Suomalainen tunnistaa toisen suomalaisen ulkomailla yleensä jo ennen ensimmäistä sanaa. Siihen ei tarvita lippalakkia, Marimekon laukkua eikä sandaalien kanssa käytettäviä tennissukkia. Riittää tietty katse, pieni epäluulo ympäristöä kohtaan ja tapa seistä hotellin aamiaisbuffetissa. Tunnistamisen jälkeen seuraa vaikea valinta: mennäänkö puhumaan vai paetaanko ennen kuin toinen ehtii kysyä, mistä päin Suomea ollaan? Osa ilahtuu maanmiehen tapaamisesta…