Vaimo Filippiineiltä (osa 3) – Miten filippiiniläinen nainen valloitetaan?

Kun suomalainen mies lähtee hurmaamaan filippiiniläistä naista, riittääkö kammattu tukka ja komea rannekello? Löytyykö Filippiineiltä salaisia ”sesam aukene!” -loitsuja naisten sydänten avaamiseen – vai joutuuko siellä vonkaamaan?

Tämä kirjoitus ei ole selfhelpiä niille, jotka hakevat ohjeita siihen tunteiden sekamelskaan, jota kutsutaan filippiiniläisen naisen valloittamiseksi. Sellaisia reseptejä ei nimittäin ole olemassa! Jokaisen on löydettävä omasta repustaan ne temput ja taikakeinot, joilla ihanaisen portti aukeaa.

Tässä kirjoitussarjan osassa rajaan aiheen asioihin ja tapoihin, joilla on yleispätevyyttä tilanteessa, jossa suomalainen mies lähtee Filippiineille valloittamaan deittisivustolla tapaamansa naisen sydäntä. Se on monelle miehelle se hetki elämässä, jolloin onni potkaisee – tai lipuu ohi, vilkuttaen mennessään.

Rakkauden mehuhetki

 Suomalaisen miehen ja filippiiniläisen naisen seurustelun suurin haaste liittyy fysiikan lakeihin; matka on pitkä ja aika rajallinen. Kun suomalainen kosija vierailee Filippiineillä, yhdessäoloaika jää yleensä lyhyeksi. Lisäksi yhteiseloa paineistavat monenlaiset toiveet, unelmat ja odotukset, jotka parhaimmillaan luovat intensiivisyyttä yhteisiin hetkiin, mutta pahimmillaan suistavat rakkauden raiteilta jo ensimmäisessä mutkassa – joskus aivan mitättömästäkin syystä.

Kun etäihastusta lähdetään tapaamaan henkilökohtaisesti, matkalle asetetut tavoitteet paisuvat usein odotusten ja toiveiden kokoisiksi mahdottomuuksiksi. Sellaisessa tilanteessa harva on oma arkinen itsensä – välillä leijutaan pilvissä, välillä syöksytään tunnekuohujen syövereihin.

Yhdessä vietetyn ajan merkitystä korostaa entisestään se, että filippiiniläisillä on taipumus peittää todelliset tunteensa ristiriitojen välttämiseksi. Älä siis odota pääseväsi perille filippiiniläisen naisen syvimmistä ajatuksista muutamassa viikossa – etkä välttämättä kuukausissakaan.

Todellinen yhteensopivuus paljastuu vasta arjessa: kuinka hyvin pariskunta viihtyy yhdessä silloin, kun elämä ei ole lomaa? Kun seurustelu on riittävän intensiivistä ja arkista, nousee esiin monta muutakin suhteen kannalta olennaista asiaa: yhteiset kiinnostuksen kohteet, ihmissuhde- ja taloustaidot, tulevaisuuden odotukset ja makuuhuonemusiikin tahtilaji.

Yksi parhaista sijoituksista, jonka suomalainen mies voi tehdä valloittaessaan filippiiniläisen naisen sydämen, on viettää mahdollisimman paljon aikaa hänen kanssaan – erilaisissa tilanteissa ja tunnelmissa. Aika voi parantaa haavat, mutta vielä varmemmin se antaa varmuuden siitä, kenen kanssa haluaa yhdessä ikääntyä.

Teerenpelin perinteet

Filippiineillä ihmisten väliset suhteet perustuvat yhä tänäkin päivänä ikiaikaisiin perinteisiin ja tapoihin. Myös seurustelussa filippiiniläiset nojaavat vahvasti omaan tapakulttuuriinsa – huomattavasti enemmän kuin suomalaiset, joilla on suurempi vapaus tapailla potentiaalisia suorustelukumppaneita omien mieltymystensä mukaisesti.

Koulutettujen ja ylempään keskiluokkaan kuuluvien naisten kanssa seurustelu ei yleensä poikkea merkittävästi länsimaisista tavoista ja normeista. Sen sijaan, mitä vaatimattomampi naisen koulutustausta on ja mitä syrjäisemmällä alueella hän on kasvanut, sitä suuremmassa roolissa ovat kulttuuriset perinteet, perhearvot ja sosiaaliset odotukset – erityisesti ulkomaalaisen kumppanin kanssa.

