”Morongin hirviö” on kuin zombi, joka kieltäytyy kuolemasta. Vaikka sen rakentaminen keskeytettiin, sitkeästi se raahautuu elävän kuolleen lailla eteenpäin muistutuksena siitä, miten ydinvoimaloita ei pidä rakentaa.
Filippiineillä on Aasian kallein sähkön hinta, mikä on yksi suurimmista teollisuuden ongelmista, puhumattakaan maan kymmenistä miljoonista pienituloisista perheistä, joiden tulosta sähkölasku lohkaisee leijonanosan.
Asiat voisivat olla toisin, jos maa olisi onnistunut viemään loppuun aloittamansa ydinvoimalahankeen 70-luvulla, mutta niin ei käynyt. Hankkeesta tuli epäonnistumisen monumentti, mitä ei viisauden hammas missään vaiheessa puraissut.
Ydinvoima ei tule mieleen, kun puhutaan nykypäivän Filippiineistä, mutta toisin oli 1960- ja 70-luvuilla, jolloin maasta haluttiin tehdä ydinvoiman edelläkävijä Aasiassa. Siitä halusta jäi jäljelle ydinvoimala, joka ei ole tuottanut wattiakaan sähköä.
Hirviö siitetään
Filippiinien ydinohjelma alkoi vuonna 1958, kun maahan perustettiin Filippiinien valtion virasto, Philippine Atomic Energy Commission (PAEC), edistämään ja tutkimaan atomienergian käyttöä rauhanomaisiin siviilitarkoituksiin.
Vuonna 1963 PAEC rakensi Yhdysvaltojen avulla maan ensimmäisen ydinreaktorin, pienen PRR-1 tutkimusreaktorin Dilimanin yliopistokampukselle. Reaktoria käytettiin vuosina 1964–1984 koulutukseen, tutkimukseen ja isotooppien tuotantoon.
Heinäkuussa 1973 presidentti Ferdinand Marcos määräsi poikkeustilan suomilla valtuuksilla, että maahan rakennetaan ydinvoimala. Öljykriisin jälkeen vuonna 1973 presidentti piti sitä käytännöllisenä vaihtoehtoisena energialähteenä. Hän perusti komitean järjestämään tarjouskilpailun kaksi 620 megawatin ydinreaktoria sisältävälle voimalalle.
Yhdysvaltalaiset General Electric ja Westinghouse Electric jättivät tarjoukset. General Electricin tarjous sisälsi yksityiskohtaiset tiedot ydinvoimalasta ja arvioi sen maksavan 700 miljoonaa dollaria. Westinghouse toimitti 500 miljoonan dollarin kustannusarvion, mutta ehdotus ei sisältänyt mitään yksityiskohtia eikä maksueritelmiä.
Hankkeiden arvioinnista vastaava komitea piti parempana General Electricin ehdotusta, jota se suositteli presidentille. Kesäkuussa 1974 Marcos päätti kuitenkin allekirjoittaa sopimuksen Westinghousen kanssa.
Marcos jätti huomiotta myös valtion oman sähköyhtiön National Power Corporationin toiveet ja neuvot. Myös geologien varoitukset maanjäristysten ja tsunamien riskeistä kaikuivat kuuroille korville.
Marcos määräsi voimalahankkeen vetäjäksi Herminio Disinin, Marcosin sisäpiirissä operoineen liikemiehen, jonka vaimo Paciencia oli Imelda Marcosin serkku ja presidenttiperheen henkilääkäri.
Hirviö syntyy
Bataanin ydinvoimalan, jota paikalliset alkoivat kutsua ”Morongin hirviöksi”, rakentaminen aloitettiin vuonna 1976 Napot Pointin niemelle Morongin kaupungin alueella. Pääkaupunki Manilaan oli linnuntietä matkaa 70 kilometriä.
Rakentamisessa oli jatkuvia ongelmia ja viivästyksiä: Hitsaussaumat eivät läpäisseet tarkastuksia, kaapeloinnit eivät toimineet, putket ja venttiilit vuotivat, lupaprosessit myöhästelivät jne. Pakolliset rakennus- ja turvatarkastukset hoidettiin lahjuksilla.
Maaliskuuhun 1975 mennessä Westinghousen kustannusarvio voimalan loppuunsaattamisesta nousi 1,2 miljardiin dollariin. Voimalaitoksen kustannukset muodostivat tuolloin jo 10 prosenttia maan ulkomaanvelan kokonaismäärästä. Vuonna 1976 Filippiinien talouden bruttokansantuote oli 17 miljardia dollaria ja valtion budjetti 1,5 miljardia dollaria.
