Ollako vai eikö olla? – Filippiineillä elämisen perusteista

Kun yhteiskunnalliset olot, ikävät kulttuuripiirteet ja kaikki muu paska alkaa painaa mieltä niin raskaasti, että uuden kotimaan todellisuus voittaa faktat. Vasta silloin suomalainen maahanmuuttaja alkaa miettimään oman kotoutumisensa peruskysymyksiä. 

Kun asuu pitkään länsimaisen maailman taikapiirin ulkopuolella, jokainen kokee joskus vitutuksen hetkiä siinä maagisen realismin maailmassa, missä internet pätkii, sähköt katkeilevat, viranomaisasiat eivät luista… Oikeastaan mikään ei mene kuten Suomessa ja miten ne meidän mielestämme pitäisi hoitaa.

Osaltaan tuollaiset arjen harmitukset ja haasteet tuovat elämään potkua ja merkityksellisyyttä, kun mikään ei ole itsestäänselvyys ja perusasioidenkin eteen joutuu joskus ponnistelemaan. Sellaisessa arjessa ei sairastu hyvinvointiin, ei pakahdu liialliseen onneen eikä alkoholismikaan uhkaa, kun ei voi nauttia liikaa.

Tuollaisten arjen harmien takana lymyää kuitenkin haasteita, jotka alkavat pyöriä mielessä vasta kun on siedättänyt arjen pikkuvitutukset osaksi normaalia elämää. Ne ovat kuin horisontissa näkyviä tummia pilviä, joista voi kehittyä suuri myrsky.

Myrskypilvet eivät välttämättä koskaan osu omalle kohdalle, mutta Filippiineillä on muita pitkäaikaista asumista kyseenalaistavia haasteita ja uhkia, jotka useimmille jossain muodossa osuvat kohdalle. Ne ovat asioita, joihin osaksi voi itse vaikuttaa, ja joku niistä voi olla ratkaiseva tekijä tuleeko Filippiineistä muutamien vuosien mittainen syrjähyppy vai loppusijoituspaikka.

Terveydenhuolto

Yleisin syy siihen, miksi monet Filippiineillä asuvat suomalaiset muuttavat jossain vaiheessa takaisin Suomeen, on terveydenhuoltoon liittyvät ongelmat ja epävarmuustekijät.

Yleisin tarina on, että maahanmuuttaja asuu maassa sormet ristissä ja peukut pystyssä niin kauan kuin hänen terveytensä kestää, välttäen tuurilla ja taidolla onnettomuudet ja vakavat sairastumiset. Jotkut hankkivat kattavan vakuutuksen, mutta sekään ei poista sitä ongelmaa, että maassa on tarjolla rajallisesti laadukasta terveydenhuoltoa ainoastaan suuremmissa kaupungeissa.

Vakuutuksissa on myös riski, etteivät ne koskaan kata kaikkia mahdollisia riskejä. Elämä vakuutusten varassa jättää mielen perukoille aina pienen epävarmuuden tunteen, jota ylläpitävät vakuutusyhtiöiden jatkuvat vakuutusehtojen tarkistukset länsimaiden ulkopuolella asuville.

Jos on rakentanut elämänsä maaseudulle tai syrjäiselle saarelle ja sieltä joutuu muuttamaan terveydellisistä syistä isompiin kaupunkeihin, se ei enää ole sitä elämää, jota he haluavat Filippiineillä elää.

Viisumi

Monet suomalaiset jäävät asumaan Filippiineille aluksi turisteina, koska se on vaivattomin vaihtoehto. Kun viisumikysymys tulee lopulta vastaan, on sen painoarvo kasvanut korkoa sen mukaan, kuinka tiukin sitein on ehtinyt kiintyä ja juurtua uuteen kotimaahan.

Filippiineille voi perustaa pysyvämpää elämää oleskeluluvan, eläkeläisviisumin tai investointiviisumin perusteella. Niiden vaatimukset vaihtelevat, mutta perusteiltaan ne ovat osoittautuneet vakaiksi ja riskittömiksi verrattuna monien muiden vastaavien maiden viisumikäytäntöihin. Filippiinien kansalaisuuden saaminen ulkomaalaisille on käytännössä tehty lähes mahdottomaksi (Haluatko filippiiniläiseksi? – Tapaus Kyle Jennermann).

Jos elämään kuuluu perhe, perillisiä, sijoituksia, yrityksiä tai muita ihmiselämän vahvoja siteitä, viisumi on se peruskallio, joka loppupeleissä mahdollistaa pitkäaikaisen asumisen tai sen päättymisen. Tarpeenmukaisen viisumin järjestäminen vaatii virastoissa juoksemista (jonka voi ulkoistaa ammattilaisille), mutta verrattuna siihen vitutukseen, jos kriisiytyneen viisumiongelman vuoksi joutuu jättämään mieluisaksi käyneen uuden kotimaan, se on mitätön vaiva ja kustannus.

Taloustilanne

Filippiineillä eläminen on antoisaa ja miellyttävää, jos sen pystyy rahoittamaan tasolle missä nuo adjektiivit muuttuvat todeksi. Länsimaalaisen peruselintason ylläpitämiseen vaadittavan tulotason hankkiminen omin voimin on haastavaa, mutta ei sen vaikeampaa kuin muuallakaan Aasiassa.

Asumisympäristön ja asumisen ulkoiset puitteet voi hyvinkin suoraviivaisesti järjestää sen mukaan, kuinka paljon niistä pystyy tai haluaa maksaa. Filippiineillä eläminen puolestaan voi tarkoittaa ihan mitä tahansa; se voi olla kaikin tavoin laadukkaampaa kuin Suomessa tai toisessa ääripäässä päivittäistä selviytymistä ei-niin-mukavissa olosuhteissa. Väliin mahtuu lukematon määrä erilaisia Filippiineillä elämisen todellisuuksia ja tapoja.

Filippiineillä asuu suuri määrä ulkomaalaisia, muutamia suomalaisiakin, joille hyvän elämän edellytykset eivät ole täyttyneet ja he joutuvat pohtimaan vastentahtoista päätöstä palata kotimaahansa. Osa jää kituuttelemaan ja pettämään itseään sillä, että he elävät ”aitoa ja alkuperäistä” elämää kansan parissa, mutta ajan myötä se illuusio ei kanna pitkälle. Heti kun se on mahdollista, ”kansakin” muuttaa ulkomaille paremman elämän toivossa.

Eläke ja etuudet

Sitten meille suomalaisille kiusalliseen ja vahvoja mielipiteitä herättävään aiheeseen: Voiko ja saako Suomesta saatavilla eläkkeillä, tuilla ja etuuksilla elää kaukana auringonnousun tuolla puolen?

Filippiineillekin on muuttanut suomalaisia, jotka ovat lopulta joutuneet palaamaan kotimaahan, kun eläkkeisiin tai etuuksiin perustunut rahoituspohja on pettänyt.

Suomessa ansaittu työ- tai yrittäjäeläke maksetaan ulkomaille, ja sen avulla voi elää Filippiineillä ihan miten haluaa. Ensimmäiset kolme vuotta eläkettä verotetaan kuten asuisit Suomessa. Tämän jälkeen sinut katsotaan verotuksellisesti ulkomailla asuvaksi eli rajoitetusti verovelvolliseksi.

Koska Filippiinit ei ole Suomen sosiaaliturvasopimusmaa, kansaneläkkeisiin kuuluvien erilaisten eläkkeiden (mm. työkyvyttömyys-, sairas-, vanhuus-, ja takuueläkkeet) maksaminen loppuu muuttopäivästä lähtien, jos maahan muuttaa vuotta pidemmäksi aikaa. 

KELA:n tukien ja korvausten osalta peli on monitulkintaisempi: Peruskuvion mukaan oikeus etuuksiin ja tukiin päättyy, jos oleskelee Filippiineillä yli 6 kuukautta vuodessa. Lisäksi tukien ja korvausten maksaminen edellyttää, että asuin- ja verotusmaa on virallisesti Suomi.

Sosiaaliset siteet

Filippiinit ei ole iloisten yksineläjien maa. Arkikielessä yksineläjistä käytetään sanaa malungkot, joka tarkoittaa sekä yksinäistä että surullista. Filippiineille juurrutaan sitä syvemmälle, mitä merkityksellisempiä sosiaalisia suhteita siellä solmitaan.

Yleensä suomalaisen maahanmuuttajan sosiaalinen elämä muodostuu aluksi paikallisen puolison kautta. Mikäs siinä, jos puolisoilla on samat sosiaaliset tarpeet ja mieltymykset. Pitkässä juoksussa useimmat suomalaiset kaipaavat myös oman taustansa mukaista sosiaalista elämää, yhteisöllisyyttä ja harrastuksia (Joskus ihan vaan jutustelua omalla kielellä).

Ideaalitilanteessa molemmilla puolisoilla on sekä oma että yhteinen sosiaalinen elämä, jolloin tilaa ja kasvualustaa on kummallekin riittävästi pidempiaikaisille sosiaalisille tarpeille. Mikäli puoliso ei pysy samassa veneessä satamaan saakka, voi uudessa kotimaassa asuminen menettää suuren osan sosiaalisesta perustastaan, jos se on ollut liian riippuvainen puolisosta.

Oikeus ja kohtuus

Jos asioita ei voida hoitaa ihmisten kesken, maahanmuuttaja saattaa joutua tutustumaan Filippiinien oikeusjärjestelmään. Viimeistään silloin huomaa, kuinka poikkeava se on suomalaisen oikeuslaitoksen ihanteisiin verrattuna. Eihän laki Suomessakaan ole sama asia kuin oikeus, mutta on siinä selkeämpiä yhtymäkohtia oikeaan ja väärään.

Filippiiniäisiin oikeuskäytäntöihin on sisäänrakennettu vahva eetos siitä, että niiden tulee puolustaa oman maan kansalaisia ja asettaa heidän etunsa etusijalle (Ulkomaalaiset maksavat kollektiivisesti pitkän siirtomaa-ajan vääryyksistä?).

Ulkomaalainen tutustuu oikeuskäytäntöihin yleensä syytetyn puolelta, mutta eivät perusperiaatteet muutu, vaikka niitä pääsisi tarkastelemaan syyttävältäkin puolella. Ulkomaalaisen on mahdotonta hakea oikeutta ja oikeudenmukaisuutta monimutkaisesta oikeusjärjestelmästä ilman lakimiestä, joka viimeistään opettaa, usein omalla esimerkillään, oikeuden, lakien ja rahan symbioottisen suhteen perusteet.

Filippiiniläisillä lakimiehillä ei ole ammatillista perinnettä valvoa lain noudattamista asiakkaan etua valvottaessa, vaan ensisijaisesti varmistaa, että haluttu päämäärä saavutetaan lain pilkkuja viilaten. Valitettavan usein päämäärään sisältyy se, että ulkomaalainen joutuu poistumaan pysyvästi uudesta kotimaastaan.

Lasten koulutus

Filippiineillä lasten koulutusvaihtoehdot ovat vähissä, jos lapsilleen haluaa samantasoisen koulutuksen kuin Suomessa. Monille suomalaisperheille lasten koulutus on ollut syy muuttaa Filippiineiltä takaisin Suomeen.

Lasten perusopetusvaiheessa yksityinen koulu on hyvä vaihtoehto, jos sellainen on asuinpaikkakunnalla ja perheen taloudelliset resurssit sen mahdollistavat. Suuremmissa kaupungeissa on hyviä yksityiskouluja useissa hinta- ja laatuluokissa. Maaseudulla ainoa vaihtoehto on julkiset koulut, joissa koulunkäynti on periaatteessa maksutonta. Valitettavasti niiden opetus ei yllä tasolle, mitä useimmat suomalaisvanhemmat haluavat tarjota lapsilleen.

Ylemmän tason koulutuksessa on sama perusongelma kuin terveydenhuollossa: Laatu ja saatavuus kohtaavat ainoastaan pääkaupunkiseudulla. Muualla maassa ei ole laadukasta ylemmän tason koulutusta, joka tarjoaisi sellaisenaan kansainvälisesti hyväksytyn päästötodistuksen.

Tyyntä myrskyn edellä

Lopuksi olisi helppo sanoa Filippiineille pysyvää muuttoa harkitseville, että varautukaa noihin eteen tuleviin haasteisiin, koska se on järkevää ja turvallista – Kaksi suomalaisen elämän ideaalin peruspilaria – mutta siihen ei ole tarvetta. Vasta kun maassa asuu pidempään, ne alkavat hiippailla mielen perukoilla ja tulevat kunkin omalla kohdalla ajankohtaiseksi, jos ovat tullakseen.

Meillä suomalaisilla on syvälle juurtunut käsitys siitä, että lähtiessämme maailmalle voimme aina palata, jollei uusi kotimaa ollutkaan se elämän Eldorado, jota lähdimme etsimään. Ajatuksen taustalla on yhä hatarammaksi käyvä tietoisuus siitä, että elämä Suomessa on turvallisempaa ja kaikin tavoin parempaa kuin kaukaisten maiden suurkaupungeissa ja maailman moskiittorannikoilla.

Näin se on toistaiseksi, mutta kuinka kauan, jos kaikki yllä kuvatut asumisen ja elämisen perusteet kehittyvät suhteellisesti eri suuntiin; Filippiineillä ne paranevat, Suomessa heikkenevät. Nykyisessä maailmantilanteessa, jossa mahdottomastakin voi yhtäkkiä tulla mahdollista, Filippiineille muuttaminen ja siellä eläminen voikin olla järkevin ja turvallisin vaihtoehto tulevaisuudessa.