Montako suomalaista asuu Filippiineillä? Milloin he ovat tänne tulleet ja mitä he täällä tekevät? Löytyikö Filippiineiltä suomalaisen maastamuuttajan Eldorado?
Kun muutin 90-luvun alussa Filippiineille, se oli muutto ”maailman ääriin”. Uusi kotimaa oli henkisesti jossain Thaimaata ja Kiinaakin kauempana, kaukana suomalaisen matkailuhorisontin tuolla puolen. Ajatus siellä asumisesta kuulosti eksoottiselta ja jännittävältä.
Nykyään Filippiinit on tullut suomalaisille tutummaksi matkakohteena sekä yhä useammalle myös toisena kotimaana. Suomalaisia asuu pysyvästi jo kaikilla maan pääsaarilla ja suomen kieltä kuulee usein kaikissa maan turistikohteissa.
Kun suomalaisten kanssa keskustelee Filippiineistä, jossain vaiheessa keskustelua joudun vastaamaan kysymykseen kuinka monta suomalaista siellä asuu? Vaikka täsmällistä vastausta ei tiedä kukaan, ja suomalaisten määrät maassa ovat vaihdelleet eri vuosikymmeninä, kehityssuunta on viime vuosina ollut kasvava.
Tässä kirjoituksessa en käsittele turisteja tai satunnaisesti maassa matkailevia vaan sellaisia suomalaisia, jotka asuvat Filippiineillä pysyvästi. Heitä, joille maa on ensisijainen kotimaa, mistä lähdetään lomalle ja minne palataan kotiin.
Veteraanit vieraissa
Todennäköisesti ensimmäinen Filippiinien saaristossa vieraillut suomalainen oli merimies Kustaa Adolf Nordström, joka saapui Manilasta New Yorkiin keväällä 1896. Hän kertoi haastattelussaan amerikkalaiselle sanomalehdelle, kuinka hän lähti laivansa mukana kotimatkalle ”Manillasta Filippinin saarilta”.
Tuolloin ei Suomessa tiedetty Filippiineistä juuri mitään; saaristo oli ainoastaan sivuhuomautus Espanjan siirtomaahistoriaa käsittelevissä kirjoissa. Karttakirjoissakin Filippiinit oli omistussuhteiltaan epämääräinen Aasian edustalle pilkutettu saaristo.
Ensimmäisen kerran Filippiinit mainittiin suomalaisessa sanomalehdessä kesällä 1896, kun pienessä uutisessa kerrottiin Espanjan kohtaamista ongelmista kaukaisessa siirtomaassaan, “joita olivat Filippinit, Vizayan saaret, Karoliinit, Sulunsaaret ja joukko muita wähemmin tärkeitä saaria. Näistä suurimman vastuksen tuottivat Filippiinien (sen ajan käsityksen mukaan siis Luzonin saaren) ”alkuasukasten itsenäisyyspyrinnöt, joiden johtajat olivat maanpaossa Hongkongissa.”
Vuosisadan alussa Filippiineillä vieraili suomalaisia merimiehiä, kirkkokuntien lähettämiä lähetyssaarnaajia ja sekalaisia seikkailijoita. Useimmat heistä tekivät vain lyhyeksi jääneen vierailun. Vain harvat jäivät pysyvästi asumaan levottomaan maahan.
1950-luvulla suomalaiset alkoivat yhä useammin avioitua filippiiniläisen kanssa ja osa heistä päätti myös jäädä asumaan Filippiineille. Erityisesti Armi Kuuselan muutto Filippiineille vuonna 1953 oli aikansa sensaatio, joka rohkeudessaan ja ennenkuulumattomuudessaan toi maat toistensa tietoisuuteen tehokkaammin kuin yksikään matkailukampanja.
Suomalaisten maahanmuutto Filippiineille lisääntyi 1970-90, kun heitä muutti tänne kuka mistäkin syystä; osa rakkaudesta, osa töiden vuoksi ja osa ihan vaan nauttiakseen vieraanvaraisesta maasta ja sen miellyttävästä ilmastosta. Tuolloin myös suomalaisia asiantuntijoita palkattiin Manilassa sijaitseviin kansainvälisiin organisaatioihin kuten World Health Organizationiin ja Asian Development Bankiin. Vuonna 1980 Suomi avasi Manilaan suurlähetystön, mikä loi tukevampaa pohjaa suomalaisten maahanmuutolle.
Suomalaisaalto
Vuosien 1990-2010 välillä Filippiinit koki suomalaisinvaasion kun maailmaa valloittavat suomalaisyritykset – Pöyry, Kone, Wärtsilä ja Nokia – toivat expat-sopimuksilla suomalaisia työntekijöitä ja heidän perheitään Filippiineille. Noihin aikoihin erityisesti Metro Manilan alueella oli paljon aktiivista suomalaistoimintaa ja sosiaalista kanssakäymistä. Tuolloin myös Manilan baareissa työskentelevät tytöt oppivat suomen kielen alkeet.
Kun 2010-luvun alussa kansainvälinen kilpailu infrastruktuurin rakentamisessa koveni, joutuivat suomalaisyritykset vähentämään väkeään ja monet suomalaiset siirtyivät työn perässä muihin maihin. Osa heistä kuitenkin jäi maahan, osa eläkkeelle, osa jatkamaan oman alansa töitä muiden firmojen palveluksessa.
Filippiineille muutettiin aikaisemminkin rakkauden siivittämänä, mutta vasta 2010-luvulla kansainvälisen nettideittailun läpimurron myötä bittiavaruus maidemme välillä lämpeni kuumista tunteista. Suurin osa netistä toisensa löytäneistä pariskunnista asettui asumaan Suomeen, mutta osa jäi myös Filippiineille.
Muutaman viime vuoden aikana myös koulutetut suomalaisnuoret (20-35 v.) löysivät Filippiinit. Heitä alkoi muuttaa töiden perässä tai omaa liiketoimintaa aloittamaan. Heistä useimmat tekevät jossain muodossa etätöitä Suomeen ja muualle maailmaan.
Nämä muuttajat ovat itsenäisiä ja kielitaitoisia sekä oppineet toimimaan ulkomailla. Heille ei Filippiineille muuttaminen, yleensä Manilaan tai Cebuun, ollut samanlainen maailman ääriin lähteminen kuin aikaisemmille sukupolville.
Viime vuosina suomalaisten muutto Thaimaasta Filippiineille on myös lisääntynyt. Alkuaan Thaimaahan muuttaneet suomalaiset ovat löytämässä Filippiinit mieluisammaksi uudeksi kotimaaksi. Osalle muuton taustalla ovat taloudelliset syyt; asumiskustannukset ovat Filippiineillä noin 30 prosenttia halvempia. Osa on kyllästynyt tai pettynyt Thaimaahan maana, ja osalle maan kiristynyt viisumipolitiikka ei enää mahdollista maahan jäämistä.
Kotoutus muukalaiseksi
Ne suomalaiset, jotka eivät muuttaneet suurkaupunkien intensiiviseen maailmaan, levittäytyivät saariston eri osiin. Lukuun ottamatta aivan eteläisiä saaria, Joloa, Basilania, joissa radikalisoituneet muslimiryhmät käyvät vuosisataista sotaansa maan keskushallintoa vastaan, Filippiinien kaikilla suurilla saarilla asuu suomalaisia.
Suomalaisen maahanmuuttajan tavallinen tarina on se, missä hän muuttaa maahan filippiiniläisen puolison kotikaupunkiin, minne verkostoidutaan puolison sukulaisten elinpiirin ja elämäntavan mukaisesti.
Arkielämä filippiiniläisessä pikkukaupungissa voi alkuun olla viehättävän intensiivistä ja kiinnostavaa. Arjen rakennuspalikat ovat suomalaiseen peruselämään verrattuna niin erilaisia, että ensimmäinen vuosi menee niitä ihmetellessä ja kasaillessa. Myöhemmin, kun elämään pitäisi löytää uusia toiminnallisia ja henkisiä ulottuvuuksia, mieleen saattaa luikerrella filippiiniläisen maaseudun henkinen kapeus ja rajallisuus.
Vaikka kaupungit ovat isoja ja niissä asuu paljon ihmisiä, ne tarjoavat länsimaalaiselle rajallisesti sosiaalisia verkostoja ja harrastusmahdollisuuksia. Toinen myöhemmin eteen tuleva haaste saattaa olla arkielämän liiallinen riippuvuus puolisosta ja hänen hänen toiminta- ja elinympäristöstänsä.
Maalaiselämä on kuitenkin erinomainen koulu siihen arkeen, mitä suurin osa filippiiniläisistä elää. Maaseudulla ja pienemmissä kaupungeissa filippiino-elämän perusasiat tulevat nopeasti tutuksi; paikallinen kieli, tavat ja kulttuuri. Myös kehitysmaan raadollisempi todellisuus tulee maaseudulla lähemmäksi koska se on siellä osa arkea. Maaseudulla ja syrjäisillä saarilla eläminen opettaa paljon oman kärsivällisyyden ja sopeutuvaisuuden rajoista.
Hatunnoston ansaitsevat ne harvat suomalaiset, jotka pystyvät hankkimaan suurkaupunkien ulkopuolella itselleen ja perheelleen pysyvän elannon. Se ei ole helppoa ja edellyttää poikkeuksellista sopeutuvaisuutta, kekseliäisyyttä ja asennetta.
Pysyväksi turistiksi
Arkielämä Filippiinien turistikohteessa on hyvin erilaista kuin eläminen tavallisessa kaupungissa tai kylässä. Turistikohteet ovat eläväisempiä ja tarjoavat ulkomaalaiselle enemmän mahdollisuuksia sosiaaliseen elämään kuin pidemmän päälle tylsäksi ja virikkeettömäksi käyvä peruselämä täysin filippiiniläisessä ympäristössä.
Turistikohteeseen muuttaminen on myös käytännössä vaivattomampaa, koska niissä asuu paljon ulkomaalaisia, joilta saa vinkkejä ja neuvoja arjen järjestämiseen. Suhteet paikallisiin ovat myös mutkattomat, sillä he ovat oppineet tulemaan joustavasti toimeen ulkomaalaisten kanssa.
Turistikohteissa on myös matkailijoiden tuomaa rahaa. Kohteiden suhteellinen vauraus tarjoaa elannon hankkimiselle realistisempia mahdollisuuksia kuin maaseutukaupungit, joiden asukkailla ei ole löysää rahaa ylimääräiseen kulutukseen kuin satunnaisesti.
Muutaman vuoden jälkeen turistikohteiden viehätys menettää kirkkaimman hohtonsa, usein samoista syistä miksi niissä ensin viehättyy. Turistina on mukava olla, mutta kun heidän seuransa tai palveleminen arkipäiväistyy, turismin hohto hiipuu: Samat tarinat, samat kysymykset, samat valitukset… Oman arkielämän pyörittäminen ilman omaa lomaa lomailijoiden keskellä saattaa käydä ajan myötä henkisesti raskaaksi.
Turistikohteissa eläminen ei ole täysin sama asia kuin ”eläminen” Filippiineillä. Turistikohteissa eletään Puerto Galeran, Clarkin, Boracayn, El Nidon, Siargaon, Subicin arkea, jonka turismi maustaa omanlaisekseen mikrokulttuuriksi, jonka sisäiset suhteet ja dynamiikka poikkeaa huomattavasti filippiiniläisestä keskivertoelämästä.
Suurkaupunkien tornitaloihin
Suurin osa suomalaisista maahanmuuttajista on asettunut asumaan Metro Manilaan tai sen välittömään vaikutuspiiriin. Toinen suomalaiskeskittymä on Metro Cebussa, joka on myös riittävän iso ja nykyaikainen kasvukeskus tarjotakseen länsimaalaiselle asujalle tärkeät elämän peruselementit; palveluita, viihdettä, harrastus- ja työmahdollisuuksia sekä toimivat tietoliikenneyhteydet.
Kerrostaloasukkaat tavallisesti ostavat tai vuokraavat oman huoneiston (condominium). Kerrostaloasuminen on käytännössä helppo ja mutkaton ratkaisu, koska huoneistot tavallisesti vuokrataan peruskalustettuna ja taloista löytyy monet arjen peruspalvelut ja mukavuudet.
Kerrostaloasumisen pidempiaikaisen viihtymisen määrittää se, millaisella alueella talo sijaitsee. Jos oman talon välittömässä ympäristössä ei ole aktiviteetteja, palveluita eikä viihdetarjontaa, oman kerrostalon uima-allas ei pitkään riitä elämän sisällöksi.
Suurin osa Metro Manilan suomalaisista kerrostaloasujista on asettunut Makatin liikekeskustan (CBD), Bonifacio Global Cityn (BGC), Alabangin ja Ortigasin alueille, joista löytyy hyvin länsimainen kaupunkimiljöö monipuolisine palveluineen.
Muurien sisään
Toinen suomalaissiirtolaisten tapa asettua asumaan Manilaan, Cebuun ja muihin suurkaupunkeihin on ostaa tai vuokrata talo muurilla ympäröidyltä omakotialueelta. Varakkaamman väen omakotialueilla (subdivision, estate, village) elämä on turvallista ja miellyttävää. Yleensä talojen ylläpito ja arkielämän pyörittäminen edellyttää myös palvelusväen palkkaamista perheen tarpeiden ja maksukyvyn mukaisesti.
Filippiiniläisellä omakotitaloalueella asuminen eroaa melkoisesti suomalaisesta omakotiasumisesta. Alueet ovat vartioituja ja yleensä niiden sosiaalinen ja toiminnallinen elämä keskittyy yhteisiin kerhotiloihin ja uima-altaalle.
Kustannusten lisäksi omakotialueella elämisen riski on sen eristyneisyys ympäröivästä elämästä, mikä saattaa ajan myötä rajoittaa elin- ja kokemuspiiriä liiaksi samoja rutiineja toistavaksi. Elämä kultaisessa häkissä, irrallaan vallitsevasta kulttuurista, vieraannuttaa helposti siitä todellisuudesta, missä suurin osa maan väestöstä elää. Toisaalta se on juuri sitä, mitä useat omakotiasukkaat hakevat ja arvostavat.
Kiihtyvä muuttoliike
Montako suomalaista asuu pysyvästi Filippiineillä? Minun paras arvaus on 250-300 Suomen kansalaista. Luku kaksinkertaistuu mikäli siihen sisällytetään osa-aikaisesti maassa asuvat suomalaiset. Täsmällistä tietoa lukumääristä ei ole saatavissa, sillä kaikki eivät ole virallistaneet muuttoaan, vaikka käytännössä asuvat pysyvästi maassa.
Filippiinien viranomaisten antamiin tilastotietoihin maassa asuvista suomalaisista voi suhtautua kyynisellä varauksella, sillä heidän rekisterinsä ovat puutteellisia. Niiden kattavuus ja luotettavuus vaihtelee suuresti alueittain. Vielä nykyäänkin maan syrjäisillä alueilla kaikki länsimaalaiset listataan kansallisuudesta huolimatta amerikkalaisiksi kanoiksi.
Verrattuna muihin länsimaalaisiin maahanmuuttajiin, Filippiineillä asuu väestömäärään suhteutettuna vähän suomalaisia. Kehityssuunta on kuitenkin selkeä: Suomalaisia muuttaa pysyvästi Filippiineille kiihtyvällä tahdilla. Filippiineillä asuu myös kasvava määrä toisen ja kolmannen polven kaksoiskansalaisia, jotka osaltaan lisäävät maassa asuvien suomalaisten määrää.
Tällä hetkellä ei näköpiirissä ole mitään yksittäistä tekijää, mikä olisi vähentämässä suomalaisten kasvavaa muuttointoa Filippiineille. Oman lähetystön puute vaikeuttaa viranomaisasioiden hoitamisia, mutta niistäkin selvitään suomalaisella periksiantamattomuudella, kun päätös Filippiineille muuttamisesta on tehty.
Päivitys 6.12.2020 – Virallinen Suomi palasi Filippiineille avaamalla Manilaan suurlähetystön 2.11.2020. Koronapandemia pysäytti suomalaisten muutot Filippiineille ja käänsi muuttoliikkeen suunnan takaisin Suomeen päin, ainakin tilapäisesti.
