Filippiineillä presidentin vuosittainen State of the Nation Address eli SONA on kuin kehysriihi, presidentin uudenvuodenpuhe ja puoluekokous survottuna samaan puolentoista tunnin kansalliseen spektaakkeliin. Tällä kertaa presidentti puhui pitkään, hartaasti ja lähes kaikesta mahdollisesta. Paitsi siitä yhdestä asiasta, josta kaikki odottivat hänen puhuvan.
Presidentti Ferdinand Marcos Jr. piti viidennen SONAnsa maanantaina 27. heinäkuuta tilanteessa, jossa hänen hallintonsa oli juuri käynyt läpi yhden kautensa vaikeimmista vuosista. Puheessa riitti aiheita, sillä sekä maan sisä- että ulkopolitiikassa oli tapahtunut enemmän kuin presidentin puheenkirjoittajat olisivat ehkä toivoneet.
Marcos puhui korruptiosta, sähköstä, veroista, riisistä, energiasta, ydinvoimasta, tekoälystä, sairaaloista, opettajista, junista, sähköautoista, luonnonkatastrofeista, Etelä-Kiinan merestä ja jopa Filippiinien ensimmäisestä avaruusraketista. Lista oli niin pitkä, että sen perusteella maa on yhtä aikaa matkalla kohti halvempaa riisiä, parempia sairaaloita ja avaruusaikaa.
Yhdestä maan suurimmista poliittisista kysymyksistä presidentti ei kuitenkaan sanonut sanaakaan: varapresidentti Sara Duterten parhaillaan käynnissä olevasta valtiosyyteprosessista. Joskus poliittisen puheen kiinnostavin osa on juuri se, jota ei koskaan mainittu.
SONA on presidentin vuosittainen tilinpäätös
SONA tulee sanoista State of the Nation Address, ja sen juuret ulottuvat Filippiinien poliittisessa historiassa lähes sadan vuoden taakse. Ensimmäisen varsinaisena SONA-puheena pidetyn katsauksen piti presidentti Manuel L. Quezon vuonna 1935. Nykyisen perustuslain mukaan presidentin tulee puhua kongressille sen varsinaisen istuntokauden alkaessa.
SONA-puhe pidetään vuosittain heinäkuun viimeisenä maanantaina, ja tilaisuudesta on muodostunut yksi Filippiinien poliittisen vuoden tärkeimmistä tapahtumista. Teoriassa presidentti kertoo SONAssa kansakunnan tilasta, mutta käytännössä hän kertoo myös, millaisena hänen hallintonsa haluaa kansakunnan tilanteen nähtävän.
SONA on yhtä aikaa tilinpäätös, poliittinen ohjelmajulistus ja huolellisesti rakennettu kansallinen näytelmä. Saavutukset esitellään mahdollisimman kirkkaina ja ongelmat mieluiten sellaisina, joihin hallituksella on jo ratkaisu. Kongressi taputtaa, opposition edustajat etsivät puheesta aukkoja ja televisiokanavat laskevat lupauksia, aplodeja ja mainitsematta jääneitä asioita.
Tavallinen filippiiniläinen arvioi onnistumista hieman käytännöllisemmin. Hänelle kansakunnan todellinen tila näkyy usein siinä, paljonko riisi, sähkö ja polttoaineet huomenna maksavat.
Korruptiota vastaan – myös omaa serkkua
Marcos aloitti tämänvuotisen puheensa aiheesta, jota hänen olisi ollut vaikea kiertää uskottavasti: valtavasta tulvantorjunnan korruptioskandaalista. Presidentin mukaan lähes 25 miljardin peson edestä epäiltyjen varoja on jo saatu takaisin, jäädytetty tai turvattu, ja yli 800 miljoonaa pesoa on palautettu valtion kassaan. Urakoitsijoita, korkea-arvoisia virkamiehiä ja poliitikkoja on joutunut syytteeseen ja pidätetyiksi.
Presidentti vakuutti oikeusprosessin jatkuvan riippumatta siitä, kuinka vaikutusvaltaisia epäillyt ovat. Poliittisesti kiinnostavin kohta koski presidentin omaa serkkua, entistä edustajainhuoneen puhemiestä Martin Romualdezia, jonka ympärille vakavimmat korruptioepäilyt ovat keskittyneet. Marcos kuvaili tilannetta kipeäksi, mutta korosti, ettei hän ole perheensä tai ystäviensä presidentti, vaan Filippiinien presidentti, jonka velvollisuus on ennen kaikkea kansaa kohtaan.
Filippiinien politiikassa, jossa sukunimi toimii toisinaan lähes puolueohjelmana, lause oli poikkeuksellisen voimakas. Sen todellinen merkitys nähdään kuitenkin vasta siinä, johtavatko tutkimukset ja syytteet myös vaikutusvaltaisten ihmisten tuomioihin vai jääkö suurin saavutus jälleen näyttäväksi lehdistötilaisuudeksi.
Riisiä, sähköä ja helpotusta
Marcos tietää hyvin, ettei tavallisen filippiiniläisen suurin huolenaihe löydy Etelä-Kiinan meren geopoliittiselta kartalta, vaan paljon lähempää – ruokapöydästä ja sähkölaskusta. Siksi elinkustannukset nousivat puheessa vahvasti esiin.
Hallituksen 20 peson riisiohjelman kerrottiin hyödyttävän jo yli 12 miljoonaa ihmistä. Energiakriisin aikana yli 26 000 tonnia riisiä on jaettu yli 2,5 miljoonalle perheelle. Maanviljelijöille ja kalastajille on suunnattu tukia samalla, kun KADIWA-järjestelmän kautta tuottajia pyritään yhdistämään suoraan kuluttajiin.
Yksi puheen kiinnostavimmista avauksista koski sähköä, joka on Filippiineillä jatkuva kansallinen keskustelunaihe ja kotitalouksille kallis sellainen. Marcos vaati EPIRA-lain muuttamista niin, etteivät sähköyhtiöt voisi enää siirtää niin sanottuja system loss -kustannuksia ja niihin liittyvää arvonlisäveroa kuluttajien maksettaviksi.
Ajatus on hämmästyttävän yksinkertainen: jos sähköä katoaa matkalla sähköverkossa, miksi asiakkaan pitäisi maksaa myös siitä sähköstä, jota hän ei koskaan saanut? Filippiinien energiapolitiikassa näin yksinkertaisen kysymyksen ratkaiseminen voi kuitenkin osoittautua huomattavasti monimutkaisemmaksi.
Marcos tarjosi samalla helpotusta keskiluokalle, joka maksaa veroja mutta ei aina koe kuuluvansa valtion avustusohjelmien tärkeimpään kohderyhmään. Presidentti ehdotti tuloverottoman vuositulon rajan nostamista 250 000 pesosta 350 000 pesoon, pienyritysten vähimmäisyhteisöveron poistamista sekä armahdusta tietyille maksamattomille veroille ja niiden seuraamusmaksuille.
Kyseessä olivat puheen konkreettisimmat poliittiset avaukset, mutta samalla juuri sellaiset lupaukset, joiden toteuttamiseen presidentti tarvitsee kongressia. SONAssa laki syntyy yhdessä lauseessa, todellisessa elämässä siihen tarvitaan hieman enemmän aikaa ja myötämielisiä poliitikkoja.
Energiakriisistä ydinvoimaan ja avaruuteen
Lähi-idän sota ja Hormuzinsalmen sulkeutuminen muistuttivat Filippiinejä maan haavoittuvuudesta, sillä maa on erittäin riippuvainen tuontienergiasta. Marcos kertoi hallituksen hankkineen vaihtoehtoisia öljytoimituksia muun muassa Japanista, Etelä-Koreasta, Omanista, Intiasta, Venäjältä ja Kiinasta.
Samalla hallitus on käyttänyt kymmeniä miljardeja pesoja kriisin vaikutusten lieventämiseen polttoaine- ja kuljetustuista ruoka-apuun ja ulkomailla työskentelevien filippiiniläisten tukemiseen. Marcosin mukaan yli 12 000 Lähi-idässä ollutta filippiiniläistä on tuotu takaisin kotimaahan ja yli 140 000:lle on annettu erilaista apua.
Katse oli kuitenkin jo seuraavassa energiakriisissä. Palawanin provinssissa sijaitsevalta Malampayan kaasukentältä on Marcosin mukaan löydetty 222 miljardin kuutiojalan uusi maakaasuvaranto, uusiutuvan energian kapasiteettia lisätään ja vetyhankkeita suunnitellaan. Presidentti nosti jälleen esiin myös ydinvoiman mahdollisena keinona vahvistaa maan energiaomavaraisuutta ja alentaa sähkön hintaa.
Samaan tulevaisuuspakettiin kuuluivat tekoäly, Pax Silica -teollisuushanke, sähköautot ja Cagayaniin suunniteltu Filippiinien ensimmäinen avaruusrakettikoe. Filippiinit näyttää siis olevan yhtä aikaa matkalla kohti tekoälytaloutta, ydinenergiaa ja avaruutta. Se on kunnianhimoinen tavoite maassa, jossa työmatka saattaa kestää pidempään kuin lento Manilasta Hongkongiin.
Terveyttä, koulutusta ja suojaa katastrofeilta
Marcos käytti suuren osan puheestaan tavallisten filippiiniläisten arkea koskeviin kysymyksiin. PhilHealthin GAMOT-ohjelman kautta jäsenet voivat saada välttämättömiä lääkkeitä jo yli 2 000 palveluntarjoajalta. Zero-Balance Billing -järjestelmän kerrottiin puolestaan auttaneen lähes kolmea miljoonaa potilasta, ja YAKAP-ohjelmaan on rekisteröitynyt jo 25 miljoonaa filippiiniläistä.
Presidentin viesti oli selvä: sairauden ei pitäisi automaattisesti tarkoittaa perheen säästöjen katoamista. Filippiinien kaltaisessa maassa kyse ei ole vain sosiaalipolitiikasta vaan erittäin konkreettisesta kysymyksestä siitä, uskaltaako pienituloinen ihminen ylipäätään mennä lääkäriin.
Koulutuksessa Marcos nosti esiin erityisesti opettajien aseman, kouluturvallisuuden ja teknologian hyödyntämisen. Hänen mukaansa yli 80 000 julkisten koulujen opettajaa ja rehtoria on ylennetty ja uusia opettajanvirkoja perustettu yli 30 000. Lisäksi kouluihin ollaan palkkaamassa ensimmäiset 10 000 koulupsykologien ja -kuraattorien työtä tukevaa avustajaa.
Luonnonkatastrofeihin varautumisessa hallitus puolestaan haluaa siirtyä reagoimisesta ennakointiin. Uusien Ligtas Pinoy -evakuointikeskusten pitäisi kestää 340 kilometrin tuntinopeudella puhaltava supertaifuuni ja magnitudin 8,4 maanjäristys.
Filippiineillä rakennuksen laadulle asetettu vaatimus on ymmärrettävä. Sen pitää mielellään kestää sekä rakennusurakoitsija että se hetki, jolloin luonto päättää tarkistaa työn laadun henkilökohtaisesti.
Kiinalle löytyivät sanat, Sara Dutertelle ei
Ulkopolitiikassa Marcos jatkoi tuttua mutta määrätietoista linjaansa. Hän korosti vuoden 2016 Etelä-Kiinan merta koskevan välimiesoikeuden ratkaisun merkitystä ja lupasi käyttää kaikkia rauhanomaisia ja oikeudellisia keinoja Filippiinien oikeuksien puolustamiseen. Kun presidentti totesi filippiiniläisten olevan kansa, joka ei anna periksi, Kiinan nimeä ei tarvinnut mainita. Kaikki tiesivät, kenelle viesti oli tarkoitettu.
Samaan aikaan toinen nimi puuttui puheesta täysin. Varapresidentti Sara Duterten valtiosyyteprosessi on yksi maan tämän hetken merkittävimmistä poliittisista tapahtumista, ja sillä voi olla huomattava vaikutus myös vuoden 2028 presidentinvaalien asetelmiin.
Osa syyttäjäpuolen edustajista pettyi siihen, ettei Marcos edes vedonnut kongressiin prosessin asianmukaisen loppuun viemisen puolesta. Toiset pitivät hiljaisuutta johdonmukaisena tapana osoittaa presidentin pysyttelevän oikeudenkäynnin ulkopuolella. Selitys on uskottava, mutta politiikassa tarkoituksellinen vaikeneminen on sekin kannanotto. Tässä tapauksessa hiljaisuus kuului yhtä kovaa kuin aplodit.
Puhe päättyi, todellisuus jatkuu
Marcosin viides SONA oli monessa suhteessa aiempaa konkreettisempi. Siinä käsiteltiin asioita, jotka filippiiniläinen tunnistaa omasta elämästään: ruoan ja sähkön hintaa, veroja, työpaikkoja, sairaanhoitoa, koulutusta, liikennettä ja turvallisuutta.
Samalla presidentti rakensi kuvaa Filippiineistä, joka pyrkii siirtymään jatkuvasta kriisien sammuttamisesta kohti energiaomavaraisuutta, teknologista kehitystä, teollistumista ja vahvempaa valtiota. Suunta on kunnianhimoinen ja monelta osin oikea, mutta SONAn ongelma on sama riippumatta siitä, kuka Malacañangin presidentinpalatsissa kulloinkin asuu: puheessa hankkeet näyttävät lähes poikkeuksetta paremmilta kuin siinä vaiheessa, kun niitä pitäisi ryhtyä toteuttamaan.
Lupailut kuuden biljoonan peson investointiaikeista ei vielä tarkoita kuutta biljoonaa pesoa toteutuneita investointeja. Suunniteltu rautatie ei vielä kuljeta matkustajia eikä vaatimus halvemmasta sähköstä pienennä seuraavaa laskua. Korruption vastaisen sodan onnistuminenkaan ei ratkea siinä, kuinka vakuuttavasti presidentti puhuu sukulaisistaan, vaan siinä, päätyvätkö syylliset todella vastuuseen.
Marcosilla on presidenttikaudestaan jäljellä enää kaksi vuotta, joten poliittinen kello käy nyt eri tavalla kuin vielä muutama vuosi sitten. Vuonna 2022 riitti, että uusi presidentti kertoi, mitä hänen hallintonsa aikoo tehdä. Vuonna 2026 kansalaisilla on jo oikeus kysyä, mitä todella saatiin valmiiksi.
Seuraavat kaksi vuotta ratkaisevat, muistetaanko tämänvuotinen SONA toteutuneiden uudistusten lähtölaukauksena vai jälleen yhtenä pitkänä kokoelmana hyviä aikomuksia. Ja ehkä ensi vuoden SONAssa kuullaan myös siitä asiasta, josta tänä vuonna vaiettiin.
Samaa aihetta sivuten:
Sara Duterten oikeudenkäynti – Valtataistelu vai kostoretki? (osa 1)
Sara Duterten oikeudenkäynti – Valtataistelu vai kostoretki? (osa 2)