Maaseudulla ja maan kaukaisimmissa kolkissa suomalainenkin mies joutuu tutustumaan perinteisiin kuvioihin viimeistään siinä vaiheessa, kun sana ”avioliitto” alkaa toistua pariskunnan välisissä keskusteluissa.

Tärkein näistä perinteistä on naisen perheen hyväksyntä seurustelulle ja avioliitolle. Perhettä ei tarvitse lahjoa materiaalisilla lahjoilla tai esittää suuria lupauksia. Yleensä riittää, että mies vakuuttaa vilpittömästi aikovansa pitää heidän tyttärestään hyvää huolta ja olla hänelle kunnollinen aviomies.

On kuitenkin perheitä, joissa ulkomaalaiselta kosijalta odotetaan taloudellista osallistumista jo seurustelun alkuvaiheessa. Jos tilanne alkaa muistuttaa kaupankäyntiä – ja mukaan astuvat kohtuuttomat rahalliset tai materiaaliset vaatimukset – voidaan olettaa, että sama rahakeskeinen asetelma jatkuu myös tulevaisuudessa.

Aikeista asiaan

Perinteinen tapa pyytää naisen kättä hänen vanhemmiltaan on pamamanhikan. Kosija vierailee naisen vanhempien luona – mieluiten omien vanhempiensa kanssa – ja pyytää heiltä suostumusta avioliittoon. Pamamanhikanin jälkeen pariskunta suorittaa pa-alamin: he vierailevat yhdessä sukulaistensa kodeissa ilmoittamassa aikeistaan jatkaa vakavaa seurustelua, jonka he toivovat johtavan avioliittoon.

Periaatteessa esiaviollinen yhteisasuminen on kiellettyä katolisissa ja islamilaisissa perheissä, mutta kuten monien muidenkin sääntöjen kohdalla Filippiineillä, kaikki järjestyy lopulta parhain päin. “Synnissä eläminen” on sellaista kissanminttua, jota vain harvat vaivautuvat vastustamaan nykypäivänä.

Kun nainen tapaa ulkomaalaisen miehen ensimmäisiä kertoja, hän saattaa pyytää mukaansa ystävän tai sukulaisen. Hän ei tee sitä varjellakseen siveyttään esiaviollisen intohimon vaaroilta, vaan noudattaakseen tapakulttuuria ja saadakseen miehestä arvion ja hyväksynnän seuralaiseltaan.

Seurustelun alkuvaiheissa viestinviejien käyttäminen tunteiden välittäjinä kuuluu olennaisena osana teerenpeliperinteeseen. Viestien välittämisen ohella he antavat osapuolille neuvoja ja vihjeitä suhteen viemiseksi eteenpäin. Suomalaistakin kosijaa varten naisen tuttavapiiristä löytyy usein tällainen viestinviejä – ja hän onkin kullanarvoinen apu silloin, kun rakkauden rattaisiin menee soraa ja omat sanat menevät solmuun.

Kyllä on ei

Filippiiniläiset naiset arvostavat yli kaiken hyviä käytöstapoja ja ovat erittäin herkkiä karkealle käytökselle ja kielenkäytölle. Ensimmäinen asia, jonka he yleensä kysyvät toisiltaan uudesta poikaystävästä, on: “Onko hän mukava ja hyväkäytöksinen?”

Filippiiniläinen nainen on usein pidättyväinen ja varautunut ensitapaamisilla ulkomaalaisen miehen kanssa, eikä hänen käytöksensä silloin välttämättä vastaa hänen todellista luonnettaan. Suhteen alkuvaiheessa kannattaakin kiinnittää huomiota myös siihen, miten hän käyttää sosiaalista mediaa – ja ennen kaikkea siihen, miten hän käyttäytyy ja keskustelee ystäviensä ja sukulaistensa kanssa. Heidän seurassaan hän on aidosti oma itsensä.

