Filippiinit – Turistikohteena (osa 1)

Missä ovat maan parhaat turistikohteet? Jos joku väittää osaavansa vastata yleispätevästi kysymykseen, hän ei ole käynyt Filippiineillä.

Filippiinit on monessa mielessä hieno maa matkailijalle. Sen turismitodellisuudessa on kuitenkin tekijöitä, jotka jakavat poikkeuksellisen voimakkaasti matkailijoiden odotuksia, kokemuksia ja mielipiteitä.

Filippiineillä on hienoja rantoja, upeita vuoria, mainio ilmasto, välittömiä ihmisiä, maailmanluokan sukellusta ja golfia, extreme-urheilua, antoisaa yöelämää… Ja englannin kieli on miehittänyt koko maan.

Kaikkea löytyy, mutta toteutettuna filippiiniläiseen tapaan: Tuolin kolme jalkaa on tukevasti maassa, mutta yksi jalka voi pettää milloin tahansa. Yhden jalan pettäessä, se on matkailijasta kiinni kaatuuko hän tuolin mukana maahan huutamaan kuinka perseestä kaikki on vai nauttiiko hän tasapainoilusta kolmen jalan varassa keinuvalla tuolilla.

Vaikka elämyksiä on tarjolla tunneskaalan koko mitalta, Filippiineillä ei ole maailmanluokan nähtävyyksiä tai tapahtumia. Ei ole Eiffel-tornia, Angkor Watia, Louvrea, Superbowlia, October festivaalia, ei mitään sellaista ikonista kohdetta tai tapahtumaa, mitä turistit kaikkialta maailmasta tulisivat katsomaan sen itsensä vuoksi.

Filippiinien matkailun viehätys perustuu vanhaan hokemaan: Päämäärä ei ole tärkeä vaan matka. Matkalla koetetut elämykset ja tunnelmat ovat ne tekijät, jotka määrittävät useimmille matkailijoille sen oliko matka Filippiineille onnistunut vai katastrofi.

Matkailukokemus syntyy osiensa summasta, ja monet osista syntyvät vasta matkan aikana, sattumien summista. Filippiinit on haastava maa sellaisille matkailijoille, joille osa onnistunutta matkaa on se, kuinka hyvin pysytään etukäteen laaditussa ohjelmassa ja aikataulussa.

Filippiinien matkailulle on ominaista myös se, ettei toisten kokemuksia voi luotettavasti käyttää suosituksena muille matkailijoille. Samoin kuin maan virastoissa asioimisessa, kokemukseen vaikuttavia ulkoisia tekijöitä on liian paljon eivätkä ne säily muuttumattomina edes seuraavaan päivään.

Kolmen kärki

En lähde tässä kirjoituksessa antamaan vinkkejä hyvistä kohteista, joissa kannattaa vierailla. Ne on listattu kattavasti Filippiinien matkaoppaissa ja matkailua koskevissa sivustoissa. Tämän kirjoitussarjan ensimmäisessä osassa käsittelen ainoastaan kolmea minulle tärkeää matkakohdetta.

Kuten elämässä yleensäkin, ensirakkaudet jäävät myös matkailussa mieleen ja määrittävät niitä odotuksia, joita asetamme tuleville matkakohteillemme. Niin kävi minullekin. Filippiineillä tunsin oloni välittömästi kotoisaksi. Kun se tunne marinoitiin järjen vievällä rakkaustarinalla ja nuoruuden suomilla mahdollisuuksilla, elämä Suomessa alkoi tuntua vieraalta. Ensimmäiset kokemukseni Filippiineistä tekivät vaikutuksen, jonka lumosta en vieläkään ole päässyt irti – Enkä haluakaan.

Vaikka miten itselleen järkeilee – Sitä olen tehnyt jo kolme vuosikymmentä – miksi tietyt kohteet tuntuvat rakkaammilta kuin toiset, lopputulokseksi jää se, että niissä on koettu niin voimakkaita elämyksiä ja tunteita ettei mieli tahdo päästä niistä irti.

