Filippiinit – Turistikohteena (osa 4)

Filippiinien turismia käsittelevän sarjan lopuksi lipaistaan matkakohteiden keräilyeriä, joissa on hyvät mahdollisuudet harrastaa sitä sun tätä, ja etenkin sitä.  

Edellisessä kirjoituksessa käsiteltiin Filippiinien matkakohteita, joissa maailmanloppu on vasta alkua. Nyt lähdetään humppaamaan aurinkoisemmissa merkeissä kohteisiin, jotka kärkkyvät nousua matkailun mestaruussarjaan.

Perinteisten rantaturismin lisäksi Filippiinit tarjoaa mahdollisuuksia toiminta- ja harrastematkailuun. Erityisesti sukeltajat, golffarit ja patikoijat löytävät maasta maailmanluokan kohteita ja meininkiä.

Elämysmatkailussa Filippiinit pelaa maailman huipputasolla ainakin kahdessa lajissa, aution saaren unelmissa ja rakkaudessa. 

Matkakohteiden nousukkaat

Alkuun listaus omista divaritason kohteistani, siis sellaisista, joissa on paljon koettavaa ja nähtävää, mutta joita en ole vielä nostanut omien kokemusteni mestaruussarjaan. Ehkä sitten ensi kerralla…

Batanes on maisemiltaan Filippiinien Skotlanti; pilvinen, numminen ja autio. Viehättävästi muusta maasta poikkeava matkakohde, missä kaiken yllä on tunne eristyneisyydestä ja mahdollisuudesta, ettei lentokone tulekaan hakemaan takaisin mantereelle.

Biri-saari Samarin pohjoispuolelta löytyy hyvä kohde, kun tulee pakonomainen tarve päästä vaeltelemaan autioille rantakallioille. Toisinaan Tyynivaltameri hakkaa saaren itäisen rannan upeita kalliomuodostelmia aalloilla, jotka tuovat elämykseen mukaan myös sitä kuuluisaa vaaran tunnetta.

Calaguas-saarilla pääsee samanlaisiin tunnelmiin kuin Palawanin syrjäisemmillä saarilla viime vuosituhannella. Vaikka merellä näkyy useita saaria ja mantereen ääriviivat, tunnet olevasi eristyksissä viimeisellä rannalla jossakin toisessa ajassa, missä turisteista tyhjät paratiisirannat vielä odottavat löytäjäänsä.

Camotes-saariryhmä on jäänyt elämään maalaismaisen viehättävää elämäänsä pidemmälle kehittyneiden Cebun ja Leyten väliin. Saarilla on vain muutama klassinen trooppinen paratiisiranta, mutta saarten viehättävyys perustuu perinteisen saaristolaiselämäntavan ja nykyajan idylliseen sekoitukseen.

Caramoan on Bicolin niemimaan helmi, joka sinkauttaa parin vuosikymmenen taakse Palawanin neitseelliseen luonnonkauneuteen. Jos El Nido tuntuu liiallisen turismin runtelemalta, Caramoan on vähemmillä vammoilla säilynyt vaihtoehto lähes vastaavilla maisemilla.

Catantuanesin saari edustaa hyvää keskiarvoa kohteesta, jonka elämänmenoon turismi ei vielä vaikuta, mutta sitä on riittävästi, jotta sen miniedellytykset täyttyvät. Viehättävän eristynyt ja usein pilvinen saari, joka jostain täysin järjettömästä syystä tuo mieleeni Kemiön saaren Suomessa.

Davao on asukasluvultaan maan toiseksi suurin kaupunki ja pinta-alaltaan suurin. Kokoonsa nähden se on kuitenkin hyvin vaatimaton kulttuuri- ja yöelämältään. Davao tarjoaa nykyaikaisen suurkaupungin edut turvallisen pikkukaupungin ilmapiirillä.

Dumaguete on iso ja nopeasti kasvava kaupunki Negrosin saarella. Lukuisten oppilaitosten houkuttelemana kaupungissa on paljon nuorisoa eri puolilta Filippiinejä, mikä tuntuu kaupungin yleisessä ilmapiirissä dynaamisuutena ja energisyytenä. Dumaguete on siis eräänlainen Filippiinien Jyväskylä.

Cebun saaren koillispuolella sijaitsee pieni ja idyllinen Malapascuan saari, joka on hyvä peruskohde leppoisaan rantalomailuun reppuretkeilyasenteella ja -vaatimustasolla. Malapascuanilla olen aina nähnyt poikkeuksellisen paljon puimahaita, myös ihan rantavesissä.

Cebun saaren länsirannikolla sijaitsevan Moalboalin kaupungin rannikkoalueista on muodostunut suosittu matkailukohde. Sukelluksen ympärille on kehittynyt monipuolisia palveluita ja Moalboalia pidetään Cebun saaren matkailun lupaavimpana kehityskohteena tulevina vuosina.

Batangasin provinssissa sijaitsevan Nasugbun kaupungin pohjoispuolella sijaitsevat yksityiset ja yleiset rannat ovat helmiä, joille turistit harvoin löytävät tiensä koska ne eivät ole joukkoliikennevirtojen varrella. Alueen yksityiset rannat on varattu maan hyväosaisimman prosentin huviloille, ja jos niille pääsee kuokkimaan, alkaa kyseenalaistamaan, josko rahalla voisi sittenkin ostaa ainakin pienen palasen onnea. Jos portit eivät yksityisille rannoille aukea, alueella on muutama hyvä yleinenkin ranta, jotka ovat avoinna kaikelle kansalle pientä sisäänpääsymaksua vastaan.

Siquijor tunnetaan Filippiinien noitasaarena, mutta en vielä ole yhtäkään siellä tavannut. Noitien sijaan saarelta löytyy kauniita vesiputouksia, rentoa maalaiselämää ja kasvavia matkailijamääriä.

Viganin kaupungin sydämessä Espanjan siirtomaa-aika on luontevasti restauroitu osaksi nykypäivän filippiiniläistä peruskaupunkia. Jopa McDonald’s pikaruokaravintola saadaan näyttämään viehättävältä, kun se istutetaan tyylikkäästi suunniteltuun uusvanhaan arkkitehtuuriin.

Veden alle

Filippiinien sukellusvedet ja -kohteet kuuluvat maailman hienoimpiin. Parhaat kohteet on suojeltu, mikä on auttanut niitä pysymään suhteellisesti paremmassa kunnossa kuin vastaavat kohteet muualla Kaakkois-Aasiassa. Filippiinit on ensiluokkainen kohde sukelluksen aloittamiseen ja oppimiseen. Kurssien hinnat ovat kansainvälisesti edullisia ja harjoitusvedet kilpailukykyisen lämpimät ja kirkkaat.

Oma sukellusharrastukseni sai kauan sitten hienon alun jälkeen nolon lopun, kun uteliaisuuttaan liian läheltä pyyhkäisseen tiikerihain paineaalto läsäytti minut voimalla koralliriuttaa vasten. Parantelen edelleen siitä aiheutunutta traumaa vellihousuilemalla veneessä, kun vierailen sukelluskohteissa.

Tässä paremmuusjärjestyksessä omat suosikkikohteet, joissa kävin usein, kun vielä pidin sukeltamisesta.

Filippiinien sukellusturismin huippu, yksi maailman hienoimmista sukelluskohteista, on keskellä Sulumerta sijaitseva Tubbataha-riuttaverkosto. Koska alue on suojeltu ja vartioitu, sinne pääsee sukeltamaan ainoastaan etukäteen varatuilla 5–6 päivän liveaboard-sukellusretkillä. Näitä retkiä tehdään maaliskuun lopusta kesäkuun loppuun, jolloin aallot ovat loivemmillaan ja näkyvyys vedessä kirkkaimmillaan. Pipopäinen sukelluspioneeri Jacques Cousteau kuvaili aikanaan Tubbatahaa: ”Kaunein paikka, jota olen koskaan tutkinut”. Hän saattoi olla täysin oikeassa.

Mindoron saaren länsipuolella sijaitseva Apo Reef on maailman toiseksi suurin – 34 neliökilometriä – yhtenäinen koralliriuttojen verkosto ja yksi lajirikkaimmista. Riutta ja sitä ympäröivät vedet kuuluvat Apo Reef Natural Parkin suojelualueeseen, joka on sisällytetty Unescon maailmanperintökohteiden alustavaan luetteloon. Nykyään riutoille järjestettävät kaupalliset sukellusretket on rajoitettu minimiin, mutta vielä toistaiseksi Mindoron länsirannikon sukellusresortit saavat järjestää sinne päiväretkiä.

Pohjois-Palawanilla sijaitsevan Busuangan saaren edustalta löytyy yksi maailman erikoisimmista hylkysukelluskohteista. Toisessa maailmansodassa amerikkalaiset torpedopommittajat upottivat Coronin lahdelle seitsemän isoa japanilaista sota- ja rahtialusta. Kaksi hylyistä on niin lähellä pintaa, että niille pääsee snorklaamalla. Loput laivoista makaavat 20–30 metrin syvyydessä. Kokeneemmat sukeltajat pääsevät erikoisluvalla sukeltamaan hylkyjen sisään ja ottamaan kaiken irti ahtaanpaikankammon tarjoamista elämyksistä.

Negrosin saaren kaakkoispuolella sijaitsee kallioinen Apo Island, joka on toisinaan ihan kelpo sukelluskohde. Saarta ympäröivät korallit ovat melko hyvässä kunnossa ja siellä näkee usein myös merikilpikonnia. Tosin viime aikoina on ollut yhä useammin päiviä, jolloin ei näy konnan konnaa. Saarella on kaksi sukelluksia tarjoavaa resorttia, mutta riutoille voi tehdä päiväretkiä myös Negrosilta käsin.

Metro Manilan lähin sukelluskohde on muutaman tunnin ajomatkan päässä sijaitseva Anilaon niemimaa, jossa ei ole hiekkarantoja eikä muuta tekemistä kuin sukeltaminen. Niemellä on lukuisia resortteja, jotka järjestävät eritasoisia sukellusretkiä läheisille riutoille. Jos kaikki odotukset ja toiveet kohdistuvat veden alle, Anilao on helposti saavutettavissa oleva kohde päivän tai parin sukellusreissuille.

Nuku, syö, golfaa… Toista

Koskaan ei ole liian myöhäistä lopettaa golfia, mutta jos sen on aloittanut ja sille tielle jäänyt, on todennäköisesti jo tietoinen siitä, että Filippiineillä on lukuisia maailmanluokan golfkenttiä. Kentät hyvin varusteltuine klubeineen tarjoavat mielenkiintoisen ulottuvuuden maan harrastusmahdollisuuksiin.

Golfmatkailijoille Filippiinit on hole-in-one. Maassa on huoppuklubeja, joilla niihin kuulumattomatkin turistit voivat puttailla ja tutustua maailmaan, missä paikallinen eliitti ja liike-elämän raskassarjalaiset rentoutuvat ja sopivat asioista. Vaikka maassa on muutama menestynyt naisgolffari, laji ja klubien sisäänpäinlämpiävyys ovat edelleen vahvasti miesten maailmaa.

Filippiineistä ja golfista puhuttaessa tulee ensimmäisenä mieleen sen levinneisyys ja urheilun merkitys maan historiassa. Vuonna 1886, Espanjan siirtomaavallan viimeisinä vuosina, brittiläiset rautatietyöntekijät esittelivät urheilun filippiiniläisille rakentamalla golfkentän riisipellolle Metro Manilan eteläpuolella.

Amerikkalaiset siirtomaaisännät pitivät myös puttailusta, ja jokaiseen suurempaan kaupunkiin rakennettiin golfkenttä. Manilan golfklubilla järjestettiin yksi maailman ensimmäisistä turnauksista, Philippine Open, jo vuonna 1913.

Nykyään Filippiineillä on noin 250 golfkenttää. Se on melkoinen määrä ottaen huomioon, kuinka pienen väestönosan harrastus laji on. Kaikki tärkeät päätökset politiikassa ja liiketoiminnassa tehdään yleensä golfkentillä. Siis hieman samaan tapaan kuin meillä Suomessa ne aikanaan tehtiin saunassa.

Paras aika golfata on joulukuusta helmikuuhun, jolloin ilmat ovat viileimmillään ja marras-huhtikuussa, jolloin kentät ovat parhaimmassa kunnossa. Maan tunnetuimmat golfkentät ja -klubit sijaitsevat Metro Manilan eteläpuolelta: Esimerkiksi Country Club Philippines, Sta. Elena Golf & Country Club, Manila Southwoods Golf & Country Club ovat kelpo kohteita, kun pallo pitää saada reikään.

Mene ja kerro se vuorille

Vuorille vaeltelussa kovimmat kokemukset, ei fyysisesti mutta elämyksinä, ovat olleet Mount Apo, Mount Pulag ja Mount Pinatubo. Mikään niistä ei vaadi erityisiä kiipeilyvälineitä tai -kokemusta. Ainoastaan Apolla on muutamassa kohtaa hieman jyrkempää kiipeämistä, mutta muuten niiden huipuille pääsee päivän patikkalenkillä, joka huipentuu upeisiin maisemiin.

Mayon-vuorelle en ole toistaiseksi päässyt kiipeilemään, jotta voisin sanoa siitä yhtään mitään. Siellä on tulivuoren aktiivisuuden vuoksi usein liikkumisrajoituksia, jotka on syytä ottaa tosissaan. Silloin tällöin saamme kuulla kuinka rajoituksia kiertävät uhkarohkeat vaeltajat ovat menehtyneen myrkyllisiin kaasupurkauksiin.

Vaikka ollaan tropiikissa, patikkaretket kannattaa tehdä hyvillä keleillä ja ottaa mukaan sopivat varusteet. Järkevä vaeltaja ottaa esimerkiksi Apo-vuorelle mukaan teltan ja lämmintä vaatetta. Vähemmän järkevät ja pelkällä innostuksella varustetut vaeltajat, kuten minä, saattavat päästä talvikuukausina maistamaan kolmen kilometrin korkeudessa tarjoiltavaa hypotermian herkkua.

Autionsaaren lautturiksi

Yksi kasvava turismin muoto ovat fiilistelyreissut autioille saarille. Saarilla voi esittää itselleen tosielämän selviytyjää Beach-elokuvan tunnelmissa. Suurin nautinto tulee lopulta siitä, kun saarelta pääsee takaisin maailmaan, missä juomavettä voi ostaa kaupasta ja kännykän saa lataukseen.

Kun kerron omista retkeilyistäni Filippiinien autioimmilla saarilla, joudun yleensä vastamaan kysymykseen niiden turvallisuudesta. Tuollaisessa retkeilyssä suurin riski olet sinä itse ja se mitä saarella teet tai olet tekemättä. Saarilla ei ole muita ihmisiä kuin sinä ja matkakumppanisi. Saarelle sinut vieneet venemiehet näkevät, ettei sinulla ole mitään sellaista ryöstettävää, jonka vuoksi kukaan haluaisi jäädä ainoaksi epäilyksenalaiseksi, jos saarella tapahtuisi jotain ikävää. 

Vaikuttavimmat retkeilysaaret löytyvät Palawanin saaristoissa. Olen viettänyt hienoja hetkiä myös näillä kahdella saarella: Capones Island ja Sambawan Island (ennen kuin sinne rakennettiin mökkejä yön yli majoittumiseen). Pari päivää saarilla riittää vakuuttamaan paatuneimmankin romantikon siitä, kuinka epärealistinen seikkailutarina Robinsson Crusoe on.

Parisuhdematkailun riemut

Jos mennään motiivien syvään päätyyn, yleisin syy suomalaisten vierailuihin Filippiineillä on rakkaus: Sen kaipuu, sen hakeminen ja sen löytyminen. Etenkin nettideittailun kehitys tarjoaa mahdollisuuden katsoa Filippiinejä matkakohteena myös sillä silmällä.

Mikäs siinä. Onko parempaa syytä ja vahvempaa motiivia matkustaa maailman ääriin kuin rakkaus? Etenkin nyt, koronapandemian hellittäessä, matkaan lähdetään entistä useammin rakkauden siivittämänä, kun ihmisen on ikävä toisen luo. Uskon parisuhdematkailun lisääntyvän ja olevan tulevaisuudessakin merkittävin yksittäinen syy suomalaisten matkoihin Filippiineille, sillä suurin osa ikimuistoisista asioista ihmisten elämässä tapahtuu edelleen kahden ihmisen välillä