Miksi Filippiineillä ei vituta samalla tavalla ja yhtä usein kuin Suomessa? Mikä siellä on sellaista, joka miedontaa perusvituksen satunnaiseksi harmistukseksi?
Aiemmassa kirjoituksessa (Filippiineillä vituttaa – Mikä eniten?) läimittiin poskea asioilla, jotka vituttavat Filippiineillä pitkään asuneita suomalaisia. Nyt käännetään toinen poski hellittäväksi asioilla, jotka eivät vituta ollenkaan ja joiden vuoksi haluamme asua Filippiineillä.
Tässäkin kirjoituksessa olennainen välittyy vitutuksen kautta, sillä jokainen ulkosuomalainenkin ymmärtää, mistä on kysymys, kun vituttaa. Yksi sana riittää ilmaisemaan oleellisen, kun halutaan jakaa negatiivisia tunteita. Ulkomailakin vitutus osuu naulan kantaan kuin vasara peukaloon.
Tälläkään kertaa ei vatvota turistien paikka- ja aikasidonnaisia itsestäänselvyyksiä, kuten hyviä ja huonoja hotelleja, ravintoloita. Nyt mutustellaan niitä tekijöitä, jotka saavat suomalaisen maahanmuuttajan kotoutumaan pysyvästi Filippiineille.
Vitutuskäyrä lepattaa
Meille suomalaisille muutto Filippiineille on poikkeuksellinen ratkaisu, joka täytyy perustella myös itselleen. Siksi alkuhuuma saattaa hetkellisesti läikkyä suhteellisuudentajun saavin laitojen yli.
Aluksi vieraan kulttuurin arjen pikkuvitutuksetkin tuntuvat intensiivisen ihanilta. Ajan myötä alkuinnostus kuitenkin laimenee, ja sen sakasta kertyy saavin pohjalle asioita, jotka tasaavat satunnaiset vitutuspiikit ja pitävät kokonaiskuvan elämästä Filippiineillä plussan puolella.
Maassa pysyvästi asuvien suomalaisten joukossa on myös niitä, jotka ovat jääneet tänne vähän niin kuin ”jumiin”. He eivät enää asu täällä omasta halustaan, vaan olosuhteiden pakosta. Silti hekin näyttävät Filippiineille useammin peukkua kuin suoltavat katkeraa tilitystä ”paskasta maasta ja sen vittumaisista ihmisistä”.
Filippiineillä on monia tekijöitä, joiden ansiosta suomalainen sopeutuu tänne paremmin kuin vaikkapa Thaimaahan, Indonesiaan, Kiinaan tai Malesiaan. Useimmille nämä syyt valkenevat heti ensipuraisulla, toisilla kestää hetki marinoitua ennen kuin ymmärtää, miksi Filippiineillä vituttaa niin kovin harvoin.
Puhumalla pärjää, kuuntelemalla oppii
”Siis mitä hemmettiä! Minähän melkein ymmärrän mitä ihmiset puhuvat.”
Kielen puolesta Filippiinit on yksi Aasian helpoimmista maista kotoutua. Vaikka maassa puhutaan satoja paikallisia kieliä, ulkomaalainen pärjää erinomaisesti englannilla. Jos osaa hieman espanjaakin, alkaa ymmärtää jo yllättävän paljon tagalogia ja cebuanoa — kahta laajimmin käytettyä paikalliskieltä, joiden sanastossa on paljon espanjaa ja englantia.
Englanti on Filippiineillä toinen virallinen kieli, ja melkein kaikki puhuvat sitä jollain tasolla. Paikallinen englanti on eräänlainen esperanton kaltainen synteesi eri aksenteista ja sanastoista. Täällä pärjää suomalaisella rallienglannilla paremmin kuin australialaisten tai irlantilaisten käyttämällä englannilla.
Suomalaisille tagalog ja cebuano ovat helppoja kieliä oppia. Samoin kuin suomen kielessä, niissäkin sanat lausutaan kuten ne kirjoitetaan. Aakkoset ovat lähes samat ja kielellinen tasa-arvokin toteutuu tutulla tavalla: Molempia sukupuolia kuvataan yhdellä sanalla ”hän”, ”siya”.
Paratiisin tuulet
”Enpä olisi uskonut, että löytyisi tällainen paikka, missä kelit ovat näin perhanan hienoja läpi vuoden.”
