Hyvä yritys – Startup-pöhinää Filippiineillä

Yritystoiminnan perusperiaatteet ovat Filippiineillä hyvin samanlaiset kuin Suomessakin. Kun niitä sovelletaan käytäntöön, soppaan tulee mukaan sakeuttavia ainesosia, mutta myös maukkaita sattumia.

Filippiineillä ulkomaalaiselle on vähemmän mahdollisuuksia tuottoisaan yritystoimintaan kuin Suomessa. Valtio ei tue ulkomaalaisten yritystoimintaa millään tavalla, pikemminkin päinvastoin. Se rajoittaa sitä protektionistisella lainsäädännöllä ja lukuisilla ulkomaalaisille yrittäjille epätasa-arvoisilla käytännöillä.

Kuten muuallakin maailmassa, myös Filippiineillä yritystoiminnassa onnistuminen vaatii kovaa työtä, todellista osaamista ja altistamista hyvälle tuurille. Pelkästään suomalaisella logiikalla ja kokemuksella ei tilauskirjoja pääse täyttelemään, yrittäjän työkalupakkia pitää täydentää myös paikallisen yrityskulttuurin tarvekaluilla.

Kannattaanko suomalaisen maahanmuuttajan aloittaa Filippiineillä paikallinen yritystoiminta vai tyytyä elämään mukanaan tuomilla rahoilla? Liiketaloudellisten ja tilastollisten todennäköisyyksien perusteella vastaus on, ettei kannata, mutta eihän meistä kukaan rakenna elämäänsä pelkästään liiketaloudellisen optimoinnin perusteella. Maahanmuuttajalle yritystoiminnan aloittaminen on usein myös paljon muuta kuin liiketaloudellisen voiton optimointia ja maksimoimista.

Liirum laarumia

Kirjoitin vuonna 1997 – kun intoa oli enemmän kuin kokemusta – ilmestyneessä Liikemiehen matkaopas Kaukoitään kirjassa Filippiinien liiketoimintakulttuurista seuraavasti:

Ensimmäinen edellytys Filippiineillä yritystoiminnan aloittamiseen on sen historian ja kulttuurin tuntemus. Usein on nähty, kuinka länsipelle (kano/kana) on tullut suurena opettajana ilman tietoa paikallistavoista ja suhdeverkoista, mutta pian poistunut lyötynä, edes ymmärtämättä mikä meni vikaan. Aikaisemmin asetelmat muokkasi pitkä siirtomaa-aika: Kano/kana on opettaja, alkuasukas oppipoika. Pelin säännöt ovat kuitenkin muuttuneet: 1980- ja 1990-luvuilla kansalliset arvot nousivat tärkeiksi, ja samalla paikalliset (usein kiinalaissukuiset) liikemiehet ottivat talouselämän hanskaansa kotinurkillaan.

Ulkomaalainen liikemies törmää liike-elämän hierarkkisiin järjestelmiin. Hän alkaa vedellä naruista, mutta mitään ei tapahdu. Inhimilliset tekijät keikauttavat suunnitelmat päälaelleen. Seuraa tuskastuminen, kun ei tiedetä riittävästi manilalaisten arvoista, historiasta ja suhdeverkoista. Aikataulutus menee perseelleen, koska inhimilliset tekijät viivyttävät hommaa. Asiat näyttävät sujuvan huipputasolla varsin vaivattomasti ja erilaisiin sopimuksiin päästään yllättävän helposti, mutta käytännön taso kangertelee. Inhimillisen tekijän luoman muurin suunnitelmien ja käytännön välillä voi parhaiten läpäistä välikäsien avulla. Eri tasoille voi avata kanavia epävirallisilla tapaamisilla kuten lounailla, niitä edustavien välikäsien kanssa.

Yhteisössä, jossa henkilökohtaisilla suhteilla on huomattava merkitys, liikeneuvotteluissa pyritään miellyttävään ilmapiiriin. Aikaa kuluu. Pitkät lounaat, välipalat eli meriendat kuuluvat olennaisena osana liiketoimintakulttuuriin. Suurin osa päätöksistä syntyy epävirallisten tapaamisten yhteydessä ja välimiesten välityksellä, ja viralliset tapaamiset ainoastaan sinetöivät ja virallistavat nämä päätökset. Liikeneuvotteluissa hyvät herjat ja tarinat ovat usein yhtä tärkeitä kuin taloudelliset faktat.

