Meitä kuolevaisia koskevat nyt niin tiukat kokoontumisrajoitukset, ettemme pääse Filippiinien hautausmaille muistelmaan pyhimyksiä ja edesmenneitä sukulaisia. Juhlikoot siellä tänään sielut ja pyhimykset keskenään.
Eilen Filippiineillä vietettiin halloween-juhlaa, joka tänä vuonna muuttui kuvitteellisesta kuoleman karnevaalista askeleen lähemmäksi todellisuutta, kun oven takana koputtaa temppua tai kepposta tarjoavien lasten sijaan koronavirus. tavanomaista sarjakuvamaista leikkisyyttä, vaan häivähdyksen aitoa kuolemanpelkoa.
Viikatemiehen makaaberi varjo lyö leimansa myös tämänpäiväiseen pyhäinpäivään (All Saints’ Day, Araw ng mga Santo) ja huomenna vietettävään vainajien päivään (All Souls’ Day, Araw ng mga Patay).
Näillä kahdella juhlapyhällä ja yleisellä vapaapäivällä on nyt erityisen merkitys, kun filippiiniläiset muistelevat edesmenneitä sukulaisiaan, joista monet ovat kuolleet koronaan, eikä heille ollut mahdollista järjestää tavanomaisia muistotilaisuuksia. Elämme nyt toistaiseksi maailmassa, jossa nykyisyyttä ei rakenneta menneisyyden pohjalle ja tulevaisuudesta on tullut täysin arvaamatonta.
Elämää haudoissa
Kristillinen maailma juhlii pyhäinpäivää (kastroitu pyhäinmiestenpäivä) ja vainajien päivää, joita Filippiineillä kutsutaan yhteisesti undas-nimellä. Todennäköisesti ”undas” on kekseliäs lyhenne espanjalaisesta lauseesta. ”UNos Dias de las Almas y de los Santos” (Sielujen ja pyhien päivät). On olemassa myös toinen tulkinta, jonka mukaan undas olisi muokkautunut kansan suussa espanjan kielen arvokkaita hautajaisia tarkoittavasta honras fúnebres -sanaparista.
Oli miten oli, undas ja sitä edeltävä Halloween (All Hallows’ Eve eli kaikkien pyhimysten aatto) yhdistävät kaksi filippiiniläisille rakasta asiaa; karnevaalit ja sukulaiset. Perinteisen uskomuksen mukaan edesmenneet sukulaiset juhlivat undasia elävien perheenjäsenten rinnalla, joten heidät erottavasta kuolemasta tulee tehdä pilkkaa koko halloween-kuvaston täydellä voimalla.
Tänään monet filippiiniläiset viettävät hautausmaalla koko päivän ja perinteelle omistautuneemmat perheet jäävät myös yöksi. He tuovat mukanaan telttakatoksen ja leiriytyvät sukulaisten hautojen ympärille. He puhdistavat haudat, syövät ja juovat vainajia muistellen. Aikaisemmin hautausmailla myös pelattiin monenlaisia uhkapelejä, mutta hallitus kielsi ne muutama vuosi sitten.
Hautausmaalla vierailu pyhäinpäivänä on aina kokemus. Sen sijaan, että tunnelma olisi surullinen, filippiiniläiset muistelevat positiivisesti edesmenneitä sukulaisistaan ja tunnelma on pikemminkin riehakas. Undas on makaaberi elämän ja kuoleman sekopäinen karnevaali.
Koska hautausmaat ovat nyt koronarajoitusten vuoksi kiinni, katoliset yhteisöt joutuivat modernisoimaan perinnettä ja heittivät peliin Undas-Online verkkosivuston. Siellä voi esittää rukouspyyntöjä ja sytyttää virtuaalisia muistokynttilöitä kuolleille sukulaisille. Sivustolla näytetään lomapäivien aikana myös suoria online-messuja.
Kaupungin kaatop… hautausmaa
Karnevaalisesta luonteestaan huolimatta, undas korostaa hämmentävää ristiriitaa maan kulttuurissa: Filippiiniläiset kunnioittavat ja muistava edesmenneitä sukulaisiaan, mutta he eivät kunnioita hautausmaita samalla antaumuksella.
Suurimman osan vuodesta kaupunkien hautausmaat muistuttavat enemmän näkymiä helvetin esikartanosta kuin paratiisin puistosta: Ruoho kasvaa leikkaamattomana, kuivuneita kukkia ja hajonneita koristeita hujan hajan. Betonisten hautojen auki revittyjä seiniä, joista voi kurkistaa sisällä näkyviin halloween-näkymiin.
Hautausmaillakin on kahden kerroksen väkeä. Perusperheiden perusvainajat haudataan perheiden omistamiin betonilaatikoihin, jotka käydään siivoamassa ja koristelemassa kerran vuodessa undasin aikaan. Perheet, joilla ei ole valmiiksi ostettua hautapaikkaa hautaavat vainajansa… Jonnekin. Kukaan ei tiedä tai halua tietää, mihin kaikista köyhemmän väestönosan maallinen matka päättyy.
Varakkaammat sielut saavat leposijan hautausmaiden erilliseltä VIP-alueelta, jonne heille on rakennettu ylelliset mausoleumit, jotka myös pidetään siistinä ympäri vuoden. Filippiinejä kuristava eriarvoisuus ulottuu myös ikuisuuteen.
Die hard
Erityisesti tällä hetkellä ihmisiä ahdistavat pikahautaukset, joita sairaalat ja hautaustoimistot joutuvat tekemään koronarajoitusten vuoksi. Jos potilas kuolee sairaalassa, hänet tuhkataan mahdollisimman nopeasti eikä sukulaisille jää mahdollisuuksia järjestää perinteisiä kuolemaan liittyviä rituaaleja ja seremonioita.
Viime aikoina monet perheet ovat saaneet tylyjä viestejä paikallisista sairaaloista: Valitettavasti sukulaisenne on kuollut. Heti perään tulee toinen viesti, jossa ilmoitetaan milloin voitte noutaa tuhkat ja maksaa laskun.
Tällainen suoraviivainen käytännöllisyys on näissä erityisolosuhteissa ymmärrettävää, mutta se todennäköisesti muokkaa hautaamiseen liittyviä perinteitä ja tapoja jatkossakin.
Vasta kuluvan vuosikymmenen aikana polttohautaus on yleistynyt perinteisen ja kalliin hautauksen vaihtoehtona. Koronan aikana tehdyt pakkotuhkaukset ovat osoittaneet perheille kuinka paljon käytännöllisempää ja halvempaa on vainajan tuhkaus.
Tanssi yli hautojen
Ikivanhan filippiiniläisen uskomuksen mukaan hautausmaalta palattuaan pitää jättää palavat kynttilät kodin oven eteen, jottei kuolleiden sielut seuraisi taloon kummittelemaan. Kynttilöillä osoitetaan, että perheen edesmenneitä jäseniä muistetaan eikä heidän tarvitse tulla sisään muistuttamaan olemassaolostaan.
Toisen vanhan uskomuksen mukaan sadepisarat ovat kuolleiden kyyneleitä. Jos pyhäinpäivänä sataa, sielut itkevät. Nyt sielut saavat vuodattaa kyyneliä tavallista runsaammin, kun vuoden toistaiseksi voimakkain taifuuni tanssii hautojen yli pyhäinmiestenpäivänä.