Filippiinit ylittää Suomessa uutiskynnyksen yleensä silloin, kun alueella riehuu hirmumyrsky tai jokin muu luonnonkatastrofi moukaroi osan maasta katastrofialueeksi. Me, jotka asumme täällä pysyvästi, tiedämme kuitenkin, että Filippiineillä on yksi Aasian ihmisystävällisimmistä ilmastoista.
Filippiinit on saarivaltio, missä meri vilvoittavine tuulineen on aina lähellä. Saaristossa on harvoin Kaakkois-Aasian manneralueille tyypillistä kuumaa ja nihkeää kosteutta, joka iskee ilmastobarometrin välittömästi hissimatkalle helvettiin.
Talvikuukausina koillisesta puhaltava Amihan-tuuli tuo maahan kuivaa ja viileää ilmaa. Kesäisin habagat-tuuli puskee lounaasta kosteampaa ja lämpimämpää ilmaa saaristoa hellimään. Näiden kahden monsuunituulen vaihtelun lisäksi vuoristot ja miellyttävät mikroilmastot kokkaavat ihmiselle tasapainoisen kattauksen aurinkoa, pilviä, tuulia ja sateita.
Tyyneltämereltä saapuvat taifuunit tulevat ja menevät hieman samaan tapaan kuin matalapaineet Suomen yli. Vanhahtava taifuunin suomennos hirmumyrsky kutkuttaa enemmän mielikuvitusta kuin kuvaa niiden todellista hirveyttä – muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Ne tuovat ilmastoon sopivaa vaihtelua, jotta jatkuva miellyttävyys ei muuttuisi tylsyydeksi.
Viime vuosikymmeninä ilmastonmuutos on muuttanut Filippiinienkin ilmastoa. Perinteinen kuivan- ja sadekauden välinen ero on jäämässä historiaan. Vuodenaikojen väliset erot ovat tasaantuneet eivätkä enää toimi yhtä tarkasti kalenterin korvikkeena kuin ennen 2000-lukua.
On perusteltua käyttää näin paljon sanoja Filippiinien ilmaston ylistämiseen. Se on yksi tärkeimmistä syistä, miksi suomalaiset viihtyvät täällä. Miettikääpä millainen maa Filippiinit olisi, jos täällä olisi jatkuvasti paskat kelit?
Paremmat puolisot
”Nyt nostan kissan pöydälle; filippiiniläiset naiset ovat ihania ja niiden vuoksi täällä jaksaa elää.”
Tämä erään suomalaisen toteamus osuu suoraan asian ytimeen. Vaikka kommentti rajoittuu naisiin, laajennetaan se koskemaan kaikkia filippiiniläisiä puolisoita.
Olen kuunnellut kolmen Filippiineillä viettämäni vuosikymmenen aikana satoja tarinoita suomalaisten ja filippiiniläisten romanttisista suhteista. Vieläkään en täysin tiedä, onko paikallinen puoliso se varsinainen syy, miksi suomalainen haluaa jäädä asumaan Filippiineille, vai toimiiko hän enemmänkin katalyyttina muuttopäätökselle.
Paikallinen puoliso avaa portin syvempään ymmärrykseen maasta kuin pelkkä yksin saarelta toiselle hyppely. Hänestä tulee ensisijainen tietolähde ja neuvonantaja, kun maahanmuuttaja yrittää kotiutua uuteen ympäristöön. Jos kotoutuminen uuteen kotipesään onnistuu niin hyvin, että maahanmuuttaja haluaa jäädä asumaan Filippiineille, onnellisen parisuhteen huteralla sillalla on otettu monta pitkää askelta.
Jos filippiiniläinen puoliso rohkaisee suomalaista maahanmuuttajaa jäämään Filippiineille, voi olla aika varma, että hän pitää maahanmuuttajasta itsestään enemmän kuin hänen tarjoamasta mahdollisuudesta lähteä ulkomaille tavoittelemaan länsimaalaista yltäkylläisyyttä.
It’s more fun in the Philippines
”Opettelin sukeltamaan, kävin kolmesti pelaamassa golfia, korjasin omin käsin likakaivon, rakastuin, perustin firman, juopottelin kavereiden kanssa, kävin autokoulun, ajoin peltikolarin… Kaikki yhdessä viikossa. Elämä on täällä yhtä seikkailua.”
Filippiineillä voi suhteellisen helposti ja edullisesti sukeltaa National Geographicin kuvastoon, puttailla maailmanluokan golfkentillä, vaeltaa vuorilla, surffata aaltojen harjoilla, sukellella paratiisiriutoilla, moottoripyöräillä kuolemaa halveksien, istua baareissa… Millaista korkeajännitystä kukin elämäänsä haluaa saada.
Tuonkaltaisen jännityksen tuominen arkeen on helppoa, jos on hiemankin tuloja ja vapaa-aikaa. Ainutlaatuista Filippiineillä asumisessa on kuitenkin se, kuinka paljon jännitystä ihan tavallinenkin arkielämä tarjoaa. Seikkailu ja jännitys tulevat kotiovelle ja siitä sisälle lupaa kysymättä.
Etenkin suurkaupunkien ulkopuolella arki on loppumatonta seikkailua ja selviytymistä. Kaikki päätökset ja niiden seuraukset ovat omissa käsissäsi. Mitä enemmän joudut ajattelemaan toimintaasi ja ympäristöäsi, sitä intensiivisemmältä elämä tuntuu. Se on yksi syy siihen, miksi niin monet suomalaiset kokevat elävänsä jännittävämpää ja ehkä myös merkityksellisempää elämää Filippiineillä kuin Suomessa.
Sitähän se kaikki on
”Olin henkisesti kuollut ennen kuin muutin Filippiineille! Olin elossa, mutten elänyt.”
Tavallisessakin arjessa on täällä dynaamisuutta, aistillisuutta, optimismia ja intohimoa, joka on aistittavissa, mutta sitä ei voi nähdä eikä sen määrää mitata. Kaikkialla huokuva elinvoima, jonka havainnointi ja määrittäminen on aina subjektiivista, elävöittää tai tyrmää maahanmuuttajan. Kanveesiin isketyt eivät palaa koskaan, muille se voi aiheuttaa vakavan riippuvuuden.
Kaiken läpäisevä elinvoima kumpuaa osin siitä todellisuudesta, missä reilusti yli sata miljoonaa ihmistä on pakkautunut asuttamaan Suomen kokoista maa-aluetta. Tästäkin alueesta suurin osa on elämiseen kelvotonta, karua vuoristoa ja tuhansia pieniä saaria ilman makeaa vettä.
Tällaisesta pakotetusta yhteisöllisyydestä filippiiniläiset ovat vuosisatojen kuluessa luoneet omanlaisen kulttuurin. Siinä kaiken tilapäisyys ja inhimillisten perustarpeiden kanssa painiskelu tislautuu energiaksi ja elinvoimaksi, jotka vetoavat myös suomalaisiin, koska ne ovat niin harvinaisia nyky-Suomen ”turvallisuuden” ja ”järkevyyden” rajoittamassa todellisuudessa.
Enää ei vituta ollenkaan!
Filippiineilläkin – kuten missä tahansa maailmassa – suomalaista voi vituttaa, mutta ei täsmälleen samalla tavalla kuin Suomessa. Filippiiniläisissä ihmisissä ja maan yleisessä ilmapiirissä on jotain sellaista, joka toimii vastavoimana ja antiteesinä suomalaisen mielen perukoilta kumpuavalle perusvitutukselle.
Suuren suomalaisen vitutustutkimuksen mukaan kaikkein eniten suomalaisia vituttavat muut ihmiset. Filippiineillä, joissa ihmiset asuvat tiiviisti yhdessä ja ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa mitä moninaisimmilla tavoilla, vitutus ei viihdy eikä voi hyvin. Täällä täytyy tulla toimeen useampien ihmisten kuin vain omien vanhempien kanssa murrosikään asti.
Suomalainen tuntee olevansa yksin vituksensa kanssa eikä saa siihen oikeanlaista polttoainetta ja vertaisvitutusta muilta ihmisiltä. Ei filippiiniläisiä vituta; heitä raivostuttaa, ärsyttää, pännii, ketuttaa, harmittaa, vihastuttaa – mutta mikään näistä ei resonoi samalla syvällä, raskaalla taajuudella kuin suomalainen vitutus. En ole koskaan kuullut täältä ilmaisua, joka edes lähestyisi sitä sävellajia, jossa oma suomalainen vitutukseni yleensä soi.
Ja kun tämän kaiken pistää vitutuspuntariin, lopputulos on selvä: Filippiineillä vituttaa vähiten se, että muualla moni asia vituttaa paljon enemmän.
Aiheesta lisää:
Filippiinit – Onnellisten saaret
Filippiineillä vituttaa – Mikä eniten?
Ollako vai eikö olla? – Filippiineillä elämisen perusteista
