Presidenttinä Duterte sanoi mitä ajatteli, mutta ei aina ajatellut mitä sanoi. Siitä hänet muistetaan, siksi häntä inhottiin ja siksi hänestä pidettiin. Mitä muuta jäi viivan alle kuuden vuoden presidenttiyden jälkeen?
Kun Rodrigo Roa Duterte lähti mukaan vuoden 2016 presidentinvaaleihin, hän toi politiikkaan virkistävän tuulahduksen todellisen muutoksen mahdollisuudesta. Asetelmassa jotain samaan kuin klassisissa lännenelokuvissa: Kaupunkiin ratsastaa kovaotteinen muukalainen, joka palauttaa järjestyksen ja laittaa asiat kuntoon.
Duterte syntyi Davaon kaupungissa paikallisesti vaikutusvaltaiseen perheeseen vuonna 1945. Hän valmistui lakimieheksi ja toimi Davaon provinssin yleisenä syyttäjänä ja Davaon kaupungin pormestarina yli 22 vuotta. Hänen johdossaan Davao muuttui rikollisjengien ja salakuljettajien isännöimästä maaseutukaupungista yhdeksi Filippiinien turvallisimmaksi ja nopeimmin kehittyväksi kaupungiksi.
Duterten käyttämä kieli on aina ollut karkean kansanomaista, täynnä kirouksia ja härskiä vitsailua. Hänen maineensa suoran toiminnan miehenä ja lupauksensa muutoksesta sytyttivät ruohonjuuritasolla roihun, joka teki hänestä ylivoimaisella ääntenenemmistöllä maan kuudennentoista presidentin.
Presidenttinä Duterte lähti tarmokkaasti muuttamaan poliittista kulttuuria ja toteuttamaan aikaisempien presidenttien tekemättä jättämiä yhteiskunnallisia muutoksia. Virkaanastujaispuheessaan hän nosti tärkeimmiksi teemoiksi taistelun rikollisuutta vastaan ja kansalaisten luottamuksen palauttamisen hallitukseen, viranomaisiin ja oikeuslaitokseen.
Kuinkas sitten kävikään?
Dutertenomics – Yllättävän hyvin
Talousasiat ovat aina olleet Duterten heikkous. Tämän puutteen korjaamiseksi hän nimitti päteviä miehiä (Karl Kendrick Chua, Sonny Dominguez, Benjamin Diokno ja Ernesto Pernia) johtamaan talousasioita hoitavia ministeriöitä. Presidentin ansioksi on luettava se, että hän malttoi olla puuttumatta näiden itseään pätevämpien ammattilaisten työhön.
Duterte ei ratkaisevasti pystynyt muuttamaan talouselämän rakenteita, mutta hän sai aikaan useita hyödyllisiä verouudistuksia. Jo toisena vuonna toteutettiin tuloveron ja liikevaihtoveron uudistaminen osana TRAIN (Tax Reform for Acceleration and Inclusion) -kokonaisuutta. Verotuksen painopistettä siirrettiin tuloverotuksesta kulutusverotukseen, muun muassa polttoaine- ja ajoneuvoverotukseen, tupakkaan ja virvoitusjuomiin. Tuloverotusta puolestaan kevennettiin.
Tällä uudistuksella lisättiin valtion tulovirtaa ja saatiin yhtenäistettyä Filippiinien verojärjestelmää lähemmäksi muiden ASEAN-maiden järjestelmiä. Tulojen kasvu loi myös tukevampaa pohjaa hallinnoin infrastruktuurihankkeille. Maa saavutti hetkeksi kansainvälisten luottoluokituslaitosten Fitchin ja Moodysin ennätysluokitukset.
Viime vuonna saatiin valmiiksi verouudistuksen toinen osa CREATE (Corporate Recovery and Tax Incentives for Enterprises). Se on lähihistorian merkittävin yrityksiä tukeva verouudistus: Yhtiöverokanta alennettiin 30 prosentista 20 prosenttiin. Muita maan talouselämälle merkittäviä uudistuksia olivat lait, joilla lievennettiin ulkomaisia investointeja rajoittavia säännöksiä ja purettiin maan taloutta yksipuolistavia monopoleja.