Manilassa vieraileva länsimainen liikemies usein ajattelee, että aika on rahaa ja että asiaan on päästävä heti, manilalainen liikekumppani puolestaan keskittyy ensin kuulumisiin, perheestä tarinoimiseen ja muuhun rupatteluun. Vierailija usein katselee kellostaan aikaa, pinoy taas ihastelee kellon mallia ja keskustelee pitkään sen ominaisuuksista. Kun tunnelma on oikea ja ilmapiiri suotuisa, käynnistyvät ”kovat” aihepiirit. Jos henkilökohtaisella tasolla syntyy yhteisymmärrys, myös liikesuhteet lähtevät liikkeelle. Jos huomauttelee ajasta, saa neuvottelun kyllä päättymään, mutta samalla päätöksenteko siirtyy. Mikä tahansa neuvottelutulos onkin, tulee tapaamisen päättyä iloisissa ja ystävällisissä merkeissä.

Liike-elämässä ei sukupuolella ole kovinkaan suurta merkitystä, menestyvä liikenainen on arkinen ilmiö. Manilalainen liikenainen käyttäytyy hieman eri tavalla kuin länsimainen business- siskonsa: hän varoo kyllä tuomasta naisellisuuttaan liiaksi esiin, mutta flirttailee kuitenkin kevyesti. Filippina-flirtti ei kuitenkaan ole vihje jatkotoimista, mitä eivät länsimaalaiset liikemiehet aina käsitä. Vaikka liike-elämässä vaikuttavat machoasenteet, etenkin korkeammalla johtotasolla, ei ammattinsa osaavaa naista mitenkään väheksytä. Päinvastoin sukupuoli saattaa olla etu, jos hallitsee asiansa.

Manilalaisten yrityksen sisäisten titteleiden määrä on huomattava ja ulkopuolinen saattaa saada kuvan laajasti hajautetusta päätöksenteosta. Titteli ei kuitenkaan tuo päätösvaltaa manilalaisessa hierarkiassa, vaan todellista valtaa käyttää vain muutama ihminen, yleensä samasta perheestä tai ystäväpiiristä. Huomionarvoinen seikka yrityksissä on rangaistuksien käyttö: työntekijöitä hallitaan pikemminkin kepin (oikeustoimet) kuin porkkanan (palkankorotukset/bonukset) avulla. Jos työntekijä mokaa, on seurauksena potkujen lisäksi julkinen tuomio. Yritystoimintaa säätelevät yhä edelleen perinteiset filippiiniläiset arvot: Hiya (häpeä), amor-propio (itsekunnioitus), pakikisama (halu tulla toimeen), utang na loob (kiitollisuudenvelka) ja muut hienovaraiset kanssakäymistä säätelevät käsitteet.

Liikemies joutuu painiskelemaan myös raskaan byrokratian kanssa. Yksinkertaistenkin asioiden hoitaminen vaatii kunnioitettavaa määrää papereita ja leimoja. Muutaman paketin tullista ulos saaminen vaati testiryhmältämme kolmen päivän työn ja kymmenien leimojen ja nimikirjoitusten keräämisen.

Liike-elämä on suuresti riippuvainen Filippiinien hallituksen säätämistä rajoituksista ja niiden toteutuksesta. Paikallinen sananlasku kuuluu: ystävilleni suon kaiken, mutta vihamiehilleni annan lait ja asetukset. Vaihtuvien lakien ja asetusten melskeessä joidenkin kauppa kukoistaa, toisten lamaantuu, ja kaikki näyttää täysin sattumanvaraiselta touhulta. Niinpä merkittävät liikemiehet ja ryhmittymät asettavat usein oman poliitikon valvomaan etujaan.

Liike-elämässä on tärkeää pitää suhteet hallitukseen ja mediaan, erityisesti kuullakseen ajoissa suunnanmuutoksista, jotka saattavat vaikuttaa liiketoimiin. Jatkuvat muutokset laissa ja kauppaa koskevissa asetuksissa rasittavat yritysten pitkän tähtäyksen suunnitelmia, joten kannattaa kuulostella hallituksen mielialoja, kilpailijoiden liikkeitä ja tulevia säädöksiä.

