Filippiinien turismia käsittelevän sarjan lopuksi lipaistaan matkakohteiden keräilyeriä, joissa on hyvät mahdollisuudet harrastaa sitä sun tätä, ja etenkin sitä.
Edellisessä kirjoituksessa käsiteltiin Filippiinien matkakohteita, joissa maailmanloppu on vasta alkua. Nyt lähdetään humppaamaan aurinkoisemmissa merkeissä kohteisiin, jotka kärkkyvät nousua matkailun mestaruussarjaan.
Alkuun listaus omista divaritason kohteistani, siis sellaisista, joissa on paljon koettavaa ja nähtävää, mutta joita en kuitenkaan ole vielä nostanut omien kokemusteni mestaruussarjaan. Ehkä sitten ensi kerralla…
Batanes on maisemiltaan Filippiinien Skotlanti; pilvinen, numminen ja autio. Viehättävästi muusta maasta poikkeava matkakohde, missä kaiken yllä on tunne eristyneisyydestä ja mahdollisuudesta, ettei lentokone tulekaan hakemaan takaisin mantereelle.
Biri-saari Samarin pohjoispuolella on hyvä kohde, kun tulee pakonomainen tarve päästä vaeltelemaan autioille rantakallioille. Toisinaan Tyynivaltameri hakkaa saaren itäisen rannan upeita kalliomuodostelmia sellaisilla aalloilla, jotka tuovat elämykseen mukaan myös sitä kuuluisaa vaaran tunnetta.
Calaguas-saarilla pääsee samanlaisiin tunnelmiin kuin viime vuosituhannella Palawanin syrjäisemmillä saarilla. Vaikka merellä näkyy useita saaria ja mantereen ääriviivat, tunnet olevasi eristyksissä viimeisellä rannalla jossakin toisessa ajassa, missä paratiisirannat odottavat löytäjäänsä.
Camotes-saariryhmä on jäänyt elämään maalaismaisen viehättävää elämäänsä pidemmälle kehittyneiden Cebun ja Leyten väliin. Saarilla on vain muutama klassinen trooppinen paratiisiranta, mutta saarten viehättävyys perustuu perinteisen saaristolaiselämäntavan ja nykyajan idylliseen sekoitukseen.
Caramoan on Bicolin niemimaan helmi, joka sinkauttaa minut parin vuosikymmenen taakse Palawanin neitseelliseen luonnonkauneuteen. Jos El Nido tuntuu liiallisen turismin runtelemalta, Caramoan on vähemmillä vammoilla säilynyt vaihtoehto lähes samanlaisilla maisemilla.
Catantuanesin saari edustaa hyvää keskiarvoa kohteesta, jonka elämänmenoon turismi ei vielä vaikuta, mutta sitä on riittävästi jotta sen miniedellytykset täyttyvät. Viehättävän eristynyt, mutta usein pilvinen saari, joka jostain täysin järjettömästä syystä tuo mieleeni Kemiön saaren Suomessa.
Davao on maan toiseksi suurin kaupunki asukasluvultaan ja pinta-alaltaan, mutta kokoonsa nähden käsittämättömän vaatimaton kulttuuri- ja yöelämällään. Maan edellisen presidentin luomus, joka tarjoaa nykyaikaisen suurkaupungin edut turvallisen pikkukaupungin ilmapiirillä.
Dumaguete on iso ja nopeasti kasvava kaupunki Negrosin saarella. Lukuisten oppilaitosten houkuttelemana kaupungissa on paljon nuorisoa eri puolilta Filippiinejä, mikä tuntuu kaupungin yleisessä ilmapiirissä dynaamisuutena ja energisyytenä. Siis eräänlainen Filippiinien Jyväskylä.
Cebun saaren koillispuolella sijaitsee pieni ja idyllinen Malapascuan saari, joka on hyvä peruskohde leppoisaan rantalomailuun reppuretkeilyasenteella ja -vaatimustasolla. Malapascuanilla olen aina nähnyt poikkeuksellisen paljon puimahaita, myös ihan rantavesissä.
Cebun saaren länsirannikolla sijaitsevan Moalboalin kaupungin rannikkoalueista on muodostunut suosittu matkailukohde. Sukelluksen ympärille on kehittynyt monipuolisia palveluita ja Moalboalia pidetään Cebun saaren matkailun lupaavimpana kehityskohteena tulevina vuosina.