Vaikka Duterten hallinto sai nämä uudistukset toteutettua, senaatin vastahangan vuoksi ne saatiin maaliin lukuisten kompromissien ja lievennysten jälkeen. Duterten hallinnon vuosibudjetit hyväksyttiin kongressissa huomattavan nopeasti ja ilman tarpeettomia viivytyksiä.
”Dutertenomics” ei onnistunut vähentämään köyhyyttä, joka on Filippiinien talouden ja yhteiskunnan krooninen ongelma. Kiristynyt kulutusverotus osaltaan vauhditti hintojen nousua ja heikensi peson kurssia suhteessa dollariin.
Verrattuna aikaisempien hallintojen aikaansaannoksiin, Duterten hallinnon talousasioista päättävät ihmiset tekivät hyvää työtä. Ei huonosti mieheltä, jonka heikkoutena pidettiin talouspolitiikan hallitsemista.
Buid Build Build – Hihat heiluivat
Duterten hallinnon pysyviksi muistomerkeiksiksisi jäävät kuuden vuoden presidenttikauden aikana rakennetut tiet, sillat, satamat ja lentokentät eri puolilla maata. Ei siis ainoastaan presidentin kotiprovinssissa, vaan koko maassa.
Virkaan astuessaan Duterte välittömästi vahvisti infrastruktuurin rakentamisohjelmia ja nopeutti päätöksentekoprosesseja. Hän määräsi ministeriöt lisäämään tärkeitä rakennushankkeita ja investointeja hallituksen investointiohjelman puitteissa.
Suurin osa hankkeista olisi jäänyt toteuttamatta, ellei Filippiinit olisi samaan aikaan saavuttanut kaikkien aikojen korkeimpia luottoluokituksia. Pienentyneiden lainanhoitokulujen myötä hallinto pystyi ottamaan suhteellisen edullisia lainoja näihin hankkeisiin.
Presidentin määräyksellä infrastruktuurihankkeet tuli toteuttaa määräajassa tai niiden tekijät vaihdetaan. Tämä sai urakoitsijat heräämään uuteen todellisuuteen, missä hankkeita ei voi viivästyttää loputtomiin hankkeiden loputtomiin loppuun viemisiin. Rakennushankkeet alkoivat valmistua aikataulussa ja myös aikaisempien hallintojen kesken jääneitä hankkeita vietiin loppuun.
Duterte käytti maan infrastruktuuriin kohentamiseen enemmän rahaa kuin yksikään presidentti ennen häntä. Hänen hallintonsa rakennutti 145000 luokkahuonetta, 2000 koulurakennusta, 11300 evakuointikeskusta, 400 satamaa, 21 majakkaa, 200 lentokenttiin liittyvää hanketta, 5555 siltaa ja 26500 kilometriä uusia ja kunnostettuja teitä. Hänen hallintonsa nosti valtion infrastruktuurimenot keskimäärin 5,14 prosenttiin bruttokansantuotteesta (aikaisemmilla hallinnoilla ne ovat olleet 1.5–2.7 prosenttia).
Vaikka monet Duterten tehtävälistalla olleet hankkeet poistettiin tai korvattiin pienemmillä, niiden kokonaismäärä on vaikuttava. Näillä hankkeilla tulee olemaan merkittävä kerrannaisvaikutus maan talouteen ja kehittymiseen pitkälle tulevaisuuteen.
Etenkin länsimaissa Dutertea arvosteltiin hanketoimitusten liiallisesta nojautumisesta Kiinaan. Kritiikki on osaksi aiheellista, mutta toisaalta niin kauan kuin satamat, lentokentät ja sillat pysyvät Filippiinien maaperällä ja palvelevat filippiinoja, suurimman riskit kantavat kiinalaiset ja muut ulkomaiset rahoittajat.