Vuoteen 1984 mennessä kustannukset olivat paisuneet 2,3 miljardiin dollariin ja hanke kutistunut yhden reaktorin voimalaksi, joka tuottaisi sähköä puolet alkuperäisestä suunnitelmasta.
Helmikuussa 1986 EDSA-kansannousu ajoi Marcosit maanpakoon ja uudeksi presidentiksi nousi Corazon Aquino. Huhtikuussa 1986 Tšernobylissä räjähti ydinvoimalan reaktori. Kun tieto onnettomuudesta saavutti Filippiinit, Aquinon hallinto päätti pysäyttää Bataanin ydinvoimalan viimeistelyn.
Viisas päätös aikanaan, mutta väistämättä voimalasta tuli poliittinen jalkapallo. Filippiineilläkin taistelu ydinvoiman puolesta ja vastaan soditaan propagandan ja tieteellisten tosiasioiden välillä. Tieteelliset tosiasiat eivät näytä voittavan, koska propaganda ja tieto ovat fuusioituneet tilaan, missä asia on sillä lailla, ettei se ole enää millään lailla.
Huolimatta siitä, että voimalaitos ei ole ollut käytössä, sitä on kuitenkin huollettu säännöllisesti. Vuonna 2007 Filippiinien hallitus päätti jatkaa laitoksen ylläpitämistä ja peruskunnossapitoa hamaan tulevaisuuteen.
Hirviö tapetaan
Aquinon hallinto haastoi Westinghousen oikeuteen Yhdysvalloissa hankkeen ylihinnoittelusta ja lahjonnasta, mutta syytteet hylättiin ja lainan takaisinmaksusta tuli maan suurin yksittäinen taloudellinen taakka. Filippiinit joutui maksamaan voimalan lainoista ja koroista 246 000 dollaria päivässä, kunnes ne saatiin kokonaan maksettua vuoteen 2007 mennessä.
Miksi voimalan kustannukset nousivat alkuperäisistä arvioista jopa 400 prosenttia? Ensisijaisesti siksi, että Marcos, Disini ja muut vähäisemmät vasallit näkivät hankkeessa keinon rikastuttaa itseään.
Huolimatta maan energiaviranomaisten esittämistä varaumista, Marcos valitsi Westinghousen laitoksen toimittajaksi ja järjesti sille rahoituksen ulkomaisilta pankeilta valtion takaamilla lainoilla.
Marcos lohkaisi osuutensa Disinin välityksellä, jolle Westinghouse tilitti arviolta 80 miljoonaa dollaria hankeen maksuista takaisin lahjuksina. The New York Timesin teettämän raportin mukaan Disinin ”palkkio” oli 5 prosenttia kaikista Westinghouselle suoritetuista maksuista. Tästä summasta Disini siirsi 95 prosenttia Marcosin hallinnoimille pankkitileille eri puolille maailmaa ja piti loput itse.
Kun Aquinon hallinto ei onnistunut saamaan oikeutta Yhdysvaltain oikeusjärjestelmän kautta ja Westinghouse kieltäytyi neuvottelemasta hyvityksistä tai vähennyksistä, Filippiinien hallitus aloitti lakiteknisen punnertamisen oman oikeusjärjestelmänsä kanssa.
Vuonna 1987 Presidential Commission on Good Government (PCGG), jonka Aquinon hallinto perusti oikeuslaitoksen itsenäiseksi virastoksi perimään Marcosin perheen ja heidän liikekumppaniensa laittomasti hankittuja omaisuuksia, ohjeisti hallitusta nostamaan syytteet ja vaatimaan vahingonkorvauksia Disiniltä ja Marcosin pariskunnalta.
Syytteet nostettiin Sandiganbayanin erityistuomioistuimessa, joka käsittelee valtion hallinnon ja valtionyritysten korruptioon liittyvät oikeusjutut.
Hirviö haudataan
Filippiineillä oikeuden rattaat pyörivät hitaasti. Vuonna 1997 oikeusasiamies kolmesti hylkäsi esitetyt syytteet, koska niille ei hänen mielestään ollut perusteita eivätkä todisteet olleet riittävät. Lopulta, vuonna 2003, hallitus vei kanteensa korkeimpaan oikeuteen.
Siinä välissä presidentti Ferdinand Marcos ehti kuolla ja Imelda aloittaa uuden poliittisen uran senaattorina. Disinikin oli muuttanut asumaan Itävaltaan rakennuttamaansa linnaan.
Kaikki Bataanin ydinvoimalaa koskevat oikeusjutut ikään kuin tapahtuivat jossain toisessa ulottuvuudessa, missä ketään ei oikeasti tuomita mistään eikä kukaan joudu vastuuseen leikin loputtua.
