Maailman onnellisin maa – Perkeleellinen paradoksi

Jälleen Suomi päihitti kansainvälisessä vertailussa Pohjois-Korean maailman onnellisimpana maana. Sillä lailla, niin sitä pitää vai taasko meille vittuillaan? Maa on tutkitusti onnellinen, mutta entä kansa ja mitä tuosta onnelasta tiedetään Filippiineillä?

Suomi on valittu kuudetta kertaa peräkkäin YK:n teettämän tuoreen World Happiness Report 2023 -vertailututkimuksen perusteella maailman onnellisemmaksi maaksi. Tänä vuonna vertailussa oli mukana 137 maata ja niiden kansalaisten onnellisuutta mitattiin useiden eri kriteerien avulla. Näitä olivat esimerkiksi henkilökohtainen tyytyväisyys, bruttokansantuote, korruption yleisyys, terveydenhuollon taso, ihmisten anteliaisuus, elinajanodote, vapaus tehdä valintoja, sosiaaliturva jne.

Kyllähän me tiedämme, ettei tuollainen tutkimus todellista onnellisuutta mittaa, enemmänkin tutkimukseen osallistuneiden ihmisten yleistä tyytyväisyyttä elämäänsä ja sen edellytyksiin. Kun Suomen yleistä ilmapiiriä seuraa tiedotusvälineistä, saa helposti kuvan, ettei Suomessa ole mikään hyvin. Meillä on liikaa veroja, paskat poliitikot, liikaa maahanmuuttajia, liian suvaitsevaista ja kriisiä kriisin perään.

Koska me olemme suomalaisia emmekä osaa, siis selvinpäin, olla luontevasti onnestamme varauksettoman onnellisia, saatamme olla myös maailman eniten valittava kansa. Toisaalta onhan tässäkin tuloksessa aihetta valittaa: Huipultahan ei pääse enää ylemmäs, tulemme varmasti joku päivä putoamaan onnemme kukkulalta. Mitähän meistä sitten maailmalla ajatellaan?

Aavan merten tuolla puolen on satumaa

Se, että Suomea hehkutetaan maailman onnellisimpana maana, ei jää huomiotta muualla maailmassa. Filippiineilläkin, joka sijoittui tutkimuksessa sijalle 76, Suomen ykkösasema huomioitiin laajasti tiedotusvälineissä ja erityisesti sosiaalisessa mediassa: Jossain kaukana on Eldorado, missä pakahdutaan onneen ja sairastutaan hyvinvointiin.

Kun kysyy Suomesta töitä hakevilta filippiiniläisiltä miksi he haluavat nimenomaan Suomeen, vastaus on yhä useammin: ”Huomasin sosiaalisessa mediassa, että Suomi on maailman onnellisin maa ja siellä on paras koulujärjestelmä.”

Tällainen maamme hehkutus on tehnyt kaikki Suomen omat maabrändikampanjat ja tunnettavuushankkeet tarpeettomiksi. Etenkin sosiaalisen median todellista elämää suuremmassa todellisuudessa väite maamme onnellisuudesta luo erittäin voimakkaita positiivista mielikuvia maastamme. Jos Suomen valtio ei maksa tuolle tutkimuslaitokselle jotain, sen pitäisi.

Muilta osin yleinen Suomi-tietoisuus on hataraa. Aikaisemmin yleisin reaktio kansalaisuuteni kyselyyn oli: ”Finland? Ah England.” Nykyään sitä kyselevän suupielet kääntyvät ylöspäin, silmät syttyvät ja hän huudahtaa: ”Vau, sehän on maailman onnellisin maa!”

Mitähän ne meistä ajattelee?

Mitä muuta Suomesta ja suomalaisista tiedetään Filippiineillä? Kuinka tunnettuja ovat suomalaisuuden ikonit ja tiedetäänkö maastamme jotain sellaista, joka useimmille suomalaisillekin on vierasta ja tuntematonta?

Listaan tähän omia havaintoja ja kokemuksia siitä miten filippiiniläiset suhtautuvat tunnettuihin suomalaisuuden käsitteisiin ja ikoneihin. Osa havainnoista on yleistyksiä, osa yksittäisten ihmisten kommentteja, jotka kuvaavat osuvasti yleisempääkin suhtautumista.

Joulupukki – Hänet tunnetaan kaikkialla hahmona, mutta se tulee useimmille yllätyksenä, että joulupukki on kotoisin Suomesta. Monet filippiiniläiset uskovat hänen asuvan Disneylandissä.

Formulakuskit – Kuten muuallakin Aasiassa, Kimi Räikkönen ja Valtteri Bottas ovat nykypäivän tunnetuimmat suomalaiset. Olen itsekin ollut autokilpailujen lähtöruudukossa suomalaisena ja tiedän miltä tuntuu voittaa etukäteen useita sijoituksia pelkästään sillä, että kanssakilpailijat tietävät minun tulevan samasta maasta kuin kolme ja puoli formula ykkösten maailmanmestaria.

Armi Kuusela – Ylivertainen suomalaisuuden suurlähettiläs, joka aikanaan toi Suomen syrjäisempiinkin bambumajoihin. Yhä edelleen vanhemmat sukupolvet muistavat Armin, ja aina erittäin positiivisesti.

Paavo Nurmi – Merkillistä miten hyvin vanhemmat ihmiset hänet muistavat, jopa paremmin kuin Suomessa. Ilmeisesti amerikkalaiset siirtomaaisännät aikanaan istuttivat filippiiniläisten mieliin legendan lentävästä suomalaisesta.

Marsalkka Mannerheim – Hän on ainoa suomalainen, jolle on pystytetty muistomerkki Filippiineille (Kts. Ramon Ilusorio – In Memoriam). Kansan parissa Mannerheimin tuntevat ainoastaan ne harvat ihmiset, jotka ovat syvällisesti perehtyneet Pohjois-Euroopan sotahistoriaan.

Duutsonit – He, jotka pitävät omaa terveyttään ja tervettä järkeä uhmaavasta toiminnasta, tuntevat heidät ja pitävät heitä vastaavaa yhdysvaltalaista Jackass-ryhmää hullumpana.

Sanna Marin – Geopoliittisesti someaktiivisella väestönosalla on satunnaisia mielikuvia siitä, että Suomella on nuori ja kaunis naispääministeri, mutta nimi ei ole jäänyt mieleen.

Simo ”Somo” AaltonenUskokaa tai älkää, olen useasti joutunut vastaamaan kysymykseen, onko se rannalta roskia keräävä kaveri todella suomalainen? On oikein mukavaa vahvistaa hänet maamiehekseni. Erityisesti monet sosiaalisen median kautta maailmaa tarkkailevista nuorista ovat kuulleet hänestä. (Kts. Simo Aaltonen siivoaa uimarantaa Filippiineillä)

Matti Nykänen – Oma vaimonikin, joka on ollut paljon Suomen ja suomalaisten kanssa tekemissä, kysyy Jyväskylässäkin: ”Kuka Nykänen?”

Sibelius – Yhtä tuntematon kuin klassinen musiikki, joka kansan parissa tarkoittaa hautajaisten taustamusiikkia.

Sauli Niinistö ”Kuka hän on? Missä elokuvissa hän on näytellyt?”

Helsinki – Maailman meriä kiertäneet merimiehet usein kertovat käyneensä Helsingissä. Muuten maamme pääkaupungin nimen tunnistavat vain Pohjois-Euroopan matkailusta kiinnostuneet turistit. 

Revontulet – Tämä on uusi someajan kuva Suomesta. Moni matkailusta kiinnostunut filippiiniläinenkin yhdistää revontulet Suomeen. Tunnen perheitä, jotka ovat käyneet Suomessa ihan vaan nähdäkseen revontulia (Eivät nähneet).

Suomalainen koulutus – Todella sitkeässä elää mielikuva siitä, että Suomessa on maailman paras koulujärjestelmä. Ehkä mielikuvaa Filippiineillä vahvistaa se, että maksuttomuus mielletään laadun kriteeriksi.

Sauna – Filippiineillä sauna tarkoittaa konseptina kahta asiaa: Kansan parissa, missä ei harrasteta muodikkaita hyvinvointi- ja terveystrendejä, sauna on hieromalaitos, missä kuuma ja kostea tunnelma ei ole peräisin kiukaasta. Terveystietoisemman väestönosan parissa saunan perinteinen merkitys tunnetaan, mutta sen alkuperäismaaksi arvellaan Etelä-Koreaa tai Japania.

Talvisota – Vanhemmilla sukupolvilla on haaleita muistoja siitä, että Suomi-niminen valtio on taistellut jossain joskus jotain vastaan urheasti. ”Olikos se Yhdysvallat, Venäjä vai Japani?”

Suomalaiset bändit – Ainoastaan metallimusiikin hellyttävän pienissä piireissä Suomi mainitaan muutamien bändien nimien yhteydessä. Toivottavasti tilanne muuttuu ensi viikolla (29.3.), kun Nightwish tulee konsertoimaan Manilaan ja kohentaa suomalaisen musiikkiviennin tilaa.

Suomalainen kirjallisuus – Filippiineillä ei enää lueta kirjoja. No, Raamattua vielä jonkin verran selaillaan, mutta sitäkin työn puolesta uskonnollisissa tilaisuuksissa eikä siinä mainita Suomea.   

Suomalaiset elokuvat – Vuotuisen Cine Europa -elokuvafestivaalin ohjelmistossa on näytetty aina yksi suomalainen elokuva, joka ei ole jättänyt tähtipölyä jälkeensä.

Suomalainen muotoilu – Sehän on sama asia kuin IKEAn huonekalut, jotka edustavat Manilan eliitille trendikästä skandinaavista muotoilua. ”Ai, se on Ruotsista. Heillähän on paljon todella tyylikästä suomalaista muotoilua.” Lihapullissa?

Angry Birds – Tuli ja meni, mutta jätti aktiivipelaajille jonkinlaisen muistijäljen Suomi-kytköksestä.

Marimekko”Mikä tai kuka, voiko sitä syödä?”

Muumit – Kun todellisuus on hyvin kaukana muumilaaksosta, muumitkaan eivät kiinnosta. Muutamat maassa asuvat japanilaiset ovat joskus muumeista maininneet.

Nokia – Oi niitä aikoja, kun Nokia ja Suomi valloittivat käsikynkässä Filippiinit. Silloin kädessä pideltiin myös Suomea, ja se tiedettiin ja tunnettiin.

Suomalaiset yritykset: Wärtsilä mielletään ruotsalaiseksi. Kone kuulostaa japanilaiselta…. Ei perhana, eikö niitä muita enää olekaan?

Riemun rajat

Tällä hetkellä ja vielä pitkälle tulevaisuudessakin Suomi tullaan tuntemaan Filippiineillä maailman onnellisempana maana, jolla on maailman paras koulutusjärjestelmä. Vaikkei kumpikaan väite pidä paikkaansa, voisihan sitä synnyinmaasta olla ikävämpiäkin mielikuvia. Aika kauas on tultu murheellisten laulujen maasta, missä katajaiselta kansalta hukkuvat elämän valttikortit.

Filippiineiltä tarkasteltuna Suomi on yksi maailman hyväosaisimmista maista. Onhan Suomessa paljon ongelmiakin, ja näinä päivinä asiat voivat muuttua hetkessä huonompaankin suuntaan, mutta on tuossa onnellisuustutkimuksessa sen verran todellisuuspohjaa, että voisimme yrittää arvostaa enemmän kaikkea sitä hyvää mitä Suomessa vielä on. Suomeen syntyminen on lottovoitto, mutta ei enää jättipotti. Viisi oikein saattaa olla lähempänä totuutta.

Suomella ja Filippiineillä on kuitenkin jotain yhteistä positiivista jaettavaa maailmalle: Toinen on maailman onnellisin maa (Happiest country in the world) ja toisessa on hauskempaa kuin muualla (It’s more fun in the Philippines). Ota nyt sitten selvää kummassa maassa olisi parempi elää?