Ulkopolitiikka – Tasapainoilua
Karkeapuheinen Duterte ei ollut perinteinen presidentti kansainvälisten suhteiden hoitajanakaan. Vaalikampanjansa aikana hän ehti suututtaa ainakin Australian, Yhdysvallat ja EU:n. Myöhemmin osansa saivat Yhdysvaltain presidentti Barack Obama, jota Duterte kutsui “huoranpenikaksi”, ja paavillekin hän ehdotti vierailua helvettiin.
Tapansa mukaan Duterte lähti liikkeelle tunneperäisesti liioitellen; Yhdysvallat haukutaan, Eurooppa suututetaan, Kiina, Venäjä, Intia ja Japani toivotetaan tervetulleeksi. Diplomatian pakka sekoittui ja alkuhämmennyksen jälkeen maan uuden ulkopolitiikan suuntaviivat alkoivat selkiytyä.
Lähtökohtaisesti Duterte lähti tasapainottamaan Filippiinien ulkopolitiikkaa Yhdysvaltain Aasian rannikolle ankkuroituneesta lentotukialuksesta neutraalimmaksi toimijaksi, jolla on hyvät suhteet kaikkiin suurvaltoihin ja naapurimaihin.
Erityisesti presidentti Obaman kanssa Dutertella tuntui olevan jopa henkilökohtaisia ongelmia. Trumpin kanssa asiat sujuivat paremmin, koska hän jätti Duterten arvostelemisen vähemmälle ja osoitti ymmärrystä Filippiinien huumesotaa kohtaan.
Yhdysvaltain kanssa välit kiristyivät jopa niin pitkälle, että Duterte uhkasi lopettaa visiting force -puolustusyhteistyösopimuksen, joka mahdollisti amerikkalaisten sotaharjoitukset Filippiineillä. Hän kuitenkin peruutti uhkauksensa ja armeijan painostuksesta jatkoi sotilaallista yhteistyötä amerikkalaisten kanssa.
Käytännössä selän kääntäminen Yhdysvalloille tarkoitti katseen kääntämistä Kiinaan. Vaikka maiden presidentit julistivat henkilökohtaisella tasolla ymmärtävänsä toisiaan, Kiinan ja Filippiinien väliseen suhteeseen sisältyi lukuisia ristiriitoja.
Erityisesti kiista Etelä-Kiinanmeren alueista hiersi suhteita. Duterte ei halunnut kärjistää ongelmaa, vaan pyrki löytämään ratkaisuja neuvottelemalla ja avaamalla yhteistyömahdollisuuksia maiden välillä. Duterten hallinto antoi siunauksen muun muassa Kiinan valtionyhtiöiden investoinneille Filippiineille.
Duterten suhde Euroopan unioniin on aina ollut vaikea ja se kärjistyi entisestään hänen presidenttikaudellaan. Erityisesti häntä ärsytti EU:n voimakas arvostelu huumesotaa ja siihen liittyneitä ihmisoikeuskysymyksiä kohtaan. Duterte vastasi arvosteluun pitäkää tunkkinne -asenteella. EU ja monet Euroopan maat vastasivat perumalla ja viivästyttämällä Filippiineille tarkoitettuja hankkeita ja investointeja.
Hallinto – Hyvää yritystä
Duterte pyrki yksinkertaistamaan sotkuiseksi paisunutta hallintoa ja vaati virkamiehiltä parempaa ja nopeampaa palvelua. Osassa virastoja palvelu parani, osassa uudistukset sujuivat tahmeammin. Yleinen kokemus kuitenkin oli, että virastojen käsittelyajat lyhenivät ja hakumenettelyt yksinkertaistuivat.
Jo ensimmäisen vuoden aikana otettiin käyttöön Revised Business Permit and Licensing System (BPLS) -malli ja Central Business Portal (CBP), jotka lyhensivät yrityksen perustamisen 33 päivästä 7 päivään. Lisäksi sen voi hoitaa yhdessä toimistossa yhdellä lomakkeella.
