”Morongin hirviö” on kuin zombi, joka kieltäytyy kuolemasta, vaikka sen rakentaminen aikanaan keskeytettiin. Sitkeästi se raahautuu elävän kuolleen lailla eteenpäin muistutuksena siitä, miten ydinvoimaloita ei tule rakentaa.
Filippiineillä sähkön hinta on Aasian kalleinta, mikä on maan teollisuudelle yksi sen suurimmista ongelmista, puhumattakaan maan kymmenistä miljoonista pienituloisista perheistä, joiden tuloista sähkölasku lohkaisee leijonanosan.
Asiat olisivat voineet olla toisin, jos maa olisi saanut päätökseen 70-luvulla aloittamansa ydinvoimaprojektin, mutta niin ei käynyt. Hankkeesta tuli epäonnistumisen monumentti, mitä viisauden hammas ei missään vaiheessa puraissut.
Ydinvoima ei tule mieleen tämän päivän Filippiineistä puhuttaessa, mutta toisin oli 1960- ja 70-luvuilla, jolloin maasta haluttiin tehdä ydinvoiman edelläkävijä Aasiassa. Siitä halusta jäi jäljelle ydinvoimala, joka ei ole tuottanut wattiakaan sähköä.
Hirviö siitetään
Filippiinien ydinohjelma alkoi vuonna 1958, kun maahan perustettiin Filippiinien valtion virasto, Philippine Atomic Energy Commission (PAEC), edistämään ja tutkimaan atomienergian käyttöä rauhanomaisiin siviilitarkoituksiin.
Vuonna 1963 PAEC rakensi Yhdysvaltojen avulla maan ensimmäisen ydinreaktorin, pienen PRR-1 tutkimusreaktorin, Dilimanin yliopistokampukselle. Reaktoria käytettiin koulutukseen, tutkimukseen ja isotooppien tuotantoon vuosina 1964–1984.
Heinäkuussa 1973 presidentti Ferdinand Marcos määräsi poikkeustilan suomilla valtuuksilla, että maahan rakennetaan ydinvoimala. Vuoden 1973 öljykriisin jälkeen presidentti piti sitä käytännöllisenä vaihtoehtoisena energialähteenä. Hän perusti komitean järjestämään tarjouskilpailun kaksi 620 megawatin ydinreaktoria sisältävälle voimalalle.
Seuraavana vuonna Yhdysvaltalaiset General Electric ja Westinghouse Electric jättivät tarjoukset. General Electricin tarjous sisälsi yksityiskohtaiset tiedot ydinvoimalasta ja arvioi sen maksavan 700 miljoonaa dollaria. Westinghouse toimitti 500 miljoonan dollarin kustannusarvion, mutta heidän tarjouksensa ei sisältänyt yksityiskohtia eikä tarkkaa kustannusarviota.
Hankkeiden arvioinnista vastaava komitea piti parempana General Electricin tarjousta, jota se suositteli presidentille. Kesäkuussa 1974 Marcos päätti kuitenkin allekirjoittaa sopimuksen Westinghousen kanssa.
Marcos jätti myös huomiotta valtion oman sähköyhtiön National Power Corporationin toiveet ja neuvot. Myös geologien varoitukset maanjäristysten ja tsunamien riskeistä kaikuivat kuuroille korville.
Marcos nimitti voimalahankkeen vetäjäksi Marcosin lähipiirissä toimineen liikemiehen Herminio Disinin, jonka vaimo Paciencia oli Imelda Marcosin serkku ja presidenttiperheen henkilääkäri. Maaliskuuhun 1975 mennessä Westinghousen kustannusarvio oli täydentynyt ja noussut jo 1,2 miljardiin dollariin.
Voimalaitoksen kustannukset muodostivat tuolloin jo 10 prosenttia maan ulkomaanvelan kokonaismäärästä. Vuonna 1976 Filippiinien talouden bruttokansantuote oli 17 miljardia dollaria ja valtion budjetti 1,5 miljardia dollaria
Hirviö syntyy
Bataanin ydinvoimalan, jota paikalliset alkoivat kutsua ”Morongin hirviöksi”, rakentaminen aloitettiin vuonna 1976 Napot Pointin niemelle Morongin kaupungin alueella. Pääkaupunki Manilaan oli linnuntietä matkaa 70 kilometriä.
Rakentamisessa oli jatkuvia ongelmia ja viivästyksiä: Hitsaussaumat eivät läpäisseet tarkastuksia, kaapeloinnit eivät toimineet, putket ja venttiilit vuotivat, lupaprosessit myöhästelivät jne. Pakolliset rakennus- ja turvatarkastukset hoidettiin lahjuksilla.
