Jos kotimaassa ei nappaa, monet suomalaiset lähtevät etsimään toisenlaista elämää muualta. Emme tee sitä kumiveneellä, vaan tuskailemme lentoyhteyksien kanssa, mutta yhtä kaikki, jotain uutta me lähdemme tavoittelemaan kaukaisten maiden suurkaupungeista ja maailman moskiittorannikoilta.
Kun muutin Filippiineille 90-luvun alussa, se oli muutto ”maailman ääriin”. Uusi kotimaa oli jossain suomalaisen matkailuhorisontin tuolla puolen. Ajatus siellä asumisesta kuulosti eksoottiselta ja jännittävältä. Se kiehtoi, haastoi ja elämä siellä maistui jotenkin oikeammalta.
Nykyään Filippiinit on tullut suomalaisille tutuksi matkakohteena ja yhä useammalle myös toisena kotina. Suomalaisia asuu vakituisesti jo kaikkialla saaristossa ja suomen kieltä kuulee säännöllisesti maan turistikohteissa.
Kun suomalaisten kanssa keskustelee Filippiineistä, jossain vaiheessa joudun vastaamaan kysymykseen, kuinka monta suomalaista saarilla asuu? Kukaan ei tiedä tarkkaa vastausta, mutta se tiedetään, että suomalaisten määrä maassa oli ennen koronaa vahvassa kasvussa.
Tässä kirjoituksessa en käsittele turisteja tai satunnaisesti maassa matkailevia turisteja, vaan Filippiineillä pysyvästi asuvia suomalaisia. Heitä, joille maa on ensisijainen kotimaa, mistä lähdetään lomalle ja minne palataan kotiin.
Veteraanit vieraissa
Todennäköisesti ensimmäinen Filippiinien saaristossa vieraillut suomalainen oli merimies Kustaa Adolf Nordström, joka saapui Manilasta New Yorkiin keväällä 1896. Hän kertoi haastattelussaan amerikkalaiselle sanomalehdelle, kuinka hän lähti laivansa mukana kotimatkalle ”Manillasta Filippinin saarilta”.
Tuolloin ei Suomessa tiedetty Filippiineistä juuri mitään; saaristo oli vain sivuhuomautus Espanjan siirtomaahistoriaa käsittelevissä kirjoissa. Karttakirjoissakin Filippiinit oli omistussuhteiltaan epämääräinen Aasian edustalle pilkutettu saaristo.
Ensimmäisen kerran Filippiinit mainittiin suomalaisessa sanomalehdessä kesällä 1896, kun pienessä uutisessa kerrottiin Espanjan kohtaamista ongelmista kaukaisessa siirtomaassaan, “joita olivat Filippinit, Vizayan saaret, Karoliinit, Sulunsaaret ja joukko muita wähemmin tärkeitä saaria. Näistä suurimman vastuksen tuottivat Filippiinien ”alkuasukasten itsenäisyyspyrinnöt, joiden johtajat olivat maanpaossa Hongkongissa.”
Vuosisadan alussa Filippiineillä vieraili suomalaisia merimiehiä, kirkkokuntien lähettämiä lähetyssaarnaajia ja sekalaisia seikkailijoita. Useimmat heistä tekivät vain lyhyeksi jääneen vierailun. Vain harvat jäivät pysyvästi asumaan levottomaan maahan.
1950-luvulla suomalaiset alkoivat yhä useammin avioitua filippiiniläisen kanssa, ja osa heistä päätti myös jäädä asumaan puolison eksoottiseen kotimaahan. Erityisesti Armi Kuuselan muutto Filippiineille vuonna 1953 oli aikansa sensaatio, joka rohkeudessaan ja ennenkuulumattomuudessaan toi maat toistensa tietoisuuteen tehokkaammin kuin yksikään matkailukampanja.
Mailla ja halmeilla
Suomalaisten maahanmuutto Filippiineille lisääntyi 1970–90-luvuilla, kun heitä muutti tänne kuka mistäkin syystä; osa rakkaudesta, osa töiden perässä ja osa ihan vaan nauttiakseen vieraanvaraisesta maasta ja sen miellyttävästä ilmastosta.
Tuolloin myös lukuisia suomalaisia asiantuntijoita palkattiin Manilassa sijaitseviin kansainvälisiin organisaatioihin, kuten Maailman terveysjärjestöön ja Aasian kehityspankkiin. Vuonna 1980 Suomi avasi suurlähetystön Manilaan, mikä loi vahvemman perustan suomalaisten maahanmuutolle.
Vuosina 1990–2010 Filippiineillä koettiin suomalaisinvaasion, kun maailmaa valloittavat suomalaisyritykset – Pöyry, Kone, Wärtsilä ja Nokia – toivat suomalaisia työntekijöitä ja heidän perheitään maahan. Etenkin Metro Manilan alueella oli tuolloin vilkasta suomalaistoimintaa ja sosiaalista kanssakäymistä. Manilan baareissa työskentelevät tytötkin oppivat suomen kielen alkeet.
Kun kansainvälinen kilpailu maan infrastruktuurin rakentamisessa kiristyi 2010-luvun alussa, joutuivat suomalaisyrityksetkin vähentämään väkeään ja monet suomalaiset siirtyivät työn perässä muihin maihin. Osa heistä kuitenkin jäi Filippiineille, osa eläkkeelle, osa jatkamaan oman alansa töitä muiden firmojen palveluksessa.
Löydä se netistä
Filippiineille muutettiin aikaisemminkin rakkauden siivittämänä, mutta 2010-luvulla kansainvälisen nettideittailun läpimurron myötä bittiavaruus maidemme välillä lämpeni kuumista tunteista. Suurin osa netistä toisensa löytäneistä pariskunnista asettui asumaan Suomeen, mutta osa jäi myös Filippiineille.
Myös koulutetut suomalaisnuoret (20–35-vuotiaat) ovat löytäneet Filippiinit. He alkoivat muuttaa maahan töiden perässä tai omaa liiketoimintaa aloittamaan. Suurin osa heistä työskentelee jossain muodossa etänä Suomeen ja muualle maailmaan.
Nämä muuttajat ovat itsenäisiä, kielitaitoisia ja ovat oppineet työskentelemään ulkomailla. Heille muutto Filippiineille, yleensä Manilaan tai Cebuun, ei ollut samanlainen maailman ääriin lähteminen kuin aikaisemmille sukupolville. He ovat eläneet maailmassa, missä internet-yhteyden laatu määrittää etäisyydet käytännöllisemmin kuin maailmankartta.
Viime vuosina suomalaisten muutto Thaimaasta Filippiineille on myös kasvanut. Alkujaan Thaimaahan muuttaneet suomalaiset ovat löytämässä Filippiinit mieluisammaksi uudeksi kotimaaksi. Joillekin muuton taustalla ovat taloudelliset syyt; asumiskustannukset ovat Filippiineillä noin 30 prosenttia halvempia kuin Thaimaassa. Jotkut ovat on kyllästyneitä tai pettyneitä Thaimaahan maana, ja toisille maan kiristynyt viisumipolitiikka ei enää mahdollista maahan jäämistä.
Kotoutus muukalaiseksi
Ne suomalaiset, jotka eivät muuttaneet suurkaupunkeihin, levittäytyivät Filippiinien saariston eri osiin, lukuun ottamatta aivan eteläisiä saaria, Joloa ja Basilania, joissa radikalisoituneet muslimiryhmät käyvät vuosisatoja jatkunutta sotaa maan keskushallintoa vastaan.
Tavanomainen suomalaisen maahanmuuttajan tarina on se, että hän muuttaa filippiiniläisen puolisonsa kotikaupunkiin tai -kylään, jonne he asettuvat elämään sukulaisten elämäntavan mukaisesti ja verkostoitumaan heidän elinpiiriinsä.
Arkielämä filippiiniläisessä pikkukaupungissa ja maaseudulla voi alkuun olla viehättävän eksoottista ja kiinnostavaa. Arjen rakennuspalikat ovat suomalaiseen elämään verrattuna niin erilaisia, että ensimmäinen vuosi menee niitä ihmetellessä ja kasaillessa. Myöhemmin, kun elämään pitäisi löytää uusia toiminnallisia ja henkisiä ulottuvuuksia, mieleen saattaa luikerrella filippiiniläisen maaseudun henkinen kapeus ja rajallisuus. Kukapa meistä ei kaipaisi silloin tällöin myös suomalaista juttuseuraa?
Vaikka Filippiinien pienetkin kaupungit ovat isoja ja niissä asuu paljon ihmisiä, ne tarjoavat länsimaalaiselle maahanmuuttajalle rajallisesti sosiaalisia verkostoja ja harrastusmahdollisuuksia. Toinen myöhemmin eteen tuleva haaste saattaa olla arkielämän liiallinen riippuvuus puolisosta ja hänen toiminta- ja elinympäristöstään.
Maalaiselämä on kuitenkin erinomainen koulu siihen arkeen, jota suurin osa filippiiniläisistä elää. Maaseudulla ja pienemmissä kaupungeissa filippiiniläisen elämän perusasiat tulevat nopeasti tutuksi; paikallinen kieli, tavat ja kulttuuri. Myös inhimillisen elämän raadollisempi todellisuus tulee maaseudulla lähemmäksi, koska se on siellä osa arkea. Maaseudulla ja syrjäisillä saarilla eläminen opettaa paljon myös oman kärsivällisyyden ja sopeutuvaisuuden rajoista.
Hatunnoston ansaitsevat ne harvat suomalaiset, jotka ovat pystyneet hankkimaan itselleen ja perheelleen pysyvän toimeentulon suurkaupunkien ulkopuolella. Se ei ole helppoa ja vaatii poikkeuksellista sopeutumiskykyä, kekseliäisyyttä ja asennetta.
Pysyväksi turistiksi
Monet suomalaisetkin muuttavat asumaan Filippiinien turistikohteisiin tai niiden välittömään läheisyyteen. Se on käytännössä helpompaa, koska niissä asuu paljon ulkomaalaisia, joilta saa vinkkejä ja neuvoja arjen järjestämiseen. Suhteet paikallisiin ovat myös mutkattomat, sillä he ovat oppineet tulemaan joustavasti toimeen ulkomaalaisten kanssa.
Arkielämä turistikohteessa on jotain muuta kuin hyvin erilaista kuin eläminen tavallisessa kaupungissa tai kylässä. Se ei varsinaisesti ole elämää ”Filippiineillä” vaan Puerto Galeran, Clarkin, Boracayn, El Nidon, Siargaon ja Subicin arkea, jonka turismi maustaa omanlaisekseen mikrokulttuuriksi, jonka sisäiset suhteet ja dynamiikka poikkeavat huomattavasti filippiiniläisestä keskivertoelämästä.
Turistikohteissa on matkailijoiden tuomaa rahaa ja vaurautta. Elinkeinoelämän dynaamisuus ja mahdollisuuksien runsaus tarjoavat elannon hankkimiselle realistisempia mahdollisuuksia kuin pienemmän kaupungit, joiden asukkailla ei ole löysää rahaa ylimääräiseen kulutukseen kuin satunnaisesti.
Turismista elävien kylien kukoistava ja monipuolinen sosiaalinen on kaksiteräinen miekka, joka tarjoaa ohituskaistan enneaikaiselle kotimatkalle tai oikein ja kohtuullisesti käytettynä mahdollisuuden pidempiaikaiselle viihtymiselle maassa. Elämä ulkomaalaisten viihtymiseen tarkoitetussa ympäristössä on monelle suomalaisellekin pehmeämpi lasku uuteen kulttuuriin kuin pidemmän päälle tylsäksi ja virikkeettömäksi käyvä peruselämä täysin filippiiniläisessä maalaisympäristössä.
Muutaman vuoden jälkeen turistikohteiden viehätys kuitenkin menettää kirkkaimman hohtonsa, usein samoista syistä, miksi niissä ensin viehättyy. Kun lomalla olevien turistien seura tai palveleminen arkipäiväistyy, elämäntavan hohto hiipuu: Samat tarinat, samat kysymykset, samat valitukset… Oman arkielämän pyörittäminen ilman omaa lomaa lomailijoiden keskellä käy pidemmän päälle henkisesti raskaaksi.
Suurkaupunkeja suurempi maailma
Enemmistö suomalaisista maahanmuuttajista asettuu Metro Manilaan ja sen välittömään vaikutuspiiriin. Toinen suomalaisten keskittymä on Metro Cebussa, joka on myös riittävän iso ja nykyaikainen suurkaupunki tarjotakseen länsimaalaiselle asujalle elämän peruselementit; palveluita, viihdettä, sosiaalisia kontakteja, harrastus- ja työmahdollisuuksia sekä toimivat tietoliikenneyhteydet.
Näihin metropoleihin asettuvat suomalaiset ostavat tai vuokraavat oman huoneiston kerrostalosta (condominium). Kerrostaloasuminen on käytännössä helppo ja mutkaton ratkaisu, koska huoneistot yleensä vuokrataan peruskalustettuna ja taloista löytyy useimmat arjen peruspalvelut ja mukavuudet omasta takaa.
Kerrostaloasumisen pidempiaikaisen viihtymisen määrittää se, millaisella alueella talo sijaitsee. Jos oman talon välittömässä ympäristössä ei ole aktiviteetteja, palveluita eikä viihdetarjontaa, talon oma uima-allas ei riitä elämän sisällöksi pitkäksi aikaa.
Suurin osa Metro Manilan suomalaisista kerrostaloasujista on asettunut Makatin liikekeskustan (CBD), Bonifacio Global Cityn (BGC), Alabangin ja Ortigasin alueille, joista löytyy hyvin länsimainen kaupunkimiljöö monipuolisine palveluineen.
Muurien sisään
Osa suomalaissiirtolaisista vuokraa tai ostaa oman talon muurilla ympäröidyltä omakotialueelta. Näillä varakkaamman väen omakotialueilla (subdivision, estate, village) elämä on huomattavasti turvallisempaa ja rauhallisempaa kuin muurien ulkopuolella. Talojen ylläpito ja arkielämän pyörittäminen edellyttää myös palvelusväen palkkaamista perheen tarpeiden ja maksukyvyn mukaisesti.
Filippiiniläisellä omakotitaloalueella asuminen eroaa melkoisesti suomalaisesta omakotiasumisesta. Alueet ovat vartioituja ja yleensä niiden sosiaalinen ja toiminnallinen elämä keskittyy yhteisiin kerhotiloihin ja uima-altaalle. Alueilla on myös omat palveluntarjoajat, lähes jokaiseen arjen käytännön tarpeeseen putkimiehestä parturiin.
Omakotitaloasumisen haittapuolena on korkeiden kustannusten lisäksi eristäytyminen ympäröivästä elämästä, mikä saattaa ajan myötä rajoittaa elin- ja kokemuspiiriä liiaksi samoja rutiineja toistavaksi. Elämä kultaisessa häkissä, irrallaan vallitsevasta kulttuurista, vieraannuttaa siitä todellisuudesta, missä suurin osa maan väestöstä elää. Toisaalta se on juuri sitä, mitä monet omakotiasukkaat hakevat ja arvostavat.
Little Finland?
Kuinka monta suomalaista asuu pysyvästi Filippiineillä? Oma paras arvaukseni on 250–300 Suomen kansalaista. Luku kaksinkertaistuu, jos maassa osa-aikaisesti asuvat suomalaiset lasketaan mukaan. Filippiineillä asuu pysyvästi myös toisen ja kolmannen polven kaksoiskansalaisia, jotka osaltaan lisäävät maassa asuvien suomalaisten määrää.
Tarkkoja lukuja ei ole saatavissa, sillä kaikki eivät ole virallistaneet muuttoaan tai muutoin ilmoittaneet siitä viranomaisille. Filippiinien viranomaisten tarjoamiin tilastotietoihin maassa asuvista suomalaisista voidaan suhtautua kyynisin varauksin, koska heidän rekisterinsä ovat puutteellisia. Lisäksi niiden kattavuus ja luotettavuus vaihtelevat alueittain. Vielä nykyäänkin maan syrjäisillä alueilla kaikki länsimaalaiset on kansallisuudesta riippumatta listattu ”amerikkalaisiksi”.
Suomalaiset ovat levittäytyneet maan eri osiin, kukin itsenäisesti toimeen tuleviksi ja paikalliseen elinpiiriinsä sidotuksi. Lukuun ottamatta Manilaa, jossa on suomalaisten kesken vaihtelevasti tapaamisia ja muuta sosiaalista toimintaa, maahan ei ole muodostunut pysyvää ja kiinteää suomalaisyhteisöä. Siihen on kolme syytä, jotka kaikki yhdessä ja erikseen vaikeuttava kiinteiden suomalaisyhteisöjen muodostumista.
- Filippiineillä asuu suomalaisia vakituisesti vähän, ja suurin osa heistäkään ei asu siellä pysyvästi, ainoastaan osan elämästään.
- Osalla suomalaisista on sidoksia, jotka rajoittavat heidän Filippiineillä viettämään aikaa, kuten valtion maksamat tuet, edut, eläkkeet.
- Monet suomalaiset muuttavat Filippiineille vaimonsa tai tyttöystävänsä kotipaikkakunnalle, mikä jakaa heidät eri puolille maata.
Oman elämän Eldorado
Verrattuna muista Pohjoismaista tulevien maahanmuuttajien määrään Filippiineillä asuu edelleen suhteellisen vähän suomalaisia. Kehityksen suunta on kuitenkin selvä: suomalaiset muuttavat Filippiineille kiihtyvällä vauhdilla, eikä näköpiirissä ole tekijää, joka hidastaisi suomalaisten maahanmuuttoa.
Filippiinit on maa, joka jakaa voimakkaasti myös suomalaisten mielipiteet; jotkut rakastuvat maahan heti, jotkut eivät voi sietää sitä. Filippiineillä on kuitenkin monia tekijöitä, joista vähäisin ei ole englannin kieli, joita suomalaisetkin lähtevät etsimään maailmalta, jos elämä Suomessa alkaa tuntua merkityksettömältä ja tarkoituksettomalta.
Suomi sulki suurlähetystönsä Manilassa vuonna 2012, mutta päätös paluusta on jo tehty ulkoministeriössä. Jos Filippiineille muuttaa koko ajan lisää suomalaisia, on se vielä vähän verrattuna siihen, kuinka monta filippiiniläistä muuttaa lähivuosina Suomeen hoitamaan vanhuksiamme, siivoamaan roskamme ja pitämään huolta terveydestämme.
Päivitys 6.12.2020 – Virallinen Suomi palasi Filippiineille avaamalla Manilaan suurlähetystön 2.11.2020.
