Jos kotimaassa ei nappaa, monet suomalaiset lähtevät etsimään toisenlaista elämää muualta. Emme tee sitä kumiveneellä, vaan tuskailemme lentoyhteyksien kanssa, mutta yhtä kaikki, jotain uutta me lähdemme tavoittelemaan kaukaisten maiden suurkaupungeista ja maailman moskiittorannikoilta.
Kun muutin Filippiineille 90-luvun alussa, se oli muutto ”maailman ääriin”. Uusi kotimaa sijaitsi jossain suomalaisen matkailuhorisontin tuolla puolen. Ajatus siellä asumisesta kuulosti eksoottiselta ja jännittävältä. Se kiehtoi, haastoi ja elämä siellä maistui jotenkin oikeammalta.
Nykyään Filippiinit on tullut suomalaisille tutuksi matkakohteena ja yhä useammalle myös toisena kotimaana. Suomalaisia asuu vakituisesti jo kaikkialla saaristossa, ja suomen kieltä kuulee säännöllisesti maan turistikohteissa.
Kun suomalaisten kanssa keskustelee Filippiineistä, jossain vaiheessa joudun vastaamaan kysymykseen: kuinka monta suomalaista saarilla asuu? Kukaan ei tiedä tarkkaa vastausta, mutta tiedetään, että suomalaisten määrä maassa oli ennen koronaa vahvassa kasvussa.
Tässä kirjoituksessa en käsittele turisteja tai satunnaisesti maassa vierailevia matkailijoita, vaan Filippiineillä pysyvästi asuvia suomalaisia – heitä, joille maa on ensisijainen kotimaa, mistä lähdetään lomalle ja minne palataan kotiin.
Veteraanit vieraissa
Todennäköisesti ensimmäinen suomalainen, joka vieraili Filippiinien saaristossa, oli merimies Kustaa Adolf Nordström. Hän saapui Manilasta New Yorkiin keväällä 1896 ja kertoi haastattelussaan amerikkalaiselle sanomalehdelle, kuinka hän lähti laivansa mukana kotimatkalle ”Manillasta Filippinin saarilta”.
Tuohon aikaan Suomessa ei tiedetty Filippiineistä juuri mitään; saaristo oli vain sivuhuomautus Espanjan siirtomaahistoriaa käsittelevissä kirjoissa. Kartoissakin Filippiinit esitettiin omistussuhteiltaan epämääräisenä, Aasian edustalle pilkutettuna saaristona.
Filippiinit mainittiin ensimmäisen kerran suomalaisessa sanomalehdessä kesäkuussa 1896, kun pienessä uutisessa kerrottiin Espanjan kohtaamista ongelmista kaukaisessa siirtomaassaan “joita olivat Filippinit, Vizayan saaret, Karoliinit, Sulunsaaret ja joukko muita wähemmin tärkeitä saaria. Näistä suurimman vastuksen tuottivat Filippiinien ”alkuasukasten itsenäisyyspyrinnöt, joiden johtajat olivat maanpaossa Hongkongissa.”
Vuonna 1898 Filippiineillä syttyi sota Yhdysvaltojen ja filippiiniläisten itsenäisyystaistelijoiden välillä. Seuraavana vuonna sotaan osallistui ainakin kolme hiljattain Amerikkaan muuttanutta suomalaista: Mathien Mikkula, Herman Pattu ja John Lappi. He liittyivät sotaan saadakseen nopeammin Yhdysvaltain kansalaisuuden, joka myönnettiin ulkomaalaisille sotaan osallistuneille automaattisesti kotiuttamisen yhteydessä.
Vuosisadan alussa Filippiineillä vieraili suomalaisia merimiehiä, eri kirkkokuntien lähettämiä lähetyssaarnaajia ja sekalaisia seikkailijoita. Useimmat heistä tekivät vain lyhyeksi jääneen vierailun ja vain harvat jäivät pysyvästi asumaan levottomaan maahan.
1950-luvulla suomalaiset alkoivat avioitua yhä useammin filippiiniläisten kanssa, ja muutamat pariskunnat päättivät jäädä asumaan filippiiniläisen puolisonsa eksoottiseen kotimaahan. Erityisesti Armi Kuuselan muutto Filippiineille vuonna 1953 oli aikansa sensaatio – rohkea ja ennenkuulumaton päätös, joka toi maat toistensa tietoisuuteen tehokkaammin kuin yksikään matkailukampanja.
Mailla ja halmeilla
Suomalaisten maahanmuutto Filippiineille lisääntyi 1970–90-luvuilla, jolloin heitä muutti tänne kuka mistäkin syystä: osa rakkauden vuoksi, osa töiden perässä ja osa ihan vain nauttiakseen vieraanvaraisesta maasta ja sen miellyttävästä ilmastosta.
Tuolloin lukuisia suomalaisia asiantuntijoita palkattiin myös Manilassa sijaitseviin kansainvälisiin organisaatioihin, kuten Maailman terveysjärjestöön ja Aasian kehityspankkiin. Vuonna 1980 Suomi avasi suurlähetystön Manilaan, mikä loi vahvemman perustan suomalaisten maahanmuutolle.
Vuosina 1990–2010 Filippiineillä koettiin ensimmäinen suomalaisinvaasio, kun maailmaa valloittavat suomalaisyritykset – Pöyry, Kone, Wärtsilä ja Nokia – toivat maahan suomalaisia työntekijöitä perheineen. Varsinkin Metro Manilan alueella oli tuolloin vilkasta suomalaistoimintaa ja sosiaalista kanssakäymistä. Manilan baareissa työskentelevät tytötkin oppivat suomen kielen alkeet.
Kun kansainvälinen kilpailu maan infrastruktuurin rakentamisesta kiristyi 2010-luvun alussa, joutuivat suomalaisyritykset vähentämään väkeään, ja monet suomalaiset siirtyivät työn perässä muihin maihin. Osa heistä kuitenkin jäi Filippiineille – osa eläkkeelle, osa jatkamaan oman alansa töitä muiden firmojen palveluksessa.
Löydä se netistä
Filippiineille muutettiin aikaisemminkin rakkauden siivittämänä, mutta 2010-luvulla kansainvälisen nettideittailun läpimurron myötä bittiavaruus maidemme välillä lämpeni kuumista tunteista. Suurin osa netin välityksellä toisensa löytäneistä pariskunnista asettui asumaan Suomeen, mutta osa jäi myös Filippiineille.
Myös koulutetut suomalaisnuoret (20–35-vuotiaat) löysivät Filippiinit. He alkoivat muuttaa maahan työn perässä tai aloittaakseen oman liiketoiminnan. Suurin osa heistä työskentelee jossain muodossa etänä Suomeen ja muualle maailmaan.
Nämä nuoret muuttajat ovat itsenäisiä, kielitaitoisia ja tottuneita työskentelemään ulkomailla. Heille muutto Filippiineille, yleensä Manilaan tai Cebuun, ei enää ole samanlainen maailman ääriin lähteminen kuin aiemmille sukupolville. He ovat eläneet maailmassa, jossa internet-yhteyden laatu määrittää etäisyydet käytännöllisemmin kuin maailmankartta.
Viime vuosina suomalaisten muutto Thaimaasta Filippiineille on myös lisääntynyt. Alkujaan Thaimaahan muuttaneet suomalaiset ovat löytämässä Filippiinit mieluisammaksi uudeksi kotimaaksi. Joillekin muuton taustalla ovat taloudelliset syyt: asumiskustannukset Filippiineillä ovat noin 20 prosenttia alhaisemmat kuin Thaimaassa. Jotkut ovat kyllästyneet tai pettyneet Thaimaahan maana, ja toiset taas eivät enää voi jäädä sinne maan kiristyneen viisumipolitiikan vuoksi.
Kotoutus muukalaiseksi
Ne suomalaiset, jotka eivät muuttaneet suurkaupunkeihin, levittäytyivät Filippiinien saariston eri osiin, lukuun ottamatta aivan eteläisimpiä saaria, Joloa ja Basilania, joissa radikalisoituneet muslimiryhmät käyvät vuosisatoja jatkunutta sotaansa maan keskushallintoa vastaan.
Tavanomainen suomalaisen maahanmuuttajan tarina on se, että hän muuttaa filippiiniläisen puolisonsa kotikaupunkiin tai -kylään, jonne he asettuvat elämään sukulaisten elämäntavan mukaisesti ja verkostoituvat heidän elinpiiriinsä.
Arkielämä filippiiniläisessä pikkukaupungissa ja maaseudulla voi alkuun olla viehättävän eksoottista ja kiinnostavaa. Arjen rakennuspalikat ovat suomalaiseen elämään verrattuna niin erilaisia, että ensimmäinen vuosi kuluu niitä kasaillessa. Myöhemmin, kun elämään pitäisi löytää uusia toiminnallisia ja henkisiä ulottuvuuksia, mieleen saattaa hiipiä filippiiniläisen maaseudun henkinen kapeus ja rajallisuus. Kukapa meistä ei kaipaisi silloin tällöin myös suomalaista juttuseuraa?
Vaikka Filippiinien pienetkin kaupungit ovat kooltaan suuria ja niissä asuu paljon ihmisiä, ne tarjoavat länsimaalaiselle maahanmuuttajalle rajallisesti sosiaalisia verkostoja ja harrastusmahdollisuuksia. Toinen eteen tuleva haaste voi olla arkielämän liiallinen riippuvuus puolisosta sekä hänen toiminta- ja elinympäristöstään.
Maalaiselämä on kuitenkin erinomainen koulu siihen arkeen, jota suurin osa filippiiniläisistä elää. Maaseudulla ja pienemmissä kaupungeissa filippiiniläisen elämän perusasiat tulevat nopeasti tutuiksi: paikallinen kieli, tavat ja kulttuuri. Myös inhimillisen elämän raadollisempi todellisuus käy maaseudulla nopeasti selväksi. Maaseudulla ja syrjäisillä saarilla eläminen opettaa paljon myös oman kärsivällisyyden ja sopeutuvaisuuden rajoista.
Hatunnoston ansaitsevat ne harvat suomalaiset, jotka ovat pystyneet hankkimaan itselleen ja perheelleen pysyvän toimeentulon suurkaupunkien ulkopuolella. Se ei ole helppoa ja vaatii poikkeuksellista sopeutumiskykyä, kekseliäisyyttä ja oikeanlaista asennetta.
Pysyväksi turistiksi
Monet suomalaisetkin muuttavat asumaan Filippiinien turistikohteisiin tai niiden välittömään läheisyyteen. Se on käytännössä helpompaa, koska näillä alueilla asuu paljon ulkomaalaisia, joilta saa vinkkejä ja neuvoja arjen järjestämiseen. Suhteet paikallisiin ovat myös mutkattomat, sillä he ovat oppineet tulemaan joustavasti toimeen ulkomaalaisten kanssa.
Arkielämä turistikohteessa on jotain muuta kuin elämä tavallisessa kaupungissa tai kylässä. Se ei varsinaisesti ole elämää Filippiineillä, vaan Puerto Galeran, Clarkin, Boracayn, El Nidon, Siargaon ja Subicin arkea – turismin muovaamaa omanlaistaan mikrokulttuuria, jonka sisäiset suhteet ja dynamiikka poikkeavat huomattavasti filippiiniläisestä keskivertoelämästä.
Turistikohteissa on matkailijoiden tuomaa rahaa ja vaurautta. Elinkeinoelämän dynaamisuus ja mahdollisuuksien runsaus tarjoavat realistisempia edellytyksiä elannon hankkimiselle kuin pienemmät kaupungit, joiden asukkailla ei ole ylimääräistä rahaa kulutukseen kuin satunnaisesti.
Turismista elävien kylien kukoistava ja monipuolinen sosiaalinen elämä on kaksiteräinen miekka: se voi tarjota ohituskaistan ennenaikaiselle kotimatkalle tai, kohtuudella nautittuna, mahdollisuuden pidempiaikaiseen viihtymiseen maassa. Elämä ulkomaalaisten viihtymiseen tarkoitetussa ympäristössä on monelle suomalaisellekin pehmeämpi lasku uuteen kulttuuriin kuin peruselämä täysin filippiiniläisessä ympäristössä, joka voi käydä pidemmän päälle liian vähän virikkeitä tarjoavaksi.
Muutaman vuoden jälkeen turistikohteiden viehätys kuitenkin menettää kirkkaimman hohtonsa – usein samoista syistä, joiden vuoksi niihin alun perin viehätyttiin. Kun lomalla olevien turistien seura tai heidän palvelemisensa arkipäiväistyy, elämäntavan hohto hiipuu: samat tarinat, samat kysymykset, samat valitukset… Oman arkielämän pyörittäminen ilman omaa lomaa lomailijoiden keskellä käy pidemmän päälle henkisesti raskaaksi.
Suurkaupunkeja suurempi maailma
Enemmistö suomalaisista maahanmuuttajista asettuu Metro Manilaan tai sen välittömään vaikutuspiiriin. Toinen suomalaiskeskittymä on Metro Cebu, joka on riittävän suuri ja nykyaikainen suurkaupunki tarjotakseen länsimaalaiselle maahanmuuttajalle elämän peruselementit: palveluita, viihdettä, sosiaalisia kontakteja, harrastus- ja työmahdollisuuksia sekä toimivat tietoliikenneyhteydet.
Näihin metropoleihin asettuvat suomalaiset yleensä ostavat tai vuokraavat huoneiston kerrostalosta (condominium). Kerrostaloasuminen on käytännössä helppo ja mutkaton ratkaisu, sillä huoneistot vuokrataan tavallisesti peruskalustettuina, ja taloista löytyy useimmat arjen peruspalvelut ja mukavuudet omasta takaa.
Kerrostaloasumisen viihtyvyys pitkällä aikavälillä riippuu siitä, millaisella alueella talo sijaitsee. Jos talon välittömässä läheisyydessä ei ole aktiviteetteja, palveluita tai viihdetarjontaa, ei talon oma uima-allas riitä elämän sisällöksi kovin pitkäksi aikaa.
Suurin osa Metro Manilan suomalaisista kerrostaloasujista on asettunut Makatin liikekeskustaan (CBD), Bonifacio Global Cityyn (BGC), Alabangiin ja Ortigasiin – alueille, joista löytyy hyvin länsimainen kaupunkimiljöö monipuolisine palveluineen.
Muurien sisään
Osa suomalaissiirtolaisista vuokraa tai ostaa talon muurilla ympäröidyltä omakotialueelta. Näillä varakkaamman väestön asuinalueilla (subdivision, estate, village) elämä on turvallisempaa ja rauhallisempaa kuin muurien ulkopuolella. Talojen ylläpito ja arkielämän sujuvuus edellyttävät usein palvelusväen palkkaamista perheen tarpeiden ja maksukyvyn mukaan.
Filippiiniläisellä omakotitaloalueella asuminen poikkeaa melkoisesti suomalaisesta omakotiasumisesta. Alueet ovat vartioituja, ja niiden sosiaalinen ja toiminnallinen elämä keskittyy yleensä yhteisiin kerhotiloihin ja uima-altaalle. Alueilla toimii myös omia palveluntarjoajia, jotka kattavat lähes kaikki arjen käytännön tarpeet putkimiehistä partureihin.
Omakotitaloasumisen haittapuolena on korkeiden kustannusten lisäksi eristäytyminen ympäröivästä elämästä, mikä saattaa ajan myötä rajoittaa elin- ja kokemuspiiriä liiaksi samoja rutiineja toistavaksi. Elämä kultaisessa häkissä, irrallaan vallitsevasta kulttuurista, vieraannuttaa todellisuudesta, jossa suurin osa maan väestöstä elää. Toisaalta juuri tätä monet omakotiasukkaat hakevat ja arvostavat.
Little Finland?
