Eid al-Fitr – Parasta pöytään

Tänään ei Filippiineillä mennä töihin. Tänään syödään ja juodaan kunnolla. Osa tekee sen lomapäivän päätteeksi, osa taas uskonnollisista syistä.

Tänään Filippiineillä vietetään Eid al-Fitr juhlapäivää eli ramadan paastokuukauden loppumisen juhlaa. Se on toinen vuotuisista islamilaisista kansallisista lomapäivistä; toinen on maaliskuussa vietettävä Eid al-Adha uhrifestivaali, joka aloittaa ramandan viettämisen.

Eid al-Adhassa muistetaan ja kunnioitetaan Abrahamin halukkuutta uhrata poikansa Ismail kuuliaisuuden osoituksena Jumalalle. No, sitähän vasta kelpaakin juhlia. Eid al-Adha merkitsee myös rituaalisen pyhiinvaelluksen (Haji) päättymistä Mekkaan ja sitäkin voi juhlia, jos tuo alkuperäinen syy tuntuu liian rajulta omiin tarpeisiin.

Tänään koko maa kuitenkin hiljenee Eid al-Fitrin viettoon, jonka presidentti Gloria Macapacal Arroyo julisti kansalliseksi lomapäiväksi maan islamilaisen perinnön kunnioittamiseksi vuonna 2002.

Eid al-Adha ja Eid al-Fitr ovat melko uusia lomapäiviä kalenterissa, mutta ne ovat osoitus siitä, että maan muslimivähemmistö alkaa saada äänensä kuuluviin muutenkin kuin terroritekojen kautta.

Juhlimaan tulkaa

Tänään muslimit tekevät rituaalisen peseytymisen, pukeutuvat uusiin vaatteisiin ja suuntaavat oman yhteisönsä kokoontumiseen, yleensä moskeijaan, osoittaakseen kiitollisuutta Allahille siitä, että ovat pystyneet suorittamaan henkilökohtaiset uhrauksensa.

Tänään jaetaan myös zakat al-fitr ruoka- ja rahalahjoitukset yhteisöjen vähäosaisimmille ja hyväntekeväisyyteen. Yhteisten kokoontumisten jälkeen juhlinta jatkuu perheiden ja ystävien kesken.

Filippiinien muslimivähemmistöön kuuluu noin 6 prosenttia väestöstä ja se on maan suhteellisesti nopeimmin kasvava uskonnolliskulttuurinen ryhmä. Vaikka muslimit eivät perimältään erotu muista filippiiniläisistä, he pysyvät suurimmaksi osaksi maan valtakulttuurin ulkopuolella uskontonsa ja elämäntapansa erottamina.

Suurin osa Filippiinien muslimeista noudattaa sunnimuslimien oppisuuntausta, johon on sekoittunut piirteitä saariston ikivanhoista uskonnollisista tavoista kuten uhraaminen erilaisille hengille.

Sulttaani lähtee torille

Filippiineillä muslimeja kutsutaan moroiksi. Alun perin espanjalaisille siirtomaaisännille moro tarkoitti Marokon muslimeja, joita vastaan he olivat käyneet sotia vuosisatojen ajan.

Kun espanjalaiset kohtasivat muslimeja Filippiineillä, he alkoivat kutsua heitäkin moroiksi. Vasta 1970-luvulla Filippiinien muslimit omaksuivat termin kuvaamaan heidän omaa uskonnolliskulttuurista identiteettiään.

Espanjalaisten saapuessa saaristo oli islamilaistettu Manilaa myöten. Espanjan pyrkimykset alistaa saariston sulttaanikunnat osaksi siirtomaahallintoaan, johtivat sotiin jotka ovat kestäneet nykypäivään saakka.

Filippiinien muslimit ovat ylpeitä identiteetistään. He eivät ole mikään yhtenäinen vähemmistöryhmä vaan jakautunut vähintään kolmeentoista eri ryhmään, joilla jokaisella on oma kieli, omat hallinnolliset rakenteet ja hierarkiat. Ryhmät eroavat toisistaan ​​myös islamilaisen opin tulkinnoissa ja puhdasoppisuuden vaatimuksissa.

