Lapsuudessani sanottiin, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Myöhemmin huomasin, että Eurojackpotissa on suuremmat voitot ja kookosmehu maistuu makeammalta kookospalmusta, johon ei Suomesta saakka yllä.
Koska suomalaiseksi syntymisen lottovoittoon sisältyy myös mahdollisuus muuttaa maailman ääriin asumaan, sitä on myös käytetty. Suomen kansalaisten nettosiirtolaisuus oli koko 2010-luvun negatiivinen; enemmän suomalaisia muutti ulkomaille kuin palasi. Sitten kalenteri kääntyi vuoteen 2020…
Koronapandemia palautti elämäämme maantieteen mittasuhteet. Maailma, joka vielä hetki sitten tuntui avoimelta, rajautui hetkessä omaan kotiin ja sen välittömään lähiympäristöön. Kun pandemia sulki rajat, pakotti lentokoneet maahan ja piiritti perheet koteihin, ulkosuomalaiset alkoivat arvioida uudelleen suhdettaan kotimaahansa.
Olen suomalainen
Kun muutin Filippiineille 1990-luvun alussa, se oli muutto maailman ääriin, jonnekin auringonnousun ja suomalaisen matkailuhorisontin tuolle puolen. Siellä elettiin toisenlaista elämää ja omaksuttiin ulkosuomalainen identiteetti.
Ulkosuomalainen on vakituisesti Suomen ulkopuolella asuva suomalainen, joka on joko Suomen kansalainen tai suomalaista syntyperää. Ulkosuomalaisia arvioidaan olevan maailmalla lähes 2 miljoonaa, joista ulkomailla asuvia Suomen kansalaisia on noin 300 000.
Ulkosuomalainen on maailmalla oman elämänsä suurlähettiläs, jota Suomen tasavallan presidentti itsenäisyyspäivänä kerran vuodessa muistaa kiittää myös Suomen edustamisesta maailmalla: Presidentin tervehdys ulkosuomalaisille.
Toisessa kulttuurissa eläminen ei tee ketään viisaammaksi, mutta se pakottaa katsomaan Suomea erilaisesta näkökulmasta. Ulkomailla asuminen tekee ihmisestä väistämättä tarkkailijan, jolla on taustapeilissä jatkuvasti oma alkuperäinen kulttuuri, johon nykyistä elämää uudessa kotimaassa peilataan.
Kun Suomi putos puusta
Kun Suomen muuttumista tarkastelee kaukaa Kaakkois-Aasian todellisuudesta, monet asiat näkyvät selvemmin, ei ehkä yksityiskohdissa, mutta kokonaiskuva terävöityy. Alkuperäismetsä pysyy näkyvissä, vaikka aika ajoin sinne kasvaisikin nopeakasvuista vesakkoa. Kuluneiden vuosikymmenten aikana kauempaa on näkynyt, kuinka…
Yksilön ja valtion suhde on puristettu niin tiukaksi, ettei väliin mahdu edes inhimillisyyttä. Elämä on salasanoja, käyttäjätunnuksia ja lopulta lähin omainenkin on viranomainen, johon saa yhteyden ainoastaan digipalvelujen kautta. Tällainen yhteiskunta on tehokas, tasa-arvoinen ja toimiva, mutta siinä on kovin vähän tilaa inhimilliselle perustarpeelle olla tekemisissä toistemme kanssa kaikilla aisteilla.
Koti, uskonto ja isänmaa ovat muuttuneet demokratian, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien pyhäksi kolminaisuudeksi, jonka puolustamisen valtio on omaksunut roolikseen. Ranskan vallankumouksen ja valistusfilosofian perusajatus vallan jakamisesta on Suomessa laventunut kaiken muunkin jakamiseksi tasan.
Politiikka ei enää näyttäydy yhteisten asioiden hoitamisena. Puolueet ajavat omia arvojaan ja ideologioitaan, ja ne muistuttavat yhä enemmän joukkueita, joiden keskinäisiä sijoitusia seurataan gallupeista. Kun kannatus laskee, vaihdetaan “valmentaja”, jonka toivotaan piristävän peliä ja nostavan sijoitusta sarjataulukossa.
Euroopan unioni on oma suurvaltamme. Sen keskuksista katsottuna Suomi on kaukainen, harvaan asuttu ja monin tavoin erityinen reuna-alue. Unioni tuo meille paljon hyötyjä, mutta se tulee kalliiksi. Samalla meidän pitäisi oppia toimimaan siellä suomalaisina, omista lähtökohdistamme käsin – urbaanien bulevardien kahvilakulttuuri ei joulukuisessa adventtisohjossa ole kovin uskottava visio maamme tulevaisuudesta.
Tankeros love
Tällaiset muutokset antavat perspektiiviä siihen, olemmeko täysin ymmärtäneet omien mahdollisuuksiemme poikkeuksellisuuden maailman mittakaavassa. Vaikka kauempaa katsottuna maassamme näkyy muutosten kanssa kipuilua, suurin osa suomalaisista on ihan tolkun ihmisiä ja kansainvälisesti katsoen tilanteemme on varsin kohtuullinen.
Monet asiat tämän päivän Suomessa eivät ole paremmin. Ne ovat helvetin paljon paremmin kuin menneisyydessä. Ennen ne vain saattoivat tuntua paremmilta. On terapeuttista myös huomata, ettei Suomi olekaan ihan joka asiassa maailman paras onnistuja kuten olemme itsellemme pitkään uskotelleet.
Suomalaisuuden arvoa ei täysin sisäistä ennen kuin muuttaa pois Suomesta. Ulkomailla suomalaisuuden merkit ovat harvassa, ja juuri siksi ne tuntuvat niin merkityksellisiltä. Kaikki pienetkin havainnot Suomesta tuntuvat merkitystään suuremmilta, mikä kertoo jotain syvimmistä tunteistamme kotimaatamme kohtaan, vaikkemme sitä maata välttämättä enää täysin ymmärräkään.
Ulkosuomalainen ei menetä identiteettiään suomalaisena, se vain muuttaa muotoaan. Suomalaisuus tarjoaa erinomaisen perustan ulkomailla asumiselle riippumatta siitä, mitä omat mielipiteemme kotimaasta kulloinkin ovat.
Juankoski here I come
Kun suomalainen muuttaa muualle, hänelle jää mielensä perukoille illuusio siitä, että hän voi aina palata koto-Suomeen. Näin ei kuitenkaan ole. Jokaisesta paluumuuttajasta on tullut jossain määrin ulkosuomalainen myös Suomessa, koska hän ei ole elänyt maan nykytodellisuudessa. Hänelle koto-Suomi on betonoitunut maailmaksi, jollainen se oli hänen muuttaessaan ulkomaille.
Ulkosuomalaisen identiteetin ja nyky-Suomen todellisuuden välille syntyy ristiriita. Paluumuuttaja tuntee alkuun olevansa ulkomaalainen kotimaassaan, vaikka hän jakaa ja ymmärtää sen kielen, kulttuurin ja perinteet.
Ehkä ulkosuomalaisen Suomen kaipuu on ainakin osaksi kaipuuta lapsuuteen ja nuoruuteen, ei niinkään nyky-Suomeen. Lapsuuden voimakkaat, ensi kertaa koetut elämykset ja tunteet Suomessa muovaavat meistä sellaisia ihmisiä kuin olemme – myös ulkomailla. Suomesta ja suomalaisuudesta ei pääse eroon matkustamalla muualle.
Ulkosuomalaisuuteen sisältyy kuitenkin mahdollisuus sisällyttää elämään molempien kotimaiden parhaita puolia. Toisaalta siihen sisältyy myös riski, että päätyy koluamaan molempien maailmojen pohjat ja näivettyy itselleenkin ulkomaalaiseksi, joka on ulkona kaikesta ja kaikkialla. Vaikka kahdessa maailmassa eläminen on ajoittain haastavaa, ulkosuomalaisuus lopulta antaa enemmän kuin se ottaa.
Rinta rottingille ja rotsi auki suomalaiset, ulkomaillakin.
Aiheesta lisää:
Finoys – Suomalaiset Filippiineillä
Mulle ei vittuilla – Kansainvälinen syväsuomalaisuus
Maailman onnellisin maa – Perkeleellinen paradoksi
Pohjoinen järjestys ja trooppinen joustavuus – Ulkosuomalaisen silmin