Vasta vuonna 2012 Sandiganbayan totesi Disinin syylliseksi ja olevan vastuussa noin 50 miljoonan dollarin laittomien palkkioiden vastaanottamisesta Westinghouselta. Sandiganbayan vapautti Marcosit syytteistä, koska heitä vastaan ei ollut riittävästi konkreettisia todisteita.
Disini palasi Filippiineille vuonna 2011 (maksettuaan hänelle määrätyt 544 000 punnan takuut käteisellä) ja kuoli 78–vuotiaana vapaana miehenä munuaisten vajaatoimintaan vuonna 2014.
kesäkuussa 2021 korkein oikeus vahvisti vuoden 2012 Sandiganbayanin päätöksen ja määräsi Disinin maksamaan valtiolle miljardin peson vahingonkorvaukset ja miljoonan peson sakon. Perintä jäi suorittamatta, koska perittävä oli pysyvästi estynyt saapumaan paikalle.
Bataanin voimalaitoksen oikeusjuttu paketoitiin raamatullisilla linjauksilla: Jumala tuomitsee taannehtivasti ja ihminen saa maksaa synneistään vasta kuolemansa jälkeen. Raamatussa on monta tarinaa siitä, kuinka Jumala tuomitsee koko kansan ankariin rangaistuksiin, kun yks ihminen on tehnyt syntiä. Dinisin rangaistus siirtyi taivaalliselle tuomistuomelle, mutta filippiiniläiset kansakuntana jätettiin maksamaan hänen synneistään kovalla rahalla.
Hirviötä herätellään henkiin
Kun seuraa miten Bataanin ydinvoimalaitoksen elvyttämisyrityksiä on viety eteenpäin viime vuosina, voimme olla varmoja siitä, että ”Morongion hirviö” jää muistomerkiksi siitä, kuinka ydinvoimalaa ei pidä toteuttaa.
Vuonna 2008 kansainvälinen atomienergiajärjestö (IAEA) tarkasti voimalan ja ohjeisti Filippiinien hallitusta ydinvoimaohjelman elvyttämistä koskevista yleisistä vaatimuksista. He painokkaasti korostivat, että asianmukainen infrastruktuuri, turvallisuusstandardit ja tietämys on oltava olemassa ennen hankkeen jatkamista.
Helmikuussa 2010 National Power Corporation teki yhdessä Korea Electric Power Corporationin kanssa rahoitussuunnitelman voimalan elvyttämiseksi alkuperäiseen käyttöön. Kustannuksiksi arvioitiin noin miljardi dollaria.
Helmikuussa 2011 Filippiinien hallitus ilmoitti, että se antaa National Power Corporationille 40 miljoonaa pesoa vuodessa Bataanin ydinvoimalan ylläpitoon 30 vuoden ajan.
Toukokuussa 2011 ilmoitettiin, että voimala muutetaan matkailukohteeksi. Hanke ei edennyt tiedotusvälineille jaettavaa tiedotetta pidemmälle.
Vuonna 2016 useat senaattorit tarkastivat voimalaitoksen ja totesivat sen olevan hyvässä kunnossa. Energiaministeriölle annettiin määräys ”tarkastella” voimalan viimeistelyn edellytyksiä.
Vuoden 2017 lopulla Venäjän Rosatom State Atomic Energy Corporationin ja Slovenian GEN Energija -yhtiön edustajat kävivät arvioimassa laitoksen elvyttämistä ja sen kustannuksia. Bataanin voimalaitoksen elvyttämisen sijaan molemmat suosittelivat hallitusta harkitsemaan kokonaan uuden ydinvoimalan rakentamista.
Huhtikuussa 2018 Rosatomin Kaakkois-Aasian toiminnanjohtaja Egor Simonov totesi, että voimala olisi mahdollista elvyttää, ja vahvisti sen olevan ”suhteellisen hyvässä kunnossa”.
Vuonna 2019 puolustusministeriö ilmaisi tukensa ydinvoimalan elvyttämiselle. Myös Philippine Nuclear Research Institute kehotti viran puolesta hallitusta elvyttämään voimalaitoksen.
Presidentti Duterte perusti valiokunnan selvittämään ydinvoiman käyttöä sekä talouden että ympäristön kannalta. Valiokunnan työ ei koskaan tullut päätökseen. Vuodesta 2020 eteenpäin valtion budjeteissa ei Bataanin voimalaitokselle ole korvamerkitty muita määrärahoja kuin vuonna 2011 ylläpitoon tarkoitetut 40 miljoonaa pesoa.
Näin vakuuttava energiapoliittinen pellehyppely ei tuo uusia virstanpylväitä Filippiinien energiatalouden historiaan, mutta takaa sen, ettei Moronging hirviö palaa elämään. Hanke jää kummittelemaan isoilla kirjaimilla maan historian suurten epäonnistumisten tarinaan.
