Mies luulee olevansa selkärankainen, kun hän ei valita ja maksaa laskut ajallaan, mutta vaimon silmissä hän on viallinen kodinkone. Kun tunnevammainen robotti ja draamakuningatar kohtaavat, lopputulos voi olla sota, jossa Google-kääntäjä on ainoa rauhanneuvottelija.
Moni suomalainen mies haaveilee lämpimästä, perhekeskeisestä ja perinteitä kunnioittavasta puolisosta. Moni filippiiniläinen nainen unelmoi vakaasta, vastuullisesta ja luotettavasta miehestä. Usein nämä toiveet myös toteutuvat – mutta eivät aivan siinä muodossa kuin kumpikaan oli kuvitellut.
Filippiiniläinen vaimo saattaa odottaa romanttista, suojelevaa ja perhekeskeistä miestä. Hän löytää miehen, joka rakastaa, mutta ilmaisee sen hiljaisuudella, mökkireissuilla ja sillä, että auto on tankattu.
Vielä vaikeammaksi tilanne muuttuu, jos suhteen alkuperäinen motiivi on vahvasti taloudellinen tai perustuu yksinäisyyden pelkoon. Silloin avioliitto rakentuu vinolle perustalle, jota ei aina saada suoraksi, vaikka kuinka yritettäisiin.
Kuka täällä oikeasti huutaa?
Kun filippiiniläinen vaimo ja suomalainen mies kohtaavat, he eivät tuo liittoon pelkästään matkalaukkuja ja lentolippuja, vaan kokonaiset kulttuurit: yhden, jossa perhe on kansallisurheilua, ja toisen, jossa hiljaisuus on lähes uskonto.
Kuinka suuri osa väärinymmärryksistä kumpuaa kulttuurista ja kuinka paljon persoonasta? Yksi arvio voisi olla, että kulttuuri tarjoaa näyttämön ja käsikirjoituksen, mutta persoona valitsee, kuinka kovaa huutaa.
Filippiiniläinen vaimo saattaa loukkaantua, kun mies ei huomaa uutta kampausta tai huuda ääneen olevansa ylpeä puolisostaan. Suomalainen mies taas ajattelee osoittavansa rakkautta sillä, että käy töissä ja korjaa oven saranan. Onko tämä kulttuuriero? Kyllä, osittain. Mutta yhtä lailla kyse on temperamentista.
Suomalainen mies joutuu toisinaan kysymään, miksi hän oikeastaan riitelee filippiiniläisen vaimonsa kanssa. Onko vika hänen luonteessaan vai siinä, että vaimo on Filippiineiltä? Kevyen ironisesti voisi sanoa, että osa riidoista johtuu kulttuurista ja loput siitä, että olemme ihmisiä.
Sukurasite kohtaa tunnekylmyyden
Filippiineillä perhe on vakuutusyhtiö, eläkerahasto ja sosiaaliturva samassa paketissa. Kun suomalainen mies menee naimisiin filippiiniläisen naisen kanssa, hän menee naimisiin usein koko suvun kanssa.
Tässä kohtaa suomalainen individualismi ja filippiiniläinen kollektivismi ottavat yhteen. Mies kysyy: ”Miksi meidän pitää lähettää 200 euroa sinun serkkusi koulumaksuihin, kun meidän pitäisi säästää uusiin talvirenkaisiin?” Hän ei riitele kulttuuria vastaan, vaan kokemustaan epäoikeudenmukaisuudesta.
Vaimo taas voi kokea miehen tunnekylmyytenä sen, ettei tämä ymmärrä perheen tukemisen moraalista velvoitetta. Tässä kohtaa kulttuuri on vahvasti läsnä, mutta ratkaisevaa on se, miten kumpikin suhtautuu kompromisseihin. Joustamaton persoona tekee kulttuurierosta helposti periaatekysymyksen, joka tehokkaasti tyhjentää parisuhteen pariston.
Koulutus ja tulotaso vaikuttavat nekin. Jos vaimolla on varakas tausta, perheen rooli taloudellisena turvaverkkona voi luontevasti ulottua myös suomalaiseen puolisoon. Jos taas miehen tulot ovat selvästi suuremmat tai oleskelulupa riippuu avioliitosta, valtasuhde voi kallistua vaarallisesti. Raha ei itsessään tuhoa suhdetta, mutta kontrolli ja epätasa-arvo tekevät sen nopeasti.
Painostava hiljaisuus vai trooppinen pulina
Suomalaisen miehen perinteinen malli on yksinkertainen: käy töissä, ei valita eikä puhu turhia. Hän ajattelee osoittavansa rakkautta teoilla. Tämä vaikuttaa filippiiniläiseen vaimoon kahdella tavalla. Aluksi se viehättää: mies on luotettava, ei ryyppää kaikkia rahoja (yleensä) ja on rehellinen. Se muodostaa valtavan kontrastin moniin filippiiniläisiin machokulttuurin miehiin.
Filippiiniläinen vaimo saattaa kuitenkin kaivata sanoja, läheisyyttä, näkyvää huomiota, ja ajan myötä se ”luotettava hiljaisuus” alkaa tuntua vankilalta. Suomalainen mies taas kokee rasittavana sähläämisenä sen, että vaimolla on jatkuva tarve puhua ja olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa.
