Filippiineillä vituttaa – Mikä vähiten?

Miksi Filippiineillä ei jatkuvasti vituta? Mitä sellaista Filippiinit tarjoaa, minkä vuoksi yhä useampi suomalainenkin haluaa asua siellä?

Edellisessä kirjoituksessa läimittiin poskea asioilla, jotka Filippiineillä pitkään asuneet suomalaiset ovat kokeneet rasittaviksi. Nyt käännetään toinen poski hellittäväksi asioilla, jotka eivät harmita ollenkaan ja joiden vuoksi haluamme asua Filippiineillä.

Tässä kirjoituksessa ei vatvota turistien paikka- ja aikasidonnaisia itsestäänselvyyksiä hyvistä ja huonoista hotelleista ja ravintojoista. Nyt mutustellaan tekijöitä, jotka saavat suomalaisen maahanmuuttajan kotoutumaan pysyvästi Filippiineille.

We shall return

Vuonna 1521 Magalhaesin maailmanympäripurjehduksen miehistö huomasi, että Filippiinien nykyisen valtion alueella olevilla saarilla elää pienissä heimoyhteisöissä ihmisiä, jotka toivottivat muukalaiset auliisti tervetulleiksi.

Magalhaesin oma kotoutuminen Filippiineille kuitenkin epäonnistui. Paikallinen Lalli, heimopäällikkö Lapu-Lapu ja hänen joukkonsa puhkoivat hänet keihäillä Mactanin saaren rantahiekkaan. Tuon julman teurastuksen jälkeinen historia on suurelta osin todistanut filippiiniläisten myötämielisestä asenteesta ulkomaalaisia maahanmuuttajia kohtaan.

Löytöretkeilijöiden jälkeen maahan saapui Espanjasta ja Meksikosta karkotuksen saaneita langenneita katollisia pappeja, joiden kanssa filippiinot tulivat mitenkuten sopeutuen toimeen. Heidän jälkeensä tulivat amerikkalaiset, joiden kanssa yhteiselo sujui paremmin. Alkunikottelun jälkeen amerikkalaiset otettiin vastaan avosylin ja hekin huomasivat viihtyvänsä Filippiineillä niin hyvin, että japanilaisia sotilaita paetessaankin kenraali MacArthur totesi: I shall return.

Toisen maailmansodan jälkeen amerikkalaiset alkoivat esimerkillään avata ovea myös eurooppalaisille maahanmuuttajille. Suurin osa filippiiniläisistä ei edelleenkään tee eroa amerikkalaisen tai eurooppalaisen välillä, heille me olemme pohjimmiltaan samaa porukkaa, amerikanoja.

Vitutuskäyrä lepattaa

Kuten arjen harmistukset, myös vieraan kulttuurin positiiviset puolet tuntuvat alkuun intensiivisen ihanilta. Meille suomalaisille Filippiineille muutto on tavallisuudesta poikkeava ratkaisu, joka pitää selittää myös itselleen, joten positiivisuus maata kohtaan saattaa hetken läikkyä suhteellisuudentajun saavin laitojen yli. Ajan myötä alkuinnostus kuitenkin hiipuu ja siitä sakkaantuu saavin pohjalle asioita, jotka tasoittavat hetkittäiset vitutuspiikit ja pitävät Filippiineillä elämisen kokonaiskuvan positiivisen puolella.

Filippiineillä pysyvästi asuvien suomalaisten joukossa on myös muutamia sellaisia suomalaisia, jotka ovat jääneet Filippiineille ”jumiin”, eivätkä enää asu täällä omasta tahdosta, vaan pakon sanelemana. Heiltäkin maa saa useammin ylöspäin osoittavia peukkuja kuin katkeraa tilitystä paskasta maasta ja sen vittumaisista ihmistä.

Filippiineillä täytyy olla syitä, miksi suomalaisetkin sopeutuvat paikalliseen elämänmenoon paremmin kuin esimerkiksi Thaimaassa, Indonesiassa, Kiinassa, Malesiassa… Useimmille ne syyt ovat ilmiselviä jo ensipuraisulla, toisilla kestää hieman pidempään marinoitua ymmärtämään, miksi Filippiineillä hyvin harvoin oikeasti vituttaa.