Tuollainen lumoutuminen matkakohteista ei yleensä ole lähtöisin paikasta itsestään vaan tapahtumista, tilanteista ja tunnelmista sekä niiden vuorovaikutuksesta omien toiveiden ja paikallisen todellisuuden välillä. Siitä syntyy taikajuoma, joka herättää alkuperäisen lumouksen henkiin kerta toisensa jälkeen.

Jos valitsen itselleni merkittävimmät matkakohteet Filippiineillä, kolmen kärki osuu täsmälleen sinne, missä olen kokenut rakastumisia ja/tai muita suurempia seikkailuja. Vaikka kohteet itsessään ovat olleet ainoastaan kokemusten taustalla raamittamassa niitä, kokonaisuudesta on muodostunut vahva mielipide myös kohteesta itsestään.

Maailman kaunein saari

Minun ja Filippiinien suhteen alkuräjähdys tapahtui Palawanin saarella. Se oli rakkautta ensi vierailusta ja Palawanista tuli kotini lähes koko 90-luvun ajan. Se oli aikaa, kun El Nidoon, Port Bartoniin, Sabangiin ja Busuangalle pääsi ainoastaan veneellä ja Indiana Jones ja Tarzan-elokuvien kuvasto arkipäiväistyi osaksi normaalia elämää.

Sittemmin olen ylläpitänyt suhdettani Palawaniin vierailemalla siellä vähintään kerran kuukaudessa, toisinaan myös asumalla pidempiä lomajaksoja… Kunnes korona meidät hetkeksi erotti. Palawan on ”kotiprovinssini” ja myöhemminkin taustalla vaikuttanut syy asua Filippiineillä.

On mukaansatempaavaa ja tapahtumarikasta olla mukana kyydissä, kun Palawan muuttuu yksittäisten reppuretkeilijöiden ”Last Frontierista”, kuten provinssin lempinimi kuuluu, Filippiinien matkailun suurimmaksi tulevaisuuden toivoksi.

Koska suhteeni Palawaniin on niin henkilökohtainen, ei minusta ole sanomaan muille mitään hyödyllistä sen turistikohteista. Kun lähes jokaisesta kylästä ja pikku saaresta muistuu mieleen seikkailuja, tarinoita ja tunnelmia, ne hämärtävät matkavinkit ja suositukset muille merkityksettömiksi, pahimmillaan jopa harhaanjohtavaksi.

Arvostettu newyorkilainen Travel + Leisure -matkailulehti on listannut turistien kokemusten perusteella Palawanin vuodesta 2013 lähtien maailman kauneimpien saarten joukkoon. Myös Condé Nast Traveler -lehden lukijat ovat viime vuosina äänestäneet Palawanin yhdeksi Aasian parhaista matkakohteista.

Palawan on vasta matkalla maailmalla tunnetuksi turistikohteeksi, se on vielä kaukana siitä, mutta olen vakuuttunut, että Bali joutuu tulevaisuudessa luovuttamaan ”maallisen paratiisin” avaimet sinne. Kun provinssin pääkaupunki Puerto Princesa ja upeista saaristoistaan tunnetut El Nido ja Coron saavat suorat lennot Kiinan, Japanin ja Etelä- Korean talvesta, massaturismin tulevaisuus siirtyy lähempänä sijaitsevalle Palawanille.

Massaturismin myötä Palawan joutuu kuitenkin kohtaamaan hankalan ristiriidan. Provinssin suurin viehättävyys, erinomaisen ilmaston ohella, muodostuu koskemattomasta luonnonkauneudesta ja ihmisten vähäisestä määrästä. Ne ovat ylikansoittuneessa Aasiassa kovaa valuuttaa, jonka arvoa ei inflaatio nakerra, mutta liiallinen käyttö mitätöi.

Palawan on kokonaisuutena Filippiinien monipuolisin matkailukohde. Sieltä löytyy matkailun koko kirjo reppuretkeilijöiden majataloista maan hienoimpiin resortteihin. Lisäksi provinssissa on kolme sellaista kohdetta, jollaisia ei löydy mistään muualta maailmasta: Tubbataha-riutta Sulumerellä, Busuanga-saaren edustalle upotetut japanilaiset sotalaivat ja Bacuit- ja Calamian saaristojen laguunit ja poukamat, jotka auringonpaisteessa saattavat olla maailman kauneimpia paikkoja.