Yksi merkittävimmistä Duterten hallinon aikaansaannoksista oli vuosikymmeniä vetkuteltu kansallinen henkilötietorekisteri. Se oli merkittävä virstanpylväs julkisten palvelujen tehokkaammalle järjestämiselle ja digitalisoinnille. Sen välittömiä seurauksia olivat 10 vuoden passi, viiden vuoden ajokortti ja kansallinen henkilöllisyystodistus.
Muita hallinnollisia saavutuksia olivat korotukset eläkkeisiin sekä opettajien, sairaanhoitajien, poliisien ja sotilaiden palkkoihin. Vammaisten henkilöiden toimeentuloa parannettiin myöntämällä heille arvonlisäveron alennuksia ja korottamalla omaishoidon valtion tukea. Lapsiavioliitot kiellettiin ja jokainen, joka on ollut ollut seksisuhteessa alle 16-vuotiaan kanssa (aikaisemman 12 vuoden sijaan), syyllistyy uuden lain mukaan raiskaukseen.
Eräänlainen henkilökohtainen saavutus – toisille epäonnistuminen – oli se, että Duterte vittuili katolisen kirkon ulos politiikasta ja maallisesta hallinnosta. Hän suhtautui erittäin negatiivisesti kirkon suureen vaikutusvaltaan erityisesti lainsäädännössä. Hänen kaudellaan kirkolla oli poikkeuksellisen vähän sanomista maalliseen menoon.
Duterte sai paljon aikaan muutoksia, jotka tuntuivat kansalaisten elämässä. Muutosten jatkuvuus ja pysyvyys jää kuitenkin tulevien hallintojen varaan. Hallinnon rakenteellisia ongelmia ei Duterte pystynyt korjaamaan eikä muuttamaan.
Korruptio – Päätä seinään
Filippiineillä korruptio on ristiriitainen ilmiö. Valtiollisella tasolla maa on lännen kulttuuripiirissä omaksunut länsimaisen käsityksen korruptiosta negatiivisena asiana. Käytännössä operatiivinen hallinto kuitenkin toimii korruptioon perustuen.
Kaikki Filippiinien presidentit ovat rämpineet aasialaisen ”korruption” ja länsimaisten hallintoihanteiden ristivedossa eikä hommasta ole tullut oikein mitään. Dutertekin lupasi lopettaa korruption, jos hänet valitaan presidentiksi. Ihmisten tuella voi päästä presidentiksi, mutta se ei riitä syvään juurtuneiden toimintamallien ja tapojen muuttamiseen.
Dutertella oli alkuun hieman yritystä ja näkemystä, mutta hän ei kokemattomuuttaan ymmärtänyt Davaon kaupungin ja valtion hallinnon mittakaavaeroja. Presidenttinä hänellä ei ollut sellaista maanlaajuista valtaverkostoa, joka olisi lähtenyt korruptiotalkoisiin oman etunsa vuoksi. Hän myös aliarvioi paikallishallintojen muutosvastarinnan lähteä muuttamaan heille itselleen hyödyllisiä käytäntöjä.
Duterte joutui erottamaan useita oman hallintonsa virkamiehiä, jopa lähimpiä ystäviään, väärinkäytösten ja korruption vuoksi. Korruptiosta epäillyt hän kierrätti muihin tehtäviin. Huomattavan usein erotettujen hallinnon ja valtion yritysten johtajien tilalle hän nimesi armeijan upseereita, joiden luotettavuuteen hän tukeutui vaikka heillä ei kaikissa tapauksissa ollut riittävästi osaamista ja kokemusta uusista tehtävistään.
Duterte ei henkilökohtaisesti joutunut vakavasti otettavien korruptioepäilyiden kohteeksi. Hänet tiedetään mieheksi, jolla on yksinkertainen maku ja vaatimattomat elämäntavat. Siellä, missä isot kalat uivat, ei lähdetä lahjomaan ulkopuolisena pidettyä presidenttiä, joka on laittanut oman maineensa ja poliittisen tulevaisuutensa peliin korruption vastaisessa taistelussa. Ei sellaiselle presidentille kukaan ojenna savuavaa asetta.
