Kun suomalainen saapuu viettämään juhannusta Filippiineille, ensimmäinen yllätys odottaa jo iltahämärässä. Siinä missä Suomen keskikesän ihme on yötön yö, tropiikki ei tarjoa hidasta pohjoismaista sinistä hetkeä.
Ei sinne päinkään. Täällä pimeys putoaa taivaalta kuin märkä, satakiloinen betonirätti suoraan kesken iltapäiväkahvien ja muuttaa maiseman sekunnissa kirkkaasta postikortista sysimustaksi trooppiseksi kauhuelokuvaksi.
Silti suomalainen ei luovuta. Matkalaukusta kaivetaan veronkiertoviinat, ja juhannuskokko korvautuu oikosulkuun viritetyllä, kipinöitä sylkevällä ilmastointilaitteella. Kun monsuunikaatosade lopulta kastaa urhean juhlijan läpimäräksi, kokemus on aivan yhtä kylmä, kolkko ja harras kuin kotoisella, hyttysten miehittämällä mökkirannalla.
Päivänseisaus ja muita harhaisuuden muotoja
Filippiineillä juhannusta ei tunneta, eikä täällä ole mitään tarvetta kerääntyä alasti hyppimään ruispelloilla. Kesäpäivänseisaus tunnetaan toki astronomisena ilmiönä, mutta maassa iloitaan ennen kaikkea ensimmäisistä raivoisista monsuunisateista, jotka piiskaavat tukahduttavan kuumuuden tiehensä.
Yhdistävä tekijä on kuitenkin täydellinen, mielipuolinen optimismi. Suomalainen uskoo juhannuksena, ettei tietenkään sada, vaikka taivaalla vyöryy pikimusta apokalyptinen pilvimassa, joka näyttää valmistautuvan pyyhkimään ihmiskunnan kartalta.
Filippiiniläinen taas hymyilee aurinkoisesti ja vakuuttaa, että ”pieni sadekuuro menee ihan kohta ohi” – vaikka hirmumyrsky on jo ehtinyt nimetä itsensä, sille on avattu oma Facebook-sivu ja se repii parhaillaan naapurin kattoa irti.
Balut-munasta primäärikauhua
Yllättävän paljon muutakin yhteistä keskikesästä löytyy: molemmissa maissa ihmiset kokoontuvat rannoille syömään hiiltynyttä lihaa ja juomaan itsensä rohkeammiksi kuin evoluutio tarkoitti – luottaen vakaasti siihen, että avotuli puhdistaa sielun.
Mikään ei kuitenkaan huuda aitoa suomalaista juhannusta niin kovaa kuin hiilloksella radioaktiivisen mustaksi poltettu grillimakkara. Koska Manilan ruokakaupoista on turha etsiä sen ainoan oikean jauhoisen lenkkimakkaran sinistä pakettia, kuvaan astuu paikallinen korvikemagia: balut. Tämä pitkälle kehittynyt, keitetty ankanalkio tarjoaa suomalaiselle grillaajalle aivan uudenlaista primäärikauhua.
Keskikesän sakramentti on tietysti nestemäinen, sillä selvin päin kumpikaan kansa ei kestäisi omaa todellisuuttaan. Suomessa juhannuksen kansallispolttoaine on perinteisesti kylmä, kirkas ja teollisuusbensiiniltä tuoksuva pontikka tai Koskenkorva, jotka nautitaan hyttysten keskellä huutaen.
Filippiineillä juomarituaaliin kuuluu tagay – perinne, jossa koko seurue juo vuorotellen yhdestä ja samasta lasista, jonka kierrättämistä valvoo armoton juomanlaskija. Tämä herättää suomalaisessa sosiaalisen bakteerikammon, mutta kolmannen kierroksen jälkeen trooppiset tarttuvat taudit ja suomalainen perusmelankolia ovat jo kätelleet toisensa.
Kookosvihta ja kosminen silta
Koska Filippiinien rannikoilta on haastavaa löytää puulämmitteistä rantasaunaa, suomalaisen on pakko soveltaa. Tämä pyhä instituutio ja sielun puhdistusrituaali rakennetaan tyhjästä puhtaalla anarkialla ja tee-se-itse-hulluudella.
