
Rajamaailman sietämätön viehkeys
Rajamaailman loputtomat tarinat ja uskomukset ovat filippiiniläisessä elämäntavassa jotain sellaista, mitä olen oppinut ensin sietämään, sittemmin arvostamaan arkea elävöittävänä eliksiirinä. Elämä Filippiineillä on jatkuvaa kollektiivista luovaa tapahtumaa uskomuksineen, mysteereineen ja tarinoineen.
Vaikka pysyn oman elämäni James Randina, Filippiinien rajamaailman tarkastelu joko-tai-maailman puolelta on kuitenkin henkinen kaleidoskooppi, mihin voi silloin tällöin vilkaista, jos arki alkaa tuntua tylsältä ja merkityksettömältä.