”Sinisestä unelmasta nousee jyrkkäreunaisia karstisaaria, jotka koreilevat toinen toistaan oudommilla muodoilla. Jotkut on päällystetty viidakon vihreällä veralla, toiset ovat pelkkää teräväreunaista kiveä ja näyttävät jättimäisiltä uuden vuoden tinoilta. Jokainen saari on varattu yllätyksillä. On paratiisimaisilla poukamia ja salaisia laguuneita, joihin pitää uida luolien kautta.” (Kerran Elämässä matkaopas).

Tällaiset ylisanat eivät yleensä muutu missään todeksi, mutta Palawanilla niiden ja todellisuuden välinen ero on minulle kaikista lyhin.

Kordillieerien vuoristo

Joskus tulee tarve päästä pois tropiikista, viettämään hetkeksi aikaa täysin toisenlaiseen ympäristöön. Sellainen ympäristö löytyy Luzonin saaren pohjoisosista: Kordillieerien vuoristossa ei ole kookospalmuja, hiekkarantoja, lämpöä, ruuhkia, saasteita eikä ihmismassoja. Niiden sijaan matkailija kohtaa upeat vuoristomaisemat, männyntuoksuisen viileän ilman, maalaukselliset riisiterassit, virkistävät vesiputoukset…

Muistan vierailleeni alueen tunnetuimmissa kylissä Sagadassa, Maligcongissa ja Baukossa ensimmäisen kerran vuonna 1993. Vaikka kylissä on nykyään enemmän majataloja ja ravintoloita, jyrkät polut, jotka olivat ennen hiekkapolkuja, on päällystetty ja tehty turistiystävällisemmäksi portailla ja metallikaiteilla, ne tuntuvat edelleen syrjäisiltä vuoristokyliltä.

En täysin ymmärrä, miksi Kordillieerien pienet kylät ja niiden ilmapiiri pitävät minua otteessaan. Se on jotain näkymätöntä, jotain fyysisten aistien alla olevaa kaipausta ylevään yksinkertaisuuteen. Vaikka nämä vuoristokylät ovat vuosikymmenten kuluessa muuttuneet, alue on minulle edelleen toiseksi rakkain matkailukohde Filippiineillä.

Matkustaminen Kordillieerien vuoristokyliin vie aikaa millä tahansa kulkuneuvolla. Matka itsessään tarjoaa niin hienoja maisemia, ettei kiirettä kannata ottaa mukaan. Vuoristossa kelit vaihtelevat nopeasti ja usein. Senkin vuoksi matkustamiseen on hyvä varata aikaa: Rankat sateet, vuoristotiet ja kiire eivät ole voittava yhdistelmä. Vuoristoteillä tien reunaa ei tule päästää liian lähelle hyvälläkään kelillä.

Mäntymetsien ympäröimät idylliset vuoristokylät ovat kaukana siitä, mitä matkailijat odottavat Filippiineiltä. Vuoristopoluilla ja panoraamanäkymissä vaeltelu viittaa enemmänkin Alpeille, mutta onnistuu se Filippiineilläkin. Iltaisin, ulkoilupäivän jälkeen on jautaa asettua takkatulen ääreen nauttimaan paikallisesta bugnay-viinistä ja kotitekoisista aterioista, esimerkiksi miki abra -nuudelikeittosta ja pinalatan-kanasta perunamuusin kera.

Kordillieerien vuoristoseutuja asuttavien Ifugao-heimojen marihuanan kotikäyttöviljelyä katsottiin aikaisemmin läpi sormien heidän ikivanhaan kulttuuriinsa kuuluvana erikoisuutena. Hippiaikojen myötä pössyttelyturistit alkoivat tehdä sinne toivioretkiä, mutta nykyään pilven perässä ei Kordillieereille kannata matkustaa. Pää menee sekaisin jo pelkästään siitä kuinka erilainen alue se on verrattuna muuhun maahan.

Paikalliset matkailijat tuntevat Sagadan kylän myös suositun romanttisen komedian That Thing Called Tadhana kuvauspaikkana.

Manilan taivas ja helvetti

Sanotaan, että Metro Manilaa oli vaikea rakastaa, ja Wikipediakin kutsuu sitä lempeästi ”erittäin kaupungistuneeksi kaupungiksi”. Yli 20 miljoonan ihmisen suurkaupunki on yksi maailman suurimmista ihmiskeskittymistä; loputon, likainen betonihelvetti, jonka rumuudessa ei ole edes selkeää keskustaa.

Vaikka Dan Brownin Inferno-romaanin päähenkilö kuvasi Manilaa ”helvetin portiksi”, monelle matkailijalle se on kuitenkin ”portti taivaaseen”, pakollinen läpikulkukaupunki jonnekin muualle. Minulle Metro Manila on yksi maan mielenkiintoisimmista matkakohteista.

Kun puhutaan Manilasta, puhutaan yleensä Metro Manilan suurkaupunkialueesta; Manila on ainoastaan yksi Metro Manilan seitsemästätoista kaupungista. Vaikka kaupungit vaihtuvat kartalla, kaikki näyttää samalta slummiutuvalta kurjuudelta, jonka sekaan on ripoteltu uudenaikaisia tornitalokeskittymiä, joissa eletään vauraassa ja eristyneessä rinnakkaistodellisuudessa.

Metro Manilaa on helppo vihata, mutta sitä voi myös oppia rakastamaan. Vaikka se on perheemme kotikaupunki, pidän sitä samanaikaisesti myös matkakohteena jo pelkästään kokonsa vuoksi. Voin lähteä oman kaupunginosamme ulkopuolelle ja tuntea olevani turisti, matkalla uusiin seikkailuihin ja kokemuksiin. Matka voi olla muutamia kilometrejä, mutta henkisesti siirryn täysin toisenlaiseen todellisuuteen, vieraalle maaperälle missä olen ainoastaan turisti.

Oma suhtautuiseni Metro Manilaan on vaihdellut vihasta rakkauteen, mutta ajan myötä jälkimmäisen vaakakuppi on muuttumassa painavammaksi. Ei pelkästään sen vuoksi, että tällä vuosituhannella eri puolille kaupunkia on kiihtyvällä tahdilla rakennettu viihtyisiä asuinalueita ja nykyaikaisia ostoskeskuksia, niitä löytää kaikista muistakin aasialaisista suurkaupungeista, vaan kaupungin tärkeimmän ominaispiirteen vuoksi – Manilan arjessa voi elää samanaikaisesti useampaa kuin yhtä elämää.

Mitä pidempään kaupungissa asuu, sitä enemmän arkeen muodostuu erilaisia sosiaalisia ympyröitä, jotka eivät ole missään tekemisissä toistensa kanssa. Nämä ympyrät leikkaavat luontevasti erilaiset sosiaaliset luokat, maan vaikutusvaltaisesta eliitistä oman kaupunginosan katukerjäläisiin. Elät arkea, et ainoastaan näiden ääripäiden kanssa, vaan useiden niiden väliin jäävien erilaisten ystäväpiirien ja todellisuuksien kanssa.

Kaikki nuo erilaiset ”elämät” muodostavat elämäntavan ja kokonaisuuden, mistä syntyy maailmanpyörä, missä pyöriessä tuntee olevansa kaikilla aisteilla elossa. Mitä pidempään Manilassa asuu, sitä laajemmaksi ja sosiaalisilta ulottuvuuksiltaan mielenkiintoisemmaksi elämän kirjo kasvaa.

Metro Manila on aasialainen suurkaupunki, yhtä aikaa uninen ja täynnä energiaa, villi, sekava eriarvoisuuden sosemylly, missä kaikki ihmiselämän muodot ja tavat ovat alastomina silmien edessä. Mikään inhimillinen ei ole vierasta ja koko ajan jossain tapahtuu jotakin.

… Jatkuu seuraavassa kirjoituksessa: Kokemuksia Filippiinien muista turistikohteista ja muutama varoituksen sana kohteista, joiden parasta-ennen-päivä on mennyt ohi – Kauan sitten.