Liiketoiminnan edellytyksenä on luotettavan yhteistyökumppanin hankkiminen. Ulkomaalaiselle byrokratian hoitaminen, henkilöstöasiat, jakelukanavat ja muuttuvien säädösten hallinta ovat osoittautuneet hankaliksi. Nämä huolet voi jättää paikallisen edustajan tai yhteistyökumppanin huoleksi, jolla on riittävä asiantuntemus paikalliskiemuroissa. Lopuksi kannattaa muistaa, että manilalaiset antavat kanolle/kanalle paljon anteeksi ja suhtautuvat ymmärtäväisesti pikku kömmähdyksiin. Turha jäykistely ja paikallisen tapakulttuurin orjallinen kopiointi ei yleensä johda mihinkään.

Tikittävät torpedot

Yleisellä tasolla suurin osa edellä kirjoitetusta pitää edelleen kutinsa, mutta lukuisista erehdyksistä ja onnistumisista valaistuneempana, lisään tähän vielä muutaman Filippiineille ominaisen tekijän, jotka tulevat vastaan yrittäjän raatteentiellä.

Tuttu lakimies – Ihan aiheesta patinoitunut klisee, joka tuo mukanaan ongelmia ja kuluja jos lakimies on leiponut itsensä mukaan yritykseen omistajaksi tai asioiden hoitajaksi. Yksittäisissä tilanteissa on hyvä käyttää lakimiestä, mutta yrityksen perustamiseen ja operatiiviseen pyörittämiseen ei tarvita lakimiestä. Filippiineillä lakien käytännön sovellukset eivät tarjoa ulkomaalaiselle yrittäjälle suojaa ja ongelmatilanteissa ”tutulle lakimiehelle” pärjää ainoastaan vielä kalliimpi lakimies.

Kirjanpitäjä – Kirjanpitäjä määrittää millaiseksi yrityksen ja valtion virastojen välit tulevat operatiivisesti muodostumaan. Passiivinen lippulappujen täyttäjä, joka ainoastaan prosessoi lakisääteiset asiat, jättää yrityksen virastojen epäjohdonmukaisten ja kohtuuttomien vaatimusten armoille. Hyvä kirjanpitäjä pitää henkilökohtaisia suhteita yllä paikallistason viranomaisiin ja osallistuu aktiivisesti yrityksen taloushallinnon kehittämiseen ja optimointiin.

Suhteet – Yrittäjä tapaa jatkuvasti henkilöitä, jotka kehuvat suhteitaan ja niiden kautta syntyviä erinomaisia liiketoimintamahdollisuuksia. Yleensä näillä miljoonakauppiailla ei ole omaa liiketoimintaa, mutta he olettavat että sellaisen voi luoda pelkästään sillä että he tuntevat jonkun jolla sellainen on. Koska oikeat suhteet ovat yritystoiminnassa tärkeitä, näitä ”esittelyitä” ei suoralta kädeltä kannata ohittaa, mutta yksi hyvä filtteri on kysyä kuinka hyvää SINUN oma business on suhteittesi kanssa?

Rahapuu – Yritystoiminnan mahdollisuudet ovat siellä missä on riittävästi maksukykyisiä asiakkaita; Filippiineillä ei sellaisia alueita ole monta. Hyvä ja laadukas tarjonta ei tuo asiakasvirtaa yrityksen luokse. Yritys pitää viedä sinne missä asiakasvirta on jo valmiiksi riittävän vuolas. Maassa on jo liian paljon ulkomaalaisten perustamia resortteja ja ravintoloita joihin ei tule koskaan löytymään riittävästi maksukyisiä asiakkaita.

Lahjonta – Liike-elämän pinnan alla tapahtuvista kiusallisista asioista, lahjuksista (lagay) tai kynnysrahoista (tong) ei yleensä puhuta ääneen ulkomaalaisten kanssa eikä pienimuotoisessa yritystoiminnassa niihin sekaantuminen ole välttämätöntä. Vaikka korruptio on syvälle juurtunut maan tapa, filippiinot osaavat myös arvostaa ulkomaalaisen suoraselkäisen kielteistä suhtautumista siihen.

Yksin vai porukalla – Filippiineillä kaikessa on vahva tilapäisyyden pohjavire, niin myös liikesuhteissa. Usein käy niin että maassa asuvien ulkomaalaisten henkilökohtaiset mahdollisuudet ja tilanteet muuttuvat vuosien kuluessa hyvinkin paljon. Yhteisyrityksen etukäteen tarkasti punnituilla eduilla ja haitoilla ei muutaman vuoden jälkeen ole samaa painoarvoa kuin yritystä perustettaessa. Sille on syynsä miksi lähes kaikki filippiiniläiset yritykset, pienistä kulmakaupoista jättimäisiin konglomeraatteihin, ovat perheyrityksiä. Filippiineillä perhe/suku määrittää ne rajat, jonka sisällä liiketoimintaa voi kestävästi ja pitkällä tähtäyksellä kehittää isommalla porukalla.

Työntekijät – Osaava ja vastuullinen henkilökunta on Filippiineilläkin yritystoiminnan perusta. Henkilökuntaa palkatessa joutuu väistämättä hieman kovettamaan luonnetta eikä tyytymään ensimmäiseen sukulaiseen tai tutun tuttuun, joka tarvitsee kipeästi työpaikkaa. Yleensä ne oikeat osaajat löytyvät vasta seuraavan viidensadan hakijan joukosta. Vaikka paikalliset työntekijät saavat yrityksen rutiinit rullaamaan hyvin, sinne tänne syntyy jatkuvasti ” determinismisiä aukkoja”, joiden havaitseminen ja paikkaaminen vaati jatkuvaa johdon ja omistajien läsnäoloa.

Sielun miljonääriksi

Moni suomalaisen perustama yritys Filippiineillä on syntynyt unelmasta, ilman sen syvällisempiä analyysejä tai liiketaloudellisia pohdintoja. Unelman, innostuksen ja intohimon merkitystä ei koskaan pidä väheksyä yritystoiminnassa: Ne ovat se ratkaiseva tekijä onnistumisen ja epäonnistumisen välillä.

Kaikista olennaisin asia yritystoiminnassa pärjäämisessä on se, että aloittaa sen. Haaveilusta ei kerry kummoista kassavirtaa eikä riskien minimoinnin miinaharavaa koskaan löydy. Muiden – myös minun – jakamia ohjeistuksia voi myös kyseenalaistaa koska henkilökohtaisissa lähtökohdissa ja resursseissa voi olla onnistumisen kannalta merkittäviä eroja. Se, mikä onnistuu sinulta, ei todennäköisesti onnistu minulta, ja päinvastoin.

Filippiinit on maa, missä idean ja sen toteuttamisen välinen etäisyys on poikkeuksellisen lyhyt. Hyvin harvoin ulkomaalaiselta yrittäjältä kysytään onko hänellä siihen aikaisempaa kokemusta tai koulutusta, ikään kuin ulkomaalaisuus itsessään olisi yrittäjyyteen pätevöittävä ominaisuus.

Filippiineillä yritystoiminta tarjoaa mahdollisuuksien ihmemaan, missä turvaverkot eivät pehmennä epäonnistumisia, mutta onnistumiset voivat viedä nopeasti huikeisiin korkeuksiin. Filippiineillä yrittäjyys ei koskaan rajoitu pelkästään työksi tai ammatiksi. Yritystoiminnan potentiaaliset ääripäät ovat niin kaukana toisistaan, että niiden väliin mahtuu inhimillisen elämän koko spektri.

Lähes kaikille suomalaisyrittäjille, joita olen oman tieni risteyksissä tavannut, on ollut yhteistä se, ettei kukaan ole syvästi katunut yrittäjäksi ryhtymistään, ei vaikka liiketoimet olisivat menneet täysin perseelleen. Yrittäminen vieraassa maassa tuo mukanaan sellaisen tsunamin kokemuksia, seikkailuja ja elämää, joiden hinta voi olla kallis, mutta anti ääretön.