Seuraavassa muutamia vitutuskäyrää loiventavia tekijöitä:

Puhumalla pärjää, kuuntelemalla oppii

Siis mitä helvettiä! Minähän ymmärrän mitä nuo ihmiset puhuvat.”

Filippiinit on kielen puolesta Aasian helpoin maa kotoutua. Täällä puhutaan satoja paikallisia kieliä, mutta ulkomaalainen pärjää hyvin, jos puhuu ja ymmärtää englantia. Jos sen päälle ymmärtää hieman espanjaa, osaa jo paljon kahta laajimmin käytettyä paikallista kieltä, tagalogia ja cebuanoa (mistä käytetään myös termejä bisaya, visaya), joiden sanastossa on paljon espanjaa ja englantia.

Suomalaisille tagalog ja cebuano ovat helppoja kieliä oppia. Samoin kuin suomen kielessä, sanat lausutaan niin kuin ne kirjoitetaan. Aakkoset ovat lähes samat ja kielellinen tasa-arvokin toteutuu tutulla tavalla: Molempia sukupuolia kuvataan yhdellä sanalla ”hän”, ”siya”.

Paratiisin tuulet

Enpä olisi uskonut, että löytyisi tällainen paikka, missä kelit ovat näin perhanan hienoja läpi vuoden.”

Filippiinit ylittää Suomessa uutiskynnyksen, kun täällä riehuu hirmumyrsky tai joku muu luonnonkatastrofi moukaroi maata katastrofialueeksi. Mutta me, jotka täällä vakituisesti asumme, tiedämme, että Filippiineillä on Aasian ihmisystävällisin ilmasto.

Filippiinit on saarivaltio, missä meri vilvoittavine tuulineen on kaikkialla lähellä. Saaristossa on harvoin Kaakkois-Aasian manneralueille tyypillistä kuumaa ja nihkeää kosteutta, joka iskee ilmastobarometrin välittömästi hissimatkalle helvettiin.

Talvikuukausina koillisesta puhaltava Amihan-tuuli tuo maahan kuivaa ja viileää ilmaa. Kesäisin habagat-tuuli tuo lounaasta hieman kosteampaa ja lämpimämpää ilmaa saaristoa hellimään. Näiden kahden monsuunituulen vaihtelu sekä vuoristot ja miellyttäville mikroilmastoille suotuisat olosuhteet kokkaavat ihmiselle tasapainoisen kattauksen aurinkoa, pilviä, tuulia ja sateita.

Viime vuosikymmeninä ilmastonmuutos on vaikuttanut myös Filippiinien ilmastoon. Perinteinen kuivan- ja sadekauden välinen ero on jäämässä historiaan. Kausien väliset erot ovat tasoittuneet eivätkä enää toimi yhtä täsmällisesti kalenterin korvikkeena kuten vielä ennen 2000-lukua.

Ja sitten ne kuuluisat hirmumyrskyt, joita myös taifuuneiksi täällä kutsutaan. Niitä tulee ja menee hieman samoin kuin matalapaineet kulkevat Suomen yli. Vanhahtava taifuunin suomennos hirmumyrsky kutkuttaa enemmän mielikuvitusta kuin kuvaa niiden hirveyttä todellisuudessa. Hirmumyrskyt maustavat ilmastoa sopivan säännöllisesti, jottei sen miellyttävyys muutu tylsyydeksi.

On perusteltua käyttää näin paljon sanoja Filippiinien ilmaston ylistämiseen. Se on yksi tärkeimmistä syistä, miksi suomalaiset pitävät Filippiineillä elämisestä. Miettikääpä millainen maa Filippiinit olisi, jos täällä olisi jatkuvasti paskat kelit?

Paremmat puolisot

”Nyt nostan kissan pöydälle; filippiiniläiset naiset ovat ihania ja niiden vuoksi täällä jaksaa elää.”

Tuo eräältä maamieheltämme napattu lainaus osuu asian ytimeen siinä, miksi niin monet suomalaiset viihtyvät Filippiineillä. Lainaus rajoittuu naisiin, mutta lavennetaan se koskemaan kaikkia muitakin filippiiniläisiä puolisoita.

Olen kuunnellut kolmen vuosikymmenen aikana satoja tarinoita suomalaisten ja filippiiniläisten romanttisista suhteista, enkä vieläkään tiedä, onko paikallinen puoliso se varsinainen syy, miksi suomalaisen haluaa asua Filippiineillä vai ainoastaan katalyytti maahanmuutolle.

