Tässä kirjoituksessa putoamme filippiiniläisen aikakäsityksen mustaan aukkoon, joka tunnetaan myös nimellä Filipino Time. Se ei ole kellonaika – se on elämäntapa. Ja ennen kaikkea: se on keino testata länsimaisen ihmisen henkistä kestävyyttä, turhautumiskynnystä ja kykyä hyväksyä eksistentiaalinen kaaos.
Jos olet koskaan käynyt Filippiineillä tai ollut tekemisissä filippiiniläisten kanssa, olet todennäköisesti törmännyt ilmiöön nimeltä Filipino Time. Tämä maaginen aikakäsityksen multiversumi on todellisuus, jossa sovittu kellonaika on lähinnä suositus – ei ketään sitova sopimus.
Brutaalisti ilmaistuna Filipino Time tarkoittaa myöhässä olemista. Mutta kyse ei ole vain henkilökohtaisesta aikataulujen ylenkatsomisesta. Se on kulttuurisesti hyväksytty rituaali, jossa paikalle saavutaan 15 minuutista kahteen tuntiin myöhässä. Täysin pokkana, ilman selityksiä tai huonoa omatuntoa.
Filipino Time ei ole sattumanvaraista myöhästelyä – se on zenmäinen irtiotto minuuttien tyranniasta. Se on ajankulun elävää jazzia, jossa kukaan ei soita samaan tahtiin, mutta jollain ihmeellisellä tavalla kaikki päätyvät lopulta syömään yhdessä kello kahdeksalta.
Kyse on myös filosofisesta opista: aika on suhteellista, mutta myöhästyminen on absoluuttista. Tämä syvälle kulttuuriin juurtunut asenne korostaa kiireettömyyttä ja joustavuutta enemmän kuin kellon viisareita. Filippiiniläiset eivät ole myöhässä – he vain kulkevat omaa aikaansa, joka liikkuu rinnakkain mutta eri reittiä kuin meidän länsimainen aikakäsityksemme.
Aikakäsityksen taidetta ja selviytymisen filosofiaa
Filipino Time ei ole vain myöhästymistä. Se on myös aikataulujen täystuho, jota säestää iloinen hymy ja hälläväliä asenne. Kun tapaaminen on sovittu kello kahdeksi, filippiiniläinen saattaa saapua neljältä – eikä suinkaan anteeksipyynnön kera, vaan riisintuoksuisen itsevarmuuden siivittämänä. Hän tietää, että sinä odotit, sinä kärsit, ja nyt sinä saat hänen seuransa – siunattuna, myöhässä, mutta kaikella kunnioituksella.
Kun filippiiniläinen sanoo: I’ll be there at 9am, hän ei valehtele. Hän uskoo siihen täysin sillä hetkellä. Hänellä on jopa suunnitelma. Hän herää kello 8.50 ja ajattelee: Kyllä tässä ehtii vielä suihkuun, Facebookiin, pyykkien pesuun ja ruokaostoksille. Sitten naapuri pysäyttää hänet juttutuokiolle, sähköt katkeavat, ja lopulta hän pääsee lähtemään vasta kello 11.45. Kun hän vihdoin saapuu, hän toteaa ykskantaan: Trapik.
Kukaan ei ole vihainen. Kukaan ei pidä sitä epäkohteliaana, koska kaikki tekevät niin. Filipino Time on kansallinen aikamielentila – kollektiivinen sopimus siitä, että aika on vain länsimaisten kolonialistien keksintö, eikä sillä ole mitään tekemistä todellisen elämän kanssa.
Yritäpä järjestää kokous Filippiineillä. Sanot: Let’s meet at 10am, sharp. Juuri kun lausut sanan sharp, tiedät jo sisimmässäsi tehneesi virheen. Kello 10.05 alat vilkuilla puhelintasi. 10.15 alat kirjoittaa viestiä. 10.30 saat vastauksen: On the way na po.
Toinen legendaarinen fraasi on Malapit na. Kirjaimellisesti se tarkoittaa olen jo lähellä. Todellisuudessa se voi merkitä mitä tahansa viidestä minuutista 45 minuuttiin. Pysy rauhallisena. Hymyile. Syö välipala.
Miksi olla ajoissa, kun voi saapua myöhässä?
Yksi tärkeimmistä asioista, joka on hyvä ymmärtää Filipino Time -ilmiössä, on se, ettei kyse ole tahallisesta välinpitämättömyydestä. Kyseessä on monimutkainen yhdistelmä kulttuuria, infrastruktuuria, sääolosuhteita ja syvälle juurtuneita tapoja.
Tässä muutamia syitä siihen, miksi aika käyttäytyy Filippiineillä eri tavalla:
- Bahala na -mentaliteetti
Siinä missä suomalainen vierittää vastuun valtiolle, filippiiniläinen jättää sen kohtalolle. Bahala na on elämänfilosofia, joka tarkoittaa suunnilleen Herran haltuun tai tulee mitä tulee. Tämä vaikuttaa myös aikatauluihin: Jos olen myöhässä, niin olen myöhässä – selkeää ja ymmärrettävää.
- Liikenne – universaali syy kaikkeen
Suurkaupungeissa tulee usein vastaan tilanteita, joissa tunti etenee noin viisi metriä. Voit olla viisi tuntia myöhässä ja syyttää liikennettä – eikä kukaan kyseenalaista sitä, vaikka tulisit naapurista. Se nyt vain on niin.
- Postkolonialistinen aikakompleksi
Kun maata on hallinnut 333 vuotta Espanja ja 48 vuotta Yhdysvallat, suhtautuminen länsimaiseen täsmällisyyteen herättää yhtä suuren innostuksen kuin postinkantajan odottaminen – ehkä se tulee, ehkä ei, mutta ei sitä kukaan tosissaan odota.
- Harmonia ja jaettu ilo
Filippiiniläinen kulttuuri arvostaa harmoniaa enemmän kuin täsmällisyyttä. On kohteliasta olla myöhässä, jotta kaikki voivat myöhästyä yhdessä. Jaettu ilo, paras ilo.
Mitä voimme oppia Filipino Timesta?
Vaikka Filipino Time saattaa raastaa hermoja – erityisesti meille täsmällisyyteen ehdollistuneille suomalaisille – se toimii myös muistutuksena siitä, ettei elämä ole Google-kalenterin orjallista seuraamista. Filipino Time opettaa läsnäoloa, kärsivällisyyttä ja sen, ettei kaiken tarvitse tapahtua heti. Joskus odottaminen voi olla jopa merkityksellisempää kuin perille pääseminen.
Vaikka Filipino Time toisinaan nostattaa vitutuskerrointa, siinä on myös oma viehätyksensä. Filippiiniläiset eivät stressaa pienistä myöhästymisistä, mikä tekee heistä leppoisia ja joustavia seuralaisia. Heidän prioriteettinsa ovat usein ihmisissä – ei kellonajoissa.
Mutta jos olet luonteeltasi neuroottisen täsmällinen, Filippiinit voi tuntua loputtomalta mielenterveystestiltä. Jos siis suunnittelet matkaa Filippiineille tai tapaamista filippiiniläisten kanssa, tässä muutama käytännön vinkki, joiden avulla selviydyt Filipino Time -universumissa ilman hermoromahdusta:
- Odottaminen on osa kokemusta. Älä stressaa. Ota mukaan kirja, podcast, zen-harjoitus tai pohdi eksistentiaalisia kysymyksiä, kuten: Miksi minä edes yritän? Hymyile ja toista sisäistä mantraasi: Aikataulu on harha. Banaaniketsuppi on kastike.
- Et voi muuttaa kulttuuria – voit vain mukautua siihen. Yritätkö opettaa filippiiniläistä täsmällisyyteen? Se on kuin yrittäisit käskeä meren aaltoa pysähtymään. Jos et voi voittaa heitä, liity joukkoon. Tule myöhässä – saavut aina juuri oikeaan aikaan.
- Valehtele alkamisaika. Jos tapaaminen on sovittu klo 15.00, sano sen alkavan klo 14.00. Näin joudut odottamaan vain puolesta tunnista tuntiin. Kaikki voittavat.
- Myöhästyminen ei ole henkilökohtaista. Filippiiniläinen ei myöhästy sinulta – hän myöhästyy kaikilta, tasa-arvoisesti ja vilpittömästi. Hän ei halveksi aikaasi, vaan yksinkertaisesti ajattelee sen olevan… laajennettavissa.
- Täsmällisyys kostautuu. Jos saavut paikalle ennen tilaisuuden alkua, sinusta tulee työntekijä: joudut järjestämään pöytiä, viemään roskia tai rakentamaan sadekatosta. Tämä on kaikkien täsmällisten kohtalo.
Myöhässä olemisen sietämätön helppous
Filipino Time saattaa aluksi tuntua kaoottiselta – suorastaan moraalittomalta. Mutta kun olet riittävän kauan altistunut sille, koittaa hetki, jolloin kellolla ei ole sinuun enää otetta.
Kolmen viikon, kahdeksan myöhästyneen sukulaisvierailun ja yhden hääjuhlan jälkeen (joka alkoi neljä tuntia ilmoitettua myöhemmin) alat tunnistamaan itsessäsi huolestuttavia muutoksia. Saatat jopa alkaa epäillä koko länsimaisen tehokkuusajattelun mielekkyyttä.
Lopulta ymmärrät, ettei sinulla ole vaihtoehtoja, ja antaudut ajan vietäväksi. Et enää vilkuile kelloa viiden minuutin välein. Et tunne pakottavaa tarvetta hokea: Lähdetään nyt, ettei olla myöhässä. Huomaat seisovasi keskellä kuumaa iltapäivää jonkinlaisessa tyyneyden ja hyväksynnän tilassa – mikään ei ole aikataulussa, eikä sillä ole väliä.
Tämäkin kirjoitus piti julkaista eilen. Mutta sitten alkoi sataa, kännykästä loppui akku, naapurin kiinalaispariskunta aloitti helvetillisen metelin – ja yhtäkkiä huomasin olevani seuraavassa päivässä.
Aiheesta lisää:
Filippiinit – Onnellisten saaret
