Tänään Filippiineillä syödään ja juodaan kunnolla. Osa juhlistaa yleistä lomapäivää, kun taas maan muslimiyhteisö juhlii ramadanin päättymistä. Molemmat ovat erinomaisia syitä juhlaan ja muistuttavat samalla Filippiinien merkittävästä muslimivähemmistöstä.
Eid al-Fitr on paastokuukauden päättymisjuhla ja toinen maan kahdesta islamilaisesta kansallisesta vapaapäivästä. Toinen on touko-kesäkuulle ajoittuva uhrijuhla, Eid al-Adha.
Eid al-Adhassa muistetaan ja kunnioitetaan Abrahamin halukkuutta uhrata poikansa Ismael kuuliaisuuden osoituksena Jumalalle. No, sitähän vasta kelpaakin juhlia. Eid al-Adha merkitsee myös rituaalisen pyhiinvaelluksen (Hajj) päättymistä Mekkaan, ja sitäkin voi juhlia, jos tuo alkuperäinen syy tuntuu liian rajulta.
Tänään koko maa kuitenkin hiljenee Eid al-Fitrin viettoon, jonka presidentti Gloria Macapagal-Arroyo julisti vuonna 2002 kansalliseksi lomapäiväksi maan islamilaisen perinnön kunnioittamiseksi.
Eid al-Adha ja Eid al-Fitr ovat melko uusia vapaapäiviä Filippiinien kalenterissa, mutta ne ovat osoitus siitä, että maan muslimivähemmistö on alkanut saada äänensä kuuluviin muillakin tavoin kuin aseisiin tarttumalla.
Juhlimaan tulkaa
Eid al-Fitrissa muslimit suorittavat rituaalisen peseytymisen, pukeutuvat uusiin vaatteisiin ja suuntaavat yhteisöjensä kokoontumisiin, yleensä moskeijaan, osoittaakseen kiitollisuutta Allahille siitä, että ovat pystyneet tekemään henkilökohtaiset uhrauksensa.
Päivän aikana jaetaan myös zakat al-fitr-ruoka- ja rahalahjoituksia yhteisön vähäosaisille ja hyväntekeväisyyteen. Yhteisten rukoushetkien jälkeen juhla jatkuu lämminhenkisesti perheen ja ystävien kesken.
Filippiinien muslimivähemmistö muodostaa noin 6 prosenttia väestöstä ja on maan nopeimmin kasvava uskonnollinen ja kulttuurinen ryhmä. Vaikka muslimit eivät etnisesti eroa merkittävästi muista filippiiniläisistä, he ovat pitäneet etäisyyttä maan hallitsevaan kulttuuriin.
Suurin osa Filippiinien muslimeista noudattaa sunnimuslimien oppisuuntausta, mutta heidän uskomuksissaan on myös vanhojen saaristolaisuskontojen piirteitä, kuten erilaisille hengille uhraamista.
Sulttaani lähtee torille
Filippiineillä muslimeja kutsutaan moroiksi. Alun perin espanjalaiset käyttivät sanaa moro viitatakseen Marokon muslimeihin, joiden kanssa he olivat käyneet sotia vuosisatojen ajan.
Kun espanjalaiset kohtasivat muslimeja Filippiineillä, he alkoivat kutsua myös heitä moroiksi. Vasta 1970-luvulla Filippiinien muslimit omaksuivat termin kuvaamaan omaa uskonnolliskulttuurista identiteettiään.
Espanjalaisten saapuessa vuonna 1521, islam oli jo levinnyt saaristoon Manilaa myöten. Espanjan siirtomaavallan yritykset ottaa saariston sulttaanikunnat hallintaansa johtivat sotiin, jotka ovat jatkuneet nykypäivään saakka.
Filippiinien muslimit ovat ylpeitä omasta identiteetistään. He eivät ole yhtenäinen ryhmä, vaan koostuvat vähintään kolmestatoista alaryhmästä, joista jokaiselle ovat ominaisia oma kieli sekä omat hallinnolliset ja hierarkkiset rakenteet. Ryhmät eroavat myös siinä, miten he tulkitsevat islamia ja sen puhdasoppisuutta.