Suomalaista kosijaa saattaa aluksi turhauttaa filippiiniläisten tapa olla sanomatta suoraan ”ei”. Tämä ei johdu halusta ärsyttää suoruutta ja selkeyttä arvostavaa suomalaismiestä – vaikka siltä saattaakin joskus tuntua – vaan pyrkimyksestä välttää toisen loukkaamista ja peittää omaa epävarmuutta. He turvautuvatkin usein fraaseihin kuten “let’s see”, “not sure”, “maybe”, “siguro” tai “bahala na”, jotka voivat tilanteen mukaan tarkoittaa joko kyllä tai ei.

Keskusteluissa nainen saattaa esittää miehelle henkilökohtaisilta tuntuvia kysymyksiä, mutta niitä ei kannata säikähtää. Filippiineillä henkilökohtaisuuksien ja loukkaantumisen rajat ovat huomattavasti väljemmät kuin nyky-Suomessa.

Ensimmäisillä tapaamisilla kannattaa välttää suomalaisia miehiä usein kiinnostavia, mutta filippiiniläisille kiusallisia aiheita, kuten politiikkaa, köyhyyttä tai oikeastaan mitä tahansa aihetta, johon sisältyy Filippiinien arvostelua. Nainen saattaa kyllä itse ottaa nämä aiheet puheeksi, mutta ulkomaalaiselta sitä ei pidetä kohteliaana käytöksenä.

Sydämen sudenkuopat

Filippiineillä on muutamia seurusteluun liittyviä normeja, jotka jäävät helposti suoraviivaisempaan menoon tottuneilta suomalaismiehiltä huomaamatta. Ei palava rakkaus välttämättä niihin sammu, mutta liekki saattaa lepattaa, jos nainen joutuu toistuvasti huomauttamaan seuraavista itsestäänselvyyksistä.

Filippiiniläiselle naiselle on tärkeää, millaisen kuvan hän antaa itsestään liikkuessaan ulkomaalaisen miehen seurassa. Ympäristö on usein valmis tuomitsemaan hänet maksulliseksi seuralaiseksi pienimmästäkin vihjeestä. Tee siis seurustelusta hänelle helpompaa välttämällä liian suorasukaisia ja kiihkeitä hellyydenosoituksia julkisilla paikoilla.

Nainen saattaa myös kokea seurustelun hankalaksi, jos mies ei etene tunteiden tuulten mukaan, vaan tukeutuu jatkuvasti järkeilyyn ja esittää suhteelle sääntöjä. Olen itsekin aikanaan saanut tästä oppitunnin: ”Lopeta nyt se vatvominen ja käy ostamassa minulle vaikka kukkia.”

Filippiiniläiset pyrkivät ratkaisemaan väärinkäsitykset ja erimielisyydet mieluiten kahden kesken. He haluavat säilyttää kasvonsa ja välttää vastakkainasettelua myös parisuhteessa. Jos heitä nöyryytetään – tahallisesti tai tahattomasti – varsinkin sukulaisten tai ystävien edessä, seurustelu päättyy usein siihen. Tai sitten asia muistetaan vielä platinahääpäivänäkin.

Puhdasta pahkasikaa

Kosiomatkalla olevalle suomalaismiehelle peili on monella tapaa hyödyllinen väline. Filippiineillä käytöstavat ja huoliteltu ulkoasu ovat miehen tärkeitä mittareita. Moni muuten hyvä mies kompastuu siihen, ettei ota näitä asioita riittävästi huomioon – ei edes sen vertaa, että nainen huomaisi hänen yrittävän. Ja usko pois: hän huomaa pienimmätkin yksityiskohdat.

Jäykät periaatteet ja tiukka pitäytyminen omissa, totutuissa tavoissa saattavat herättää epäilyksiä filippiiniläisissä, jotka ovat tottuneet joustavampaan tunneviestintään. Ongelma tiivistyy usein seuraavanlaiseen lausahdukseen: ”Minähän en mitään lepertelyjä ja paskapuheita ala heittämään. Jos en kelpaa tällaisena, sitten saa jäädä.” Ja siihen se usein jääkin.

Jos filippiiniläinen nainen kuvailee ystävilleen tapaamaansa miestä “bastos”, “sira ulo”, “demonyo” tai “hayop”, miehen on syytä vilkaista sielunsa syvyyteen ja katsoa, olisiko siellä jotain korjattavaa. Ulkomaalainen mies arvioidaan myös sen perusteella, miten hän käyttäytyy ja kohtelee filippiiniläisiä.

Käytöstapojen ei tarvitse olla silotellun hienostuneita, mutta jos ne sisältävät öykkäröintiä ja paikallisten vähättelyä, jäävät naisen ja hänen lähipiirinsä kunnioitus ja arvostus saavuttamatta.

Suomalaisen miehen kannattaa opetella muutamia tagalogin kielen fraaseja. Niiden heittely keskusteluun rikkoo jäätä ja tuo uskottavuutta pyrkimyksille. Se kertoo naiselle, että kosija on aidosti kiinnostunut hänen kulttuuristaan – ja mahdollisten tulevien lasten toisesta kotikielestä.

Hedelmälliset lemmenlaitumet

Jos tie miehen sydämeen käy vatsan kautta, samaa reittiä pääsee myös filippiiniläisen naisen sydämeen. Ruoka ja rakkaus ovat valloittava yhdistelmä, mutta treffipaikkaa valitessa kannattaa ottaa huomioon naisen tausta.

Illallinen laadukkaassa ravintolassa tai drinkki tyylikkäässä kattobaarissa tekee vaikutuksen hyvin harvaan naiseen. Suurin osa naisista tuntee niissä olonsa epävarmaksi, koska he eivät ole aiemmin käyneet sellaisissa eivätkä koe kuuluvansa joukkoon.

Siksi tapailu on hyvä aloittaa ympäristössä, jossa nainen tuntee olonsa kotoisaksi. Suuret ostoskeskukset sopivat mainiosti ensimmäisiin tapaamisiin: molemmille löytyy mieluista ruokaa, ja kulkuyhteydet ovat erinomaiset. Ostoskeskuksissa yksikään filippiiniläinen nainen ei tunne olevansa väärässä paikassa.

Myös iltaisin ja viikonloppuisin järjestettävät ruokamarketit ovat oivallisia tapaamispaikkoja. Tarjolla on runsaasti paikallisia herkkuja, usein elävää musiikkia, taide- ja käsityönäyttelyitä sekä muuta oheisohjelmaa. Näillä marketeilla naiset viihtyvät, löytävät helposti keskustelunaiheita ja esittelevät mielellään kaikkea kiinnostavaa ulkomaalaiselle seuralaiselleen.

Koska jokainen mies on oman elämänsä mestarihurmuri, ei ole tarpeen jaaritella tämän enempää rakkauden ruusutarhan tienviitoista, jottei ajauduta tilanteeseen, missä kyvytön neuvoo halutonta tekemään tarpeetonta: mies, joka ei tee virheitä valloittaessaan naisen sydäntä, ei löydä koskaan itselleen puolisoa.

Viisumi aitoon avioliittoon

Kun suomalainen mies ja filippiiniläinen nainen lumoavat toisensa, he päätyvät usein nopeasti avioon. Mikäli puolisot haluavat muuttaa toisen kotimaahan jatkaakseen yhteiselämää, avioliitto on yhä vaivattomin ja käytännöllisin tapa järjestää asia – mukaan lukien viisumit ja muut viranomaisvaatimukset niin Filippiineillä kuin Suomessa.

Avioliitto on aina kahden kauppa, eikä siihen kannata ryhtyä, elleivät puolisot ole oppineet luottamaan ja tukeutumaan toisiinsa. Se ei myöskään ole vaivan arvoinen, jos tarkoituksena on ainoastaan helpottaa viisumimuodollisuuksia – Naimisiin ei pidä mennä, ellei aidosti halua jakaa elämäänsä toisen kanssa.

Rakastuminen on helppoa, mutta elämän jakaminen toisen kanssa vaatii kaiken. Onni ei katso kelloa – se voi kestää vain sekunnin, mutta tuntua ikuisuudelta. Jotkut katuvat rakkauden huumassa tehtyjä päätöksiä, toiset elävät niiden kanssa onnellisina loppuun asti. Mutta kukaan ei koskaan unohda sitä hetkeä, kun sydän sanoi ”kyllä”.

Seuraavat kirjoitukset sivuavat aihepiiriä: