Yhdysvaltain ja Kiinan kauppasota – Filippiinien jokerikortti

Koronasodan varjossa käydään kauppasotaa, jonka länsirintamalta ei mitään uutta. Mutta itärintamalla Aasian ja Tyynenmeren mahtivaltiot nousivat porukalla kehään ja heittivät haasteen Yhdysvalloille ja Euroopalle.

Viisitoista Aasian ja Tyynenmeren alueen maata allekirjoittivat kahdeksan vuotta työstetyn alueellisen vapaakauppasopimuksen. Sopimus julkistettiin Hanoissa Vietnamin pääministeri Nguyen Xuan Phucin isännöimässä Aasian maiden huippukokouksessa 15. marraskuuta. Mukana sopimuksessa ovat Kiina, Japani, Etelä-Korea, Kaakkois-Aasian maiden yhteistyöjärjestön ASEAN kymmenen jäsenmaata sekä Australia ja Uusi-Seelanti.

Vaikka sopimusta osattiin odottaa, sen allekirjoitus sai sekä Filippiineillä että Suomessa kohtuuttoman vähän huomiota. Kyseessä on kuitenkin ehkä merkittävin kauppasopimus, missä Filippiinit on ollut mukana itsenäisyytensä aikana.

Regional Comprehensive Economic Partnership (RCEP) kauppasopimus on bruttokansantuotteella mitattuna historian suurin ja se kattaa lähes kolmanneksen koko maailmasta sekä väkiluvulla että kansantalouksien koolla mitattuna. Sopimuksen piiriin kuuluu yli kaksi miljardia ihmistä eli noin neljä kertaa enemmän kuin EU:ssa.

Mahdollisuudet vieläkin laajempaan sopimukseen olivat olemassa, mutta Intia jättäytyi pois sopimusneuvotteluista viime vuonna, koska se ei saanut poikkeuksia sen maataloutta koskeviin kysymyksiin. Intia voi kuitenkin halutessaan liittyä mukaan sopimukseen myöhemmin.

Askelmerkit Aasian tulevaisuuteen

RCEP-sopimuksen ensisijainen tarkoitus on helpottaa tavarakauppaa, alentaa tulleja, avata palvelusektorin kauppaa yhtenäistämällä maahantuontikäytäntöjä allekirjoittajamaiden kesken.

Ympäristönsuojeluun ja työntekijöiden oikeuksiin sopimus ei tässä vaiheessa ota kantaa. Vapaakauppasopimus ei sitouta allekirjoittajamaita millään tavalla työlainsäädännön tai ympäristösäädösten yhtenäistämiseen. Sopimuksessa määritellään kuitenkin jonkin verran immateriaalioikeuksia kuten patenttien, tekijänoikeuksien ja tavaramerkkien rekisteröimiskäytäntöjen yhteisiä linjauksia.

RCEP-sopimus ei vapauta kauppaa kokonaisuudessaan, mutta se lisää maiden keskinäistä taloudellista integraatiota. Sen toivotaan myös auttavan koronamyrskystä kärsineiden maiden talouksien toipumisessa.

Yhdysvallat – Heilahtiko punainen kortti?

Maailmanlaajuisten pelisääntöjen kehittäminen kaupankäynnille on ollut viime vuosina vastatuulessa. Maailman kauppajärjestön WTO:n piirissä ei viime vuosina ole tapahtunut mitään edistystä. Monenkeskisten järjestelyjen rinnalle ja tilalle ovat tulleet RCEP:n kaltaiset alueelliset kauppasopimukset.

Jo pidemmän aikaa on ollut nähtävissä, että Yhdysvaltain viimeaikaiset hallinnot ovat olleet entistä vähemmän kiinnostuneita Aasiasta. Tämä on tarjonnut Kiinalle tilaisuuden vahvistaa omaa asemaansa, minkä se onkin käyttänyt hyväkseen kauppasodassa ja alueellisissa laajentumispyrkimyksissä Etelä-Kiinan merellä.

Viimeisin isku Yhdysvaltain taloudellisen vaikutusvallan vähenemiselle Aasiassa tuli vuonna 2017 kun presidentti Trump heitti ensimmäisenä työpäivänään TPP-kauppasopimuksen roskakoriin. Siinä sopimuksessa oli mukana osa RCEP-sopimuksen allekirjoittajamaista, mutta ei Kiinaa, ja toteutuessaan se olisi pitänyt Yhdysvallat tiukasti mukana Aasian kasvavilla markkinoilla.

Tulevan presidentin Joe Bidenin odotetaan pyrkivän vahvistamaan jälleen Yhdysvaltojen roolia ympäri maailmaa ja kansainvälisissä kauppasopimuksissa. Arvioiden mukaan on mahdollista, että hän ainakin harkitsee Yhdysvaltain pyrkimistä mukaan myös RCEP-sopimukseen.

Kiina – Silkinpehmeä rautanyrkki?

Suurvaltasuhteissa eletään nyt murroksessa: Kiina lisää määrätietoisesti valtaansa, Yhdysvallat horjuu arvaamattomasti, Venäjä ottaa tukevampaa takanojaa nationalismiin, Intia valmistautuu ottamaan osansa kakusta ja Eurooppa pohtii arvojaan.

Kiina pelaa aina pitkällä tähtäimellä ja Kaakkois-Aasian voittaminen puolelleen kauppasodassa oli sille tärkeä virstanpylväs. Useat Kaakkois-Aasian maat ovat historiallisesti olleet myönteisiä lännelle, mutta RCEP-sopimuksen myötä ne tulevat olemaan entistä tiukemmin osa Kiinan taloudellista ja geopoliittista etupiiriä.

Sopimus tulee lisäämään Kiinan suoraa kauppaa naapurimaiden kanssa. Myös keskinäisen taloudellisen yhteistyön ja investointien odotetaan lisääntyvän. Samalla kaikkien sopimusmaiden riippuvuus Kiinan talouden menestyksestä kasvaa. Kun taloudellinen yhteistyö kasvaa, se vie eteenpäin yhteistyötä muillakin elämän osa-alueilla.

Filippiinit – Matkalla itään vai länteen?

Filippiinit on maailman yhdenneksitoista suurin valtio asukasluvulla mitattuna, mutta suurvaltojen valtapelissä Aasiassa sillä on ollut kokoaan suurempi merkitys. Filippiinit on perinteisesti ollut dominovaltio idän ja lännen geopoliittisessa valtataistelussa ja on toiminut niille eräänlaisena geopoliittisena katalyyttinä.

Filippiinit on lännessä nähty Yhdysvaltain taloudellisena siirtomaana ja astinlautana Kiinan markkinoille. Kiinassa Filippiinien saariston alue on historiallisesti nähty eräänlaisena vasallivaltiona, osana Kiinan historiallista vaikutusaluetta.

Filippiinien presidentti Rodrigo Duterte on kuitenkin kääntänyt maan perinteiset ulkomaansuhteet päälaelleen. Duterten hallinto on ottanut etäisyyttä riippuvuuteen Yhdysvalloista ja yrittänyt luoda paremmat kauppa- ja turvallisuussuhteet Kiinaan ja muihin naapurimaihin. Filippiinien ulkopolitiikka muuttui kerralla Yhdysvaltain pikkuveljestä kohti puolueetonta kaikkien kaveria.

Mutta siirtymä Aasian rannikolle ankkuroidusta Yhdysvaltain tukialuksesta kaikkien kaveriksi ei ole helppo eikä kivuton. Mielipiteitä mittaava Pulse Asia –tutkimuslaitos teki  hiljattain kyselytutkimuksen luottavatko filippiiniläiset enemmän Kiinaan vai Yhdysvaltoihin. Kolme neljäsosaa vastaajista ilmoitti luottavansa Yhdysvaltoihin. Kiinaan luotti alle 40 prosenttia vastaajista.

Yhdysvaltain pitkällä siirtomaakauden ajalla ja maiden historiallisilla läheisillä suhteilla on Filippiineillä edelleen vahva vaikutus myös maan kauppapolitiikkaan. Filippiineillä toimii edelleen lukuisia isoja amerikkalaisia jättiyrityksiä, jotka nauttivat pitkän liittolaisuuden myötä saavutettua etuoikeuksia. Toisaalta Filippiinien omalla kiinalaistaustaisella taloudellisella eliitillä on ollut aina vahvat suhteet mannerkiinalaisten sukujen ja yritysten kanssa.

Mikäli kaupan esteet ajan myötä todella madaltuvat naapurimaiden kanssa, RCEP-kauppasopimus tulee keikauttamaan Filippiinien tulevaisuuden vaa’an Kiinan puolelle. Sopimuksesta tulevat hyötymään erityisesti sellaiset filippiiniläiset yritykset, jotka valmistavat ja vievät tuotteita sopimukseen kuuluvalla alueelle Aasiassa ja Australiassa.