Vuoteen 1984 mennessä voimalan kustannukset olivat paisuneet 2,3 miljardiin dollariin ja hanke kutistunut yhden reaktorin voimalaksi, joka tuottaisi sähköä puolet alkuperäisestä suunnitelmasta.
Helmikuussa 1986 EDSA-kansannousu ajoi Marcosit maanpakoon ja uudeksi presidentiksi nousi Corazon Aquino. Huhtikuussa 1986 Tšernobylissä räjähti ydinvoimalan reaktori. Kun uutiset onnettomuudesta saapuivat Filippiineille, Aquinon hallinto päätti keskeyttää Bataanin ydinvoimalan rakentamisen loppuunsaattamisen.
Viisas päätös aikanaan, mutta sen jälkeen voimalasta tuli poliittinen jalkapallo. Filippiineilläkin taistelu ydinvoiman puolesta ja vastaan soditaan propagandan ja tieteellisten tosiasioiden välillä. Tieteelliset tosiasiat eivät näytä voittavan, koska propaganda ja tieto ovat fuusioituneet tilaan, missä asia on sillä lailla, ettei se ole enää millään lailla.
Huolimatta siitä, että voimalaitos ei ole ollut käytössä, se on kuitenkin huollettu säännöllisesti. Vuonna 2007 Filippiinien hallitus päätti jatkaa laitoksen kunnossapitoa hamaan tulevaisuuteen.
Hirviö tapetaan
Aquinon hallinto haastoi Westinghousen Yhdysvalloissa oikeuteen hankkeen ylihinnoittelusta ja lahjonnasta, mutta syytteet hylättiin ja lainan takaisinmaksusta tuli maan suurin yksittäinen taloudellinen taakka. Filippiinit joutui maksamaan voimalan lainoista ja koroista 246 000 dollaria päivässä, kunnes ne saatiin maksettua vuoteen 2007 mennessä.
Miksi voimalan kustannukset nousivat alkuperäisistä arvioista jopa 400 prosenttia? Ensisijaisesti siksi, että Marcos, Disini ja muut vähäisemmät vasallit näkivät hankkeessa keinon rikastuttaa itseään.
Huolimatta maan energiaviranomaisten esittämistä varaumista, Marcos valitsi Westinghousen laitoksen toimittajaksi ja järjesti sille rahoituksen ulkomaisilta pankeilta valtion takaamilla lainoilla.
Marcos lohkaisi osuutensa Disinin välityksellä, jolle Westinghouse tilitti takaisin arviolta 80 miljoonaa dollaria hankeen maksuista lahjuksina. The New York Timesin teettämän raportin mukaan Disinin ”palkkio” oli 5 prosenttia kaikista Westinghouselle suoritetuista maksuista. Tästä summasta Disini siirsi 95 prosenttia Marcosin hallinnoimille pankkitileille eri puolille maailmaa ja piti loput itse.
Kun Aquinon hallinto ei onnistunut saamaan oikeutta Yhdysvaltain oikeusjärjestelmän kautta ja Westinghouse kieltäytyi neuvottelemasta hyvityksistä, Filippiinien hallitus aloitti lakiteknisen punnertamisen oman oikeusjärjestelmänsä kautta.
Vuonna 1987 Presidential Commission on Good Government (PCGG), jonka Aquinon hallinto perusti oikeuslaitoksen itsenäiseksi virastoksi perimään Marcosin perheen ja heidän liikekumppaneidensa laittomasti hankittuja omaisuuksia, ohjeisti hallitusta nostamaan syytteet ja vaatimaan vahingonkorvauksia Disiniltä ja Marcosin pariskunnalta.
Syytteet nostettiin Sandiganbayanin erityistuomioistuimessa, joka käsittelee valtionhallinnossa ja valtionyrityksissä tapahtuvaan korruptioon liittyvät oikeusjutut.
Hirviö haudataan
Filippiineillä oikeuden rattaat pyörivät hitaasti. Vuonna 1997 oikeusasiamies hylkäsi kolmesti esitetyt syytteet, koska niille ei hänen mielestään ollut perusteita eivätkä todisteetkaan olleet riittävät. Lopulta vuonna 2003 hallitus vei kanteensa korkeimpaan oikeuteen.
Sillä väkin presidentti Ferdinand Marcos ehti kuolla ja Imelda aloittaa uuden poliittisen uran senaattorina. Disinikin oli muuttanut asumaan Itävaltaan rakennuttamaansa linnaan.
Kaikki Bataanin ydinvoimalaa koskevat oikeusjutut ikään kuin tapahtuivat jossain toisessa ulottuvuudessa, missä ketään ei oikeasti tuomita eikä kukaan joudu vastuuseen mistään.
