Filippiinit – Paratiisi vai pahin virheesi?

Kun suomalainen alkaa pohtia muuttoa Filippiineille, mielessä siintää turkoosi meri, huojuvat palmut ja elämä, joka hymyilee leveästi – kyllä se hymyilee, mutta välillä myös vähän vinoon. Silti yhä useampi suomalainen kuiskaa itselleen pimeänä marraskuun iltana: “Entä jos muuttaisin Filippiineille?”

Takana saattaa olla viisikymmentä pimeää talvea, kaksi avioeroa ja yksi puoliksi maksettu asunto paikkakunnalla, jonka jäljellä oleva palvelu on ”hyvät ulkoilumahdollisuudet”. Marraskuu on juuri alkanut, ja aurinko on paistanut viimeksi silloin, kun Nokia vielä teki menestyviä kännyköitä.

Sitten YouTuben algoritmi päättää pelastaa sielusi. Se heittää eteesi videon: “Living in the Philippines – Paradise on Earth!” Siinä amerikkalainen mies juo mangomehua aurinkotuolissa ja kertoo, kuinka “life here is so cheap and amazing”, ja vieressä istuu hymyilevä nainen, joka näyttää siltä kuin hänet olisi kääritty päivänpaisteeseen.

Ja siinä hetkessä se tapahtuu. Suomalainen sielu – vuosien varrella hieman kylmettynyt ja verotuksessa kolhiintunut – sulaa. Päähän iskeytyy ajatus: Mitäs jos minäkin… Siitä alkaa eksistentiaalinen matka kohti trooppista todellisuutta, jossa unelmat ja todellisuus ottavat toisistaan mittaa ikuisessa kaksintaistelussa.

Maahanmuuttajan hurmio vai turmio?

Kun suomalainen astuu ensimmäistä kertaa ulos Manilan kansainväliseltä lentokentältä, tapahtuu kolme asiaa: silmälasit huurtuvat, ylipainosta katoaa kymmenen kiloa ja askel kevenee. Ympärillä avautuu maailma, jossa ihmiset hymyilevät ilman syytä ja oluttölkki maksaa vähemmän kuin pullovesi R-kioskilla. Mitä muuta ihminen muka tarvitsee?

Yksi syy muuttaa Filippiineille on aurinko – se sulattaa stressin ja notkistaa nivelet. Filippiineillä on 365 päivää vuodessa valoa ja lämpöä. Ilmasto on kuin kasvoille laskeutuva saunapyyhe. Loskaan ja pimeyteen tottunut suomalainen tuntee virittäytyvänsä aivan uudelle taajuudelle.

Mutta pian hän huomaa, että YouTubessa nähty turkoosi meri on todellisuudessa sateen jäljiltä samea, ja rannalla on aina joku polttamassa roskia. Filippiinit on maa, jossa paratiisi ja kaatopaikka sijaitsevat viiden metrin päässä toisistaan – ja joskus ne ovat sama paikka.

Sääntöjen juhlaa ja ihmeiden arkea

Filippiiniläiset ovat tunnettuja ystävällisyydestään ja aidosta kiinnostuksestaan siihen, mitä sinulle kuuluu. Suomalaiselle tämä on kulttuurishokki – yhtäkkiä bussissa puhutaan, hymyillään ja kysytään kuulumisia ilman että ollaan myymässä kattoremonttia. Se tuntuu epäilyttävältä.

Filippiiniläinen kohteliaisuus on sydämellistä, mutta myös arjen taidetta. Se ei ole valhetta, vaan hienovarainen tapa tulla toimeen. “Yes” voi tarkoittaa “ehkä”, “Maybe” tarkoittaa “ei”, ja “I’ll be there soon” tarkoittaa “en tule ollenkaan, mutta kiitos kysymästä.” Filippiiniläinen ei halua heti loukata, joten hän mieluummin liukuu totuuden ohi pehmeästi kuin törmää siihen suoraan.

Suomalainen, joka on kasvanut tosiasioiden, sääntöjen ja sanon niin kuin se on -mentaliteetin keskellä, oppii nopeasti uuden filosofian: vilpittömällä hymyllä asiat sujuvat jouhevammin kuin karulla totuudella. Mutta jos siihen hymyyn uskoo liikaa, voi huomata elävänsä rinnakkaistodellisuudessa, jossa kaikki on hyvin – kunnes ei ole.

Rakkauden trooppinen ralli

Kaikki eivät muuta Filippiineille pelkästään auringon takia, vaan rakkauden. Tai kuten rehellisimmät sanovat: koska Suomessa kukaan ei enää huomaa minua. Filippiineillä on paljon ihmisiä, jotka huolehtivat, että sinulla on puhtaat vaatteet, täysi vatsa ja tunne, että olet tärkeä juuri sellaisena kuin olet – vaikka sinulla olisi kolesterolilääkitys ja epäselvä suhde eläkkeeseen.

