Filippiineillä ammutaan ihmisiä heti lentokentälle ja poliisit tappavat mielivaltaisesti pienistäkin rikoksista. Taksikin kusettaa matkakassan matkalla hotellille, mistä ei kannata lähteä ulos jollei halua kidnapatuksi.
Jonkin aikaa sitten Iltasanomat julkaisi uutisena brittiläisen Which? -kuluttajajärjestön selvityksen, missä laitettiin matkailumaita järjestykseen niiden yleisen turvallisuustilanteen mukaan (Maailman turvallisimmat ja vaarallisimmat matkailumaat).
Kun vilkaisin selvityksen lähteinä käytettyjä indeksilukuja, kävi selväksi, ettei selvityksellä ja matkailulla ole paljonkaan tekemistä toistensa kanssa, kuten ei myöskään maiden suhteellisella järjestyksellä todellisen turvallisuustilanteen kanssa.
Iltalehti poimi tämän selvityksen maailman uutisvirrasta ainoastaan sen vuoksi, että siinä oli Suomi listattu maailman kuudeksi turvallisemmaksi matkailumaaksi. Mikäs siinä, siinä ainakin osutaan naulaan paremmin kuin Filippiinien kohdalla. Saman selvityksen mukaan Filippiinit on maailman neljänneksi turvattomin matkailumaa koko maailmassa.
Tappava maine
Vuosituhannen alussa Filippiinit sai Suomessa paljon julkisuutta kahden Jolon saarelle kidnapatun suomalaismatkailijan ansiosta. Panttivangit ostettiin vapaiksi, mutta he saivat omakohtaisesti todistaa neljän kuukauden ajan maan eteläisillä saarilla kyteviä paikallisia levottomuuksia. Tuolloin suomalaisten mieliin petsautui sanapari FILIPPIINIT ja KIDNAPPAUS, joiden summasta syntyy mielikuva erittäin vaarallisesta maasta.
Kun ensikertalainen saapuu Filippiineille, hän huomaa kaikkialla liikkeiden edustoilla järeästi aseistettuja vartijoita. Näky saa kylmän hien nousemaan kylmähermoisenkin matkailijan otsalle.
Kylmä hiki valahtaa kylmäksi ringiksi perseen ympärille, kun hän huomaa kuinka ostoskeskuksissa ja julkisissa tiloissa tarkistetaan rutiininomaisesti käsilaukkujen sisältö ja kehoskannereilla pyyhitään vartalot pommivapaiksi. Jos matkailija vielä sattuu törmäämään armeijan tai poliisin tehostettuun turvatarkastukseen, hän huutaa kauhusta.
Kun matkailija alkaa ymmärtämään, että aseistetut vartijat ja turvatarkastukset ovat osa toimintatapakulttuuria eivätkä merkki meneillään olevasta sisällissodasta, hänen oma turvallisuudentunteensa kohenee.
Lopullisesti ensijärkytyksestä ja ennakkoluuloista kumpuavat mielikuvat murenevat, kun matkailija tutustuu paikallisiin ihmisiin. Hän huomaa, etteivät filippiiniläiset olekaan väkivaltaisia kidnappaajia, vaan erittäin ystävällisiä ja rauhaa rakastavia ihmisiä.
Mitä pidempään matkailija viettää maassa aikaa, sitä selvemmäksi käy, että Filippiinit on mainettaan huomattavasti turvallisempi ja rauhallisempi matkailumaa.
Elossa pysymisen taito
Filippiinit on iso saaristo, missä matkailu on ihan yhtä vaarallista tai turvallista kuin missä tahansa vastaavan kokoisessa kehittyvässä maassa. Matkailijoihin kohdistuvat riskit eivät ole mitenkään poikkeuksellisen suuria ja matkailija harvoin joutuu todellisiin vaaratilanteisiin.
Filippiineillä asuu lähes 130 miljoonaa ihmistä. Vaikka sellaisessa ihmismäärässä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, asukaslukuun ja matkailijoiden määriin suhteutettuna, uutisissa raportoidaan harvoin vakavista matkailijoihin kohdistuneista rikoksista.
Riskeihin voi myös vaikuttaa paljon omalla käytöksellä ja suhtautumisella tilanteisiin ja ihmisiin. Omalla arviointikyvyllä ja pelisilmällä on suuri merkitys siihen, kuinka korkeaksi matkailijan riskitaso nousee ja kuinka turvalliseksi hän lopulta olonsa tuntee.
Kuningas alkoholi
Alkoholin ja matkailun suhde on Filippiineillä läheinen ja lämmin. Alkoholi ei yleensä aiheuta suurempia ongelmia; sitä saa kaikkialta läpi vuorokauden. Matkailijat oppivat supermarketeissa, korttelikioskeissa ja baareissa vieraillessaan, että alkoholijuomien hinnat kilpailevat tasapäisesti Coca-Colan kanssa.
Siitä hetkestä eteenpäin osa matkailijoista osallistuu oman elämänsä riskikerroin tosi-tv- sarjaan, missä otetaan näkäräisiä, kallistetaan lasia, astutaan korkin päälle, ollaan heikossa hapessa, monot vinossa, nakit silmillä, perseet olalla, naula päässä ja pelti kiinni.
Alkoholin lapasesta lähtenyt käyttö – vääriä määriä väärissä paikoissa – on osalle matkailijoita riskitekijä ja turvallisuusongelma. Maassa voi nauttia mukavasti alkoholin parhaista puolista, mutta aina on matkailijoita, joiden pelisilmät sokeutuvat kun matkaseuraksi mukaan lähtenyt Turmiolan Tommi kuiskuttelee korvaan: ”Yhdet vielä!”
Liikenne ja matkustaminen
Filippiineillä ajaessa tuntuu kuin liikennesäännöt olisivat suosituksia ja toivomuksia. Kuljettajien ajotyyli voi olla ajoittain vapaamuotoisen aggressiivista ja ennakoimatonta, muttei koskaan muuta liikennettä huomioon ottavaa.
Riskikerrointa nostaa myös se, että samoja teitä käyttävät samanaikaisesti rekka-autot, bussit, henkilöautot, moottoripyörät, polkupyörät, jalankulkijat ja kotieläimet, joiden keskinopeudet ja jarrutusmatkat poikkeavat paljon toisistaan.
Liikenteessä liikkuminen on vaarallista selvinpäinkin, mutta kännissä siellä autolla, moottoripyörällä tai skootterilla hortoileminen nostaa riskiriman sellaisiin korkeuksiin, mistä se pudotessaan muuttuu tappavaksi aseeksi.
Maaseudulla erilaiset kulkuneuvot ja -välineet todistavat pikemminkin uskon ihmeitä tekevästä voimasta kuin niiden rekisteröinneistä ja säännöllisistä kuntotarkistuksista. Tiestö puolestaan tarjoaa jatkuvia yllätyksiä ajoneuvoja vaanivien kuoppien ja ajokaistoille ilmestyvien tilapäisten esteiden muodossa.
Ajoneuvoissa ei yleensä ole kattavia vakuutuksia, jos on ollenkaan, mikä on hyvä tiedostaa, kun matkailija itse tarttuu rattiin. Onnettomuustilanteissa ulkomaalaisen oikeusturva ei yllä paikallisen osapuolen tasolle, eikä kovaääninen universaaleista yhdenvertaisuusperiaatteista luennointi muuta tilannetta.
Vesillä matkailijat kohtaavat suurimmat turvallisuusriskit vuokratessaan pieniä veneitä omaehtoisille retkille. Veneiden kunto ja pelastusvälineistö täyttävät ainoastaan no problem -luokituksen ja venemiesten riskinottokykyä saa rahalla venytettyä toivon tuolle puolen, mistä ainoastaan rukouksiin saadut vastaukset mahdollistavat turvallisen kotiinpaluun.
Väkivalta ja rikollisuus
Filippiinit ei ole samalla tavalla väkivaltainen maa kuin esimerkiksi Suomi, missä turpaan voi tulla ilman varsinaista syytä missä ja milloin tahansa. Filippiineillä voi itse vaikuttaa siihen, milloin ja missä hän on väärässä paikassa väärään aikaan.
Filippiiniläisessä kulttuurissa pyritään kaikin tavoin välttämään konflikteja ihmisten välillä, joskus jopa rasittavuuteen saakka, mutta tietyn rajan ylitettyään filippiiniläisetkin osaavat olla väkivaltaisia.
Suuremmissa kaupungeissa on alueita, mistä etsivä löytää varmasti ongelmia, mutta ei matkailija vahingossa sellaisille alueille eksy soittamaan suutaan ja osoittamaan ylivertaista atletismiaan.
Köyhyydestä kumpuavat taskuvarkaudet ja näpistykset ovat yleisiä etenkin ahtaissa julkisissa liikennevälineissä ja alueilla, missä liikkuu paljon ihmisiä. Matkailijoitakin viedään irtotavaroita, mutta tällaiset näpistykset ja varkaudet harvoin kärjistyvät väkivaltaisiksi.
Matkailijalle paikallisia ihmisiä suurempi riski ovatkin muut matkailijat. Turistikohteiden baareissa alkoholin marinoimat tunteet ja tilanteet lähtevät käsistä kuten muuallakin maailmassa. Kaikki Filippiineillä todistamani tapaukset, missä miestä on piesty kuin peltirumpua, ovat olleet ulkomaalaisten matkailijoiden keskinäisiä välienselvittelyjä.
Kidnappaukset
Ja sitten ne kidnappaukset… Niitähän Filippiineillä tapahtuu ja niistä maa tunnetaan.
Kidnappaus on niin vakava rikos, ettei niitä tehdä hetken mielijohteesta. Niitä toteuttavat kidnappauksiin erikoistuneet rikollisliigat, jotka tekevät kotiläksynsä ammattimaisesti ja varmistavat kohteiden välittömän maksukyvyn etukäteen. Tavalliset matkailijat eivät ole riskin arvoisia eivätkä kiinnosta ammattimaisia kidnappaussyndikaatteja.
Toki Filippiineillä kidnapataan myös ulkomaalaisia, mutta uhrit ovat yleensä maassa vakituisesti asuvia ja varallisuutta keränneitä kiinalaisia ja muita aasialaisia, joiden kohdalla hyöty ja riski on tarkoin etukäteen punnittu.
Suomalaiset matkailijat kidnapanneen pahamaineisen Abu Sayyaf -terroristiryhmän iskuista Etelä-Filippiineillä on kulunut yli kaksikymmentä vuotta, ja niistä on otettu opiksi. Nykyään rannikkovartiosto seuraa amerikkalaisten tarjoaman satelliittivalvonnan tuella Filippiinien vesiä paljon tarkemmin, eikä eteläisillä Jolon ja Basilanin saarilla ole enää vastaaviin iskuihin kykeneviä ryhmiä.
Omaan nilkkaan
Kun Filippiinien turvallisuustilannetta katsoo oman muistikuvaputken läpi, en muista kokeneeni vakavasti otettavaa väkivallan uhkaa missään tilanteessa. Sen sijaan olen ollut hyvin vaarallinen itselleni ja hakeutunut omin voimin monenlaisten riskien äärelle koettelemaan onneani.
Olen muutaman kerran suuttunut niin, että olen rynnännyt henkisen pesäpallomailan kanssa ulos, kun järki on vetänyt vasta kenkiä jalkaansa. Olen myös tuominnut paikallisia alimpaan helvettiin, kiirastulen pätsiin ja viskannut perään vielä kanisterin bensaa. Mutta suoraa väkivaltaa ei niissäkään tilanteissa tarjottu vaihdossa.
Tunnen oloni kaikkialla Filippiineillä turvallisemmaksi kuin tiettyihin aikoihin tietyssä paikoissa Suomessa. Se tosin saattaa johtua osaksi siitä, että olen jo oppinut tunnistamaan ja välttämään sellaiset tilanteet, missä ulkomaalaiselta kysellään muutakin kuin kaveripyyntöjä. Tämä saattaa hämärtää arvioitani maan turvallisuustilanteesta tavalliselle perusmatkailijalle.
Viime vuosina olen huomannut, kuinka turvallisuusmielikuvia puhaltava tuuli on kääntymässä puhaltamaan lännestä itään. Yhä useammin kuulen filippiiniläisiltä tuttaviltani yhä huolestuneempia kommentteja siitä, miten uskallan käydä Euroopassa ja viedä sinne perheenkin. Siellähän on jatkuvia kriisejä, terrori-iskuja, väkivaltaisia mielenosoituksia, kouluampumisia ja nyt vielä sotakin.
Ymmärrän heidän huolensa. He tarkastelevat Eurooppaa tiedotusvälineiden kautta ja luovat uutisten perusteella vahvoja mielikuvia siellä vallitsevasta turvallisuustilanteesta. Kun nyky-Eurooppaa tarkastelee ainoastaan uutisten kautta, syntyy mielikuva alueesta, missä ei ole turvallista.
Kulta sokaisee monet, rakkaus kaikki
Matkailu voi olla palkitsevaa ja tarjota mahdollisuuden nähdä uusia paikkoja, voittaa pelkoja, tutustua erilaisiin kulttuureihin ja ihmisiin. Jälkimmäisen osalta Filippiinien riskiluokitus hypähtää punaiselle.
Filippiineille vierailevalle matkailijalle suurin riski saattaa olla rakastuminen. Maan kulttuurissa ja ihmisten suhtautumisessa ulkomaalaisiin on paljon elementtejä, jotka vetoavat niihin tunteisiin ja tarpeisiin, joista länsimaissa on pulaa. Rakastumisen helppous on yksi niistä.
Rakkaus on kuin tuhkarokko; mitä vanhempi potilas, sitä vaarallisempi se on. Rakkaushan ei heti tapa tai särje sydäntä, mutta niin voi käydä, jos siihen liittyvät riskit toteutuvat täysimääräisesti. Toisaalta rakkaus on riski, jonka ottamista kannattaa aina vakavasti harkita sen kohdalle osuessa.