Kuinka monta suomalaista asuu pysyvästi Filippiineillä? Oma paras arvaukseni on 250–300 Suomen kansalaista. Luku kaksinkertaistuu, jos mukaan lasketaan maassa osa-aikaisesti asuvat suomalaiset. Filippiineillä asuu pysyvästi myös toisen ja kolmannen polven kaksoiskansalaisia, jotka osaltaan lisäävät maassa asuvien suomalaisten määrää.
Tarkkoja lukuja ei ole saatavilla, sillä kaikki eivät ole virallistaneet muuttoaan tai ilmoittaneet siitä viranomaisille. Filippiinien viranomaisten tarjoamiin tilastotietoihin maassa asuvista suomalaisista voidaan suhtautua kyynisesti ja varauksella, sillä heidän rekisterinsä ovat puutteellisia. Lisäksi rekisterien kattavuus ja luotettavuus vaihtelevat alueittain. Vielä nykyäänkin maan syrjäisillä alueilla kaikki länsimaalaiset on kansallisuudesta riippumatta listattu ”amerikkalaisiksi”.
Suomalaiset ovat levittäytyneet eri puolille maata, kukin itsenäisesti toimeentulevina ja paikalliseen elinpiiriinsä sidottuna. Lukuun ottamatta Manilaa, jossa suomalaisten kesken on vaihtelevasti tapaamisia ja muuta sosiaalista toimintaa, maahan ei ole muodostunut pysyvää ja kiinteää suomalaisyhteisöä. Tähän on kolme syytä, jotka kaikki yhdessä ja erikseen vaikeuttavat kiinteiden suomalaisyhteisöjen muodostumista:
- Filippiineillä asuu suomalaisia vakituisesti vähän, ja suurin osa heistäkään ei asu maassa koko elämäänsä, ainoastaan osan siitä.
- Osalla suomalaisista on sidoksia, jotka rajoittavat heidän Filippiineillä viettämäänsä aikaa, kuten valtion maksamat tuet, edut ja eläkkeet.
- Monet suomalaiset muuttavat Filippiineille vaimonsa tai tyttöystävänsä kotipaikkakunnalle, mikä hajauttaa heidät eri puolille maata, kauas toisistaan.
Oman elämän Eldorado
Muista Pohjoismaista saapuvien maahanmuuttajien määrään verrattuna Filippiineillä asuu suhteellisen vähän suomalaisia. Kehityksen suunta on kuitenkin selvä: suomalaisia muuttaa Filippiineille yhä kiihtyvällä tahdilla, eikä näköpiirissä ole mitään yksittäistä, selkeää tekijää, joka hidastaisi tätä kehitystä.
Filippiinit on maa, joka jakaa voimakkaasti myös suomalaisten mielipiteitä: jotkut rakastuvat maahan välittömästi, toiset taas eivät voi sietää sitä. Filippiineiltä löytyy monia sellaisia asioita, joita suomalaiset lähtevät maailmalta etsimään silloin, kun elämä syntymämaassa alkaa tuntua merkityksettömältä ja tarkoituksettomalta.
Suomi sulki suurlähetystönsä Manilassa vuonna 2012, mutta päätös paluusta on jo tehty ulkoministeriössä. Jos Filippiineille muuttaa koko ajan lisää suomalaisia, on se vielä vähän verrattuna siihen, kuinka monta filippiiniläistä muuttaa lähivuosina Suomeen hoitamaan vanhuksiamme, siivoamaan roskamme ja pitämään huolta terveydestämme.
Suomi sulki suurlähetystönsä Manilassa vuonna 2012, mutta päätös paluusta on jo tehty ulkoministeriössä. Vaikka Filippiineille muuttaa lisää suomalaisia, on se vielä vähän verrattuna siihen, kuinka moni filippiiniläinen muuttaa lähivuosina Suomeen hoitamaan vanhuksiamme, siivoamaan roskamme ja pitämään huolta terveydestämme.
Päivitys 6.12.2020 – Virallinen Suomi palasi Filippiineille avaamalla Manilaan suurlähetystön 2.11.2020.
Aiheesta lisää:
Kaksoiselämää – Ulkosuomalainen itsenäisyys
Ollako vai eikö olla? – Filippiineillä elämisen perusteista
