Kun Filippiineillä juhlitaan, sitä ei tehdä nelinkontin marinoituna omalla oksennuksella ja kaverin verellä. Nyt avataan korkki maailmaan, missä moni suomalainenkin viihtyy ja tasapainoilee elämänsä hallinnan kanssa.
Vielä muutama vuosi sitten Filippiineilläkin pidettiin maskia siinä, mikä on pullon paikka. Tässä kirjoituksessa otetaan yhdet sille, että olut taas virtaa, viina maistuu ja viiniäkin päästään siemailemaan.
Me suomalaiset olemme maailman suurimmassa onnessamme kovaa kilpailukansaa, ja kuulen usein kuinka uhoamme olevamme Euroopan kovimmin ryyppäävä porukka. Koska itsekin asiasta joskus muistutan, olemme mitalimme ansainneet ilman sen suurempia selityksiä.
Mutta mihin keskikulutuskuntomme riittää Aasian mestaruussarjassa? Siellä kärkipaikkoja pitävät Eteä-Korea ja Japani. Filippiinit on vahvaa keskisarjaa, mutta vaurastumisensa ja nuoren väestönsä ansiosta se on nousemassa lähivuosina kärkikahinoihin. Miten ja millä välineillä filipiiniläiset sen tekevät tässä kunniattomassa kisailussa, missä onnistumiset ovat suuria onnen hetkiä ja tappiot hengenvaarallisia.
Promillet alkavat paukkua
29. syyskuuta 1890 filippiiniläinen Enrique Barretto y de Ycaza avasi Espanjan kuninkaan taloudellisella tuella Kaakkois-Aasian ensimmäisen panimon La Fábrica de Cerveza de San Miguelin. Kun hankkeeseen lähtivät mukaan tehtailija Pedro Pablo Roxas ja saksalainen panimomestari Ludwig Kienen, oluen voittokulku filippiiniläisten suosikkijuomaksi alkoi.
Espanjan siirtomaa-aikana Filippiineillä opittiin väkevien alkoholijuomien tislaustaito, ja pian sokeriruokoa päätyi myös rommi- ja ginilaseihin. Yhdysvaltain siirtomaakaudella alkoholiteollisuus kehittyi ja nykyaikaistui. Tuolloin perustettiin suuria teollisia tislaamoita ja panimoita, jotka loivat perustan filippiiniläiselle alkoholiteollisuudelle.
Itsenäistymisen jälkeen Filippiineistä tuli myös merkittävä alkoholijuomien, erityisesti rommin ja oluen, viejä maailmanmarkkinoille. Menestys kansainvälisillä markkinoilla ja kotimarkkinoiden kova kysyntä ovat väkevä osoitus siitä, että filippiiniläiset suhtautuvat alkoholiin vakavasti ja ottavat juomisen tosissaan.
Saavutukset ovat kiistämättömät: Filippiineillä on maailman suurimmat ginimarkkinat (Maassa kulutetaan 43 % maailman ginistä). Tanduay ohitti Bacardin maailman myydyimpänä rommina vuonna 2021. Emperador on maailman myydyin brandy…
Kohtalokas samba
Ei voida myöskään kiistää, että alkoholi on merkittävä osa Filippiinien kulttuuria ja jokapäiväistä elämää. Juominen on lähes poikkeuksetta sosiaalista toimintaa, mitä tehdään ystävien, sukulaisten ja naapuruston kesken. Tuore tutkimus paljasti sen, jonka maassa pidempään oleskelleet suomalaiset jo tietävät; filippiiniläiset juovat seurustellakseen (45,5 %), poistaakseen stressiä (23,8 %) tai vain ollakseen onnellisia (17,5 %). Yksin kotona murheeseen ja vitutukseen ryyppääminen ei ole yleistä eikä sosiaalisesti hyväksyttävää samalla tavalla kuin Suomessa.
Keskiverto filippiiniläinen tutustuu alkoholiin varhaisella iällä, koska hän ei voi välttyä näkemästä ja kuulemasta ylenpalttista ja rajoittamatonta alkoholimainontaa. Alkoholin käyttöä ihannoiva machokulttuuri vaikuttaa myös erityisesti nuorten miesten juomiseen: Mies, joka ei halua tai ei osaa juoda, on tylsä ja sosiaalisesti kyvytön häviäjä, ehkä ei mies alkuunkaan.