Vasta vuonna 2012 Sandiganbayan totesi Disinin syylliseksi noin 50 miljoonan dollarin laittomien palkkioiden vastaanottamiseen Westinghouselta. Sandiganbayan vapautti Marcosit syytteistä, koska heitä vastaan ei ollut riittävästi konkreettisia todisteita.
Disini palasi Filippiineille vuonna 2011 (maksettuaan käteisellä hänelle määrätyt 544 000 punnan takuut) ja kuoli 78–vuotiaana vapaana miehenä munuaisten vajaatoimintaan vuonna 2014.
kesäkuussa 2021 Filippiinien korkein oikeus vahvisti vuoden 2012 Sandiganbayanin päätöksen ja määräsi Disinin maksamaan valtiolle miljardin peson vahingonkorvaukset ja miljoonan peson sakon. Perintä jäi suorittamatta, koska perittävä oli pysyvästi estynyt saapumaan paikalle.
Bataanin voimalaitoksen oikeusjuttu paketoitiin raamatullisilla linjauksilla: Raamatussa on monta tarinaa siitä, kuinka Jumala tuomitsee koko kansan ankariin rangaistuksiin, kun yks ihminen on tehnyt syntiä. Dinisin rangaistus siirtyi taivaalliselle tuomioistuimelle, mutta filippiiniläiset kansakuntana joutuivat maksamaan kalliisti hänen synneistään.
Hirviötä herätellään henkiin
Kun seuraa kuinka Bataanin ydinvoimalaitoksen elvyttämisyrityksiä on viety eteenpäin viime vuosina, voimme olla varmoja, että ”Morongion hirviö” jää muistomerkiksi siitä, kuinka ydinvoimalaa ei pidä toteuttaa.
Vuonna 2008 kansainvälinen atomienergiajärjestö (IAEA) tarkasti voimalan ja ohjeisti Filippiinien hallitusta ydinvoimaohjelman elvyttämistä koskevista yleisistä vaatimuksista. He painottivat, että asianmukaisen infrastruktuurin, ammattitaitoisen rakentamisen ja turvallisuusstandardien on oltava kunnossa ennen hankkeen jatkamista.
Helmikuussa 2010 National Power Corporation teki yhdessä Korea Electric Power Corporationin kanssa rahoitussuunnitelman voimalan elvyttämiseksi alkuperäiseen käyttöön. Kustannuksiksi arvioitiin noin miljardi dollaria.
Helmikuussa 2011 Filippiinien hallitus ilmoitti, että se antaa National Power Corporationille 40 miljoonaa pesoa vuodessa Bataanin ydinvoimalan peruskunnossapitoon 30 vuoden ajan.
Toukokuussa 2011 ilmoitettiin, että voimala muutetaan matkailukohteeksi. Hanke ei edennyt tiedotusvälineille jaettavaa tiedotetta pidemmälle.
Vuonna 2016 useat senaattorit tarkastivat voimalaitoksen ja totesivat sen olevan hyvässä kunnossa. Energiaministeriölle annettiin määräys ”tarkastella” voimalan viimeistelyn edellytyksiä.
Vuoden 2017 lopulla Venäjän Rosatom State Atomic Energy Corporationin ja Slovenian GEN Energija -yhtiön edustajat kävivät arvioimassa laitoksen elvyttämisen edellytyksiä ja kustannuksia. Bataanin voimalaitoksen elvyttämisen sijaan molemmat suosittelivat kokonaan uuden ydinvoimalan rakentamista.
Huhtikuussa 2018 Rosatomin Kaakkois-Aasian toiminnanjohtaja Egor Simonov totesi, että voimala olisi mahdollista elvyttää ja vahvisti sen olevan ”suhteellisen hyvässä kunnossa”.
Vuonna 2019 puolustusministeriö ilmaisi tukensa ydinvoimalan elvyttämiselle. Myös Philippine Nuclear Research Institute kehotti viran puolesta hallitusta elvyttämään voimalaitoksen.
Presidentti Duterte perusti valiokunnan selvittämään ydinvoiman käyttöä sekä talouden että ympäristön kannalta. Valiokunnan työ ei koskaan tullut päätökseen. Vuodesta 2020 eteenpäin valtion budjeteissa ei Bataanin voimalaitokselle ole korvamerkitty muita määrärahoja kuin vuonna 2011 peruskunnossapitoon luvatut 40 miljoonaa pesoa.
Tällainen energiapoliittinen pellehyppely ei tuo uusia virstanpylväitä Filippiinien energiatalouden historiaan, mutta takaa sen, ettei Morongin hirviö palaa elämään. Hanke jää kummittelemaan isoilla kirjaimilla maan historian suurten epäonnistumisten tarinaan.
