Filippiinit vai Suomi – kummalla on enemmän varallisuutta ja kirkkaammat tulevaisuudennäkymät? Kysymys tuntuu kuin vertailisi pulleaa säästöpossua ja luottokorttia, jonka luottoraja on ylitetty aikoja sitten: molemmissa raha liikkuu, mutta tilillä oleva tunne on hyvin erilainen.
Vielä muutama vuosikymmen sitten tällainen vertailu olisi kuulostanut pelkältä vitsiltä. Suomi oli maailman rikkaimpien maiden eturivissä lähes kaikilla mahdollisilla kehityksen ja hyvinvoinnin mittareilla. Filippiinit puolestaan sijoitettiin jonnekin “kehitysmaan” ja “älä nyt sinne ainakaan muuta” -varoituksen välimaastoon.
Tilanne on kuitenkin muuttunut. Nyky-Suomessa yhteiskunnan tukipilarit natisevat, ja julkinen sektori sekä valtiontalous kaipaavat reilun annoksen kipugeeliä. Filippiineillä suunta on toinen: talous porskuttaa, palvelut paranevat, eikä ilmapiiriä synkistä puhe leikkauksista tai sopeutustoimista.
Koska varallisuuden uusjakoa – jossa rikas köyhtyy ja köyhä vaurastuu – ei voida ennustaa pelkillä mielipiteillä ja toiveilla, tarkastellaan tilannetta talousmittareiden valossa. On silti syytä muistaa, että nämäkin luvut nojaavat aina arvioihin ja ennusteisiin.
Bruttokansantuote – kenellä on isoin?
Valtioiden vaurautta vertailtaessa bruttokansantuote (BKT) on se perusmittari, joka kertoo talouden kokonaiskoosta – toisin sanoen siitä, kuinka paksu lompakko kansakunnalla on yhteensä.
Vuonna 2026 Filippiinit on tässä kisassa yllättävän vahva haastaja. Talous on kasvanut pitkään 4–6 prosentin vuosivauhtia, eikä tahti näytä hyytyvän, vaikka maailmantalous välillä huokailee ja pyytää happihyppyä.
Filippiinien nimellinen BKT liikkuu vuoden 2026 arvioissa noin 470–520 miljardissa eurossa. Suomi puolestaan asettuu 295–300 miljardin euron haarukkaan. Pelkkää kokoluokkaa katsottaessa Filippiinit vie tämän erän selvästi: enemmän rahaa liikkeessä, suuremmat sisämarkkinat ja moninkertainen määrä kuluttajia.
Bruttokansantuote asukasta kohden – se olennainen “mutta”
Bruttokansantuote asukasta kohden lasketaan jakamalla maan koko vuoden tuotanto maan asukasluvulla. Tässä arviossa Suomi voi kohentaa ryhtiään ja suoristaa kravattinsa. Filippiinien kansantuote jakautuu noin 130 miljoonalle ihmiselle, kun taas Suomen väestö mahtuisi yhteen suureen filippiiniläiseen kaupunkiin.
Suomessa bruttokansantuote asukasta kohden on arviolta 51 000–53 000 euroa. Filippiineillä vastaava luku liikkuu 3 500–4 000 euron tuntumassa. Filippiinien kokonaistalous voi siis olla suurempi, mutta yksittäisellä suomalaisella on edelleen selvästi paksumpi lompakko – ja korkeampi veroprosentti.
Bruttokansantulo (GNI) tuo vertailuun lisäulottuvuuden, sillä se huomioi nettotulot ulkomailta. Filippiinien GNI asukasta kohden nousee arviolta 4 500–6 000 euroon, kiitos siirtotyöläisten noin 40 miljardin euron vuosittaisten rahalähetysten. Suomessa GNI pysyy lähellä BKT:tä, noin 55 000–60 000 eurossa.
Filippiineillä tilastojen ulkopuolella pyörii kuitenkin mittava harmaa talous, arviolta 35–40 prosenttia suhteessa BKT:hen. Suomessakin harmaata taloutta esiintyy, mutta sen osuuden arvioidaan jäävän 5–10 prosenttiin. Tämän vuoksi monen filippiiniläisen todelliset tulot ovat virallisia lukuja suuremmat. Varjopuolena on kuitenkin se, etteivät nämä tulot kerrytä verovaroja, sosiaaliturvaa tai eläkettä
Ostovoima – mitä rahalla saa?
Talouslukuja pyöritellessä vastaan tulee usein taikasana ostovoimapariteetti, eli PPP (Purchasing Power Parity). Se ei ole varsinainen talousluku, vaan laskentatapa, jonka avulla eri maiden hintatasot saadaan paremmin vertailukelpoisiksi.
Kun bruttokansantuotetta (BKT) tarkastellaan ostovoimapariteetilla korjattuna, saadaan parempi käsitys siitä, millaisen elintason talous keskimäärin mahdollistaa. Suomessa ostovoimakorjattu BKT asukasta kohden on noin 60 000 euroa, kun taas Filippiineillä vastaava luku on noin 12 000–14 000 euroa.
Mediaanitulo havainnollistaa eron arjessa vielä konkreettisemmin: Suomessa mediaanitulo on noin 28 000 euroa vuodessa. Se mahdollistaa tyypillisen pohjoismaisen elintason, johon kuuluvat usein asunto, auto ja vakaa taloudellinen turva.
Filippiineillä mediaanitulo jää noin 4 000 euroon vuodessa. Vaikka summa riittää perusmenoihin, säästäminen, suuremmat hankinnat tai taloudellisen puskurin kerryttäminen ovat useimmille mahdottomuuksia.
Vaikka Filippiineillä hinnat, kuten ruoka ja palvelut, ovat halvempia kuin Suomessa, suomalaisen tulotaso on niin paljon korkeampi, että se mahdollistaa huomattavasti keskiverofilippiiniläistä suuremman ostovoiman.
Tuloerot – onko riittävästi rikkaita?
Tulo- ja varallisuuseroja mitataan yleensä Gini-kertoimella. Mitä suurempi kertoimen arvo on asteikolla 0–100, sitä suuremmat ovat erot.
Suomessa Gini-kerroin on maailman matalimpia, noin 28. Käytännössä tämä tarkoittaa, että rikkaita on vähän, köyhät eivät kuole nälkään ja todellinen valtaryhmä on keskiluokka.
Filippiineillä kerroin on noin 40. Pieni eliitti omistaa suuren osan kaikesta siitä, mistä vauraus syntyy. Rikkaiden absoluuttinen määrä on kuitenkin suurempi kuin Suomen koko väkiluku, mikä selittää sen, miksi ostoskeskukset ovat täynnä Louis Vuittonia – ja niiden ulkopuolella joku myy banaaneja kadulla.
Valtion budjetti – kenen kassakone kilahtaa kovempaa?
Keskushallinnon budjettia tarkasteltaessa Filippiinit kiilaa Suomen edelle. Vuonna 2026 Filippiinien valtion budjetti on noin 108 miljardia euroa, ja se kasvoi yli 7 prosenttia edellisvuodesta. Suomen valtion budjetti vuodelle 2026 on 90,3 miljardia euroa.
Ensi silmäyksellä näyttää siltä, että Filippiinien valtio käyttää jo enemmän rahaa kuin Suomi. Vertailussa on kuitenkin syytä olla tarkkana: Suomessa suuri osa menoista – kuten terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut – on siirretty hyvinvointialueille. Kun koko julkinen sektori lasketaan mukaan, Suomen kokonaismenot nousevat noin 160 miljardiin euroon vuodessa. Rahaa kuluu siis edelleen raskaan sarjan tahtiin.
Budjettien vertailu on vain suuntaa antavaa maiden hallintorakenteiden suurten erojen vuoksi. Painotusero on silti ilmeinen: Suomessa budjetin kasvu hupenee pitkälti vanhojen rakenteiden, väestön ikääntymisen ja korkomenojen kattamiseen, kun taas Filippiineillä panostetaan huomattavasti voimakkaammin Tulevaisuusinvestointeihin kuten infrastruktuuriin ja koulutukseen.
Velka ja vakaus – kuka nukkuu paremmin?
Filippiinit on Suomea velkaisempi, mutta selvästi vähemmän velkainen suhteessa taloutensa kokoon. Valtion velka on arviolta 250 miljardia euroa eli noin 60 prosenttia BKT:stä, mutta nopea talouskasvu nakertaa velkasuhdetta hiljalleen – kuin termiitit puupaalua: tehokkaasti ja äänettömästi.
Suomi puolestaan muistuttaa opiskelijaa, joka löysi pikavipit ja ajatteli: ”tämän maksan sitten joskus, kun saan suuren palkan”. Suomen valtion velka on noin 189 miljardia euroa, ja tämän vuoden aikana sen arvioidaan nousevan suhteessa BKT:hen yli 90 prosentin. Korkomenoista on muodostunut tsunami, joka peittää näkyvyyden tulevaisuuteen.
Inflaatio tuo Suomelle hieman lohtua, sillä se on pysynyt noin 1,5–2 prosentin tuntumassa. Filippiineillä inflaatio on saatu painettua 2–3 prosenttiin, mutta sen liikkeet ovat arvaamattomampia – erityisesti ruoan hinnat voivat nousta rajusti lyhyessä ajassa.
Puskurit ja piilovarallisuus – säästöpossun pohja
Vaikka Suomen valtionvelka hirvittää, vastapainona on merkittävä kansallinen varallisuuserä, jota Filippiineiltä ei löydy: eläkerahastot. Suomella on maailmalle sijoitettuna noin 250 miljardia euroa eläkevaroja. Jos nämä laskettaisiin mukaan valtion taseeseen, Suomen tilanne näyttäisi paremmalta, vaikka velkakello tikittääkin lähestyvän tuomiopäivän tahtiin.
Filippiineillä vastaavaa kansallista puskuria ei ole. Vauras ei ole kertyneissä säästöissä eikä rahastoissa, vaan dynaamisessa ja kasvavassa kassavirrassa. Siinä missä Suomi on varakas perijä, joka nostaa säästöjään elintasonsa ylläpitämiseksi, Filippiinit on nuori yrittäjä, jolla on tyhjät taskut mutta tilauskirja täynnä.
Väestö, sisämarkkinat ja luonnonvarat
Tässä kohdassa Suomen moottori alkaa yskiä ja Filippiinit pääsee esittelemään vahvuutensa. Filippiinien väestön mediaani-ikä on vain 26,6 vuotta. Kyseessä on nuori, kulutushaluinen ja työikäinen kansa.
Suomessa katukuvassa näkyy yhä useammin rollaattoreita kuin lastenvaunuja. Mediaani-iän noustessa 43,4 vuoteen herää väistämättä kysymys: kuka maksaa verot, eläkkeet ja ylläpitää taloutta vuonna 2035?
Sisämarkkinoiden mittakaavassa Filippiinit on jättiläinen. Kotimarkkinat kuuluvat maailman suurimpiin, mikä takaa talouden pyörimisen silloinkin, kun maailmankauppa yskii. Suomi taas on pienenä sisämarkkinana vahvasti vientiriippuvainen – jos Saksa aivastaa, Suomen talous saa keuhkokuumeen.
Luonnonvarojen osalta Suomi nojaa metsiinsä, teknologiaosaamiseensa ja menneisiin menestystarinoihin. Filippiineillä puolestaan on runsaasti osin hyödyntämättömiä mineraalivaroja, geotermistä energiaa sekä öljy- ja maakaasuesiintymiä.
HDI – Suomen pelikenttä
Inhimillisen kehityksen indeksissä (HDI) Suomi pitää pintansa. HDI yhdistää tulotason, koulutuksen ja elinajanodotteen yhdeksi luvuksi, joka kuvaa kokonaisvaltaista elämänlaatua.
Suomen HDI on vaikuttava 0,948, mikä nostaa maan maailman kärkikymmenikköön. Suomessa vauraus näkyy toimivana arkena: hanavesi on juomakelpoista, bussit kulkevat ajallaan ja julkiset palvelut toimivat vielä kohtuullisesti.
Filippiinien HDI on noin 0,72. Maa sijoittuu kehityksessä keskikastiin, mutta nousu on nopeaa – kuin lapsi, joka opettelee kävelemään: horjuen, mutta yhä pidempiä askelia ottaen.
Kumpi siis on rikkaampi vuonna 2026?
Jos rikkaus mitataan elintasolla, sosiaaliturvalla ja säästöillä, Suomi vie voiton. Mutta jos rikkaus mitataan tulevaisuuden potentiaalilla, väestön määrällä ja talouskasvulla, Filippiinit nappaa kruunun – ja vielä tanssii sen kanssa auringonlaskuun.
Lopputuloksen tässä vertailussa voisi summata seuraavasti: Suomi elää kertyneellä varallisuudella ja rakenteilla, kun taas Filippiinit rakentaa vaurauttaan kasvulla ja volyymilla. Vuonna 2026 Filippiinit on ”rikkaampi” valtiona, mutta suomalainen on moninkertaisesti rikkaampi yksilönä.
Lue lisää aiheesta:
Askel eteen, toinen taakse – Silmäys Filippiinien talouteen
Presidentti Marcosin ensimmäinen vuosi – Mites meni niinku omasta mielestä?