Perinteisesti naisen paikka ei ole lasin ääressä, mutta ajat ovat muuttumassa. Naisten suhtautuminen juomiseen voidaan yleistäen jakaa kolmeen tapaan: Osa ei katso alkoholin kuuluvan naisille, toiset keikkuvat varovasti viiniä ja siideriä maistellen kohtuukäytön keskitiellä ja suurkaupungeissa bilettävät siskot vetävät sinä missä miehetkin.
Ehkä näkyvin ero suomalaisen ja filippiiniläisen ryypiskelyn välillä on siinä, että alkoholivetoinen häiriökäyttyminen on Filippiineillä vähäisempää ja siihen suhtautuminen ankarampaa. Juominen on hyväksyttävää, mutta siitä ylenpalttisesti riehaantuminen ja juovuksissa esiintyminen eivät kuulu katukuvaan eikä ole sosiaalisesti yhtä anteeksiannettavaa käytöstä kuin Suomessa.
Filippiineilläkin on kolmenlaisia ihmisiä, niitä, jotka osaavat laskea alkoholinkäyttönsä määreitä ja niitä, jotka eivät. Etenkin maaseudulla ja kaupunkien himmeämmin valaistuilla alueilla, alkoholismi on yleistä ja pulloon hukutaan rutiininomaisesti siinä missä suomessakin. Hoitoon hakeutumiseen liittyy vahvaa häpeää, ja ongelmat pyritään peittämään ja pitämään perheiden sisällä viimeiseen ryyppyyn asti.
Parasta pannaan
Olut on useimpien filippiiniläisten suosikkijuoma, ja se on myös yleisin baareissa nautittava alkoholijuoma. Olut tunnetaan kansan parissa nimellä kalawang, joka kirjaimellisesti tarkoittaa ruostetta, mutta oluen tapauksessa nimi viittaa väriin.
San Miguel on markkinoita hallitseva olut, ja sitä saa useana eri muunnelmana; Pale Pilsen, Light, Dry ja Strong Ice. Panimo valmistaa myös maaseudulla ja pienillä saarilla suosioon noussutta Gold Eagle -olutta sekä korkean alkoholipitoisuuden (6.9 %) ja maun onnistuneesta yhdistelmästä erikoismaininnan ansaitsevaa Red Horsea.
Suomessakin myydään Espanjassa valmistettua San Miguel -olutta, ja senkin juuret johtavat Filippiineille. Vuonna 1953 espanjalainen panimo, joka tuotti maltaita lääketieteellisiin tarkoituksiin, neuvotteli San Miguel -panimolta oikeudet valmistaa ja myydä olutta San Miguel-nimellä Euroopassa.
Lukuisten yritysjärjestelyjen jälkeen filippiiniläinen San Miguel päätyi omistamaan hongkongilaisen sijoitusyhtiönsä kautta 20 % Espanjan San Miguelista, ja nykyään yritykset tekevät yhteistyötä kasvattaakseen San Miguel -tuotemerkin maailmanlaajuista tunnettavuutta ja markkinaosuutta.
Tiukkaa ja terävää
Paikallinen rommikuningas on Tanduay ikonisen maineensa ja edullisuutensa ansiosta. Tanduayn paikallisia kilpailijoita rommimarkkinoilla ovat mm. Tondenia Premium Rum ja Anejo 65. Erityismaininta pitää antaa Don Papa -rommille, joka on saavuttanut suosiota viime vuosina korkean laadun ja ainutlaatuisen makuprofiilinsa ansiosta.
Maan myydyin gini Ginebra San Miguel tunnetaan kansan parissa pullojensa nimillä: Neliömäinen kwadro kantos (700/350ml) ja pullomaisempi Bilog (250/350ml). Ginebra jakaa G-voimia myös maultaan pehmeämpänä ja kevyempänä G.S.M. Blue -muunnelmana. Giniä kutsutaan Filippiineillä aavemaisesti gin-bulagiksi, koska sen liiallisen juomisen uskotaan tekevän sokeaksi.
Pitkän Espanjan siirtomaavallan ansiosta myös brandyt ovat suosittuja juhlajuomia. Emperador on johtava paikallinen brandyn valmistaja, joka tarjoaa laajan valikoiman erilaisia brandymuunnelmia. Aikaisemmin Emperadorin kovin kilpailija oli espanjalainen Fundador, jonka se osti omistukseensa vuonna 2015 ja kasvaen samalla maailman suurimmaksi brandyn valmistajaksi.
Johnnie Walker on tampannut itsensä Filippiinien viskimarkkinoiden letkanvetäjäksi yli sadan vuoden askelluksella. Erityisesti tuliaisjuomana Johnnie Walker toimii varmana valintana kaikissa yhteiskuntaluokissa Red Labelista Blue Labeliin. Nykyään rinnalle on rynnimässä Jack Daniel’s, joka on viime vuosina ollut myydyin viski supermarketeissa ja ruokakaupoissa.
Nuoren väestönosan muodit ja keskiluokan lisääntynyt ulkomaanmatkailu ovat laajentaneet valtavirran juomatottumuksia ja lisänneet sinne myös vodkan ja tequilan. Tunnettuja vodkia ovat Smirnoff laatutietoiselle juomarille, Cossack ja Antonov halpaa hintaa arvostavalle. Tequilan filippiiniläinen synonyymi on Jose Cuervo.
Oma suosikkini filippiiniläisistä väkevistä on Luisita Oro -rommi, vaniljainen ylitys sokeriruo’olle. Tanduay-rommikola muutamalla jääkuutiolla on myös aina toimiva yhdistelmä trooppisessa ilmastossa.
Punaista ja makeaa
Viinit ovat viime vuosina tulleet isosti Filippiineille, ja niiden keräily tuottaa myös sosiaalista pääomaa erittäin hyvin toimeentulevissa piireissä. Huippuviinien parhaat vuosikerrat ovat ennakkomyynnissä viininkeräilijöiden verkostoissa, ja niistä käydään huutokauppaa kuin Ranskassa konsanaan. Viime vuosina supermarketeissa ja elintarvikeliikkeissäkin viinit ovat vallanneet hyllytilaa muilta juomilta.
Olen itsekin todistanut viinien ja yleisen tulotason kohoamisen välistä korrelaatiota. Parikymmentä vuotta sitten Euroopasta tuttavilleni tuliaisiksi tuomat viinipullot revittiin käsistä, mutta nyt samat ihmiset vertailevat viinien hintoja ulkomaan lomillaan oman kulmakauppansa vastaaviin.
Maan viinikulttuuri on tuontiviinien varassa. Yli kolmannes maahantuoduista viineistä tulee Yhdysvalloista (29 %), ennen Australiaa (19 %), Espanjaa (15 %), Ranskaa (9 %), Chileä (9 %) ja Italiaa (6 %).
Filippiineillä on pienimuotoista viinintuotantoa, mutta paikallisia viinejä ei valmisteta rypäleistä vaan hedelmistä ja marjoista. Kaikki yritykset tuottaa viininvalmistukseen sopivia rypäleitä ovat epäonnistuneet sopimattomien maaperäolosuhteiden ja korkeiden lämpötilojen vuoksi.
Itse pidän Kordillieerien vuoristossa valmistetusta syvän punaisesta ja makeasta Bugnay-viinistä. Siinä on minulle jotain sellaista, halvan hinnan lisäksi (2–3 euroa per pullo), mitä en löydä perinteisistä laatuviineistä – Ilmaisee olennaisen vaatimattomasta viini- ja laatutietoisuudestani.
Omin päin ei selviä selvin päin
Perinteisetkin alkoholijuomat ovat edelleen kovaa kamaa maaseudulla ja kaukaisemmilla saarilla. Filippiiniläiset ovat oppineet hyödyntämään kookospalmua myös alkoholin valmistuksessa. Siitä irtoaa kotikonstein kaksi tunnetuinta perinnepontikkaa: tubaa ja lambanogia.
Tuba valmistetaan kookospalmujen nuorista kukista kerätystä mehusta, joka keitetään ja käytetään köyhän miehen kiljuksi. Tuba on varsin tuhtia juomaa, jolla saa pöntön sekaisin ja ikimuistoisen krapulan.
Tubasta voidaan tislata puhtaampaa ja vahvempaa lambanogia, jota markkinoidaan monenlaisina makuversioina sekä paikallisesti että kansainvälisesti. Lambanog on laadukkaimmillaan ja maukkailla marjoilla maustettuna kelpo juoma perinnetietoiselle nautiskelijalle.
Maan pohjoisosissa, missä sokeriruoko on kookosta yleisempi raaka-aine, perinteinen päänsekoittaja on Basi. Se valmistetaan murskatuista sokeriruo’oista, joita hitaasti keittämällä saadaan mehua, joka kaadetaan suuriin saviastioihin käymään tuhdiksi juhlajuomaksi.
Maaseudun kotipolttoloissa valmistetaan myös monenlaisia riisipohjaisia alkoholijuomia, esimerkiksi punertavan väristä kulapoa, Mindanaon saaren pangasia ja maan vuoristoalueilla valmistettavaa kirkasta tapuyata. Alkoholipitoisuudeltaan vahvin kotipolttoinen perinnejuoma on maissista valmistettu layaw, jonka alkoholipitoisuus voi nousta 45 tilavuusprosenttiin.
Humalan hinta
Kun Suomessa pähkäillään mitä ja mihin aikaan saa mitäkin alkoholia myydä, Filippiineillä alkoholi ei aiheuta samanlaisia ongelmia; sitä saa milloin tahansa ja mistä tahansa. Ainostaan vaalien äänestyspäivien edellä alkoholin saatavuutta rajoitetaan muutaman päivän pituisilla myyntikielloilla.
Vaikka alkoholijuomien verotusta on viime vuosina korotettu ankaralla kädellä, hintataso on Suomen tasoon tottuneille riemastuttava. Hintahaarukan laskiessa, laadustakaan ei tarvitse kohtuuttomasti tinkiä. Halvimmissakin teollisesti valmistetuissa rommeissa, gineissä ja vodkissa on hinta-laatusuhde kohdallaan.
Kaikkialla myytävien perusjuomien lisäksi markkinoille on alettu puskemaan kiihtyvällä tahdilla myös uusia tuotteita ja yhdistelmiä. Supermarkettien ja elintarvikeliikkeiden juomahyllyt notkuvat mitä erilaisempia juomasekoituksia, jotka on maan tavan mukaan filippiiniläistetty sokeroituimmiksi versioiksi maailman muotijuomista.
Peruskaupoissa pullo San Miguel Pale Pilsen -olutta maksaa noin euron. Tavalliset baarit tarjoavat sen 1–2 eurolla, mutta trendibaareissa ja klubeissa siitä voi joutua maksamaan 4–7 euroa. Paikallinen vodkapullo (750 ml) irtoaa noin kolmella eurolla, mutta samankokoisesta Absolut Vodkasta joutuu pulittamaan noin 15 euroa. Klassinen lapad-pullo (375ml) Tanduay-rommia maksaa 1.5–2 euroa. Halvimmat viinit irtoavat supermarketeista kuudesta eurosta ylöspäin.
Nykyään ei tarvitse jäädä kotiin suu kuivana, sillä suuremmissa kaupungeissa juomat voi tilata myös kotiin. Esimerkiksi verkkoviinakauppa Thirst.com.ph tarjoaa kelpo valikoiman juomia toimitettuna suoraan kotiin kellon ympäri.
Cha Cha Cha
Kotitissuttelun lisäksi suomalaisille on luontevaa lähteä ”lähteä” baariin tai ravintolaan. Molempia on Filippiineillä runsaasti, ja jokainen maassa vieraileva suomalaisturistikin löytää varmasti omille tavoilleen ja tarpeilleen omanlaisensa, useammankin.
Filippiiniläisissä baareissa löytyy aina ystäviä ja niissä on peruspositiivinen meininki. Toki etsivä löytää sellaisiakin baareja, missä tyhmyys ei enää tiivisty, koska se on kivettynyt tilaan, missä kustaan päätä kallistamalla.
Toisin kuin maailman onnellisemmassa maassa, filippiiniläisen baarin ovella ei portsari mittaa onnen määrää ilmoittamalla, että on nautittu jo liikaa. Filippiineillä baareihin ei mennä alkoholilainsäädännön pilkkuja nussimaan, vaan viihtymään maailmassa, missä voi tapahtua kaikkea kivaa ja mukavaa… Joten eiköhän panna vielä yhdet bourbonit kehiin ja sanota kippis filippiiniläisittäin, Tagay!