Mies saattaa odottaa, että vaimo arvostaa hänen hiljaista vastuullisuuttaan. Vaimo kuitenkin odottaa oman taustansa mukaisesti, että mies osoittaa rakkautensa myös sanoilla ja eleillä – usein. Tässä syntyy klassinen väärinymmärrys: mies kokee tekevänsä kaiken oikein ja vaimo kokee jäävänsä emotionaalisesti yksin.
Perisuomalainen periaatteellisuus miehisyyden ilmentymänä saattaa myös kääntyä itseään vastaan, jos ehdottomuus menee liian pitkälle yksipuolisilla ehdoilla. Jos on sovittu, että tiistaina syödään hernekeittoa, silloin syödään hernekeittoa, vaikka vaimo olisi tehnyt sydämensä kyllyydestä adoboa. Mies luulee olevansa selkärankainen, mutta vaimon silmissä hän on tunnevammainen robotti.
Neiti etsivä keittiössä
Monessa suomalaisfilippiiniläisessä suhteessa mustasukkaisuus aiheuttaa yllättävän usein ongelmia. Filippiiniläinen mustasukkaisuus on taiteenlaji, jossa entisen tyttöystävän tykkäämä kuva kymmenen vuoden takaa voi olla riittävä syy perheen sisäiseen kriisinhallintaan.
Siinä missä kohtuullinen ja ymmärrettävä mustasukkaisuus kumpuaa uuden ympäristön tuomasta turvattomuudesta, on sen synkempi muoto luonteeseen pesiytynyt piirre. Se taluttaa parisuhteen paratiisiin, joka on täynnä käärmeitä.
Lämmin ja ymmärtäväinen vaimo voi ajan myötä muuntua periksiantamattomaksi salapoliisiksi: puhelin tarkastetaan vessakäynninkin jälkeen ja entisen tyttöystävän Facebook kelataan hänen syntymävuoteensa. Kulttuurissa selkeä ”minun mies” -omistajuus on normi, jolle kuka tahansa kolmas osapuoli on aina vakava uhka.
Suomalainen mustasukkaisuus kumpuaa usein riittämättömyyden tunteista, jotka syvenevät entisestään, jos pariskunnalta puuttuu vahva ja toimiva tapa kommunikoida. Mikään ei ruoki omia epävarmuuksia yhtä tehokkaasti kuin puolison motiivien ja ajatusten arvailu.
Mustasukkaisuudessakin sairaalloisin taso löytyy persoonasta, ei kulttuurista. Jos mustasukkaisuus menee fyysiseen väkivaltaan tai itsetuhoisuudella uhkailuun, pakkaa laukut. Raa’asti sanottuna: rakkaus ei korjaa luonnevikoja, eikä eksoottinen tausta tee huonosta suhteesta yhtään sen parempaa.
Unelmien romukauppa ja realiteettien revontulet
Myös asuinmaa vaikuttaa yllättävän paljon parisuhteeseen. Suomessa filippiiniläinen vaimo voi kokea yksinäisyyttä, kielimuuria ja kylmää – sekä säässä että sosiaalisessa ilmapiirissä. Hän saattaa jäädä kotiin, riippuvaiseksi miehestä, ilman omaa verkostoa. Tämä voi synnyttää turhautumista, epävarmuutta ja jopa katkeruutta.
Filippiineillä suomalainen mies saattaa huomata olevansa jatkuvasti huomion keskipisteenä – roolissa, jossa häneltä odotetaan enemmän kuin hän ehkä haluaisi tai jaksaisi antaa. Hän voi alkaa kokea olevansa enemmän resurssi kuin puoliso. Siitä seuraa helposti tunne tukehtumisesta, ja mies vetäytyy yhä syvemmälle omiin oloihinsa.
Aivan kuten suomalainen Filippiineillä alkaa kaivata keskusteluja, joissa voi puhua ilman rautalankaa ja Google-kääntäjää, filippiiniläinen vaimo Suomessa janoaa omankielistä seuraa – usein vielä voimakkaammin. Hän on kasvanut kulttuurissa, jossa asiat tehdään yhdessä ja elämä on perustaltaan yhteisöllistä.
Rakkaus, riisi ja ruisleipä
Mikä sitten tekee suomalais–filippiiniläisestä liitosta kestävän? Se outo mutta ratkaiseva kyky arvostaa toisen erilaisuutta ilman tarvetta muokata häntä omanlaisekseen. Onnelliset parit osaavat nauraa väärinymmärryksilleen – eivätkä yritä voittaa niitä olemalla oikeassa toisen kustannuksella.
Ongelma ei ole se, että toinen on kasvanut riisipellolla ja toinen ruispellolla. Ongelma syntyy vasta silloin, kun kumpikaan ei suostu kylvämään samaan peltoon. Molemmat rakentavat uuden, kolmannen kulttuurin – oman perheensä kulttuurin. Se vaatii tahtoa, kärsivällisyyttä ja vilpitöntä kykyä katsoa kulttuuristen kulissien taakse – siihen ihmiseen, joka on usein yhtä hämillään kuin sinäkin.
Rakkaus kahden kulttuurin välillä ei ole helpompi, mutta se voi olla rikkaampi, jos molemmat muistavat, että puoliso ei ole projekti, pankki eikä pelastus, vaan ihminen. Ja ihmiset, olivatpa he Suomesta tai Filippiineiltä, ovat aina hieman monimutkaisempia kuin kulttuurinsa.
Aiheesta lisää:
Raha ja rakkaus – Filippiiniläisittäin
Vaimo Filippiineiltä (osa 4) – Suomeen vai Filippiineille?
