Lähdit etsimään elämäsi rakkautta, eikö totta? Haluat uskoa, että hän on kanssasi puhtaasti siksi, että hän rakastaa sinua, eikö niin? Hän ei ole kiinnostunut rahoistasi, eihän? Hän on erilainen kuin muut, eikö olekin?
Huolimatta kaikista no money, no honey -tarinoista, joissa aasialainen nainen on hylännyt miehensä rahojen loputtua tai vaihtanut lennosta varakkaampaan, olet täysin vakuuttunut, etteivät tuollaiset ilkeämieliset naljailut tule koskemaan teitä. Miten voisikaan, hänhän on täysin erilainen kuin kukaan muu.
Länsimaalaisten miesten folkloristiikassa kiertävät tarinat rahan perässä olevista aasialaisista naisista ovat yhtä vanhoja ja yhtä totta kuin suomalaisten ”kunnes kuolema teidät erottaa” lupaus alttarilla. Suomalainen mies saattaa törmätä tähän ääneen lausumattomaan ennakkoluuloon, kun hän esittelee filippiiniläisen tyttöystävän tutuilleen ja sukulaisilleen.
Kun kliseet rakkauden perässä olevasta suomalaisesta miehestä ja rahan perässä olevasta filippiiniläisestä naisesta kohtaavat todellisessa elämässä, siitä siivilöityy todellisiakin rahan ja rakkauden symbioosiin liittyviä näkemyseroja.
Rakkauden kaksiosainen trilogia
Filippiineillä raha ja rakkaus eivät ole toisiaan yhtä voimakkaasti toisensa poissulkeva vastinpari kuin Suomessa. Ihmissuhteet ovat aina jotain vaihdantaa: Mitä saa, mitä antaa ja mitä on kohtuullista vaatia? Jos kuitenkin operoidaan yhteisellä valuutalla eikä vaihtokursseista tule kinaa, homma toimii komeasti ja kasvaa kivasti korkoa.
Filippiiniläiselle puolisolle rahalla voi olla myös itseisarvollinen merkitys. Monissa filippiiniläisissä paikalliskulttuureissa raha ja aineelliset lahjat ovat osa rakkauden konkreettista osoittamista ja sitoutumista. Niiden erottaminen universaalista ahneudesta ja hyväksikäytöstä on taitolaji, joka edellyttää puolison taustan ja paikallisen kulttuurin tuntemista.
Filippiiniläisen puolison voi olla vaikea ymmärtää, jos mies, jolla on varaa ja vapaa tahto, ei käytä rahaa rakkauden osoittamiseen. Mahtaako osata edes rakastaa? Filippiiniläiset arvostavat miestä, joka osaa ja kykenee hemmottelemaan rakastaan esimerkiksi pienillä lahjoilla. Naisetkin hemmottelevat miestänsä omilla keinoillaan, sillä he katsovan sen kuuluvan olennaisena osana parisuhteeseen ja sen ylläpitämiseen.
Rahako ratkaisee?
Onko Suomessa filippiiniläisiä naisia rahan perässä? Kyllä. Onko täällä aasialaisia, afrikkalaisia, eurooppalaisia tai latinonaisia rahan perässä? Kyllä. Ovatko suomalaiset vaimot rahan perään? Toki filippiiniläistäkin vaimoista löytyy ”kullankaivajia”, mutta se ei ole yksinomaan filippiiniläisille naisille varattu ominaispiirre (Kysehän on suurelta osin luonteenpiirteestä, ei kulttuurin mukanaan tuomasta ominaisuudesta).
Jokaisen parisuhteen motiiveissa on materiaalisia tekijöitä, mutta hyvin harvoin siten, että vain toisen puolison teot ja valinnat vaikuttavat niihin. Harvoin asetelma on yksiselitteisesti sellainen, missä mies maksaa ja nainen tuhlaa. (Filippiineillähän asetelma perheissä on usein toisinpäin).
Filippiiniläisessä kulttuurissa on syvälle juurtunut käsitys siitä, että mies maksaa soidinmenot ja nainen arvioi osaksi myös sen perusteella miehen mittaa. Ei filippiiniläinen tyttöystävä sitä suoraan sano, että hän odottaa miehen osoittavan tunteita käyttämällä häneen rahaa. Se ei tee hänestä rahan perässä olevaa huijaria, sillä käytösmalli tulee hänen kulttuurinsa seurustelunormistosta. Filippiiniläisiin tapoihin sisältyy yleisempikin sosiaalinen velvoite siitä, että se maksaa laskun kenellä on rahaa.
Suomalaiselle on haastavampaa ajatella, että rahalla olisi itsearvollista merkitystä rakkaussuhteessa. Sellaista pidetään aitojen tunteiden vastakohtana, todellisen rakkauden antiteesinä. Suomessa on sitouduttu siihen lohdulliseen ajatukseen, ettei rahalla saa rakkautta. Ehkä niin, mutta kyllä se kaikkialla maailmassa parantaa ainakin mahdollisuuksia.
Elättäjä vai elävöittäjä?
Kun filippiiniläinen nainen hakee ulkomaalaista miestä, hän toivoo rakkautta ja hyvää parisuhdetta, mutta joissakin tapauksissa myös elättäjää, mahdollisesti myös lapsilleen. Tuolloin kulttuurit saattavan hieman kolahtaa, etenkin jos jommankumman puolison elämässä moraali on tilannesidonnaista ja köyhyys pysyvää.
Filippiineillä seurusteluun, avioliittoon ja elatuskysymyksiin suhtaudutaan paljon vakavammin ja konservatiivisemmin kuin Suomessa. Niistä ei välttämättä puhuta suoraan; niiden odotetaan ikään kuin automaattisesti tulevan ymmärretyksi.
Suomalainen puoliso puolestaan saattaa määritellä hyvinkin suoraan ja pikkutarkasti, miten raha-asiat suhteessa hoidetaan. Jos pariskunta ei löydä yhteisesti hyväksyttyä kompromissia raha-asioista ja elatusvelvollisuuden rajoista, suhteella on suuri todennäköisyysprosentti päätyä odotusten ja toiveiden Waterlooksi.
Rakkauden lähde vai Kankkulan kaivo?
Haasteita voi syntyä myös, jos filippiiniläisen puolison perhe ja sukulaiset yrittävät hyötyä kohtuuttomasti siitä, että ”rikas” länsimaalainen liittyy perheeseen. Keskinäinen riippuvuuden nimissä he saattavat ajatella, että heillä on kollektiivinen oikeus osaan siitä taloudellista onnesta, joka heidän sukulaistaan on kohdannut.
Miljonäärejä alhaisimmissa yhteiskuntaluokissa on edelleen yleistä, että länsimaalainen ymmärretään puutarhuriksi, joka tulee ja istuttaa takapihalle rahapuun koko perheelle. Jos puu ei tuota riittävästi satoa, se koetaan puutarhurin ongelmaksi.
Jos tätä käsitystä lähtee liian aggressiivisesti haastamaan hermeettisen tiukalla ydinperhemallilla, siitä voi seurata niin kylmä sota, että se kuihduttaa sekä rahapuun että rakkauden puutarhan. Filippiiniläisen puolison ja hänen perheensä kanssa on hyvä käydä suhteen alkuvaiheessa talouskasvitieteen pikakurssi: Rahapuu ei rehota Suomen ilmastossa ja sen sato on vaatimaton.
Tämä perinteinen käsitys ei kuitenkaan enää päde koulutettuihin ja kohtuullisesti toimeen tuleviin filippiiniläisiin, joille raha ei ole jokapäiväisen tarvehierarkian keskiössä. Monille heistä on tärkeää osoittaa miehelle, ettei hän ole etsimässä elättäjää, vaan jotain ihan muuta.
Kaikilla on oikeus onneen
Onko mitään parempaa sijoitusta kuin rakastuminen? Sitä tunnetta kaipaavat kaikki ja siitä me tulemme eläviksi. Vai olisiko sittenkin parempi sijoittaa rahat uuteen autoon? Auto voi kestää kauemmin kuin rakkaus, mutta loppupeleissä merkityksellisempää on, että on päässyt ammentamaan ihmiselämän suloisimpia sattumuksia rakkauden suuresta sammiosta.
Hieman ennen kuin maailma alkoi sotia sormi suussa koronaa vastaan, istuin iltaa suomalaismiehen kanssa, joka oli tullut tapaamaan deittisivustolta löytämäänsä filippiiniläistä tyttöystävää. Hänessä muuttuivat lihaksi kaikki kliseet aasialaista vaimoa hakevasta suomalaisesta miehestä.
Vaikka hän oli kaikin puolin oikein mukava ja kelpo mies, hänestä on aina tuntunut siltä, että maailmassa on menossa orgiat, mutta häntä ei olla kutsuttu mukaan. Loppuillasta hän vakavoitui ja pyyhkäisi kaljabaarin pöydältä kaikki rahaan ja rakkauteen liittyvät kliseet:
”Tiedän, että tässä voi nyt olla hänen puoleltaan kyseessä raha ja sen perässä oleminen. Mutta toisaalta en ole koskaan ollut elämässäni rakastunut ja minusta tuntuu siltä, että hän pitää minusta. Ymmärrän, että se saattaa olla silkkaa toiveajattelua, mutta mielelläni käytän siihen hieman rahaa, koska en ole koskaan ollut näin onnellinen kuin olen ollut hänen kanssaan. Voiko rahalla ostaa mitään parempaa kuin itsensä ihan oikeasti onnelliseksi?
Voi olla, ettei tämä suhde kestä, mutta minulle tämä hetki ja nämä tunteet ovat nyt todellisia. Eivät ne häviä mielestä, vaikka rahat lopulta huijattaisiin. Mielessä kalvaa ikäviä ajatuksia, mutta minä olen nyt oikeasti onnellinen ja elossa. Ensimmäistä kertaa elämässäni.”
