Lapsuudessani sanottiin, että on lottovoitto syntyä Suomeen. Myöhemmin huomasin, että Eurojackpotissa on suuremmat voitot ja kookosmehu maistuu makeammalta palmupuusta, johon ei Suomesta saakka yllä.
Koska suomalaiseksi syntymisen lottovoittoon kuuluu mahdollisuus muuttaa vaikka maailman ääriin asumaan, sitä on myös käytetty. Koko 2010-luvun Suomen kansalaisten nettomaahanmuutto oli miinuksella ja ulkomaille muutti enemmän suomalaisia kuin sieltä heitä palasi. Sitten kalenterista kääntyi vuosi 2020…
Koronapandemia palautti elämäämme maantieteen mittasuhteet. Maailma, joka vielä hetki sitten tuntui avoimelta, rajautui yhtäkkiä oman kodin ja sen välittömän lähipiirin ympärille. Kun pandemia sulki rajat, pakotti lentokoneet maahan ja piiritti perheet koteihin, ulkosuomalaisetkin alkoivat arvioida uudelleen suhdettaan vanhaan kotimaansa.
Ulkosuomalainen on vakituisesti Suomen ulkopuolella asuva suomalainen, joka on joko Suomen kansalainen tai suomalaista syntyperää. Ulkosuomalaisia arvioidaan olevan maailmalla lähes 2 miljoonaa, joista ulkomailla asuvia Suomen kansalaisia on noin 300000.
Ulkosuomalainen on myös oman elämänsä suurlähettiläs, jota Suomen tasavallan presidentti itsenäisyyspäivänä kerran vuodessa muistaa kiittää Suomen edustamisesta maailmalla: presidentin tervehdys ulkosuomalaisille.
Kun muutin Filippiineille 90-luvun alussa, se oli muutto ”maailman ääriin”, jonnekin auringonnousun ja suomalaisen matkailuhorisontin tuolle puolen. Siellä elettiin toisenlaista elämää ja omaksuttiin ulkosuomalaisen identiteetti.
Ulkosuomalaisen Suomi
Toisessa kulttuurissa eläminen ei tee kenestäkään viisaampaa, mutta se pakottaa ihmisen katsomaan Suomea erilaisesta näkökulmasta. Kahdessa kulttuurissa eläminen tekee ihmisestä väistämättä tarkkailijan ja havainnoitsijan, jolla on jatkuvasti taustapeilissä oma alkuperäinen kulttuuri mihin nykyistä elämää uudessa kotimaassa peilataan.
Kaukaa näkee joskus asioita kirkkaammin, ei ehkä yksityiskohtia, mutta iso kuva saattaa terävöityä, kun Suomen muuttumista tarkastelee Kaakkois-Aasian todellisuudesta. Alkuperäismetsä pysyy näkyvissä, vaikka aika ajoin sen eteen kasvaisikin nopeakasvuisia roskapuita. Kuluneiden vuosikymmenten aikana sieltä on näkynyt kuinka…
Koti, uskonto ja isänmaa ovat muuttuneet demokratian, tasa-arvon ja ihmisoikeuksien Pyhäksi kolminaisuudeksi, jonka puolustamisen valtio on omaksunut roolikseen. Ranskan vallankumouksen perusajatus vallan jakamisesta on laventunut kaiken muunkin jakamiseksi tasan.
Yksilön ja valtion suhde on puristettu niin tiukaksi, ettei väliin mahdu kuin salasanoja, verkkotunnuksia ja lopulta lähin omainenkin on viranomainen netin tai puhelimien päässä. Tällainen yhteiskunta on tehokas, tasa-arvoinen ja toimiva, mutta siinä on kovin vähän tilaa inhimilliselle perustarpeelle olla kaikilla aisteilla tekemisessä toistemme kanssa.
Politiikka ei enää ole yhteisten asioiden hoitamista, enemmänkin joukkueurheilua, missä pyritään ajamaan oman joukkueen arvot ja ideologia maaliin. Puolueet ovat muuttuneet joukkueiksi, joiden keskinäisiä sijoituksia seurataan sarjataulukosta, ja jos sijoitus siellä tippuu, vaihdetaan valmentajaa/puoluejohtajaa tai ketjukokoonpanoja.
Euroopan unionista on tullut meidän oma suurvaltamme. Sen keskuksista katsottuna olemme kuitenkin sen kaukaisin kolkka, jossa väestötiheys on alhaisin koko unionin alueella. Suurvalta antaa meille paljon, mutta siellä on vielä opittava elämään suomalaisina. Urbaani bulevardien kahvilakulttuuri ei joulukuisessa adventtisohjossa ole kovin toimiva visio maamme tulevaisuudesta.
Vaikka maassamme kauempaa katsottuna näkyy tuollaisi muutoksia ja niiden kanssa kipuilua, suurin osa suomalaisista on ihan tolkun ihmisiä ja kansainvälisesti katsoen tilanteemme on varsin kohtuullinen. Tuollaiset huomiot antavat perspektiiviä sille tärkeälle kysymykselle, olemmeko vieläkään täysin ymmärtäneet omien mahdollisuuksiemme poikkeuksellisuuden maailman mittakaavassa?
Monet asiat tämän päivän Suomessa eivät ole paremmin, ne ovat helvetin paljon paremmin. Ne vain saattoivat tuntua ennen paremmilta. On kuitenkin terapeuttista huomata, ettei Suomi olekaan ihan joka asiassa maailman paras onnistuja.
Ulkosuomalainen ulkona
Suomalaisuuttaan ei täysin tunne ennen kuin muuttaa pois Suomesta. Ulkomailla merkit Suomesta ovat usein pieniä ja harvassa, ja tuntuvat juuri siksi niin merkityksellisiltä. Vaikka emme ymmärrä enää nykysuomea, me edelleen rakastamme sitä.
Ulkomaille muutto ravistelee identiteettiä. Ulkosuomalainen ei menetä identiteettiään, se vain muuttaa muotoaan. Ulkosuomalaisen elämänkaari ei useinkaan mene perinteisen matkailijan kulttuurishokin vaiheiden mukaisesti, vaan vuosiin maailmalla sisältyy useita kaaria, joiden lomassa suhtautuminen vanhaan kotimaahan vaihtelee.
Vaikka kahden maailman limbossa eläminen on ajoittain haastavaa, loppupelissä ulkosuomalaisuus antaa enemmän kuin se ottaa. Ulkosuomalaisuuteen sisältyy aina mahdollisuus valita molempien maailmojen parhaat palat. Toisaalta siihen sisältyy myös riski, että päätyy koluamaan molempien maailmojen pohjat ja näivettyy ”ulkosuomalaiseksi”, joka on ulkona kaikkialla kaikesta.
Ulkosuomalaisena Suomessa
Kun ihminen muuttaa omasta synnyinmaasta muualle asumaan, hän uskoo, että hän voi halutessaan palata takaisin ja kaikki on kuin ennenkin. Näin ei kuitenkaan ole. Jokaisesta suomalaisesta paluumuuttajasta on osaksi tullut ulkopuolinen. Ulkosuomalaisuuden koulimana ja muuttamana hän ei elä Suomen nykytodellisuutta. Se on lukittunut hänen mielessään sellaiseksi, kuin se oli hänen muuttaessaan ulkomaille.
Uuden identiteetin ja kotipaikan välille syntyy ristiriita: Kaikki on muuttunut, mutta ei paikka vaan muuttaja, joka ei ole enää sama ihminen. Hän on alkuun kotimaassaan kuin ulkomaalainen vaikka jakaa ja ymmärtää sen kielen, kulttuurin ja perinteet.
Ehkä Suomen kaipuu onkin osaksi kaipuuta lapsuuteen ja nuoruuteen, ei niinkään Suomeen. Ei Suomesta eikä lapsuudesta mihinkään pääse matkustamalla muualle. Lapsuuden vahvat ja ensi kertaa koetut elämykset ja tuntemukset tekevät meistä ihmisiä, joita olemme ulkomaillakin.
Rinta rottingille ja rotsi auki suomalaiset, ulkomaillakin… Hyvää Suomen itsenäisyyspäivää koko maailma!
