Filippiinit vai Suomi – kummalla on enemmän varallisuutta ja kirkkaammat tulevaisuudennäkymät? Kysymys tuntuu kuin vertailisi pulleaa säästöpossua ja luottokorttia, jonka luottoraja on ylitetty aikoja sitten: molemmissa raha liikkuu, mutta tilillä oleva tunne on hyvin erilainen.
Vielä muutama vuosikymmen sitten tällainen vertailu olisi kuulostanut pelkältä vitsiltä. Suomi oli maailman rikkaimpien maiden eturivissä lähes kaikilla mahdollisilla kehityksen ja hyvinvoinnin mittareilla. Filippiinit puolestaan sijoitettiin jonnekin “kehitysmaan” ja “älä nyt sinne ainakaan muuta” -varoituksen välimaastoon.
Tilanne on kuitenkin muuttunut. Nyky-Suomessa useat yhteiskunnan tukipilarit natisevat: koulutus, terveydenhuolto, julkinen talous ja väestörakenne kaipaavat reiluja annoksia kipugeeliä. Filippiineillä sen sijaan talous kasvaa, palvelut kohenevat, eivätkä leikkaukset ja sopeutustoimet hallitse julkista keskustelua.
Koska tulevaisuutta – jossa rikas köyhtyy ja köyhä vaurastuu – ei voi arvioida pelkillä mielipiteillä tai toiveilla, tarkastellaan kysymystä talouden yleisimmillä mittareilla. Vertailu perustuu vuoden 2026 ennusteisiin ja saatavilla oleviin talousarvioihin.
Bruttokansantuote – kenellä on isoin?
Valtioiden vaurautta vertailtaessa bruttokansantuote (BKT) on se perusmittari, joka kertoo talouden kokonaiskoosta – toisin sanoen siitä, kuinka paksu lompakko kansakunnalla on yhteensä.
Vuonna 2026 Filippiinit on tässä kisassa yllättävän vahva haastaja. Ennusteiden mukaan talous kasvaa 5–6 prosentin vuosivauhtia, eikä tahti näytä hyytyvän, vaikka maailmantalous välillä huokailee ja pyytää happihyppyä.
Filippiinien nimellinen BKT liikkuu vuoden 2026 arvioissa noin 470–520 miljardissa eurossa. Suomi puolestaan asettuu 295–300 miljardin euron haarukkaan. Pelkkää kokoluokkaa katsottaessa Filippiinit vie tämän erän selvästi: enemmän rahaa liikkeessä, suuremmat sisämarkkinat ja moninkertainen määrä kuluttajia.
Bruttokansantuote asukasta kohden – se olennainen “mutta”
BKT per capita kertoo, kuinka paljon tavaroita ja palveluja tuotetaan yhtä asukasta kohti vuodessa. Tässä kohdassa Suomi voi suoristaa kravattinsa.
Filippiinien kansantuote jakautuu noin 130 miljoonalle ihmiselle, kun taas Suomen väestö mahtuisi yhteen suureen filippiiniläiseen kaupunkiin. Suomessa asukaskohtainen BKT on vuonna 2026 arviolta 51 000–53 000 euroa. Filippiineillä vastaava luku liikkuu 3 500–4 000 euron tuntumassa. Filippiinien kokonaistalous voi siis olla suurempi, mutta yksittäisellä suomalaisella on edelleen selvästi paksumpi lompakko – ja korkeampi veroprosentti.
Bruttokansantulo (GNI) tuo vertailuun lisäulottuvuuden, sillä se huomioi nettotulot ulkomailta. Filippiinien GNI asukasta kohden nousee arviolta 4 500–6 000 euroon, kiitos siirtotyöläisten noin 40 miljardin euron vuosittaisten rahalähetysten. Suomessa GNI pysyy lähellä BKT:tä, noin 55 000–60 000 eurossa.
Filippiineillä tilastojen ulkopuolella pyörii kuitenkin mittava harmaa talous, arviolta 35–40 prosenttia suhteessa BKT:hen. Suomessakin harmaata taloutta esiintyy, mutta sen osuuden arvioidaan jäävän 5–10 prosenttiin. Tämä tarkoittaa, että monen filippiiniläisen todellinen toimeentulo on virallisia lukuja parempi, mutta se ei näy verotuloina, sosiaaliturvana eikä eläkekertymänä.
Ostovoima – mitä rahalla oikeasti saa?
Talouslukuja pyöritellessä vastaan tulee usein taikasana ostovoimapariteetti, eli PPP (Purchasing Power Parity). Se ei ole varsinainen talousluku, vaan laskentatapa, jonka avulla eri maiden hintatasot saadaan vertailukelpoisiksi. Sen ansiosta ymmärtää myös sen, miksi 50 pesoa (noin 80 senttiä) tuntuu Filippiineillä vielä ihan oikealta rahalta, kun taas Suomessa sillä ei saa kaupasta edes muovipussia.
Kun PPP:tä käytetään BKT:n laskennassa, puhutaan ostovoimakorjatusta BKT:stä, joka kertoo, millaisen elintasoa talous keskimäärin mahdollistaa. Suomessa ostovoimakorjattu BKT asukasta kohden on noin 60 000 euroa. Filippiineillä vastaava luku jää noin 12 000–14 000 euroon.
Mediaanitulo tekee eron vielä konkreettisemmaksi. Suomessa mediaanitulo on noin 28 000 euroa vuodessa. Filippiineillä mediaanitulo on noin 4 000 euroa vuodessa. Se riittää perusmenoihin, mutta säästäminen, suuremmat hankinnat tai taloudellinen puskurirahasto jäävät useimmille saavuttamattomiksi.
Vaikka Filippiinit on taloutensa kokonaistuotannolla mitattuna jo keskisuuren valtion luokkaa, keskivertokansalainen on edelleen selvästi köyhempi kuin suomalainen. Tavallinen palkansaaja pystyy ylläpitämään pohjoismaista elintasoa, johon kuuluvat usein auto, kesämökki ja suhteellisen vakaa taloudellinen turva.
Valtion budjetti – kenen kassakone kilahtaa kovempaa?
Keskushallinnon budjettia tarkasteltaessa Filippiinit kiilaa Suomen edelle. Vuonna 2026 Filippiinien valtion budjetti on noin 108 miljardia euroa, ja se kasvoi yli 7 prosenttia edellisvuodesta.
Suomen valtion budjetti vuodelle 2026 on 90,3 miljardia euroa. Ensi silmäyksellä näyttää siltä, että Filippiinien valtio käyttää jo enemmän rahaa kuin Suomi. Vertailussa on kuitenkin syytä olla tarkkana: Suomessa suuri osa menoista – kuten terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut – on siirretty hyvinvointialueille. Kun koko julkinen sektori lasketaan mukaan, Suomen kokonaismenot nousevat noin 160 miljardiin euroon vuodessa. Rahaa kuluu siis edelleen raskaan sarjan tahtiin.
Budjettien vertailu on vain suuntaa antavaa maiden hallintorakenteiden suurten erojen vuoksi. Painotusero on silti ilmeinen: Suomessa budjetin kasvu hupenee pitkälti vanhojen rakenteiden, väestön ikääntymisen ja korkomenojen kattamiseen, kun taas Filippiineillä panostetaan huomattavasti voimakkaammin Tulevaisuusinvestointeihin kuten infrastruktuuriin ja koulutukseen.
Velka ja vakaus – kuka nukkuu paremmin?
Filippiinit on Suomea velkaisempi euromääräisesti, mutta selvästi vähemmän velkainen suhteessa taloutensa kokoon. Valtion velka on arviolta 250 miljardia euroa eli noin 60 prosenttia BKT:stä, ja nopea talouskasvu nakertaa kuitenkin velkasuhdetta hiljalleen – kuin termiitit puupaalua: tehokkaasti ja äänettömästi.
Suomi puolestaan muistuttaa opiskelijaa, joka löysi pikavipit ja ajatteli: ”tämän maksan sitten joskus, kun saan suuren palkan”. Suomen valtion velka on noin 189 miljardia euroa, ja tämän vuoden aikana sen arvioidaan nousevan suhteessa BKT:hen yli 90 prosentin. Korkomenoista on muodostunut tsunami, joka peittää näkyvyyden tulevaisuuteen.
Inflaatio tuo Suomelle hieman lohtua, sillä se on pysynyt noin 1,5–2 prosentin tuntumassa. Filippiineillä inflaatio on saatu painettua 2–3 prosenttiin, mutta sen liikkeet ovat arvaamattomampia – erityisesti ruoan hinnat voivat nousta rajusti lyhyessä ajassa.
Tuloerot – Onko riittävästi rikkaita?
Tulo- ja varallisuuseroja mitataan yleensä Gini-kertoimella. Mitä suurempi kertoimen arvo on asteikolla 0–100, sitä suuremmat ovat erot.
Suomessa Gini-kerroin on maailman matalimpia, noin 28. Käytännössä tämä tarkoittaa, että rikkaita on vähän, köyhät eivät kuole nälkään ja todellinen valtaryhmä on keskiluokka.
Filippiineillä kerroin on noin 40. Pieni eliitti omistaa suuren osan kaikesta siitä, mitä mainoskuvissa näkyy. Rikkaiden absoluuttinen määrä on silti suurempi kuin Suomen koko väkiluku, mikä selittää sen, miksi ostoskeskukset ovat täynnä Louis Vuittonia – ja niiden ulkopuolella joku myy banaaneja kadulla.
Puskurit ja piilovarallisuus – säästöpossun pohja
Vaikka Suomen valtionvelka hirvittää, vastapainona on merkittävä kansallinen varallisuuserä, jota Filippiineiltä ei löydy: eläkerahastot. Suomella on maailmalle sijoitettuna noin 250 miljardia euroa eläkevaroja. Jos nämä laskettaisiin mukaan valtion taseeseen, Suomen tilanne näyttäisi paremmalta, vaikka velkakello tikittääkin lähestyvän tuomiopäivän tahtiin.
Filippiineillä vastaavaa kansallista puskuria ei ole. Rikkaus ei ole kertyneissä säästöissä tai rahastoissa, vaan dynaamisessa ja kasvavassa kassavirrassa. Siinä missä Suomi on varakas perijä, joka nostaa säästöjään elintasonsa ylläpitämiseksi, Filippiinit on nuori yrittäjä, jolla on tyhjät taskut mutta tilauskirja täynnä.
Väestö, sisämarkkinat ja luonnonvarat
Tässä kohdassa Suomen moottori alkaa yskiä ja Filippiinit pääsee esittelemään vahvuutensa. Filippiinien väestön mediaani-ikä on vain 26,6 vuotta. Kyseessä on nuori, kulutushaluinen ja työikäinen kansa.
Suomessa katukuvassa näkyy yhä useammin rollaattoreita kuin lastenvaunuja. Mediaani-iän noustessa 43,4 vuoteen herää väistämättä kysymys: kuka maksaa verot, eläkkeet ja ylläpitää taloutta vuonna 2035?
Sisämarkkinoiden mittakaavassa Filippiinit on jättiläinen. Kotimarkkinat kuuluvat maailman suurimpiin, mikä takaa talouden pyörimisen silloinkin, kun maailmankauppa yskii. Suomi taas on pienenä sisämarkkinana vahvasti vientiriippuvainen – jos Saksa aivastaa, Suomen talous saa keuhkokuumeen.
Luonnonvarojen osalta Suomi nojaa metsiinsä, teknologiaosaamiseensa ja menneisiin menestystarinoihin. Filippiineillä puolestaan on runsaasti osin hyödyntämättömiä mineraalivaroja, geotermistä energiaa sekä öljy- ja maakaasuesiintymiä.
HDI – Suomen pelikenttä
Inhimillisen kehityksen indeksissä (HDI) Suomi pitää pintansa. HDI yhdistää tulotason, koulutuksen ja elinajanodotteen yhdeksi luvuksi, joka kuvaa kokonaisvaltaista elämänlaatua.
Suomen HDI on vaikuttava 0,948, mikä nostaa maan maailman kärkikymmenikköön. Suomessa vauraus näkyy toimivana arkena: hanavesi on juomakelpoista, bussit kulkevat ajallaan ja julkiset palvelut toimivat vielä kohtuullisesti.
Filippiinien HDI on noin 0,72. Maa sijoittuu kehityksessä keskikastiin, mutta nousu on nopeaa – kuin lapsi, joka opettelee kävelemään: horjuen, mutta yhä pidempiä askelia ottaen.
Kumpi siis on rikkaampi vuonna 2026?
Jos rikkaus mitataan elintasolla, sosiaaliturvalla ja säästöillä, Suomi vie voiton. Mutta jos rikkaus mitataan tulevaisuuden potentiaalilla, väestön energialla ja talouskasvulla, Filippiinit nappaa kruunun – ja vielä tanssii sen kanssa auringonlaskuun.
Lopputuloksen tässä vertailussa voisi summata seuraavasti: Suomi elää kertyneellä varallisuudella ja rakenteilla, kun taas Filippiinit rakentaa vaurauttaan kasvulla ja volyymilla. Vuonna 2026 Filippiinit on ”rikkaampi” valtiona, mutta suomalainen on moninkertaisesti rikkaampi yksilönä.
Lue lisää aiheesta:
Askel eteen, toinen taakse – Silmäys Filippiinien talouteen
Presidentti Marcosin ensimmäinen vuosi – Mites meni niinku omasta mielestä?
