Vuosi 2025 oli kuin saippuasarja, jossa käsikirjoittajat olivat saaneet jotain suoraan suoneen. Politiikassa vedettiin kovaa, talous rullasi siirtotyöläisten voimalla ja kansa näytti taas kerran, että mikään katastrofi ei ole niin suuri, etteikö siitä voisi tehdä meemiä tai laulaa karaokea.
Jos Filippiinit olisi tv-sarja, vuoden 2025 tuotantokausi olisi se, jossa käsikirjoittajat vetivät homman täysin överiksi. Tarjolla oli poliittisia vapaaotteluita, entisen presidentin muilutusta, vesitykkisotaa ja peräti 23 trooppista myrskyä. Mutta vaikka maa tärisee ja skandaalit pauhaavat, kansa vastaa tutulla reseptillä: meemeillä, karaokella ja loputtomalla kyvyllä jatkaa hymyillen eteenpäin.
Filippiinit elää jatkuvaa murroskautta, mutta vuonna 2025 murros ei kuiskannut – se huusi megafoniin. Presidentti Ferdinand “Bongbong” Marcos Jr:n kauden puoliväli lähestyy, dynastiat kinastelevat, Kiina kolistelee merellä ja trooppiset myrskyt heittelevät kansakuntaa kriisistä toiseen.
Välivaalit ja dynastioiden vapaaottelu
Vuoden poliittinen pääruoka nautittiin toukokuun välivaaleissa. Tarjolla oli senaattoreita, koko edustajainhuone ja jälkiruoaksi sokerisilla lupauksilla kuorrutettuja pettymyksiä. Filippiiniläisten usko demokratiaan säilyy kuitenkin järkähtämättömänä: yli 80 prosentin äänestysaktiivisuus on huima luku, vaikka uurnista nousee harvoin johtajia, jotka muistaisivat koko kansan edun vielä vaalihuuman hälvettyä.
Presidentti Marcosin koalitio saavutti senaatissa laihemman tuloksen kuin odotettiin Duterten leirin vankistaessa valtaansa. Varapresidentti Sara Duterten uskotaan edustavan isänsä politiikan ’kevytversiota’. Hänen tielleen kohti vuoden 2028 presidentinvaaleja tulee nousemaan esteitä, mikäli Marcosin liittouma ja liberaalipuolueen vanhat oligarkkiperheet pystyvät kampittamaan hänet pelistä pois.
Sara Duterten viraltapanoprosessi oli ensimmäinen kunnon taklausyritys ulos tulevista vaaleista. Draamaa riitti ja otsikot paukkuivat, mutta yritys tyssäsi perustuslaillisiin pykäliin ja siirrettiin hetkeksi syrjään odottamaan uutta mahdollisuutta. Tämä on filippiiniläistä politiikkaa pähkinänkuoressa: suuria tunteita, mutta laihoja lopputuloksia.
Rodrigo Duterten pidätys Manilan lentokentällä oli kevään suurin uutispommi. Entinen presidentti vietiin Haagiin vastaamaan huumesotaansa koskeviin syytteisiin, mikä merkitsi myös Marcosin ja Duterten liittouman lopullista romahdusta. Kansan keskuudessa uutinen otettiin vastaan tyynellä ironialla: ”No niin, tätä tästä vielä puuttuikin.
Loppuvuodesta peli koveni entisestään, kun tulvasuojeluhankkeiden korruptioskandaali räjähti käsiin. Satojen miljardien pesojen katoaminen nostatti Trillion Peso March -mielenosoitukset. Kun kaduille vaatimaan läpinäkyvyyttä liittyivät myös vaikutusvaltaiset uskonnolliset liikkeet, Marcosin hallinto ymmärsi kohtaavansa todellisia ongelmia, jotka jatkuvat ensi vuoden puolelle.
Talouskasvua ja hankkeita
Vaikka poliittisessa teatterissa riitti käänteitä, talous pysyi yllättävän vakaana: noin viiden prosentin kasvu, kurissa pysynyt inflaatio (1,7–2,5 %) ja keskuspankin korkokevennykset pitivät pyörät pyörimässä.
Hallitus herätti henkiin superministeriön (Department of Economy, Planning and Development) houkuttelemaan investointeja ja selkeyttämään infrastruktuurihankkeiden hallintoa. Makati kaivoi metroa, rautatiehankkeet etenivät ja Samsung rakensi tehdasta. Talouden todellinen selkäranka olivat jälleen kerran ulkomailla työskentelevät filippiiniläiset, joiden rahalähetykset pitivät maan talouden pinnalla.
Nämä miljoonat siirtotyöläiset eivät ole vain talouden tukipilareita, vaan myös maan emotionaalinen turvaverkko. Kun kotimaassa perheellä menee huonosti, WhatsApp-ryhmät täyttyvät huolesta, rahalähetykset kasvavat ja Balikbayan-laatikot lähtevät liikkeelle.
Tämän vuoden valtiollisia huolia olivat korruptio, maatalouden omavaraisuus, globaalit kaupparajoitteet ja ruoan hinta – erityisesti riisi, joka on Filippiineillä poliittisempi asia kuin moni vaalikampanja.
Maailmanpankki ja Asian Development Bank ennustivat talouden kasvun hidastumista vuoden lopussa, mutta toipumista vuodelle 2026. Kaiken kaikkiaan Filippiinit säilytti asemansa Kaakkois-Aasian kasvun kärjessä.
Vesitykkejä ja nuorallakävelyä
Vuosi 2025 oli Filippiineille jatkuvaa tasapainoilua idän ja lännen välillä. Maa yritti poimia sotilaallisen turvan Yhdysvalloista ja kauppasuhteet Kiinasta, Koreasta ja Japanista – vähän kuin tanssisi häissä, joissa bändi soittaa kahta eri biisiä yhtä aikaa ja molempiin pitäisi asetella askeleet.
Etelä-Kiinan merellä tunnelma pysyi märkänä ja kuumana. Kiinan vesitykit pitivät filippiiniläiset kalastajat virkeinä, mihin Filippiinit vastasi protesteilla ja varustautumisella. Etelä-Koreasta hankitut uudet fregatit olivat pieni, mutta symbolisesti tärkeä harppaus kohti uskottavampaa meripuolustusta.
Yhdysvaltojen kanssa solmittu Enhanced Defense Cooperation Agreement -sopimus toi saarille lisää amerikkalaista sotilaita, ja yhteiset sotaharjoitukset paisuivat suuremmiksi kuin koskaan aikaisemmin. Vaikka suuret linjat liikkuivat maailmassa, Filippiinien ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja ei juurikaan muuttunut.
Myrskyä ja tärinää
23 trooppista myrskyä iski saaristoon – selvästi enemmän kuin keskimäärin. Sää ei ollut taustamelua, vaan aktiivinen yhteiskunnallinen toimija, joka puuttui arkeen tehokkaammin kuin yksikään viranomainen.
Vuoden tuhoisimmaksi myrskyksi nousi marraskuinen taifuuni Kalmaegi, joka vaati yli 200 kuolonuhria ja aiheutti massiivisia tulvia etenkin maan pohjois-osissa. Kodit, tiet ja sähköverkot jäivät veden alle, ja evakuoinnit muuttuivat arkipäiväiseksi rutiiniksi. Kalmaegi teki sen, minkä taifuunit Filippiineillä aina tekevät: testasi infrastruktuurin ja ihmisten kestävyyden.
Kesällä 2025 monsuunisateet täydensivät kaaosta ja johtivat laajoihin tulviin eri puolilla maata, kymmeniin kuolonuhreihin ja mittaviin vahinkoihin. Marraskuussa supertaifuuni Fung-wong muistutti, ettei vuosi ollut valmis ennen kunnon loppuhuipentumaa.
Syyskuussa noin 6,9 magnitudin maanjäristys ravisteli Keski-Filippiinejä, vaurioitti rakennuksia ja pakotti ihmiset kaduille. Reaktio oli tuttu: ensin selfie, sitten Facebook-päivitys ja lopuksi paluu arkeen.
Kulttuuria ja viihdettä
Vuosi 2025 osoitti, että kulttuuri elää vahvasti perinteissä ja pop-musiikissa. Vuoden symboliseksi hetkeksi nousi joulukuussa boholilaisen artisanaalisuolan Asín tibuokin pääsy UNESCO:n aineettomien kulttuuriperintöjen listalle.
Helmikuussa avattiin Tandang Sora Women’s Museum, Filippiinien ensimmäinen naisten museo, joka antaa äänen historian sankarittarille. Manilassa järjestetty Aliwan Fiesta keräsi jälleen kansaa juhlistamaan tanssia, musiikkia ja alueellista identiteettiä. Sosiaalisessa mediassa “Pinoy Pride” näkyi kaikkialla: ruoka, muotoilu ja paikallinen estetiikka löysivät yhä laajemman yleisön.
Filippiineillä kauneuskilpailut ovat kansallisurheilua, eikä vuosi 2025 pettänyt odotuksia. Kruunupäiden vuosi huipentui, kun Ahtisa Manalo hurmasi maailman Miss Universe -kilpailussa sijoittumalla kolmanneksi perintöprinsessaksi. Kotimaan lavoilla loistivat Kirk Bondad (Mister Pilipinas International) sekä Katrina Anne Johnson, joka kruunattiin Binibining Pilipinas -kuningattareksi.
Musiikkirintamalla Filippiinit katsoo nyt itsevarmasti ulospäin. P-popin voittokulku jatkui, kun SB19 vei Simula at Wakas -kiertueensa mantereelta toiselle. P-pop Music Awards todisti genren nousukiidon, mutta vuoteen mahtui myös annos suloista nostalgiaa: SexBomb Girlsin paluu osoitti, että vanhat suosikit hallitsevat yhä kansan sydämiä.
Pieniä voittoja isossa kuvassa
Urheilun saralla Filippiinit isännöi useita kansainvälisiä tapahtumia, kuten historian ensimmäiset naisten FIFA Futsalin MM-kisat, lentopallon MM-kisat ja Junior World Artistic Gymnastics Championship -tapahtuman. Vaikka arki saattaa välillä rakoilla, kisajärjestelyt osoittivat, että saarivaltiolta luonnistuu maailmanluokan urheilujuhlat.
Koripallokansan huomio oli Gilas Pilipinas -maajoukkueessa, joka kamppaili FIBA Asia Cupissa Saudi-Arabiassa, herättäen tutun yhdistelmän toivoa, kritiikkiä ja kollektiivista jälkiviisautta. Filippiinit on yksi turnauksen historian menestyneimmistä maista, ja sillä on yhteensä viisi kultamitalia – toiseksi eniten heti Kiinan jälkeen. Valitettavasti joukkue putosi puolivälierissä, joten pettymyksen tunteilta ei vältytty.
Yksilöurheilijat tarjosivat muutaman syyn juhlaan: Seiväshyppääjä EJ Obiena nappasi kultaa Aasian mestaruuskisoissa, ja tenniskenttien nouseva tähti Alexandra Eala raivasi tiensä upeasti WTA-finaaliin.
Miksi tämä kaikki tuntui tutulta
Vuotta 2025 seuratessa koin oudon déjà-vun. Kaikki oli samaan aikaan poikkeuksellista ja täysin odotettua. Skandaalit olivat suurempia, myrskyt vahvempia ja some äänekkäämpää, mutta kaava oli tuttu: kriisi, reaktio, vitsailu, ei muutoksia, jatketaan eteenpäin.
Median rooli muuttui entistäkin villimmäksi. Totuus ei aina ollut se, mikä oli totta, vaan se, mikä levisi nopeimmin. Kaiken keskellä filippiiniläinen huumori ja itseironia pitivät pintansa – ne ovat selviytymisstrategioita, joilla pidetään järki tallella katastrofien keskellä.
Jos vuosi 2025 opetti jotain, se oli tämä: Filippiinejä on vaikea ymmärtää, mutta mahdoton sivuuttaa. Se ärsyttää, hurmaa, uuvuttaa ja koukuttaa. Ja juuri siksi siitä jaksaa kirjoittaa – vuosi toisensa jälkeen.
Aiheesta lisää:
Vaalit ja valta – Filippiinien välivaalit 2025
Voittajat ja häviäjät – Filippiinien välivaalit 2025
Kun järisee ja tärisee – Maanjäristykset Filippiineillä
Paratiisin tuulet ja helvetin tulet – Filippiinien ilmasto