Juhannussaunaksi valikoituu hotellihuoneen ikkunaton kylpyhuone, jonka kuumavesivaraaja viritetään laittomilla kytkennöillä ylikierroksille ja ilmanvaihto tukitaan hotellipyyhkeillä. Kun tilaan suihkutetaan tulikuumaa vettä, lämpötila ja kosteusprosentti saavuttavat hetkessä autenttisen tason – taustalla ujeltavan palovaroittimen säestämänä.
Koska lähin kotikoivu on 9000 kilometrin päässä, suomalainen tarttuu siihen, mitä luonto tarjoaa: piikikkääseen kookospalmun oksaan. Kun tällä trooppisella piiskalla mätkii itseään selkään, jälki muistuttaa sellaista verilöylyä, että naapurit ja hotellin henkilökunta veikkaavat kyseessä olevan astetta rajumpi katolinen katumusharjoitus tai suora manaaminen.
Keskikesän sakraali huipennus saavutetaan, kun suomalainen hoilaa saunanraikkaassa juhannushumalassa Juha Vainion tuotantoa hotellin käytävällä tai parvekkeella. Silloin tapahtuu ihme, joka sitoo yhteen suomalaisen eksistentiaalisen synkkyyden ja filippiiniläisen, kuolemaa uhmaavan elämänilon. Paikallinen yleisö ei suinkaan soita poliiseja, vaan alkaa taputtaa rytmissä, virittää viereen karaokelaitteet ja tarjoilee kylmää San Miguel -olutta suoraan käteen.
Juhannuskokko ja parvekegrilli
Suomessa juhannuskokko rakennetaan uljaasti järven rannalle, mutta Filippiineillä puukasan sytyttäminen olisi varma tapa saada Manilan raskaasti aseistettu palokunta tutustumaan sinuun henkilökohtaisesti ja pysyvästi. Turvallisuus ensin – kuten filippiiniläiset aina sanovat ennen kuin jossain räjähtää.
Suomalainen siirtää rituaalinsa hotellin parvekkeelle ja korvaa tukkikasan kyseenalaisella bambuviritelmällä. Jotta tähän urbaaniin infernoon saataisiin aitoa keskikesän pakanamagiaa – ja jotta laiton nuotio Manilan yössä ei herättäisi liikaa huomiota – suomalainen naamioi sen virittämällä viereen tulikuuman, puhki ruostuneen hiiligrillin.
Tässä katastrofaalisessa pätsissä lämpötila nousee sellaisiin lukemiin, että grillattavat ruoat hiiltyvät pelosta. Todellinen kulttuurien törmäyskurssi tapahtuu, kun ritilälle paiskataan tuo äskeinen ankanalkio höyhenineen ja nokkineen.
Kun suomalainen lopulta seisoo Manilan trooppisessa yössä kääntämässä grillipihdeillä rätisevää balut-munaa, naapurit eivät suinkaan valita, vaan pitävät tilaisuutta synkkänä skandinaavisena kulttina – ja alkavat heitellä parvekkeelle kolikoita hyvän onnen toivossa.
Kukaan ei tiedä mitä tehdään, mutta tehdään silti
Näiden kahden kaukaisen maan keskikesän juhlintaa yhdistää lopulta se kaikkein tärkein, kaunein ja absurdein piirre: kummassakaan maassa kukaan ei seuraavana aamuna tiedä, mitä yön aikana oikein tapahtui. Muisti on pyyhkiytynyt puhtaaksi, lompakko on kadonnut ja olo on uudistunut – ja kaikilla on kollektiivinen, vakaa aikomus tehdä täsmälleen sama uudestaan ensi vuonna.
Sekä Suomen hyttyshelvetissä että Filippiinien neonvaloviidakossa keskikesä muistuttaa meitä kolmesta universumia koossa pitävästä totuudesta: elämä on lyhyt, tuli polttaa ja olut auttaa unohtamaan.
Hyvää juhannusta, vietitpä sitä korvessa tai koralliriutalla!
Lue lisää aihetta sivuten:
