Moni suomalainen ajattelee edelleen, että Filippiinit on paikka, josta tullaan töihin hoitajiksi Suomeen tai lennetään kahdeksi viikoksi ottamaan aurinkoa. Se on vähän sama kuin arvioisi Suomea pelkästään joulupukin ja saunan perusteella.
Vielä muutama vuosikymmen sitten Filippiinit näyttäytyi monelle suomalaiselle kaukaisena lomakohteena, jonka tunnetuimpia vientituotteita olivat siirtotyöläiset ja unelmat valkoisista hiekkarannoista. Talouden näkökulmasta maa jäi usein Kiinan, Etelä-Korean ja Singaporen varjoon.
Filippiinit kuuluu nykyisin Kaakkois-Aasian nopeimmin kasvaviin talouksiin: pandemian jälkeisinä vuosina keskimääräinen kasvu on ollut noin 5–6 % vuodessa. Kansainväliset talousorganisaatiot, kuten IMF, Maailmanpankki ja Aasian kehityspankki, ovat ennustaneet maalle vahvaa kasvua myös tuleville vuosille.
Talouskasvu ei perustu yhteen onnekkaaseen vuoteen tai hetkelliseen buumiin, vaan vahvaan kotimaiseen kulutukseen, investointeihin ja nuoreen väestöön. Talous ei siis elä pelkästä optimismista, vaikka filippiiniläiset siinäkin lajissa kuuluvat maailman kärkipäähän.
Rahaa liikkuu ja markkinat kasvavat
Markkinoilla on yksi armoton sääntö: jos sinä et myy tuotteitasi filippiiniläisille, joku muu tekee sen puolestasi. Tyhjiö kestää bisneksessä suunnilleen yhtä kauan kuin ilmainen viinitarjoilu suomalaisen yrityksen pikkujouluissa.
Kasvun taustalla on nopeasti laajeneva keskiluokka. Yhä useammilla filippiiniläisillä on varaa panostaa asumiseen, koulutukseen, teknologiaan, terveyspalveluihin ja laadukkaisiin kulutustuotteisiin. Kun ostovoima kasvaa, kasvaa myös kysyntä – eikä kuluttaja enää kysy pelkästään, mikä on halvin, vaan mikä on paras.
Suomalaisesta näkökulmasta mittasuhteet ovat pysäyttäviä. Suomessa asuu noin 5,6 miljoonaa ihmistä, kun Filippiinit on maailman 13. väkirikkain maa yli 120 miljoonan väestöllään ja samalla yksi maailman suurimmista kuluttajamarkkinoista. Jos suomalainen yritys tavoittaa vain prosentin filippiiniläisistä asiakkaista, puhutaan edelleen markkinasta, joka on suurempi kuin moni kotimainen toimiala yhteensä.
Moni suomalainen pk-yrittäjä pitää Filippiinejä edelleen ”tulevaisuuden markkinana”. Siinä piilee juuri suurin harha. Filippiinit ei odota tulevaisuutta – se rakentaa sitä parhaillaan. Samaan aikaan suomalainen tekee vielä yhden Excelin, kaksi markkinaselvitystä ja kolme Teams-palaveria varmistaakseen, että lentokone on varmasti ehtinyt lähteä ennen kuin lippu ostetaan.
Kun Eurooppa harmaantuu, Filippiinit nuortuu
Filippiinit ei ole vielä ehtinyt ikääntyä Euroopaksi. Väestön keski-ikä on noin 25 vuotta. Suomessa moni siinä iässä etsii ensimmäistä työpaikkaa, Filippiineillä sama ikäluokka muodostaa kokonaisen kuluttajamarkkinan.
Nuori väestö tarkoittaa myös kasvavaa työvoimaa, tuotantoa ja kulutusta. Kyse ei ole muutaman vuoden noususuhdanteesta, vaan vuosikymmeniä jatkuvasta rakenteellisesta muutoksesta. Sellaista kehitystä ei osteta elvytyspaketeilla eikä korkopäätöksillä.
Työmarkkinoille saapuu vuosittain lähes miljoona uutta työntekijää, joista yhä suurempi osa on koulutettuja ja digitaalisesti osaavia. Samalla kaupungistuminen kiihtyy, keskiluokka kasvaa ja kotitalouksien ostovoima vahvistuu.
Kun ihmiset muuttavat maaseudulta kaupunkeihin, he eivät osta pelkästään asuntoja, vaan myös kodinkoneita, vakuutuksia, pankkipalveluita, terveyspalveluita, autoja, elektroniikkaa ja vapaa-ajan palveluita. Jokainen uusi keskiluokkainen perhe kasvattaa markkinoita lähes kaikilla toimialoilla.
Filippiinien väestön odotetaan kasvavan vielä pitkälle tämän vuosisadan puoliväliin. Siinä missä monessa Euroopan maassa yritykset kamppailevat työvoimapulan ja supistuvien kotimarkkinoiden kanssa, Filippiineillä yritykset voivat hyödyntää samanaikaisesti sekä kasvavaa työvoimaa että laajenevaa asiakaskuntaa.
Nuori väestö ei kuitenkaan ole automaattinen menestystarina. Se muuttuu taloudelliseksi voimavaraksi vain, jos koulutus, infrastruktuuri, investoinnit ja työpaikkojen synty pysyvät väestönkasvun tahdissa.
Tässä suhteessa Filippiineillä riittää edelleen paljon tehtävää. Koulutuksen laatu vaihtelee, liikenne ruuhkautuu suurkaupungeissa ja alueellinen kehitys on epätasaista. Toisaalta juuri nämä haasteet synnyttävät myös kysyntää uusille ratkaisuille ja teknologioille.
Hyvä maine auttaa alkuun
Suomi ei ole Filippiineillä erityisen tunnettu maa. Monelle filippiiniläiselle se on yksi kaukainen valtio, josta on vain hataria mielikuvia. Mutta ne harvat mielikuvat ovat lähes poikkeuksetta myönteisiä. Suomi yhdistetään maailman onnellisimpaan maahan, revontuliin, korkeaan koulutukseen, Nokian legendaarisiin matkapuhelimiin ja hieman vanhemman sukupolven keskuudessa edelleen myös Armi Kuuselaan.
Sama myönteinen mielikuva ulottuu myös suomalaisiin yrityksiin. Niihin liitetään teknologinen osaaminen, luotettavuus, rehellisyys ja korkea laatu. Tällainen maine on arvokasta markkinoilla, joilla pitkäaikaiset kumppanuudet ja keskinäinen luottamus ratkaisevat usein enemmän kuin näyttävä markkinointi tai aggressiivinen myyntipuhe.
Filippiinit investoi parhaillaan voimakkaasti infrastruktuuriin, digitalisaatioon, energiaan, terveydenhuoltoon ja teollisuuden modernisointiin. Näissä hankkeissa ratkaisevaa ei ole se, kuka pitää näyttävimmän PowerPoint-esityksen, vaan kuka pystyy toimittamaan ratkaisuja, jotka toimivat myös käyttöönoton jälkeen. Korulauseista ei alueella ole pulaa – toimivista ratkaisuista sen sijaan on.
Suomalaisyritysten suurin haaste ei useinkaan ole tuotteiden kilpailukyky, vaan niiden tunnettuus. Kun suomalainen osaaminen saadaan tuotua esiin oikeille päättäjille, ennakkoluulot ovat harvinaisia ja vastaanotto on yleensä myönteinen. Paikallinen läsnäolo, luotettava kumppani ja pitkäjänteinen markkinatyö muuttavat hyvän maineen vähitellen myös liiketoiminnaksi.
Se ei tietenkään tarkoita, että kaupat syntyvät itsestään. Kansainvälisessä liiketoiminnassa ovia joutuu yleensä avaamaan hartiavoimin. Filippiineillä voi kuitenkin joskus huomata, että joku on jo ystävällisesti jättänyt oven hieman raolleen.
Astinlauta ASEAN-markkinoille
Filippiinit voi toimia suomalaisyrityksille porttina koko ASEAN-markkinoille. ASEAN (Association of Southeast Asian Nations) on kymmenen Kaakkois-Aasian valtion muodostama talous- ja yhteistyöjärjestö, jonka tavoitteena on edistää alueen taloudellista integraatiota, kauppaa ja investointeja.
Yrityksille tämä merkitsee helpompaa pääsyä alueen markkinoille, yhtenäistyviä toimintatapoja sekä mahdollisuutta rakentaa liiketoimintaa useassa maassa yhden alueellisen strategian pohjalta. Lähes 700 miljoonan kuluttajan muodostama ASEAN on yksi maailman houkuttelevimmista ja nopeimmin kasvavista talousalueista.
Kiinan ja länsimaiden välisen kilpailun kiristyessä yhä useampi yritys hajauttaa tuotantoaan ja hankintaketjujaan. Filippiinit hyötyvät tästä kehityksestä yhdessä Vietnamin, Indonesian ja Malesian kanssa. Monelle kansainväliselle yritykselle kyse ei enää ole vain uusista markkinoista, vaan myös toimitusketjujen ja tuotannon riskien pienentämisestä.
Filippiinit soveltuu tähän rooliin poikkeuksellisen hyvin. Englannin kielen laaja käyttö, länsimaiseen liiketoimintakulttuuriin hyvin sopeutuvat toimintatavat ja nopeasti kasvava talous madaltavat markkinoille tulon kynnystä.
Rallienglanti riittää
Filippiinit erottuu monista muista Aasian markkinoista yhdellä hyvin käytännöllisellä tavalla: siellä voi tehdä liiketoimintaa englanniksi. Se kuulostaa pieneltä asialta, kunnes yrittää neuvotella monimutkaisesta sopimuksesta kielellä, jota kumpikaan osapuoli ei oikeastaan puhu.
Englanti on Filippiineillä virallinen kieli ja jokapäiväinen työkalu liike-elämässä, hallinnossa ja koulutuksessa. Sopimuksia ei tarvitse kierrättää kolmen käännöksen kautta, eikä jokaisen kokouksen jälkeen tarvitse arvailla, mitä ”we will consider it” tällä kertaa tarkoitti.
Asiakaspalvelu, tekninen tuki ja monet liiketoimintaprosessit toimivat sujuvasti englanniksi. Käytännössä yhteistyö ei yleensä kaadu yhteisen kielen puutteeseen, vaan aivan niihin samoihin asioihin kuin Suomessakin: aikatauluihin, budjetteihin ja joskus myös liian optimistisiin lupauksiin.
Ei ole sattumaa, että monet maailman suurimmista yrityksistä ovat keskittäneet asiakaspalvelunsa juuri Filippiineille. Siellä suomalainenkin huomaa, että oma rallienglanti riittää yllättävän pitkälle.
Suurin riski on odottaminen
Lopulta kysymys ei ole siitä, onko Filippiinit kiinnostava markkina. Olennaisempi kysymys on, kuinka kauan markkinoille lähtöä kannattaa lykätä. Kansainvälisessä liiketoiminnassa ”myöhemmin” tarkoittaa usein vain sitä, että joku toinen ehti ensin.
Ensimmäiset toimijat eivät voita ainoastaan asiakkaita. He rakentavat kumppanuuksia, tunnettuutta, paikallista osaamista ja ennen kaikkea luottamusta – kilpailuetua, jota ei voi ostaa jälkikäteen samalla tavalla kuin messuosastoa, mainoskampanjaa tai näyttävää verkkosivua.
Samaan aikaan kilpailijamaiden yritykset eivät jää odottamaan. Ne etsivät paikallisia kumppaneita, osallistuvat hankkeisiin ja vakiinnuttavat asemansa markkinoilla. Historia osoittaa varsin johdonmukaisesti, että kasvavat markkinat palkitsevat liikkeelle lähtijät – eivät niitä, jotka jäävät odottamaan parempia aikoja.
Filippiinit ei ole riskitön markkina, mutta harva nopeasti kasvava markkina sitä on. Suurempi riski voi lopulta olla se, että mahdollisuus tunnistetaan vasta silloin, kun parhaat paikat on jo varattu.
Aiheesta lisää:
Hyvä yritys – Startup – Pöhinää Filippiineillä
Töihin Filippiineille – Oravanpyörästä onneen?
