Kun suomalaismies lähtee hurmaamaan filippiiniläistä naista, onnistuuko se sillä, että tukka on hyvin ja kello näkyy? Onko Filippiineillä naisten valloittamiseen olemassa sesam aukene! -loitsuja vai joutuuko siellä vonkaamaan?
Tämä kirjoitus ei ole selfhelpiä niille, jotka hakevat ohjeita siihen tunteiden sekamelskaan, jota kutsutaan filippiiniläisen naisen valloittamiseksi. Se ei nimittäin onnistu! Jokaisen on itse löydettävä omasta repustaan ne temput ja taiat, joilla ihanaisen veräjä aukeaa.
Tässä kirjoituksessa rajaan aiheen asioihin ja tapoihin, joilla voi olla yleispätevyyttä tilanteessa, missä suomalaisen mies lähtee Filippiineille valloittamaan deittisivustolla tapaamansa naisen sydäntä. Se on monelle miehelle se hetki elämässä, jolloin onni potkaisee tai lipuu ohi vilkuttaen mennessään..
Rakkauden mehuhetki
Suomalaisen miehen ja filippiiniläisen naisen seurustelun suurin haaste liittyy fysiikkaan; aika on liian lyhyt ja matka liian pitkä. Kun suomalainen kosija vierailee Filippiineillä, yhdessäoloaika jää yleensä rajalliseksi. Yhteiseloa paineistavat toiveet, unelmat ja odotukset, jotka parhaimmillaan luovat intensiivisyyttä yhteisiin hetkiin, mutta pahimmillaan saattavat suistaa rakkauden junan raiteilta hyvinkin mitättömästä syystä.
Kun etäihastusta lähdetään tapaamaan henkilökohtaisesti, matkaan asetetut tavoitteet usein ylimitoitetaan odotusten ja toiveiden kokoisella mahdottomuudella. Sellaisessa tilassa jokainen meistä on jossain määrin irrallaan arkisesta minästään eikä jokapäiväisessä elämässä kukoistava minä ole läsnä kuin hetkittäin.
Riittävän yhteisen ajan tärkeyttä korostaa entisestään filippiiniläisten taipumus piilottaa todelliset tunteensa konfliktien välttämiseksi. Todelliset tunteet ja ajatukset eivät avaudu muutamassa viikossa, eivät kuukausissakaan.
Vasta arkisessa yhteiselossa selviää se kaikista tärkein; kuinka hyvin tai huonosti pariskunta viihtyy yhdessä? Kun yhteiselo seurusteluvaiheessa on riittävän intensiivistä ja arkipäiväistä, paljastuu monta muutakin suhteen jatkon kannalta olennaista asiaa, kuten yhteiset kiinnostuksen kohteet, ihmissuhde- ja taloudenpitotaidot, tulevaisuuden odotukset ja makuuhuonemusiikin tahtilaji.
Yksi parhaista sijoituksista, jonka mies voi tehdä valloittaessaan filippiiniläistä naista, on viettää mahdollisimman paljon aikaa hänen kanssaan erilaisissa tilanteissa ja tunnelmissa. Aika parantaa haavat, mutta vielä varmemmin se antaa varmuuden siitä, kenen kanssa haluaa yhdessä ikääntyä.
Teerenpelin perinteet
Koulutettujen ja ylemmän keskiluokan naisten kanssa seurustelu ei Filippiineillä eroa merkittävästi länsimaisista tavoista ja normeista. Mitä vaatimattomampi naisen koulutustausta on ja mitä syrjäisemmältä alueelta hän on kotoisin, sitä enemmän kulttuuriin, tapoihin ja taustaan liittyvät tekijät vaikuttavat heidän seurusteluunsa ulkomaalaisen kanssa.
Filippiineillä ihmisten väliset suhteet perustuvat nykypäivänäkin pohjimmiltaan ikiaikaisiin perinteisiin ja tapoihin. Seurustelussakin filippiiniläiset ovat huomattavasti enemmän sidoksissa tapakulttuuriinsa kuin suomalaiset, joilla on suurempi vapaus tapailla toisiaan omien mieltymystensä mukaisesti.