Batangasin provinssissa sijaitsevan Nasugbun kaupungin pohjoispuolella sijaitsevat yksityiset ja yleiset rannat ovat helmiä, joille turistit harvoin löytävät tiensä koska ne eivät ole joukkoliikennevirtojen varrella. Alueen yksityiset rannat on varattu maan hyväosaisimman prosentin huviloille, ja jos niille pääsee kuokkimaan, alkaa kyseenalaistamaan josko rahalla voisi sittenkin ostaa ainakin pienen palasen onnea. Jos portit eivät yksityisille rannoille aukea, alueella on muutama hyvä yleinenkin ranta, jotka ovat avoinna pientä sisäänpääsymaksua vastaan kaikelle kansalle.
Siquijor tunnetaan Filippiinien noitasaarena, mutta en siellä ole koskaan yhtäkään tavannut. Noitien sijaan saarelta löytyy kauniita vesiputouksia, rentoa maalaiselämää ja kasvavia matkailijamääriä.
Viganin kaupungin sydämessä Espanjan siirtomaa-aika on luontevasti restauroitu osaksi nykypäivän filippiiniläistä peruskaupunkia. Jopa McDonald’s pikaruokaravintola saadaan näyttämään viehättävältä, kun se istutetaan tyylikkäästi suunniteltuun uusvanhaan arkkitehtuuriin.
Harrastematkailun huipulla
Perinteisten rantaturismin lisäksi Filippiinit tarjoaa mahdollisuuksia toiminta- ja harrastematkailuun. Erityisesti sukeltajat, golffarit ja vuorille patikoijat löytävät maasta maailmanluokan kohteita ja meininkiä.
Elämysmatkailussa Filippiinit pelaa maailman huipputasolla ainakin kahdessa lajissa, aution saaren unelmissa ja rakkaudessa.
Veden alle
Filippiinien sukellusvedet ja -kohteet kuuluvat maailman hienoimpiin. Parhaat sukelluskohteet on suojeltu, mikä on auttanut niitä säilymään suhteellisesti paremmassa kunnossa kuin vastaavat kohteet muualla Kaakkois-Aasiassa. Filippiinit on ensiluokkainen kohde sukelluksen aloittamiseen ja opettelemiseen. Kurssien hinnat ovat kansainvälisesti halpoja ja harjoitteluvedet kilpailukykyisen lämpimiä ja kirkkaita.
Oma sukellusharrastukseni sai kauan sitten hienon alun jälkeen nolon lopun, kun uteliaisuuttaan liian läheltä pyyhkäisseen tiikerihain paineaalto läsäytti minut voimalla koralliriuttaa vasten. Parantelen edelleen siitä aiheutunutta traumaa vellihousuilemalla veneessä, kun vierailen sukelluskohteissa.
Tässä paremmuusjärjestyksessä omat suosikkikohteeni, joissa kävin useasti kun vielä pidin sukeltamisesta.
Filippiinien sukellusturismin huippu, yksi maailman hienoimmista sukelluskohteista, on keskellä Sulumerta sijaitseva Tubbataha-riuttaverkosto. Koska alue on suojeltu ja vartioitu, sinne pääsee sukeltamaan ainoastaan etukäteen varatuilla 5–6 päivän liveaboard-sukellusretkillä. Näitä retkiä tehdään maaliskuun lopusta kesäkuun loppuun, jolloin aallot ovat loivemmillaan ja näkyvyys vedessä kirkkaimmillaan. Pipopäinen sukelluspioneeri Jacques Cousteau kuvaili aikanaan Tubbatahaa: ”Kaunein paikka, jota olen koskaan tutkinut”. Hän saattoi olla täysin oikeassa.
Mindoron saaren länsipuolella sijaitseva Apo Reef on maailman toiseksi suurin yhtenäinen koralliriuttojen verkosto (34 neliökilometriä) ja yksi lajirikkaimmista. Riutta ja sitä ympäröivät vedet kuuluvat Apo Reef Natural Parkin suojelualueeseen, joka on sisällytetty Unescon maailmanperintökohteiden alustavaan luetteloon. Riutoille tehtävät kaupalliset sukellusretket on nykyään rajoitettu minimiin, mutta vielä toistaiseksi sinne tehdään päiväretkiä Mindoron länsirannikon sukellusresorteista.
Pohjois-Palawanilla sijaitsevan Busuangan saaren edustalta löytyy yksi maailman erikoisimmista hylkysukelluskohteista. Toisessa maailmansodassa amerikkalaiset torpedopommittajat upottivat Coronin lahdelle seitsemän isoa japanilaista sota- ja rahtialusta. Kaksi hylyistä on niin lähellä pintaa, että niille pääsee snorklaamalla. Loput laivoista makaavat 20–30 metrin syvyydessä. Kokeneemmat sukeltajat pääsevät erikoisluvalla sukeltamaan hylkyjen sisään ja ottamaan kaiken irti ahtaanpaikankammon tarjoamista elämyksistä.
Negrosin saaren kaakkoispuolella sijaitsee kallioinen Apo Island, joka on toisinaan ihan kelpo sukelluskohde. Saarta ympäröivät korallit ovat melko hyvässä kunnossa ja siellä näkee usein myös merikilpikonnia. Tosin viime aikoina on ollut yhä useammin päiviä, jolloin ei näy konnan konnaa. Saarella on kaksi sukelluksia tarjoavaa resorttia, mutta riutoille voi tehdä päiväretkiä myös Negrosilta käsin.
Metro Manilaa lähin sukelluskohde on muutaman tunnin ajomatkan päässä sijaitseva Anilaon niemimaa, mistä ei löydy hiekkarantoja eikä oikein mitään muutakaan tekemistä kuin sukeltaminen. Alueella on lukuisia resortteja, jotka kaikki järjestävät eritasoisia sukellusretkiä läheisille riutoille. Jos kaikki odotukset ja toiveet kohdistuvat veden alle, Anilao on helposti saavutettavissa oleva kohde päivän tai parin sukellusreissuille.
Nuku, syö, golfaa… Toista
Koskaan ei ole liian myöhäistä lopettaa golfia, mutta jos sen on aloittanut ja sille tielle jäänyt, on todennäköisesti jo tietoinen siitä, että Filippiineillä on useita maailmanluokan golf-kenttiä. Kentät hyvin varusteltuine klubeineen tarjoavat mielenkiintoisen ulottuvuuden maan harrastusmahdollisuuksiin.
Golf-turisteille Filippiinit on hole-in-one. Maassa on useita huippukenttiä, joilla myös klubeihin kuulumattomat matkailijat pääsevät puttailemaan ja tutustumaan maailmaan, missä paikallinen eliitti ja liike-elämän mahtimiehet rentoutuvat ja sopivat asioistaan. Vaikka maassa on muutama menestynyt naisgolffari, laji ja klubien sisäänpäinlämpiävyys ovat edelleen vahvasti miesten maailmaa.
Kun puhutaan Filippiineistä ja golfista, ensimmäisenä ei tule mieleen kuinka laajalle levinnyt harrastus se on ja kuinka suuri merkitys lajilla on ollut maan historiassa. Vuonna 1886, Espanjan miehityksen viimeisinä vuosina, brittiläiset rautatietyöntekijät esittelivät lajin filippiiniläisille rakentamalla golf-kentän Metro Manilan eteläpuolella sijaitsevalle riisipellolle.
Amerikkalaiset siirtomaaisännät pitivät myös puttailusta ja jokaiseen suurempaan kaupunkiin rakennettiin golf-kenttä. Manilan golfklubilla järjestettiin yksi maailman ensimmäisistä turnauksista, Philippine Open, jo vuonna 1913.
Nykyään Filippiineillä on noin 250 golf-kenttää. Se on melkoinen määrä ottaen huomioon, kuinka pienen väestönosan harrastus laji on. Kuten paikallinen sanonta kuuluu: “Kaikki politiikan ja liike-elämän tärkeät päätökset tehdään golf-kentillä”. Siis hieman samaan tapaan kuin meillä Suomessa ne tehtiin saunassa.