Terveydenhuolto – Ilmat pihalle
Vaikka Duterten hallintoa pidettiin rikollisten terveydelle haitallisena hallintona, se sai aikaan useita terveydenhuoltoa kohentavia lakeja ja ohjelmia.
Vuonna 2017 Duterte käynnisti presidentin kansliasta rahoitetun miljardin peson ohjelman, joka tarjoaa ilmaisia lääkkeitä, proteeseja, apulaitteita, syöpähoitoja vähävaraisille kansalaisille. Myös yleisemmin käytetyille lääkkeille määrättiin hintakatto.
Helmikuussa 2019 allekirjoitettiin yleinen terveydenhuoltolaki, joka velvoittaa kaikki filippiiniläiset ilmoittautumaan hallituksen sairausvakuutusohjelmaan. Uusi mielenterveyslaki paransi mielenterveyspalveluja. Myös HIV- ja AIDS-hoitoihin pääsemistä helpotettiin.
Joulukuussa 2019 allekirjoitettiin laki, jolla perustettiin kaikkiin julkisiin sairaaloihin ”Malasakit Centerit”, yhden luukun pikapalvelut. Tupakointi julkisilla paikoilla kiellettiin valtakunnallisesti presidentin toimeenpanomääräyksillä. Duterten hallinto laajensi lasten terveys- ja ravitsemuspalveluja esimerkiksi aloittamalla kansallisen aliravittujen lasten ruokintaohjelman julkisissa kouluissa. Äitiyslomaa pidennettiin 105 päivään.
Vuoden 2020 alussa koronapandemia saavutti Filippiinit. Hallitus taisteli pandemiaa vastaan samanlaisilla keinoilla kuin muukin maailma: Testattiin ja jäljitettiin, tehohoidon paikkoja lisättiin, rokotteita haalittiin ja jaettiin. Kansalaiset, valtionhallinto ja yritykset pyrittiin pitämään hengissä.
Koronarajoituksissa hallinto osin sortui liioitteluun ja sekaviin käytäntöihin, mutta täydellisiltä epäonnistumisilta vältyttiin. Pandemian seurauksena miljoonat ihmiset kuitenkin menettivät työnsä ja tulonsa. Monelle perheelle tuli nälkä, kun valtio ei rajallisilla resursseillaan kyennyt järjestämään riittäviä ja kaikkialle ulottuvia tukitoimia.
Sisäinen turvallisuus – Onnistuminen
Duterten presidenttiys osui hyvään aikaan. Jos maata olisi johtanut koronapandemian aikana heikompi presidentti, olisimme todennäköisesti nähneet enemmän rikollista oman edut tavoittelua ja levottomuuksia.
Ainoat suuremmat levottomuudet Duterten presidenttikaudella puhkesivat toukokuussa 2017, kun islamistista valtiota ajavat jihadistiryhmät ottivat Mindanaolla sijaitsevan Marawin kaupungin haltuunsa. Presidentti määräsi armeijan vapauttamaan kaupungin ja pidättämään tai tappamaan sinne linnoittautuneet jihadistit. Viisi kuukautta kestäneissä taisteluissa kaupunki ja sen siviiliväestö kärsivät suuria tuhoja.
Tuskin kukaan enää kyseenalaistaa sitä, kuinka Duterte henkilönä ja toimillaan nosti yleistä turvallisuuden tunnetta ja vähensi rikollisuutta koko maassa. Kovillekin otteille rikollisuutta vastaan on helppo nostaa peukalo ylös, jos niillä on välitön vaikutus ihmisten arkeen. Se, onko oman ulko-oven takana pelkoa, huumeita ja väkivaltaa, ei Filippiineillä ole ainoastaan teoreettinen ihmisoikeuskysymys.
Vastavalittuna presidenttinä Duterte lähti hakemaan kahta historiallista rauhansopimusta, joista toinen onnistui ja toinen epäonnistui. Hänen tärkein tavoitteensa oli lopettaa Mindanaon muslimien jatkuvat kahinat luomalla heille oma autonominen alue. Hän onnistui tekemään rauhansopimuksen islamilaisen vapautusliikkeen MILF:n (Moro Islamic Liberation Frontin) kanssa ja sai taivuteltua kongressin hyväksymään Bangsamoron autonomisen alueen perustamisen.
Toinen tavoite oli lopettaa yli puoli vuosisataa jatkunut kommunistijohtoisen kansandemokraattisen rintaman (NDF) ja sen aseellisen kansanarmeijan (NPA) levottomuuksien lietsonta. Duterte on aina tuntenut vähintäänkin sympatiaa radikaalin vasemmiston tavoitteita kohtaan ja hän tunsi kommunistisen puolueen johtajan Joma Sisonin opiskeluajoiltaan.
Duterte tarjosi Sisonille mahdollisuutta nimetä jäseniä kabinettiinsa. Hän lupasi myös vapauttaa vankilassa istuvat toverit ja tukea heidän paluutaan yhteiskuntaan. Valitettavasti lupaavat rauhanneuvottelut alkoivat takkuilla, kun NDF asetti rauhan ehdoksi omia epärealistisia tavoitteitaan.
Helmikuussa 2017 Duterte katkaisi neuvottelut, kun NPA jatkoi hyökkäyksiä maan asevoimia vastaan. Osapuolilla oli erilaisia käsityksiä siitä, mitä tulitauko tarkoittaa ja missä tilanteissa sitä voi rikkoa. Molemminpuolinen pettymys purkautui Sisonin ja Duterten välillä niin rankkaan toistensa solvaamiseen, ettei paluuta neuvottelupöytään enää ollut.
Huumesota – Pakkoraossa
Yksi asia, mistä Duterte varmasti tullaan muistamaan, on niin kutsuttu huumesota. Se, muistetaanko hänet siitä hyvässä vai pahassa, on riippuvainen siitä, miten se vaikutti muistelijan omaan elämään, millaisesta moraalisesta näkökulmasta hän sitä tarkastelee ja miten paljon hän tietää sen syyseuraussuhteista Filippiinien todellisuudessa.
Vaikka huumesota oli määräävin yksittäinen tekijä siinä, miten ihmiset suhtautuivat Duterteen, en käsittele sitä tässä, sillä olen tehnyt sen erillisessä kirjoituksessa (Filippiinien huumesota – Hyvät, pahat ja rumaa jälkeä).
Duterten epäonnistumiset – Roiskeita
Ehkä suurin pettymys Dutertelle itselleen oli se, ettei hän saanut muutettua nykyistä keskitettyä hallintojärjestelmää paremmin Filippiineille sopivaksi federalismiksi, missä valtaa ja resursseja olisi jaettu nykyistä enemmän myös provinsseihin. Duterte pystyi kapitalisoimaan kansan tuen yksittäisten lakialoitteiden puskemiseksi senaatin kivimuurin läpi, mutta suuremmat muutokset jäivät toteutumatta, koska hän ei lähtenyt rajoittamaan senaatin perustuslaillista asemaa.
Toinen Duterten selkeä epäonnistuminen oli länsimaiden tarpeeton suututtaminen harkitsemattomilla ja hyökkäävillä puheilla. Hänen ”haistakaa paska” diplomatiansa seurauksena Filippiinit menetti paljon tukea, avustuksia ja kauppoja.
Vaikka Duterten pyrkimys tasapainottaa Filippiinien ulkopolitiikkaa oli tervetullut, se ei käytännössä toteutunut hyvin. Hänen jäsentymättömälle ja pragmaattiselle suhteelleen Kiinan kanssa on vaikeaa rakentaa uskottavaa jatkumoa. Duterte pystyi peippailemaan Yhdysvaltain ja Kiinan hegemoniapelin välissä omintakeisella retoriikallaan ja arvattomuudellaan, mutta pitkäkestoisemmassa diplomatian joukkuepelissä hänen kiemuransa eivät toimi.
Epäonnistumiseksi voidaan lukea myös hänen hallintonsa sotkuinen ja huono kommunikaatio. Voidaan jossitella mitä hän olisikaan saanut aikaiseksi, jos hänellä olisi ollut kokeneempaa ja ammattitaitoisempaa väkeä hoitamassa operatiivista kommunikaatiota.
Mahdollisesti Duterten hallinto olisi voinut tehdä hieman enemmän pysäyttääkseen Filippiinien koulujärjestelmän vapaan pudotuksen koronapandemian aikana. Tulee kestämään vuosia ennen kuin koulutusjärjestelmä ja sen resurssit saadaan tasolle, millä ne olivat ennen pandemiaa.
Duterten hallintoa voidaan perustellusti arvostella siitä, ettei se tehnyt tarpeeksi maan vesi-, energia- ja elintarviketurvan varmistamiseksi. Pitää kuitenkin ymmärtää, että niiden kuntoon laittaminen vaatisi valtavia investointeja, nykyistä uskottavamman investointisuojan ja suuria muutoksia perustuslakiin.
Duterte kotimaassa – Pidetty
Duterte on henkilönä eräänlainen oman elämänsä Remu Aaltonen, joka on luonut oman kielen, missä asiat ilmaistaan vahvoilla ja epäsovinnaisilla kielikuvilla: Joillekin niitä ei tarvitse selittää. Joillekin ei taas kannata. Suurin osa filippiinoista kuitenkin ymmärsi mitä hän tarkoitti. Hänen karkeassa kielessään oli jotain, mikä teki hänestä heille uskottavan.
Vaikka Duterte oli kiistanalainen presidentti, hänen kannatuksensa pysyi poikkeuksellisen korkeana koko hänen presidenttikautensa ajan. Alimmillaan kansalaisten luottamus hänen toimiinsa oli heinäkuussa 2018, jolloin hänen luottoluokituksensa putosi 45 prosenttiin. Pian kansalaisten luottamus kuitenkin palasi hänelle tavanomaiseen yli 60 prosentin luottoluokitukseen.
Duterten kauden lopussa tehdyissä mielipidekyselyissä yli 80 prosenttia vastaajista luotti häneen. Se oli korkeampi mittaustulos kuin kenelläkään toisella Filippiinien presidentillä virkakauden lopussa. Ainoastaan 10 prosenttia mittaukseen osallistuneista kansalaisista piti häntä huonona presidenttinä.
Tällaiset tulokset kertovat selvästi, mitä mieltä suurin osa filippiinoista oli Dutertesta presidenttinä. Mielipidemittausten ja luottoluokitusten tuloksia arvioitaessa on hyvä muistaa myös se, että niitä tekevät laitokset ovat pääsääntöisesti Duterten vastustajien omistamia.
Duterte ulkomailla – Samantekevää
Jotenkin tuntuu siltä, että suhtautuminen Duterteen lähti ulkomailla polarisoitumaan jo vaalikampanjan aikana. Lopullisesti mielipiteet hänestä jähmettyivät huumesodan alkaessa, eivätkä sen jälkeen enää perustuneet siihen mitä hän presidenttinä teki ja jätti tekemättä.
Naapurimaissa ja monissa kehittyvissä maissa Duterteen suhtauduttiin positiivisesti, osin jopa ihaillen. Hänen tyylinsä vetosi yleisaasialaiseen käsitykseen vahvasta johtajasta. Kiinassa häneen luotettiin, Japanissa ihailtiin, Intiassa arvostettiin, Malesiassa ja Indonesiassa ymmärrettiin. Hänet ikään kuin toivotettiin tasavertaisena johtajana tervetulleeksi muiden aasialaisten johtajien joukkoon.
Yhdysvalloissa suhtautuminen Duterteen oli ristiriitaista. Demokraatit ja heidän kannattajansa suhtautuivat häneen kielteisesti. He eivät pitäneet hänen alatyylisestä uhittelustaan Yhdysvalloille ja karsastivat huumesodan lieveilmiöitä. Republikaaneille ja heidän kannattajilleen Trumpin peukun nosto oli peukku myös Dutertelle, mutta samanaikaisesti kokonaiskuvaa hiersi Duterten antiamerikkalainen yleisasenne.
Jos Dutertella oli vaikeuksia käsitellä ja ymmärtää Eurooppaa, ei ollut helppoa eurooppalaisillakaan ymmärtää Dutertea. Hänet nähtiin enemmän uhkana liberaalille demokratialle ja ihmisoikeuksien rikkojana kuin presidenttinä filippiiniläisille. Hänen karskit puheensa ja törkeät sutkautuksensa saivat enemmän palstatilaa kuin hänen hallintonsa aikaansaannokset.
Suomenkin tiedotusvälineillä oli vaikea Duterte-suhde. Filippiineistä uutisoidessaan monet toimittajat ryhtyivät politikoimaan ja arvioimaan Duterten toimia kotoisen arvomaailman käsitteillä. Hyvin vähän pyrittiin suhteuttamaan asioita Filippiinien todellisuuteen ja ymmärtämään Duterten kansansuosion perusteita.
Duterte oli poikkeuksellinen presidentti siinä, kuinka vähän hän välitti omasta maineestaan ulkomailla. Oli se sitten hyvä tai huono, hän suhtautui siihen häkellyttävän yhdentekevästi. Yleensä filippiiniläiset poliitikot ovat ylikorostuneen herkkähipiäisiä siitä, miten heitä julkisuudesta kuvataan ja miten heihin ulkomailla suhtaudutaan.
Päästötodistus: 9-
Oikeustieteen tutkinnon suorittanut Duterte tiesi presidenttinä oikeutensa ja tunsi omat heikkoutensa. Hän ei ollut yhtä yksinkertainen ja brutaali kuin julkisuuteen antamansa kuva. Hän oli pikemminkin pragmaatikko, joka tiesi mitä taisteluita käydä ja mitkä jättää muille.
Presidenttinä Duterte osoitti johtajuutta ja laittoi itsensä peliin ajaessaan tärkeäksi kokemiaan tavoitteita. Duterten ansioksi voi myös lukea sen, ettei hän siirtänyt vastuuta omista virheistään muille, vaan otti teoistaan ja puheistaan täyden henkilökohtaisen vastuun.
Duterte toteutti paljon uudistuksia, jotka paransivat pienituloisten kansalaisten elämän edellytyksiä. Hän puuttui rohkeasti taloudellisen ja poliittisen eliitin etuoikeuksiin, joiden hän katsoi olevan maan edun ja reilujen pelisääntöjen vastaisia. Vaikka hän yritti tosissaan siivota kovalla kädellä korruptiota ja rikollisuutta, hän turhautui ja antoi lopulta periksi, kun ei saanut tuloksia niin nopeasti ja laajasti kuin oli toivonut.
Duterte oli presidentti, joka ei käyttänyt valtaa henkilökohtaisen hyödyn tavoitteluun. Sellaisesta ei ole mitään viitteitä eikä vakavia epäilyjäkään. Hän jätti virkansa perustuslain mukaisesti ilman tavanomaisia huhuja kauden pidentämisestä epäparlamentaarisilla keinoilla.
Filippiineillä presidenttiä arvotetaan myös sen mukaan kuinka paljon hän antaa kansalaisille toivoa paremmasta ja oikeudenmukaisemmasta tulevaisuudesta. Duterte palautti politiikkaan tunteen siitä, että asioita voi muuttaa äänestämällä. Hän todisti, että valtaa vaihtamalla muutokset näkyvät jokaisen kansalaisen omassa elämässä.
Oman arvioni mukaan Duterte oli kelpo presidentti filippiinoille. Hän antoi heille runsaasti toivoa paremmasta ja sai poikkeuksellisen paljon aikaan. Kaiken kaikkiaan Duterte pärjäsi presidenttinä paljon paremmin kuin hänen arvostelijansa häneltä odottivat.