Maaseudulla ja maan kaukaisissa kolkissa suomalainenkin mies saattaa joutua tutustumaan perinteisiin kuvioihin viimeistään siinä vaiheessa, kun sana avioliitto alkaa toistumaan pariskunnan keskinäisessä sanavarastossa.
Tärkein näistä perinteistä on naisen perheen hyväksyntä seurustelulle ja myöhemmin avioliitolle. Perhettä ei tarvitse lähteä lahjomaan materiaalisilla lahjoilla tai lupauksilla, vaan pitäytyä perusasioissa lupaamalla pitää heidän tyttärestään hyvää huolta ja olla hänelle hyvä aviomies.
Filippiineillä on kuitenkin perheitä, yleensä vähemmän koulutetun ja lähempänä köyhyysrajaa elävien perheiden parissa, joissa ulkomaalaisen kosijan odotetaan osallistuvan perheen taloudellisen taakan jakamiseen jo seurusteluvaiheessa. Mikäli homma menee siinä vaiheessa ”kaupankäynniksi” ja kohtuuttomien rahallisten ja materiaalisten lahjojen pyytämiseksi, sitä se tulee olemaan jatkossakin, kovenevilla panoksilla.
Perinteinen tapa pyytää naisen kättä hänen vanhemmiltaan on pamamanhikan. Kosija vierailee naisen vanhempien luona, mielellään yhdessä omien vanhempiensa kanssa, ja pyytää heiltä suostumusta avioliitolle. Pamamanhikanin jälkeen pariskunta suorittaa pa-alamin: He vierailevat yhdessä sukulaistensa kodeissa ilmoittamassa aikeistaan jatkaa vakavaa seurustelua, jonka he toivovat päättyvän avioliittoon.
Periaatteessa esiaviollinen yhteisasuminen on katolisissa ja islamilaisissa perheissä kielletty, mutta kuten monet muutkin asiat Filippiineillä, säännöistä huolimatta kaikki aina järjestyy parhain päin. “Synnissä eläminen” on sellaista kissanminttua, jota harvat vaivautuvat vastustamaan nykypäivänä.
Ensimmäisiä kertoja ulkomaalaista miestä tapaillessaan, nainen saattaa pyytää ystävänsä tai sukulaisensa mukaan. Hän ei tee sitä varjellakseen siveyttään esiaviollisen intohimon vaaroilta, vaan saadakseen miehelle seuralaisensa arvioinnin ja hyväksynnän.
Seurustelun alkuvaiheissa viestinviejien käyttäminen tunteiden välittäjinä kuuluu olennaisena osana teerenpeliperinteeseen. Viestien välittämisen ohella he antavat osapuolille neuvoja ja vihjeitä suhteen viemiseksi eteenpäin. Suomalaisellekin kosijalle tarjotaan naisen tuttavapiiristä tai sukulaisista tällaista viestinviejää, joka on hyvä olla olemassa, kun rakkauden rattaissa on soraa tai omat sanat menevät solmuun.
Kyllä on ei, toisinaan
Filippiiniläiset naiset arvostavat yli kaiken hyviä käytöstapoja ja ovat erittäin herkkiä karkealle käytökselle ja kielenkäytölle. Ensimmäinen asia mitä he toistensa uusista poikaystävistä tavallisesti kysyvät, onko hän ”mabait”, mukava ja hyväkäytöksinen?
Filippiiniläinen nainen on yleensä pidättyväinen ja varautunut ensimmäisillä tapaamisilla ulkomaalaisen miehen kanssa, eikä hänen käytöksensä ole täysin hänen todellisen luonteensa mukaista. Suhteen alkuvaiheessa on hyvä tarkkailla, kuinka hän käyttäytyy ja keskustelee ystäviensä ja sukulaistensa seurassa. Heidän kanssaan hän on oma todellinen itsensä.
Suomalaista kosijaa saattaa alkuun rasittaa filippiiniläisten tapa olla sanomatta suoraan ”EI”. He eivät tee sitä – vaikka joskus siltä tuntuukin – ärsyttääkseen suoraa ja selkeää kommunikointia toivovaa suomalaismiestä, vaan ollakseen loukkaamasta häntä ja peittääkseen oman epävarmuutensa. He turvautuvat fraaseihin kuten ”let’s see”, ”not sure”, ”maybe”, ”siguro”, ”bahala na”… jotka kaikki tarkoittavat kyllä ja ei.
Keskustelussa nainen saattaa esittää miehelle hyvinkin henkilökohtaisilta tuntuvia kysymyksiä, mutta ei niitä kannata kavahtaa. Filippiineillä henkilökohtaisuuksien ja loukkaantumisen rajat ovat huomattavasti väljemmät kuin nykypäivän Suomessa.
Ensimmäisillä tapaamisilla kannattaa välttää suomalaisia miehiä usein kiinnostavia, mutta filippiiniläisille kiusallisia aiheita, kuten politiikkaa, terrorismia tai oikeastaan mitä tahansa aihetta, mihin sisältyy Filippiinien arvostelua. He voivat itse tuoda näitä aiheita keskusteluun, mutta ulkomaalaiselta sitä ei pidetä kohteliaana käytöksenä.
Sydämen sudenkuopat
Filippiineillä on muutamia seurusteluun liittyviä normeja, jotka helposti jäävät vapaampaan ja suoraviivaisempaan menoon tottuneilta suomalaismiehiltä huomioimatta. Ei palava rakkaus välttämättä niihin sammu, mutta liekki saattaa lepattaa, jos nainen joutuu toistuvasti huomauttamaan seuraavista itsestäänselvyyksistä.
Filippiiniläiselle naiselle on tärkeää, millaisen kuvan hän antaa itsestään liikkuessaan ulkomaalaisen miehen seurassa, sillä ympäristö on valmis tuomitsemaan hänet maksulliseksi seuralaiseksi pienimmästäkin vihjeestä. Tee seurustelusta hänelle helppoa välttämällä liian suorasukaisia ja kiihkeitä julkisia hellyydenosoituksia.
Nainen saattaa tuntea seurustelun raskaana, jos mies ei etene tunteiden tuulten mukaan vaan tukeutuu jatkuvasti järkeilyyn ja esittää suhteelle liian ehdottomia sääntöjä. Olen itsekin aikanaan saanut tästä oppitunnin: ”Lopeta nyt se vatvominen ja käy ostamassa minulle vaikka kukkia.”
Filippiiniläiset ratkaisevat väärinkäsitykset ja erimielisyydet yksityisesti; he pyrkivät säilyttämään kasvonsa ja välttämään vastakkainasettelua myös seurustelusuhteessa. Jos heitä nöyryytetään, tahallisesti tai tahattomasti, varsinkin sukulaistensa ja ystäviensä edessä, se yleensä lopettaa seurustelun tai siitä muistutetaan vielä platinahääpäivänäkin.
Puhdasta pahkasikaa
Kosiomatkalla olevalle suomalaismiehelle peili on monella tapaa hyödyllinen väline. Käytöstavat ja huoliteltu ulkoasu ovat tärkeitä miehen mittoja Filippiineillä. Moni hyväkin mies haksahtaa siihen, ettei noissa asioissa tule vastaan paikallista kulttuuria edes sen vertaa, että nainen huomaisi hänen edes yrittävän… Ja hän taatusti huomaa pienetkin yksityiskohdat.
Periksiantamattomat periaatteet ja liian tiukasti omissa totutuissa tavoissa pysytteleminen saattavat myös arveluttaa joustavampaan tunnekommunikointiin tottuneita filippiiniläisiä. Ongelma voidaan tiivistää tähän usein kuultuun lauseeseen: ”Minähän en mitään lepertelyjä ja paskapuheita ala heittämään”. Jos en kelpaa tällaisena, sitten saa jäädä.” Siihen se sitten usein jääkin.
Jos filippiiniläinen nainen käyttää ystäviensä kesken tapaamastaan miehestä sanoja ”bastos”, ”sira ulo”, ” demonyo” tai ”hayop”, miehen on syytä vilkaista sielunsa syvyyteen ja katsoa olisiko siellä jotain korjattavaa. Ulkomaalainen mies yleensäkin arvioidaan sen perusteella, miten hän käyttäytyy ja kohtelee filippiiniläisiä.
Käytöstapojen ei tarvitse olla hiotun kultivoituneita, mutta jos ne sisältävät öykkäröintiä ja paikallisten mitätöimistä, filippiiniläisen naisen ja hänen lähipiirinsä kunnioitus ja arvostus jää taatusti saavuttamatta.
Suomalaisen miehen kannattaa opetella muutamia tagalogin kielen fraaseja. Niiden heittely keskusteluun rikkoo jäätä ja tuo uskottavuutta hänen pyrkimyksilleen. Se kertoo naiselle, että kosija on kiinnostunut hänen kulttuuristaan ja mahdollisten tulevien lasten toisesta kotikielestä.
Hedelmälliset lemmenlaitumet
Jos tie miehen sydämeen käy vatsan kautta, samaa tietä pitkin päästään myös filippiiniläisen naisen sydämeen. Ruoka ja rakkaus ovat valloittava yhdistelmä, mutta tapaamispaikkoja valittaessa on hyvä pitää naisen tausta mielessä.
Illallinen laadukkaassa ravintolassa tai drinkki tyylikkäässä kattobaarissa tekee vaikutuksen hyvin harvaan naiseen. Suurin osa naisista tuntee niissä olonsa epävarmaksi, koska eivät ole koskaan sellaisessa olleet, eivätkä tunne kuuluvansa joukkoon.
Tapailu kannattaakin aloittaa ympäristössä, jossa nainen tuntee olonsa kotoisaksi. Suuret ostoskeskukset toimivat hyvin ensimmäisissä tapaamisissa; molemmille osapuolille löytyy mieluista ruokaa ja niihin on hyvät kulkuyhteydet. Ostoskeskuksissa yksikään filippiiniläinen nainen ei tunne olevansa väärässä paikassa.
Viikonloppuisin ja iltaisin järjestettävät ruokamarketit ovat myös mainiota tapaamispaikkoja. Siellä on tarjolla runsaasti kaiken maailman herkkuja ja usein elävää musiikkia, taide- ja käsityönäyttelyitä ja muita oheistapahtumia. Näillä marketeilla naiset viihtyvät ja löytävät luontevasti runsaasti keskustelunaiheita ja asioita, joita mielellään esittelevät ulkomaalaiselle seuralaiselleen.
Koska jokainen mies on oman elämänsä mestarihurmuri, ei ole tarpeen jaaritella tämän enempää rakkauden ruusutarhan tienviitoista, jottei ajauduta tilanteeseen, missä kyvytön neuvoo halutonta tekemään tarpeetonta: Mies, joka ei tee virheitä valloittaessaan naisen sydäntä, ei löydä koskaan itselleen minkäänlaista puolisoa.
Viisumi aitoon avioliittoon
Kun suomalainen mies ja filippiiniläinen nainen ovat lumonneet toisensa, he yleensä päätyvät nopeasti avioon. Mikäli puolisot haluavat muuttaa toisen kotimaahan jatkaakseen yhteiselämää, avioliitto on edelleen vaivattomin ja käytännöllisin tapa järjestää asia sekä Filippiineillä että Suomessa.
Avioliitto on aina kahden kauppa, eikä se kannata, jos puolisot eivät ole oppineet luottamaan ja tukeutumaan toisiinsa. Se ei myöskään ole vaivan arvoista, jos sen tarkoituksena on ainoastaan helpottaa viisumimuodollisuuksista selviytymistä. Naimisiin ei pidä mennä, jos ei halua todella jakaa elämäänsä toisen ihmisen kanssa.
Harva ihminen harkitsee rakkaudessa asioita joka kantilta tai lainkaan syvällisesti. Koska onnea ei mitata kellolla – Se voi kestää sekunnin, mutta tuntua ikuisesti – useimmat meistä tekevät elämänsä suuret päätökset yhdessä valkohehkuisessa hetkessä.
