Filippiinit – Onnellisten saaret

Filippiinien turismiministeriö hellii ”It is more fun in the Philippines” –käsitystä ja osuu siinä usein napakymppiin. Ollaanko maassa todella onnellisia vai pidetäänkö siellä hauskaa väkinäisesti virnistellen jottei arki tuntuisi niin onnettomalta?

Kymmenettä juhlavuottaan viettävä World Happiness Report julkaisi kansainvälisenä onnenpäivänä (20.3) tutkimuksen, joka laittoi maailman 156 maata järjestykseen onnellisuuden perusteella. Viidennen kerran peräkkäin Suomi saavutti tutkimuksessa maailman onnellisimman maan aseman.

Filippiineilläkin Suomen ykkösasema huomioitiin tiedotusvälineissä, mutta me suomalaiset emme voi olla siitä varauksettoman onnellisia. Olemme kuitenkin putoamassa tilastoissa hitaasti, mutta varmasti, ja mitähän meistä sitten maailmalla ajatellaan.

Fiesta Islands Philippines

Tutkimus löysi onnea myös Filippiineiltä, joka nousi onnellisuuslistauksessa sijalle 60 ja Kaakkois-Aasian toiseksi onnellisemmaksi maaksi. Se on pykälän parannus viime vuoden 61. sijaan, mutta kaukana toissavuoden 52. sijasta, joka on ollut tämän tutkimuksen mukaan Filippiinien onnellisin vuosi. Onnellisuuslistauksessa maa on selkeästi vakiinnuttamassa sijoitustaan keskiarvon onnellisemmalle puolelle.

Muiden Kaakkois-Aasian maiden sijoitukset World Happiness Reportin mukaan:

  • Singapore (29.)
  • Thaimaa (61.)
  • Malesia (70.)
  • Vietnam (77.)
  • Indonesia (87.)
  • Laos (95.)
  • Kambodža (114.)
  • Myanmar (126.)

Brunei ei ole ollut mukana onnellisuustutkimuksissa. Sulttaani on päättänyt heidän olevan onnellisia.

Huomioitavaa World Happiness Reportin tuloksissa on se, että Filippiinien onnellisuus on viime vuosina ollut nousujohteista: Vielä vuonna 2015 maan sijoitus oli 90., reilusti maailman maiden keskiarvon onnettomalla puolella. Siitä eteenpäin onnen aurinko on paistanut kirkkaammin ja sijoitus raportin maavertailussa on noussut.

Ennen kuin Suomessa ja Filippiineillä sairastutaan hyvinvointiin ja pakahdutaan liialliseen onnellisuuteen, huomioidaan muutama tiedotusvälineiden yleisesti levittämä väärinymmärrys World Happiness Reportin tuloksista.

Kukaan ei ole valinnut eri maiden keskinäistä järjestystä. Ei ole mitään valintaraatia, joka laittaisi maita järjestykseen yleisen onnellisuuden perusteella. Tutkimuksessa ei mitata maiden suhteellista paremmuutta, ainoastaan sitä kuinka paljon tuhat tutkimukseen osallistuvan maan kansalaista on kokenut hyviä hetkiä ja positiivisia tunteita. Maat on laitettu järjestykseen ainoastaan tämän keskiarvotuloksen perusteella.

Tulos on kuorrutettu siihen mahdollisesti vaikuttavien taustatekijöiden tarkastelulla. Raportti selittää ja suhteuttaa kyselytulosta seuraavilla tekijöillä: maan bruttokansantuote, korruption yleisyys, terveydenhuollon taso, ihmisten anteliaisuus, keskimääräinen elinajanodote, vapaus tehdä valintoja, sosiaalinen tuki ja ”dystopia”, joka toimii laskennallisena vertailukohtana kuudelle muulle tekijälle.

Tuosta voi jo päätellä, ettei tutkimuksessa lopulta päästä kiinni siihen subjektiiviseen onnellisuuteen, joka tuntuu ihmisen jokapäiväisessä elämässä ja arjessa. Pikemminkin tutkimus määrittelee elinympäristöjä, joissa ihmiset kokevat elävänsä turvattua ja ulkoisesti laadukasta elämää.

Pilipinas Kay Ganda

Pintapuolisesti tarkasteltuna Suomen ja Filippiinien keskinäisessä onnellisuusvertailussa vaaka kallistuisi Filippiinien hyväksi: Ihmiset hymyilevät, ovat toisilleen ystävällisiä, huolehtivat toisistaan ja osoittavat toisilleen positiivisia tunteita. Filippiineillä on omaksuttu, tosin pakon sanelemana, Aristoteleen käsitys siitä, ettei onnellisen ja merkityksellisen elämän pidä olla aina helppoa ja turvattua. 

Onnellisuuden kokemisessa hetkessä filippiinot tuntuvat pärjäävän keskivertosuomalaisia paremmin. Suomalaisten onni on enemmän muistoissa ja tulevaisuuden suunnitelmissa. Se on myös vahvemmin kiinnittynyt elinympäristöön ja sen laatuun kuin ihmisen väliseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen, mikä on Filippiiniläisen onnen perusta.

On mielenkiintoista havainnoida kuinka vähän korkea elintaso ja turvallinen elinympäristö lopulta vaikuttaa onneen ja positiivisiin tunteisiin Filippiineillä. Se tulee erityisen selkeästi esiin kun ulkomailla asuvilta filippiinoilta kysytään mitä he kaipaavat synnyinmaastaan. 

Vastaukset ovat yllättävän samansuuntaisia huolimatta siitä, missä päin maailmaa vastaaja asuu. Ainakin seuraavia asioita filippiinot kaipaavat synnyinmaastaan ollakseen onnellisia:

  • Yhteisöllisyys ja sosiaalisuus. Filippiineillä jokaisella on aina lähellä ihminen, jonka kanssa voi keskustella ja vaihtaa ajatuksia omalla kielellä.
  • Filippiiniläisen ruuan valmistaminen, tarjoilu ja syöminen sosiaalisena tapahtumana.
  • Arkielämän yhdessä tehtävät askareet ja puuhastelut. Ne tuottavat osallistujille onnistumisen ja merkittävyyden kokemuksia.
  • Helppous kommunikoida ihmisten kanssa, myös ennalta tuntemattomien.
  • Filippiiniläiseen kulttuuriin kuuluva ominaispiirre – Pakikisama – välttää avoimia ristiriitoja ja pitää ilmapiiri kepeänä ja positiivisena.
  • Kiinteät suhteet sukulaisiin, niiden tuoma turva ja tietoisuus omasta paikasta maailmasta.

Nämä kaipauksen kohteet vahvistavat väitettä, jonka mukaan filippiiniläinen onni lepää sosiaalisen perustan päällä. 

Where Asia wears a smile

Mutta ei elämä tavallisille filippiinoille ole loputonta ruusuilla tanssimista ikuisen kesän lämpimässä auringonpaisteessa. Sosiaalisen onnen vastapainoksi kulttuurille on tunnusomaista kyynisyys ja passiivisuus, joka nakertaa arkionnen perustuksia. Se ei koske pelkästään yksilöitä vaan koko kansakuntaa.

Maassa tapahtuu jatkuvasti – tosin viime vuosina ne ovat vähentyneet – välinpitämättömyydestä aiheutuvia suuronnettomuuksia ja poliittisia skandaaleja, jotka välittömien raivon tunteiden jälkeen nopeasti unohtuvat. Monet hetken kansakuntaa järkyttävät tapahtumat uppoavat unohduksen mereen ilman mitään seurauksia tai muutosta parempaan.

Ilmiötä selitetään filippiinojen näennäisellä passiivisuudella. Sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä sen länsimaalaisen stereotypian kanssa itämaalaisista, jotka suhtautuvat vastoinkäymisiin ja menetyksiin tunteettomasti. Sillä ei ole mitään tekemistä tunteettomuuden kanssa. Siinä on kysymys epätoivosta.

Ilmeetön tuijotus, olkapäiden kohautus, vaisu hymy, vitsailu ovat vuosisatoja sitten opittuja stoaiikan muotoja, joita ei pidä sekoittaa onnellisuuteen. Ne ovat merkkejä kaiken takana lymyilevästä epätoivosta, joka on piiloutunut kulttuuria hallitsevan iloisuuden ja hymyjen taakse.

Filippiinoille ominainen vieraanvaraisuus on toinen tapa, jonka etenkin länsimaalaiset ymmärtävät helposti pyyteettömäksi onnen jakamiseksi ihmisten kesken. Vieraanvaraisuus, joka sinänsä on hyvä ja kaunis, on jalostunut niin pitkälle, että se on muuttunut epävarmuudeksi, joka ei voi kieltää enää keneltäkään mitään. filippiinoilla on vahva taipumus osoittaa vieraanvaraisuutta sukulaisille ja tuttaville, mutta myös täysin vieraille ihmisille joista he eivät sisimmässään pidä.

He salaavat vastenmielisyytensä ja epämukavuutensa. He majoittavat jopa pahantekijöitä, huolimatta ongelmista mitä siitä heille seuraa. He jakavat hänen kanssaan kaiken mitä heillä on. He eivät edes yritä kätkeä mitään, vaan näyttelevät kuinka tyytyväisiä ovat saadessaan mieluisia vieraita vaikka sisimmässään ovat täysin toista mieltä.

WOW Philippines

Me Filippiineillä asuvat ja elävät ulkomaalaiset haluamme vaalia ajatusta omasta onnellisesta maasta, koska olemme vapaaehtoisesti valinneet sen toiseksi kotimaaksemme. Olemme ylpeitä sen vieraanvaraisista, hauskanpitoa rakastavista ihmisistä, ja osoitamme aina tilaisuuden tullen, kuinka filippiiniläiset onnistuvat löytämään tyytyväisyyttä, toivoa ja jopa huumoria musertavien vastoinkäymisien äärellä.

Oman onnen vertailua eri maissa voi tehdä kokeella, missä pitää jonkin aikaa kirjaa siitä missä herää aamulla ja menee nukkumaan tyytyväisempänä. Tuolla metodilla aikanaan tein itse päätöksen muuttaa Filippiineille. Mutta se mikä sopii minulle, ei ole totta eikä ohjeistus toiselle. Meidän jokaisen onni on maailmalla pieninä palasina, jotka ohjaavat tai harhauttavat meidät omiin onnellisimpiin maihimme.

Tällaiset World Happiness Report kyselytutkimukset onnellisuudesta on enemmän tilastollista viihdettä ja kansallista itsetuntokilvoittelua kuin ihmisten todellisten tunnetilojen ja tuntemusten selvittelyä. Ihmistieteiden keskiarvojen kanssa on aina hyvä pitää mielessä tilastotieteilijöiden sanonta: ”Kun pää on uunissa ja jalat pakastimessa, keskilämpötilasi on normaali.”