Paras aika golfata on joulukuusta helmikuuhun, jolloin ilmat ovat viileimmillään ja marras-huhtikuussa, jolloin kentät ovat parhaassa kunnossa. Maan tunnetuimmat golf-kentät ja klubit löytyvät Metro Manilan eteläpuolelta: Esimerkiksi Country Club Philippines, Sta. Elena Golf & Country Club, Manila Southwoods Golf & Country Club ovat vierailemisen arvoisia, jos pallo pitää saada reikään.
Mene ja kerro se vuorille
Vuorille vaeltelussa kovimmat kokemukset, ei fyysisesti mutta elämyksinä, ovat olleet Mount Apo, Mount Pulag ja Mount Pinatubo. Mikään niistä ei vaadi erityisiä kiipeilyvälineitä tai -kokemusta. Ainoastaan Apolla on muutamassa kohtaa hieman jyrkempää kiipeämistä, mutta muuten niiden huipuille pääsee pitkän päivän patikkalenkillä, joka huipentuu kauniina päivinä upeisiin maisemiin.
Mayon-vuorelle en toistaiseksi ole päässyt kiipeämään, jotta voisin sanoa siitä yhtään mitään. Siellä on tulivuoren aktiivisuuden vuoksi usein liikkumisrajoituksia, jotka on syytä ottaa tosissaan. Silloin tällöin saamme kuulla kuinka rajoituksia kiertävät uhkarohkeat vaeltajat ovat menehtyneen myrkyllisiin kaasupurkauksiin.
Vaikka ollaan tropiikissa, patikkaretket kannattaa tehdä hyvillä keleillä ja ottaa mukaan sopivat varusteet. Järkevä vaeltaja ottaa esimerkiksi Apo-vuorelle mukaan teltan ja lämmintä vaatetta. Vähemmän järkevät ja pelkällä innostuksella varustetut vaeltajat, kuten minä, saattavat päästä talvikuukausina maistamaan kolmen kilometrin korkeudessa tarjoiltavaa hypotermian herkkua.
Autionsaaren lautturiksi
Yksi kasvava turismin muoto ovat fiilistelyreissut autioille saarille. Saarilla voi esittää itselleen tosielämän selviytyjää Beach-elokuvan tunnelmissa. Suurin nautinto tulee lopulta siitä, kun saarelta pääsee takaisin maailmaan, missä juomavettä voi ostaa kaupasta ja kännykän lataukseen saa sähköä.
Kun kerron omista retkeilyistäni Filippiinien pienemmillä saarilla, joudun yleensä vastamaan kysymyksen niiden turvallisuudesta. Tuollaisessa retkeilyssä suurin riski olet sinä itse ja se mitä saarella teet tai olet tekemättä. Saarilla ei ole muita ihmisiä kuin sinä ja matkakumppanisi. Saarelle sinut vieneet venemiehet näkevät, ettei sinulla ole mitään sellaista ryöstettävää, jonka vuoksi kukaan haluaisi jäädä ainoaksi epäilyksenalaiseksi, jos saarella tapahtuisi jotain ikävää.
Vaikuttavimmat retkeilysaaret löytyvät Palawanin saaristoissa. Olen viettänyt hienoja hetkiä myös näillä kahdella saarella: Capones Island ja Sambawan Island (ennen kuin sinne rakennettiin mökkejä yön yli majoittumiseen). Pari päivää saarilla riittää vakuuttamaan paatuneimmankin romantikon siitä kuinka epärealistinen seikkailutarina Robinsson Crusoe on.
Romanssimatkailun riemut
Jos mennään motiivien syvään päätyyn, kaikista yleisin syy suomalaisten vierailuihin Filippiineillä on rakkaus. Sen kaipuu, sen etsiminen ja sen löytyminen. Etenkin internet-deittailun kehittyminen tarjosi mahdollisuuden katsoa sillä silmällä Filippiinejä myös matkakohteena.
Mikäs siinä. Onko parempaa syytä ja vahvempaa motiivia matkustaa maailman ääriin kuin rakkaus? Suurin osa ikimuistoisista asioista ihmisten elämässä tapahtuu kuitenkin kahden ihmisen välillä. Etenkin nyt, koronapandemian hellittäessä, matkaan lähdetään entistä useammin rakkauden siivittämänä, kun ihmisen on ikävä toisen luo. Uskon parisuhdematkailun lisääntyvän ja olevan tulevaisuudessakin merkittävin yksittäinen syy suomalaisten matkoihin Filippiineille.