Valtaväestön muodostavat kristityt filippiiniläiset joutuvat kosketuksiin muslimien kanssa lähinnä kansanmarkettien ja ostoskeskusten erillisillä osastoilla, missä muslimikauppiaat saavat pitää pieniä kauppakojujaan.

Näillä kojuilla tingitään, myydään merkkituotteiden kopioita ja löydetään ne kaikista halvimmat vaihtoehdot kuluttajansuojan ulottumattomissa. Ostoskeskusten ja markettien omistajat, hyvässä yhteisymmärryksessä viranomaisten kanssa, katsovat muslimien tekemää kauppaa läpi sormiensa eivätkä puutu siihen, mikäli se ei liiaksi häiritse niiden normaalia liiketoimintaa.

Vapaustaistelijoita ja terroristeja

Maan valtaväestön ja muslimivähemmistön rinnakkaiselo on ollut loppumatonta sotimista, sopimista, epäluuloa, kyräilyä ja valtataisteluja. Suurin osa muslimeista ei koe olevansa filippiiniläisiä. He katsovat olleensa suvereeni kansa, joka liitettiin pakolla valtioon, jonka kanssa heillä ei ollut mitään tekemistä.

Espanjan siirtomaa-ajoista lähtien tähän päivään saakka Filippiinien valtion rakentaminen on perustunut ajatukseen yhdestä kansasta, jolla on yksi yhteinen henki (isang bansa, isang diwa). Muslimit tulkitsevat tämän ajatuksen väkivaltaiseksi yhtenäistämiseksi, jonka tavoitteena on sulauttaa heidän kulttuurinsa kristilliseen valtakulttuuriin.

Tuosta yhteensovittamattomasta ristiriidasta syntyy kolmiodraama, missä muslimit, valtio ja armeija kiertävät loputonta taistelujen ja rauhanneuvottelujen kehää, missä kukaan ei lopulta voita mitään. Ristiriita ei ole ratkaistavissa, jos kaikki sen osapuolet haluavat sen jatkuvan.

Filippiinien armeija ja muslimikapinalliset pelaavat keskinäistä nollasummapeliään, missä kapinalliset käyvät sissisotaa iskien valitsemiinsa kohteisiin ja armeijan joukot etsivät sissejä viidakoista yrittäen samalla turvata kaupunkien ja kylien kulkuyhteyksiä vartioinnin ja tienvarsien tarkastuspisteiden avulla.

Morojen maa

Tänään Eid al-Fitr muistuttaa kaikkia siitä, että viimeiset vuodet ovat kuitenkin olleet historiallisen rauhallista yhteiseloa muslimien ja filippiiniläisen valtaväestön kesken.

Filippiinien muslimit vielä maistelevat miltä heille vuonna 2019 myönnetty uusi Bangsamoron autonomisen itsehallintoalue maistuu ja millaista tulevaisuutta he pystyvät sen perustalle rakentamaan.

Bangsamoron alueeseen kuuluu Sulu-saaristo sekä Maguindanao del Sur, Maguindanao del Norte ja Lanao del Sur provinssit. Alueen hallinnollinen pääkaupunki on Cotabato City.

Mindanaolla liikkuessa havaitsee kuinka Bangsamoron virallistaminen on vahvistanut alueen islamilaista identiteettiä. Se saattaa parhaimmillaan johtaa siihen, ettei sen puolustamiseksi tarvitse enää tarttua aseisiin; pahimmillaan siihen, etteivät kaikki muslimiryhmät koe saavansa yhteisestä kakusta itselleen kuuluvaa siivua muuten kuin tarttumalla taas aseisiin.

Tänään me kuitenkin vietämme kaikki rauhallista lomapäivää ja juhlimme yhdessä muslimien kanssa ramadan loppumista syömällä ja juomalla vähintäänkin hyvin.