Rakkaudessakin kauneus ja kaaos kulkevat käsi kädessä. Filippiiniläinen rakkaus on lämmin ja huolehtiva, mutta myös intensiivinen ja ajoittain vaarallisen dramaattinen. Tunteiden vuorovesi nousee heti, jos et vastaa viestiin heti ja kerro, missä olet, kenen kanssa ja miksi tykkäsit siitä yhdestä kuvasta vuodelta 2004.

Kun suomalainen sanoo minä rakastan sinua, filippiiniläinen saattaa kuulla sen muodossa: meidän perheemme ei enää koskaan näe nälkää. Ja niin sinusta tulee osa laajempaa yhteisöprojektia, jossa rakkaus on yhteistä, mutta rahansiirrot henkilökohtaisia.

Jos olet siihen valmis, saat perheen, joka käyttää sähkösopimustasi kuin omaansa – mutta saa sinut tuntemaan hyödylliseksi ja tärkeäksi. Ja eikö se ole lopulta se, mitä jokainen suomalainenkin kaipaa?

Halpa elämä, kallis hermoromahdus

Toisille Filippiineille muuton motiivi on yksinkertaisesti toimeentulo. Elämä tuntuu ihanan vaivattomalta, kun kaikki maksaa vähemmän – kunnes vesi loppuu, sähkö katkeaa ja internet toimii vain, jos olet myynyt sielusi jonnekin. Filippiiniläinen infrastruktuuri toimii parhaiten silloin, kun sitä ei yritä ymmärtää.

Suomalainen elää järjestyksestä ja toimintasuunnitelmista, mutta siinä missä Suomessa säännöt hallitsevat ihmisiä, täällä ihmiset hallitsevat sääntöjä. Saat ostaa moottoripyörän, kasvattaa kanoja ja rakentaa pihalle kompostin, eikä kukaan kysy, onko sinulla siihen lupaa.

Mutta kun menet pankkiin avaamaan tiliä, huomaat nopeasti, että tarvitset passin, kolme kopiota passikopiosta, jännetuppitulehduksen verran allekirjoituksia ja todistuksen siitä, että olet olemassa. Ja juuri kun luulet olevasi valmis, virkailija sanoo: “Sir, we need one more document.”

Siinä kohtaa ymmärrät, että byrokratia ei ole järjestelmä vaan rituaali – testi, jonka tarkoitus on mitata sielun kestävyyttä.

S-etukortti riittää

Filippiinit on maailma, jossa voit löytää itsestäsi parhaan version, mutta myös kadottaa sen, mitä sinusta on vielä jäljellä. Sää voi olla täydellinen, kunnes taifuuni vie katon mennessään. Rakkaus saattaa kukoistaa ja kadota yhtä nopeasti kuin se ilmestyi kainaloosi.

Filippiiniläinen vapaus on kuin meri: se houkuttelee ja viettelee, mutta jos et osaa uida, siihen voi hukkua. Jos et osaa soveltaa, sopeutua ja hymyillä kaaoksen keskellä, Filippiinit tekee sinusta joko hermoraunion tai zen-mestarin.

Suomalainen, joka on kasvanut järjestyksen ja oikeusvaltioperiaatteen syleilyssä, alkaa ennen pitkää kaivata juuri niitä asioita, joita ei Suomessa osannut arvostaa: hiljaisuutta, tehokkuutta ja sitä, että kahvinkeitin toimii joka aamu. Jos et kestä epävarmuutta ja sitä, että ihmiset ottavat elämän rennommin kuin vakuutusyhtiösi koskaan sallisi, on ehkä parempi ostaa paluulippu Suomeen.

VIP Gold -jäsenyys elämään

Filippiineillä pidempään viihtyneet suomalaiset elävät kukin omaa unelmaansa: suksi luistaa ja rokki soi. Toisinaan ruisleipä loppuu, Wi-Fi pettää ja naapurin kukko päättää, että kello neljä aamulla on uusi normaali. Mutta sitten joku hymyilee ja tarjoaa kahvia, ja yhtäkkiä kaikki on taas hyvin.

Filippiinien arjessa on helppo muistaa, että ihmisyys on enemmän kuin some-profiili ja poliittinen suuntaus. Kun aurinko laskee ja meri kimmeltää, ajattelet: Tämä ei ehkä ole järkevää, mutta se tuntuu oikealta – siinä on enemmän pysyvää elämänfilosofiaa kuin suomalaisessa verokortissa.

Filippiinit ei ole paratiisi eikä tuonela. Se on keskeneräinen, kaoottinen ja kaunis maa, joka toimii juuri silloin, kun sitä ei yritä liikaa ymmärtää. Jos pystyt ottamaan elämäsi omiin käsiisi, hyppäämään pois jostakin ja johonkin uuteen, Filippiinit palkitsee sinut tunteella, jota et löydä S-marketin pakastealtaasta.

Täällä et voi hallita elämää, mutta voit tuntea sen. Et aina ymmärrä ihmisiä, mutta voit aina nauraa heidän kanssaan – usein myös itsellesi. Filippiinit on kuin rakastettu, joka ei koskaan tottele, mutta jota et voi lakata rakastamasta.

Aiheesta lisää: