Nobelin rauhanpalkinto – Vapaus valita Filippiinit

Viime viikon perjantaina Nobel-komitea pudotti Filippiineille pommin, joka jäi suutariksi, mutta sinetöi verkkojournalistin voiton sananvapauden vahtikoirana.

Kun näin uutistoimistojen breaking news – listauksesta, että Nobelin rauhanpalkinto on puoliksi mennyt Filippiineille, minulta meni hämmästyksestä kahvit rinnuksille.

Ensimmäinen ajatus oli, että presidentti Dutertelle on myönnetty Nobelin rauhanpalkinto – Putang Ina. Voisiko se olla mahdollista? Kun klikkasin uutisen auki, näin että palkittu filippiino olikin Maria Ressa. Kahvit meni toistamiseen rinnukselle. Miten Ressa liittyy Nobelin rauhanpalkintoon?

Tänä vuonna vedonlyöjien suosikkeja palkinnon saajiksi olivat Maailman terveysjärjestö, sananvapausjärjestö Toimittajat ilman rajoja tai YK:n ilmastonsuojelun puitesopimus. Myös seuraavia henkilöitä pidettiin mahdollisina palkittavina: Ruotsalainen ilmastoaktivisti Greta Thunberg, hongkongilainen poliitikko Nathan Law Kwun-chung, valkovenäläinen ihmisoikeusaktivisti Svetlana Tsihanouskaja ja venäläinen oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyi.

Nobel-komitea myönsi ja puolitti palkinnon (ja siihen kuuluvan noin miljoonan dollarin shekin) kuitenkin filippiiniläiselle Maria Ressalle ja venäläiselle Dmitri Muratoville. Komitea perusteli toimittajien palkintoa: ”Ressa ja Muratov ovat puolustaneet ilmaisunvapautta, mikä on ehto demokratialle ja pysyvälle rauhalle. Vapaa, riippumaton ja faktapohjainen journalismi toimii suojana vallan väärinkäytöksiä, valheita ja sotapropagandaa vastaan”.

Lähes kaikki Nobelin rauhanpalkinnot ovat olleet kiistanalaisia ja eikä tämäkään vuosi ollut poikkeus. Paljon on arvosteltu sitä, miksi rauhanpalkinnosta tuli ”sananvapauspalkinto”, mutta osumatta täysin sinne, missä sananvapaudesta käydään todellista taistelua.

Palkintoa on usein pidetty poliittisina näpäytyksinä epädemokraattisten maiden johtajille ja autoritäärisille hallinnoille, mutta nyt ei rohkeus riittänyt palkita Kiinan ja Valkovenäjän sananvapaustilanteen arvostelijoita?

Kuka mitä häh?

Maria Angelita Ressa on 58-vuotias Filippiiniläis-yhdysvaltalainen veteraanijournalisti, sananvapausaktivisti ja Rappler internet-uutissivuston perustaja ja toimitusjohtaja. Ressa on toiminut muun muassa Yhdysvaltalaisen CNN:n Manilan ja Jakartan toimistojen johtavana tutkivana toimittajana ja filippiiniläisen ABS-CBN:n uutis- ja ajankohtaistoimituksen johtajana.

Ressa on aktiivinen toimija lukuisissa kansanvälisissä sananvapausjärjestöissä. Hän on Reporters Without Bordersin johtohenkilöitä ja yksi kahdestakymmenestäneljästä Facebookin riippumattoman seurantaryhmän jäsenestä. Hän myös istuu kansainvälisen sananvapausjärjestön International Press Instituten hallituksessa.

Ressa on systemaattisesti kerännyt lukuisia sananvapauden puolustamisesta myönnettyjä palkintoja, joista ehkä merkittävin oli 2018 valinta Time-lehden Vuoden henkilöksi yhdessä muiden työnsä takia vainottujen toimittajien kanssa.

Kun Ressa julkaisi laajan artikkelisarjan siitä kuinka Rodrigo Duterten vaalikampanja käytti Facebookia voittaakseen vuoden 2016 vaalit, Rappler sai presidentistä oman arkkivihollisen. Myöhemmin Ressa julkaisi lisää artikkeleita, joissa kuvattiin kuinka Duterten kannattajat jatkoivat sosiaalisen median hyödyntämistä levittämällä valheita ja propagandaa, jotka tukivat presidentin toimia.

Helmikuussa 2019 Filippiinien viranomaiset pidättivät Ressan, koska Rappler oli julkaissut liikemies Wilfredo Kengiä koskevan valheellisen uutisen. Ressa pääsi takuita vastaan vapaalle ja lopulta sai tuomion kunnianloukkauksesta. Lukuisat kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt tuomitsivat Ressan pidätyksen ja tuomion hyökkäyksenä sananvapautta kohtaan.

Ressalta ilmestyy lähiaikoina hänen kolmas kirjansa How to Stand Up to a Dictator. Liekö sama kysymys ollut Nobel-komiteallakin mielessä tänä vuonna?

Mikä meno täällä on päällä?

Vuonna 2010 Ressa alkoi ideoida kuinka toimittajat voisivat käyttää sosiaalista mediaa ja väkijoukkoja uutisten jakeluun. Hän sai avukseen lukuisia samasta aiheesta kiinnostuneita tukijoita kuten ABS-CBN -uutiskanavan päätoimittajan Glenda Glorian, Ateneo de Manila yliopiston professorin Chay Hofileñan, internet-guru Nix Nolledon, liikemies Manuel Ayalan ja Nation Broadcasting Corporationin entisen johtajan Raymund Mirandan.

Ressa aloitti Rappler-verkkouutissivuston vuonna 2011 yhdessä kolmen muun naistoimittajan kanssa. Sivusto aloitti MovePH -nimisenä Facebook-sivuna. Seuraavana vuonna siitä kehittyi nykyisenkaltainen verkkouutissivusto, jonka hallinnointiin perustettiin Rappler osakeyhtiö ja rahoittamiseen erillinen sijoitusyhtiö.

Rappler oli tuolloin uraauurtava tiedotusväline Filippiineillä. Nykyään sen toimituksen yli satapäinen henkilökunta on osaavaa ja työlleen omistautunutta. Heidän toimitilat, resurssit ja kansainväliset kontaktit ovat huippuluokkaa.

Kaikki liiketoiminnan osa-alueet omistaa erillinen sijoitusyhtiö Rappler Holdings Corporation, jonka omistus jakautuu tällä hetkellä seuraavasti: Singaporelainen sijoitusyhtiö Dolphin Fire Group (31.21%), Maria Ressa (23.77%), Hatchd Group (17.86%) ja Benjamin So (17.86%). Loput 9.3 prosenttia osakkeista on piensijoittajilla ympäri maailmaa.

Koska Rapplerilla ei ole mainontaa, sen operatiivinen toiminta rahoitetaan joukkorahoituksella, lahjoituksilla ja sijoittajien lompakolla. Rappler keräsi varoja myös myymällä Filippiiniläisten pankkien liikkeelle laskemia talletustodistuksia (PDR), mikä mahdollisti ulkomaisten Omidyar Networkin ja North Base Median sijoittaa Rappleriin. Rapplerin sijoitusyhtiötä rahoittaa ulkomailta myös Yhdysvaltojen kongressin perustama järjestö National Endowment for Democracy. Rapplerin vuotuinen liikevaihto on viime vuosina ollut yli 150 miljoonaan pesoa ja voittoa tahkotaan omistajille ja sijoittajille hyvällä tuottoprosentilla.

Liikeyrityksenä ja sijoituskohteena Rappler on menestystarina. Se on ihan alusta lähtien toteutettu ammattimaisesti ja hatunnoston arvoisesti. Nobel-palkinnon myötä yrityksen arvon voi veikata nousevan pilviin. He ovat liiketoiminnan puolella tehneet kaiken oikein ja ammattimaisesti.

On se niin väärin

Uutinen Ressan Nobelin rauhanpalkinnosta otettiin Filippiineillä vastaan yllättävän vähällä rummunpäristyksellä. Kansa ei lähtenyt toreille eivätkä tiedostusvälineet riehaantuneet viikkoja kestäneeseen Pinoy pride -hehkutukseen. Tapahtunut todettiin, muutamat kolumnistit kirjoittivat pakolliset onnittelut, mutta pian asia unohdettiin ja ikään kuin hieman häpeillen lakaistiin sivuun uutisvirrasta.  Tätä ei olisi odottanut maassa, missä on ollut melko vähän juhlimisen aihetta kansainvälisillä kilpakentillä.

Mikä Ressassa ja Rapplerissa on ongelma ja miksi se ärsyttää niin monia filippiiniläisiä? Ressasta ja Rapplerista ei ole oikeita eikä vääriä mielipiteitä, on ainoastaan erilaisia mielipiteitä, ja niitä on Filippiineillä laidasta laitaan.

Rappler voisi olla erinomainen uutistoimisto ja verkkojulkaisu, sillä heidän uutistarjontansa ja reportaasit ovat laadukasta journalismia, mutta niissä häiritsee heidän aatteellisen ja poliittisen ”taistelun” alleviivaus. He ovat ikään kuin monopolisoineet sananvapauden puolustamisen luomalla Filippiineille oman fiktiivisen sodan hyvän ja pahan välille.

Rapplerilla pitää olla selkeä vihollinen, jonka toimia kärjistetään ja liioitellaan yli sen pisteen, missä lukijat – jotka eivät halua osallistua heidän aatteellisiin taisteluihinsa – eivät enää tunnista maan todellisuutta. Kun Rappler määrittelee itse sen mikä on syrjintää ja vainoa heitä kohtaan, silloin ”sananvapauden puolustamista” käytetään hiljentämään arvostelu myös heitä itseään kohtaan – ja viime kädessä myös siunaamaan sen mikä on totta.

Matkalla pankkiin tuollaiset seikat eivät tietenkään matkaa haittaa, mutta Filippiineillä ollaan tällaiselle oman edun/asian nimissä toteutettavalle todellisuuden värjäämiselle erityisen herkkiä. Siitä on historiassa liiaksi kokemusta ja se on kyynistänyt kansakuntaa.

Rapplerin palkitseminen ulkomailla ärsyttää myös (kateellisia?) perinteisen median edustajia ja omistajia. He näkevät kuinka hienosti Rapplerin asiat ovat verrattuna moneen muuhun filippiiniläiseen toimitukseen, jotka joutuvat tekemään tiedonvälitystyötä alkeellisissa oloissa ja ihan oikeasti oman henkensä peliin laittaen. He eivät ymmärrä kuinka itseisarvoisen arvokkaana ideologinen ja aatteellinen ”sananvapaustaistelu” nähdään länsimaissa.

Onko järkee vai ei?

Kun puhutaan ruumiskasoista, trolliarmeijoista, teloituksista ja muista värikkäistä kärjistyksistä, sillä luodaan yhteiskunnan sisään paranoiaa ja ulkomaailmalle kuvaa maasta, joka elää synkässä diktatuuriin ikeessä. Yksittäiset sieltä täältä poimitut faktat voivat olla tosia, mutta niiden pohjalta maalattu kokonaiskuva täysin harhaanjohtava.

Rappler on julistanut viimeiset viisi vuotta kuinka Filippiineillä murskataan sananvapautta… Eiköhän asiat ole aika hyvin jos presidentin vihaama mediatalo voi täysin vapaasti toimia ja toistaa sanomaansa sananvapauden tilasta täysin vapaasti. Jos Filippiineillä olisi todellinen vakava sananvapausongelma, Rappler ei saisi toimia, se olisi suljettu ja Ressa olisi vankilassa tai tapettu.

Ressa voi täysin vapaasti tehdä töitä,. Hänen matkojaan ympäri maailmaa ei millään tavalla kukaan rajoita. Ketään Rapplerista ei ole uhkailtu fyysisellä väkivallalla eikä tapettu (toisin kuin palkinnon jakaneen Malavein tapauksessa).

Ressan maailmalle maalaama, räikeästi liioiteltu kuva hänen systemaattisesta vainoamisestaan – Hänet on tuomittu ainoastaan yhden liikemiehen kunnianloukkauksesta – antaa Filippiinien yleisestä tilanteesta väärän kuvan. Se myös jättää varjoonsa maat, joissa ihan oikeasti tapahtuu asioita mihin pitäisi puuttua, ja vie tilan todellisilta sananvapautta henkensä kaupalla puolustavilta toimijoilta.

Kukaan Rapplerissa ei henkilökohtaisesti ole uhattuna tai kärsi roolissaan. Heitä arvostetaan, jopa kadehditaan, ja Rappleria pidetään tavoiteltavana työpaikkana journalistien keskuudessa. Ressan oma elämä on taloudellisesti turvattu ja hän on erittäin arvostettu omassa roolissaan ulkomailla.

Maailman selleissä on paljon toimittajia, joilla on hieman erilainen lähtökohta ja näkökulma sananvapaustaisteluun ja sen henkilökohtaisiin riskeihin. Heillä ei ole vastaavaa kansainvälistä suhdeverkostoa päättämässä heidän palkitsemisista.

Totta on, että Filippiinien hallitus on tekaissut useita syytteitä Rappleria ja Resaa vastaan, mikä on tavanomaista toimintaa Filippiineillä, ei mitään sellaista mistä maa voisi olla ylpeä, mutta sitä ovat tehneet kaikki hallinnot ja tekevät jatkossakin. Filippiineillä on todellisia vapaata tiedonvälitystä uhkaavia ja vaikeuttavia toimintatapoja, jotka eivät ole yhden hallinnon tapoja eivätkä ne häviä hallinnon vaihtuessa. (Kts. Roskapuhetta – Filippiiniläisestä sananvapaudesta)

Jos yhden asian puolesta ”taisteleminen” kärjistetään ja politisoidaan niin pitkälle, ettei sillä ole enää maan arkitodellisuuden kanssa mitään tekemistä, maan yleisestä maineesta riippuvaisille hankkeille sillä voi olla hyvinkin suuri merkitys.

Kääntäessään maailman tiedotusvälineiden valokeilan omaan sananvapauden marttyyrin asemaansa, Ressa romuttaa monta yleishyödyllistä hanketta ja kauppaa Filippiineille – Kukapa haluaisi olla tekemisissä moisen ”diktatuuriin” kanssa? 

Tuollaisessa toiminnassa kustaan omiin muroihin. Mutta Ressalla ja Rapplerilla on jo paremmat ruuat omassa pöydässä. Ne kusisimmat murot syö lopulta maan köyhä enemmistö.

Kaikesta huolimatta – Onneksi olkoon!

Vaikka Nobel-komitean perusteet rauhanpalkinnolle eivät tälläkään kertaa olleet täysin tyydyttävät, niillä kuitenkin mennään. Vaikka minun ja monen filippiiniläisen mielestä Ressan painoarvo todellisena sananvapauden marttyyrinä ei ole kovin painava, Nobel-komitea näki asian toisin. Heillä on omat syynsä päättää kenelle he palkinnon myöntävät, eivätkä he lopulta ole siitä tilivelvollisia ulkopuolisille.

Kun Martti Ahtisaarelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto, se tuli perusteilla, joissa osin palkittiin myös Suomen pitkäjännitteinen työ rauhanedistämishankkeissa. Martti puhui maastaan positiiviseen sävyyn, tavalla mistä kaikki suomalaiset voivat olla ylpeitä.

Ajat ovat muuttuneet. Nyt palkinnon saa maalaamalla omasta maasta ja sen demokraattisesta hallinnosta mahdollisimman negatiivista kuvaa. Mutta onhan se tavallaan hieno asia, että edes yksi filippiiniläinen pääsee Martti Ahtisaaren kanssa samaan kerhoon – Edes jollakin tavalla positiivisia uutisia Filippiineiltä. 

Nobelin rauhanpalkinto on yksi arvostetuimmista kansainvälisistä palkinnoista, ehkä se kaikkein arvostetuin. Aikaisemmin tänä vuonna Filippiinit pääsi juhlimaan Hidlyn Diazia, kun hän voitti maalle ensimmäisen olympiakullan. Nyt tuli kultaa rauhan olympialaisissa, mikä sekin on kaikesta huolimatta jonkinlaisen tunnustuksen arvoinen suoritus.