Filippiiniläinen puoliso avaa portin syvempään maan ymmärtämiseen kuin omin päin saarelta toiselle hyppely. Puoliso on ensisijainen tietolähde ja kysymyksiin vastaaja, kun maahanmuuttaja kotouttaa itseään. Jos kotoutuminen kotipesässä onnistuu niin hyvin, että maahanmuuttaja haluaa jäädä asumaan Filippiineille, onnellisen parisuhteen huteralla sillalla on otettu jo monta pitkää askelta.

Jos filippiiniläinen puoliso painostaa maahanmuuttajaa jäämään pysyvästi Filippiineille, voi olla aika varma, että hän pitää maahanmuuttajasta enemmän kuin hänen tarjoamasta mahdollisuudesta lähteä ulkomaille.

It’s more fun in the Philippines

Opettelin sukeltamaan, kävin kolmesti pelaamassa golfia, korjasin omin käsin likakaivon, rakastuin, perustin firman, juopottelin kavereiden kanssa, kävin autokoulun, ajoin peltikolarin… Kaikki  yhdessä viikossa. Voi jumalauta, elämä on yhtä seikkailua.

Filippiineillä voi suhteellisen helposti ja edullisesti sukeltaa National Geographicin kuvastoon, puttailla maailmanluokan golfkentillä, vaeltaa vuorilla, surffata täydellisten aaltojen harjoilla, uida valaiden kanssa, snorklata paratiisiriutoilla, moottoripyöräillä kuolemaa halveksien, laskea koskia, hypätä laskuvarjolla… Millaista korkeajännitystä kukin elämäänsä haluaakin saada.

Tuonkaltaisen jännityksen tuominen osaksi arkea on helppoa. Tosin se edellyttää hieman tuloja ja vapaa-aikaa. Ainutlaatuista Filippiineillä asumisessa on kuitenkin se, kuinka paljon jännitystä ihan tavallinenkin arkielämä tarjoaa. Seikkailu ja jännitys tulevat kotiovelle ja siitä sisälle lupaa kysymättä.

Jos olet asunut useamman vuoden suurkaupunkien ulkopuolella, tiedät, että arki on loppumatonta seikkailua. Kaikki päätökset ja niiden seuraukset ovat omissa käsissäsi. Mitä enemmän joudut ajattelemaan toimintaasi ja ympäristöäsi, sitä intensiivisemmältä elämä alkaa tuntua. Se on yksi syy, miksi niin moni suomalainen kokee elävänsä jännittävämpää ja ehkä myös merkityksellisempää elämää Filippiineillä kuin Suomessa.

Elinvoima

Olin henkisesti kuollut ennen kuin muutin Filippiineille! Olin elossa, mutten elänyt.

Arkielämässä on energiaa, vuorovaikutusta, dynaamisuutta, aistillisuutta ja innostumista, joka on aistittavissa, mutta sitä ei voi nähdä eikä sen määrää mitata. Kaikkialla huokuva elinvoima, jonka havainnointi ja määrittäminen on aina subjektiivista, on merkittävä yhteys siihen, viihtyykö Filippiineillä niin pitkään, että maa alkaa tuntua kodilta.

Elinvoima kumpuaa osin siitä tosiasiasta, että reilusti yli sata miljoonaa ihmistä on pakkautunut asuttamaan Suomen kokoista maa-aluetta. Tästäkin alueesta suurin osa on elämiseen kelvotonta, karua vuoristoa ja tuhansia pieniä saaria ilman makeaa vettä.

Tällaisesta pakotetusta yhteisöllisyydestä filippiiniläiset ovat vuosisatojen kuluessa luoneet omanlaisen kulttuurin, missä ihmisten sekoittuminen, kaiken tilapäisyys ja inhimillisten perustarpeiden kanssa painiskelu tislautuvat elinvoimaksi, joka vetoaa myös suomalaisiin koska se on niin harvinaista nyky-Suomessa.

Kun kaikki nuo yllä mainitut asiat laitetaan vitutuspuntariin, saamme tuloksen: Filippiineillä vituttaa kaikista vähiten se, että muualla vituttaa moni asia paljon enemmän.