Valtaväestön muodostavat kristityt filippiiniläiset joutuvat kosketuksiin muslimien kanssa lähinnä kansanmarkettien ja ostoskeskusten erillisillä osastoilla, joilla muslimikauppiaat pitävät kauppakojujaan.
Näillä kojuilla tingitään, myydään merkkituotteiden kopioita ja löydetään ne kaikkein halvimmat vaihtoehdot kuluttajansuojan ulottumattomissa. Ostoskeskusten ja markettien omistajat, hyvässä yhteisymmärryksessä viranomaisten kanssa, katsovat muslimien tekemää kauppaa läpi sormiensa eivätkä puutu siihen, ellei se häiritse liiaksi heidän omia liiketoimiaan.
Vapaustaistelijoita ja terroristeja
Maan valtaväestön ja muslimivähemmistön rinnakkaiselo on ollut loppumatonta epäluuloa, kyräilyä, sotimista, sopimista ja valtataistelua. Suurin osa muslimeista ei pidä itseään filippiiniläisinä, vaan suvereenina kansana, joka liitettiin pakolla valtioon, jonka kanssa heillä ei ollut mitään tekemistä.
Jo Espanjan siirtomaavallan ajoista lähtien Filippiinien valtio on rakentunut ajatukselle, että koko kansalla on yksi yhteinen henki (isang bansa, isang diwa). Monet muslimit näkevät tämän kuitenkin pakottavana yhdenmukaistamisena, jossa heidän kulttuurinsa yritetään sulauttaa kristilliseen valtakulttuuriin.
Tuosta yhteensovittamattomasta ristiriidasta syntyy kolmiodraama, jossa muslimit, valtio ja armeija kiertävät loputonta taistelujen ja rauhanneuvottelujen kehää, jossa kukaan ei lopulta voita mitään. Ristiriita jatkuu niin kauan kuin osapuolilla on enemmän menetettävää rauhasta kuin sodasta
Filippiinien armeija ja muslimikapinalliset sotivat keskinäistä nollasummapeliään: kapinalliset käyvät sissisotaa ja iskevät valitsemiinsa kohteisiin, kun taas armeija etsii heitä viidakoista ja yrittää pitää kaupungit ja kylät turvassa partioiden ja tarkastuspisteiden avulla.
Morojen maa
Eid al-Fitr muistuttaa kaikkia siitä, että viime vuodet ovat kuitenkin olleet historiallisen rauhallista yhteiseloa Filippiinien muslimien ja valtaväestön kesken.
Filippiinien muslimit saivat vuonna 2019 Bangsamoron autonomisen itsehallintoalueen. He vielä maistelevat, mitä se käytännössä tarkoittaa ja millaista tulevaisuutta he pystyvät sen perustalle rakentamaan.
Bangsamoron itsehallintoalue sijaitsee Etelä-Mindanaolla, ja siihen kuuluvat muslimienemmistöiset maakunnat Maguindanao del Sur, Maguindanao del Norte, Lanao del Sur sekä Sulu-saaristo. Alueen hallinnollinen pääkaupunki on noin 400 000 asukkaan Cotabato City.
Bangsamoron alueella liikkuessa on helppo havaita itsehallinnon vahvistama islamilainen identiteetti. Toivottavasti se tarkoittaa, ettei itsehallintoa tarvitse enää puolustaa asein. On kuitenkin mahdollista, että osa ryhmistä kokee yhä jäävänsä vaille oikeudenmukaista osuuttaan ja näkee taistelun ainoana tapana vaikuttaa.
Tänään kuitenkin vietämme rauhallista juhlapäivää ja nautimme yhdessä muslimien kanssa ramadanin päättymisestä – herkullisten ruokien ja juomien äärellä.
Aiheesta lisää:
